Parhaat/huonoimmat kuullut vitsit

[Tengu]

Olemme nyt päässeet jo siihen pisteeseen, että täällä off topic-osastossa alkaa jo elämän kirjo näyttäytyä kaikessa moninaisuudessaan ja monimuotoisuudessaan, mutta yksi puute silti huutaa esiinmarssiaan. Tämä puute paikattakoon hetimiten: vitsit, huumori, ilman niitä olisimme kuin aitan polkua asteleva emäntä, joka ei liukastuisikaan banaaninkuoreen.

Vitsit ovat siitä mukavia, että niitä on sekä hyviä että huonoja. Ja tämä taas on aina kuulijakohtainen näkemys, mikä juuri erottaa meidän apinoista.

Mallisuorituksena ja laarin pohjaksi tässä pari vitsiä, jotka ainakin allekirjoittanutta ovat hymähdyttäneet:

Groucho Marxin kertoma juttu: Joku esiintyvä taiteilija (laulaja, puhuja) oli tilattu keikalle kotikaupunkinsa ulkopuolelle. Hän sai yhtäkkisen kurkunpääntulehduksen (tai vastaavan), minkä johdosta hänen äänensä katosi, ja hän pystyi puhumaan vain kuiskaten. Hädissään hän kyseli paikkakuntalaisilta lääkäriä, joka voisi häntä auttaa. Hänelle osoitettin talo, jossa lähin lääkäri asusti. Mies meni sinne ja soitti ovikelloa. Oven avasi kaunis nuori nainen (oletettavasti lääkärin vaimo), ja mies kysyi (kuiskaten): "Onko lääkäri kotona?", mihin nainen vastasi (myös kuiskaten): "Ei ole, tule sisään vaan."

Ja suomalaisversio:

Kaukana kaikesta, pohjoisessa, lappilainen maatalon emäntä alkoi tuntea olonsa siinä määrin huonoksi, että hän päätti, että on varmuuden vuoksi varmaan hyvä mennä lääkärin pakeille. Hän sitten matkusti postiautossa tuntitolkulla lähimpään terveyskeskukseen. Kun hän tuli sinne, sairaanhoitaja otti hänet ystävällisesti vastaan ja kehotti emäntää istumaan, sanoen: "Okaa hyvä ja käykää tuohon odottamaan. Kulhia tulee aivan pian."
Mielessään emäntä mietti: "Taisin turhaan tulha tänne asthi koko matkan. Kulhia olisin saanhut kothonakin." (Punch line tässä tietenkin: terveyskeskuksen päivystävän lääkärin sukunimi oli Kulhia)

[homenamsi]

Sieltä pettymysten puolelta - kun sitä vitsin ydintä eli naurettavaa kohtaa ei tullutkaan…

Jonain opiskelijan sunnuntaiaamuna yli 50 vuotta sitten me soluhalliin kömpimään kyenneet vaihdoimme kuulumisia edellisillasta ja -yöstä. Eräs lausumahan loihejista loihesi:

”Poijat hei, eilen illalla kuulin pari helkkarin hyvää vitsiä…(ottotauko)…nyt en kyllä muista niistä kumpaakaan.”

[Tengu]

Sieltä pettymysten puolelta - kun sitä vitsin ydintä eli naurettavaa kohtaa ei tullutkaan…

Näkisin, että tässä ollaan nyt asian ytimessä!

Vitsi - tai sitten "vitsi" - on kerrontatekninen kokonaisuus.

Itse muistelisin sellaista tilannetta kauan sitten, että eräässä porukassa (pari tuoppia alla, eli nousussa ja hyvällä mielin siinä jo oltiin) eräs kaveri alkoi kertoa "vitsiä" - no vitsi oli ikivanha, jonka kaikki me muut olimme jo kuulleet sata kertaa aiemmin, mutta kertoja itse, kertoessaan, alkoi nauraa ääneen, vitsiä kertomisen lomassa makustellen - me muut sitten, toisiamme vilkuillen, aloimme myös nauraa - emme siis itse vitsille, jonka jo tunsimme, vaan tälle kertojalle ja kerrontatilanteelle, joka kertoja tässä mielessä oli aika ns. "pihalla" tilanteesta ja alkoi nauraa yhä enemmän, luullen kertojantaitojaan arvostettavan - kun hän sitten lopulta pääsi vitsin loppuun, me kaikki nauroimme, joskin eri asioille, mutta kumminkin...!

Ja kaikilla oli hauskaa, mikä oli tietenkin pääasia. Joskus vitsi on vain vitsi.

[homenamsi]

No, ei ollenkaan vieras lajityyppi minullekaan - vitsin kertoja ei pysy nahoissaan vaan nauraa alusta alkaen, lopulta nauru loppuu mutta kukaan ei muista sitä vitsiä enää, hyvä vitsi kuitenkin.

[Tengu]

Ongelma on juuri tämä.

Kaikki muistavat ne kuulemansa "hyvät" vitsit - mutta mihin ovat kadonneet ne huonot vitsit?
Onko niin, että ne katoavat muistojemme katukäytäviltä kuten muukin tarpeeton kama?

"Huonoissa vitseissä" on potentiaalia, jota ei vielä ole huomattu - ja nyt nostan kaihisen katseeni Petteri Orpon johtamiin hallitusneuvotteluihin, joissa näyttäisi kajastavan myös tämänkaltaisen huumorintajun kultaisen kukan orastava siemen.

[homenamsi]

Onkohan huono vitsi jos se on keskimäärin sitä? Vai pitääkö olla todella huono?

"Mikä on on presidentin akvaariossa?

Haukion kala."

[Tengu]

Ydinalueilla ollaan, ydinalueilla ollaan nyt...

[Tengu]

No, meikä nokittaa tällä (kaukaa historiasta peräisin, valtiomiestasolla kyllä liikutaan edelleen):

- Kuinka monta väli-ilmansuuntaa on?
- Neljä: kaakko, koillinen, lounas ja luode.
- Väärin, niitä on vain kolme; Kekkonen söi juuri lounaan.

[Tengu]

Eräs huumorin ja vitsailun muoto vaatii myös huomiomme: tahaton huumori.

Kansamme syvistä riveistä tätä on pruutannut – ja pruuttaa edelleen - kiitettävällä volyymillä, tältä osin voimme levätä rauhassa.

Johtavissa kansainvälisissä valtiomiehissä edelleen pysyäksemme on hyvä muistuttaa mieliin takavuosien meppi Timo Järvilahti (kesk, of course), joka totesi yömyöhällä Brysselissä meppikollegalleen Erika Mannille (saksalainen demari) hienostuneeksi rallienglanniksi: "Your man go, we go my room."

Tiettävästi miehekäs lakonisuus ei tällä kertaa purrut, päinvastoin kuin varsinaissuomalaissa lavatansseissa olisi voinut olla asianlaita.

No eipä mitään, Järvilahti kuitenkin kanonisoi itse itsensä a) tahattoman huumorin, ja b) suomalaisen osaamisen ansiokkaaksi edusmieheksi kansainvälisillä liukkailla parketeilla.

[homenamsi]

Liian iso mies.

Istui kerran Brysselin koneessa vieressäni ja oli koko ajan ’tontillani’ vaikka oltiin bisnesluokassa.

Enpä suuruutta tuntenut mutta jossain vaiheessa tarjoilun nauttimisen lomassa häneltä tipahti henkilökortti lattialle - minun puolelleni - ja siitä pikasilmäyksellä selvisi tämäkin.

[Tengu]

Istui kerran Brysselin koneessa vieressäni ja oli koko ajan ’tontillani’ vaikka oltiin bisnesluokassa.

Oho! Tästäpä sukeutuu suora paralleeli edesmenneen Juha ”Watt” Vainion teokseen ”Mies joka tapasi Dingon" - kyseessä samanlainen sattumanvarainen kohtaaminen itseä suurempien voimien - ja henkilökorttien - kanssa.

https://www.youtube.com/watch?v=pDR42tQfICM

Muistelmiin sopivaa ainesta.

[Tengu]

Meidän tavan tallaajien ohella myös akateemisesti sivistyneet henkilöt ovat suunnanneet katseitansa vitseihin.
Tällainen on mm. tunnetuhko itävaltalainen hermolääkäri Sigmund Freud, joka teoksessaan ”Vitsi ja sen yhteys piilotajuntaan" (suomeksi 1983) heitti vitsin jos toisenkin, joista ohessa yksi:

”Hänen Korkeutensa matkusti maittensa halki ja huomasi kerran ihmisjoukossa miehen, joka muistutti silmiinpistävästi hänen omaa korkeaa persoonaansa. Hän viittasi miehen luokseen ja kysyi:
- Onko sinun äitisi joskus palvellut palatsissa?
Mies vastasi:
- Ei, Teidän Korkeutenne, mutta minun isäni on.”


Ja kotimaisista oppineista on mainittava esimerkiksi Seppo Knuuttila ("Kansanhuumorin mieli (1992)"), joka pureutui mm. suomalaiskodikkaaseen isäntä-renki-dialektiikkaan:

”Isäntä ei anna torpparille viljansiementä, koska siitä ei ole mainintaa kontrahdissa – kun isäntä putoaa jäihin ja huutaa apua, torppari lähtee katsomaan onko auttamisesta määräystä kontrahdissa.”

”Ruokapöydässä renki kyselee vanhentuneelta silakalta kaksi vuotta sitten hukkuneesta veljestään: kala vastaa, ettei enää silloin ole ollut vedessä."

Mikäpä olisikaan istua kapakanpöydässä, jossa kahden tuopin jälkeen saisi kuunnella pöytäseurueessa istuvia Freudia ja Knuuttilaa (ilman teoreettisia viitekehyksiä !

[homenamsi]

Parhaita vitsejä voisi arvioida vaikka muistelemalla, mikä oli se ensimmäinen vitsi jonka naurettavan kohdan oivalsi ja jota muistaa kertoneensa eteenpäin.

Semmoinen hämärä mielikuva on, etten olisi oikein ymmärtänyt vitsejä juurikaan ennen kouluikää - vaikka siihenastisesta elämästöni olin jo vuosia osannut lukea ainakin Aku Ankkaa.

Sen ensimmäisen muistamani vitsin kirjoittelen kunhan ehdin.

[Erño]

Paavo Väyryneen lähti mukaan presidenttikisaan.

[Tengu]

"Kumpujen kätköstä/mullasta maan/isät katsovat poikiaan"

Opetus Suomen kansalaisille numero uno: Never underestimate Paavo Väyrynen!

[Tengu]

Parhaita vitsejä voisi arvioida vaikka muistelemalla, mikä oli se ensimmäinen vitsi jonka naurettavan kohdan oivalsi ja jota muistaa kertoneensa eteenpäin.

Asian teoreettisessa ytimessä.

Lapsuudesta muistaa ehkä parhaiten sellaiset tapaukset, jolloin esim. iskä Kuplavolkkarillaan peruutti päin naapurinäijän Skodaa että rysähti, tai että äitimuorilta lipsahti hieno juhlakakku lattialle - molemmat tapaukset naurattivat (tässä asian arkaluontoisuuden vuoksi nimettömänä esiintyvää) lasta - palkinnoksi huumorintajusta (nauramisesta) seurasi kenties tukkapöllyä tai muuta sellaista...

Kuitenkin - on eri asia tajuta vitsi vitsiksi; siis kuulla joku juttu, josta ymmärtää, että "tämä juttu, jonka kuulin/luin, on vitsi". Edellyttää jotain freudilaisittain hienompaa ja kehittyneempää stilististä tajua... Aku Ankka saattaa olla muutamallekin suomalaiselle sukupolvelle olla tässä mielessä pelastusrengas ja lähtökohta.

[Tengu]

Ns. morbidien vitsien (kvg) osastoon menee kyllä tämä/nämä aivan ns. heittämällä:


"Kadonneen Titan-aluksen kyydissä ovat britti­miljardööri, pakistanilainen liike­mies ja hänen poikansa
Alus miehistöineen on ollut kadoksissa jo yli kaksi ja puoli vuorokautta."

"- Me kaikki, presidentti mukaan lukien, pidämme miehistön ajatuksissamme, kuten myös heidän huolestuneet perheenjäsenensä maissa. Jatkamme etsintöjä, Kirby sanoi. "


Meanwhile, toisaalla:


"YK: Jopa 500 ihmistä on yhä kateissa tuhoisan veneonnettomuuden jäljiltä, valtaosa naisia ja lapsia
Onnettomuuden syy on yhä epäselvä. Kreikan väliaikainen pääministeri Ioannis Sarmas on kertonut, että onnettomuus tutkitaan perinpohjaisesti."

Huumoria?

Puhe on siis mahdollisesta journalistisesta huumorintajusta. Itse asia ei humoristinen lainkaan - brittimiljardöörillä tai ilman.

[Nuuska1]

. . . äitimuorilta lipsahti hieno juhlakakku lattialle . . .

Muistuupa mileen kuinka joskus vuosikymmeniä sitten olin keikalla Kotkassa ravintola Ruotsinsalmessa. Soundcheck oli tehty ja odotteluvaihe päällä. Istuin keittiössä kahvilla kun joku tarjoilija pudotti prikkansa - onneksi vain teräsastioita - ja silloin suustani pääsi - en siis aktiivisesti sanonut - "Mitähän Greta-Liisa olisi sanonut?"

Montako kertaa olette kokeneet hetken, jolloin tuntuu kuin joku kääntäisi jostain mystisestä pääkatkaisijasta maailman hiljaiseksi ?

Minulle tämä oli toinen kerta.

Henkilökunnan hämmästys oli valtava, kun he kysyttyään mitä minä sanoin - ja toistettuani - ihmettelivät mistä minä voin tietää heidän kotitalousopettajansa nimen . . . - no enhän minä tiennytkään - kun en edes sanonut, vaikka ääni suustani tuli - kuka heidän opettajansa oli ollut.

Greta-Liisa oli äitini nuoruudenystävä - olin hänen hautajaisissaankin - tuhkauurnaa kuljetettiin Kotkan saaristossa rakkaille paikoille - ja lopuksi hautuumaalle porattuun reikään.

Olin venematkalla hiukan huolissani tajutessani, että tuhkatun uimataidot lienevät niin sun näin . . .

Kiitos sinulle Greta -Liisa - olit ihana ihminen.

[homenamsi]

En ole päässyt tätä vanhaa elämänohjetta toteuttamaan, kun aikaansaannokseni olivat kaikki tyttölapsia, mutta kaukaa menneisyydestä on jäänyt mieleen neuvo: Poikalapselle kannattaa ehdottomasti antaa nimeksi 'Kunto'.

"Siellä se Kunnon isä taas menee..."

[Tengu]

Montako kertaa olette kokeneet hetken, jolloin tuntuu kuin joku kääntäisi jostain mystisestä pääkatkaisijasta maailman hiljaiseksi ?

Minulle tämä oli toinen kerta.

Jokin tuontapainen kokemus on tuttu, kenties myös useimmille meistä?
Siinä olisi muuten hyvän salaliittoteorian ainekset kasassa...

[Tengu]

Poikalapselle kannattaa ehdottomasti antaa nimeksi 'Kunto'.

"Siellä se Kunnon isä taas menee..."

On olemassa toinenkin tie: en tosin tiedä, onko laisäädännöllisesti mahdollista muuttaa jälkikäteen oman isän etunimeä, ellei hän itse enää ole in persona sitä tekemässä, mutta jos se olisi mahdollista, voisi raitilla pian kajahtaa huomio:

"Tuolla näyttää se Kunnon poikakin taas pystypäin tepastelevan."

[KB7s]

Ns. morbidien vitsien (kvg) osastoon menee kyllä tämä/nämä aivan ns. heittämällä:


"Kadonneen Titan-aluksen kyydissä ovat britti­miljardööri, pakistanilainen liike­mies ja hänen poikansa
Alus miehistöineen on ollut kadoksissa jo yli kaksi ja puoli vuorokautta."

"- Me kaikki, presidentti mukaan lukien, pidämme miehistön ajatuksissamme, kuten myös heidän huolestuneet perheenjäsenensä maissa. Jatkamme etsintöjä, Kirby sanoi. "

Kinostelee.

Meanwhile, toisaalla:


"YK: Jopa 500 ihmistä on yhä kateissa tuhoisan veneonnettomuuden jäljiltä, valtaosa naisia ja lapsia
Onnettomuuden syy on yhä epäselvä. Kreikan väliaikainen pääministeri Ioannis Sarmas on kertonut, että onnettomuus tutkitaan perinpohjaisesti."

Huumoria?

Puhe on siis mahdollisesta journalistisesta huumorintajusta. Itse asia ei humoristinen lainkaan - brittimiljardöörillä tai ilman.

Ei kinostele.

[Tengu]

Kinostella vai eikö kinostella?

Ei aivan nyt avautunut - Hamletin monologin versio?

Hamlet lumitöissä?

[homenamsi]

Villejä rubiineja, osa 11.

[Nuuska1]

Miksi kutsutaan Titanicin hylyn läheisyydessä lojuvaa miljonääriä?

Upporikkaaksi . . .