Tänään opin sen, että suomalaisten poikien tyttöjä huonompi koulumenestys ei suinkaan ole maailman parhaan suomalaisen koulun vika, vaan syypää on yhteiskunnassamme edelleen vallalla oleva toksinen maskuliinisuus ja sen vaikutus poikien kasvatukseen, joka ahtaa pojat ahtaaseen ja öö.. toksiseen miehisyyden malliin, jossa ei näytetä tunteita, ei olla empaatisia eikä oteta toista huomioon, vaan kilpaillaan ja ollaan toisia parempia -> ei pärjätä koulussa sosiaalisesti ja empaattisesti etevien ja vuorovaikutukseen kykenevien tyttöjen kanssa.
Cheek voidaankin sitten julistaa pannaan, kun on ihan übertoxic! En kehdannut kysyä, onko olemassa toksista feminiinisyyttä, vai saaks tytöt sitten kasvaa sellaiseksi naiseksi kuin ihan itse haluavat, oli se sitten butch tai femme fatale..
Minä ikivanhana 60-luvun alussa syntyneenä ukonkäppänänä olen kyllä sitä mieltä että toksinen maskuliinisuus on hyvä käsite ja se selittää melko monia ihmeellisyyksiä. Jokaisen miehen olisi syytä pysähtyä pohtimaan refleksinomaisen torjumisen sijasta.
Juice Leskinen onkin melko hyvä esimerkki asiasta. Ei ollut hänen eikä läheistensä elämä kovinkaan miellyttävää ja Juicen kohdalla päättyi melko aikaisin.
Viimeksi muokannut KenSu, 18.12.2018 klo 14.28. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
^tuo on hyvä käännös, tosin toksinen maskuliinisuus on sen verran hyvän epäselvä ja epämääräinen käsite, että siin ahdasmiehisyydessä menee sopivast kaikki mikä miehisyydessä ja miehissä kuta kulloinkin sattuu mättämään, tilaajille only:
No, Cheek ärsyttää minuakin, tasa-arvomiestä, joka riehuu säännöllisesti kummipoikansa kanssa ajattelematta yhtään millaista toksisen maskuliinista roolimallia antaa. Mikähän poru muuten nousis, jos vaikka Hesariin joku kolumnisti rykäisisi pakinan siitä, millaista sairasta ahdasnaiseuden elämisen mallia tarjoavat morsiuspuku-, pariutumis- ja syömishäiriösarjat, joilla täytetään mainosten välit monella kanavalla..
^Ei siitä mitään kohua nousisi. Juuri tuollaista pakotettua naisen mallia toksisesta maskuliinisuudesta puhuvat vastustavat. Pitää voida olla nainen ilman että prinsessaleikit kiinnostavat. Pitää saada olla mies vaikka ei tykkää jääkiekosta eikä oluesta.
En nyt oikein tiedä, mitä tästäkin meuhusta oikein sanoisi, luultavasti osa ainakin taas hermostuu, no ei se mitään, teflonia pinnassa aika paksulti jo.
Tasa-arvo on hyvä ja tärkeä asia, mutta nyt se venyy ja vanuu jo ihan älyttömissä sfääreissä ja tuntuu kohta unohtavan luomakunnan kehityshistorian, tuon evoluution, joka loogisesti ja järkähtämättä on vuoroin karsinut, vuoroin säästänyt, tärkeimpänä johtotähtenään saada vietyä kutakin lajia kohden jatkumoa, lajien säilymistä, jota taustaa vasten meidän tulisi alati itseämme ymmärtää.
Tuossa kulussa meihin on tuupattu ominaisuuksia, joiden olemassaololle on ollut tärkeä syy sekä elossapysymiseksi, että suvunjatkamiseksi, on muuten vieläkin. Minusta olisi hyvin tärkeää tuota taustaa vasten tarkastella ominaisuuksiamme ymmärtäen siten niiden synnyn merkityksen ja tarkoituksen aikojen kuluessa. Me nykyihmiset olemme olleet täällä vain hetken aikaa, emme me isoina laumoina vielä ole muuttuneet mitenkään oleellisesti siitä luolaihmisestä, ne osin alitajuisetkin vietit ja vaistomaisuudet meitä hallitsevat, ei niitä tuosta vain määräyksestä voida neutraloida.
Minusta on alkanut vaikuttaa siltä, että ns. ihan tavallinen mies tai nainen ei saisi enää olla ns. tavallinen, ei saisi vaikkapa koettaa viehättää vastapuolta toinen luontaisella maskuliinisuudella ja toinen luontaisella feminiinisyydellä, ikään kuin tämä olisi epänormaalia, ainakin se tulisi jotenkin peittää näyttämään joltakin muulta.
Ikään kuin kehityshistoria tulisi kumota laakista ja päättää, että pieleen meni, tehdääs nyt kertaheitolla parempaa.
Emme me muutu, emme kovinkaan helposti, emme varsinkaan nopeasti, jollei meitä aleta muokata DNA:sta lähtien jo ennen syntymää. Kohden parempaa pitää aina pyrkiä, mutta tolkkuhan siinäkin pitää olla, kuten kaikessa. Nyt on mielestäni tolkku ja suuntakin kadoksissa, asiassa riehuvat ties mitkä tahot, ja aina vaan hullumpaa kuuluu.
Totta kai sukupuolesta riippumatta kiinnostutaan ihan mistä vain tekemisestä, mutta jos keinotekoisesti hämärretään miehenä ja naisena oleminen ja aletaan puhua jo kuullusti naisoletetuista ja miesoletetuista, on sukupuolineutraalöeja kouluja ja päiväkoteja, ollaan jo ihan sekolassa siitä huolimatta, että maailmassa on ehkä isokin joukko ihmisiä, joiden identiteetti sukupuolen suhteen ei olekaan selkeä. Maailman väestöstä kirkas enemmistö on joko miehiä tai naisia, tykkäävätpä sitten naisista tai miehistä, vaikea uskoa, etteikö tämä biologinen fakta olisi ja pysyisi edelleenkin.
Mitä enemmän tätä asiaa hämmennetään, uskon sitä enemmän kasvavien nuorien hämmentyvän ja alkavan uskoa itsestään ties mitä. Erilaisuus tässä suhteessa tulee tietenkin ja totta kai herkästi huomioida, mutta nykymeno ei ole se, jolla siihen tulee edes jotain tolkkua.
Sainpa sanottua ihan vaan ittenäni, Applella, foorumilla, Suomella, modelalla, muilla moderaattoreilla tai vaikka tuonpuoleisilla voimilla ei ole mielipiteeni kanssa mitään tekemistä tai millään muullakaan taholla, enkä aio pitäytyä mode-hommistakaan tämän takia. Olenpahan vain evoluution kautta maailmaa tarkasteleva topakka tietotekniikasta kiinnostunut nainen.
On mahdotonta olla masentunut, jos sinulla on ilmapallo! -Nalle Puh-
KenSu kirjoitti:^Ei siitä mitään kohua nousisi. Juuri tuollaista pakotettua naisen mallia toksisesta maskuliinisuudesta puhuvat vastustavat.. Pitää saada olla mies vaikka ei tykkää jääkiekosta eikä oluesta.
Oikein. Ja pitää myös voida olla mies, joka tykkää jääkiekosta ja oluesta, ilman hölinää "toksisesta".
Tilastollisesti puolet miehistä eivät tuota jälkeläisiä, koska heidän markkina-arvo ei riitä naisille. Tuolla puolella riittää tilaa myös toksisesta maskuliinisuudesta vapaille, jalat ristittynä istuville feministimiehille jotka eivät syyllisty manspleinaukseen.
Jordan Peterson on aiheesta ihan oikeassa, överiksi menevät ja valitettavasti jossain päin maailmaa annetaankin mennä. Ei mulla muuta, mutta googlatkoon ken tahtoo.
Tuo ahdasmiehisyys on oikein hyvä sana, ja toksisen feminiinisyyden edustajaksi voitaneen hyvinkin katsoa se Suomessa joitain vuosia sitten saarnaamassa käynyt ruotsalainen (?) telaketjufeministi, jonka nimeä en onneksi muista.
