Oli helppo arvata, että diktatuurimaiden johtajat nauttivat Trumpin aiheuttamasta Yhdysvaltain sekasorrosta. Todennäköisesti Putin onkin Trumpin kanssa kaveerannut huomattuaan tämän helposti höynäytettäväksi ja hyödylliseksi idiootiksi, ja Trump on hölmönä Putinia oikein hövelöinyt ja fanittanut; tämä on niin ylittämättömän absurdia, että fiktiona esitettynä asetelmaa Yhdysvaltain presidentti Venäjän diktaattorin sylikoirana olisi pidetty täysin naurettavana, mutta niin siinä vain kävi.
Luonnollisesti diktaattorit käyttävät tilaisuutta hyväkseen ja vertaavat esimerkiksi Valko-Venäjän Lukashenkon tapaan Yhdysvaltain kongessitalon mellakointia ja sen taltuttamista omiin kansalaisoikeustaisteluiden tukahduttamisiin, mutta kuten HS huomauttaa, yksi olennainen ero on - ja se muuttaa kaiken, vaikka diktaattorit ja heidän puudelinsa ja trollipropagandistinsa eivät sitä tietenkään tunnusta:
Yhdysvaltain kongressin valtaus on parempaa kuin Kiinan johto saattoi uneksiakaan
VÄKIVALTAISTA riehumista mitenkään puolustamatta on muistutettava, että Hongkongin ja Washingtonin valtauksissa on yksi olennainen ero – niiden suhde demokratiaan.
Hongkongissa tunkeutujat halusivat järjestelmästään demokraattisemman. Washingtonissa tunkeutujat kävivät demokratiaa eli legitiimien vaalien tulosta vastaan, vaikka presidentin valheet kuinka olisivat saaneet heidät kokemaan toimintansa päinvastoin.