Top 15 fave-leffat

[kodekon]

...deadline painaa duunissa päälle tiukkana muutaman päivän päästä, joten kaikkein järkevintä on silloin unohtaa moinen hetkeksi ja laatia 15 all-time favourite leffan lista! Yritin alunperin rajoittaa 10 leffaan, mutta eihän siitä mitään tullut... Tietenkin lista muuttuu välillä, mutta oikeastaan nää on tällaisia basic-leffoja, jotka aina palaa takaisin mun mieleeni... ja jotka vaan pitää katsoa silloin tällöin. Laatikaa tekin listaa jos jaksatte, tähän meni nimittäin yllättävän kauan aikaa Ja nää ei sit oo varsinaisesti paremmuusjärjestyksessä, sillä nää leffat saattaa olla hyvinkin erilaisia toisistaan ja vaikuttavat muhun eri tavoin. Aloitetaas:


1. Ridley Scott: Blade Runner Visuaalisesti upea, tiivistunnelmainen ja kysymyksiä herättävä. Sekä alkuperäinen että director's cut antavat jokseenkin samanlaiset fiilarit.

2. Federico Fellini: La Dolce Vita Ihanan elämän tyhjyys... hienot kuvat ja tilanteet seuraavat toisiaan tässä rainassa ja minä ainakin menen transsiin siitä.

3. Wim Wenders: Berliinin Taivaan Alla Aivan mielettömän kaunis kokemus ensimmäisillä katselukerroilla... Huumava suorastaan.

4. Billy Wilder: Sunset Boulevard Yllättävän tiukkaa kamaa 50-60-luvun Hollywoodista... Millä tavoin ihminen voikaan myydä itsensä.

5. James Ivory: Maurice Kielletty rakkaus 1900-luvun alun Britanniassa. Ohjaaja/tuottajatiimi Merchant/Ivoryn tekninen ja taiteellinen laatu + koskettava käsikirjoitus + hyvät näyttelijät = superb.

6. Jean-Luc Godard: Alphaville Tämä oli minulle teininä tyylin huipentuma... ja onhan se vieläkin aika mieletön kokemus.

7. Luc Besson: Nikita Aito ja alkuperäinen Nikita pesee seuraajat kevyesti kaikilla akseleilla, ja iskee siltä Aliaksen paperiselta vinku-Iinekseltä hampaat kurkkuun.

8. Gus Van Sant: Matkalla Idahoon River ja Keanu hustlaavat pebaansa ja asuvat kadulla hieman sekavassa, mutta kuitenkin niin koskettavassa ja taiteellisesti mukavan ennakkoluulottomassa pätkässä. Riverhän huhujen mukaan harjoitteli rooliaan varten opettelemalla vetämään kunnolla kamaa mikä sitten jäi päälle leffan jälkeenkin ja Van Santia onkin tämän takia syytetty siitä, että River vetäisi ne od:t ja teki itsestään kuolemattoman.

9. David Lynch: Twin Peaks: Fire Walk With Me Pidän Lynchin elokuvista eniten tästä tv-sarjan jälkeen tehdystä Laura Palmerin viimeisistä päivistä kertovasta leffasta. Monilla tavoin tämä on täydellinen elokuva, ja se onnistuu tuomaan ehkä parhaiten ja elävimmin ja koskettavimmin esiin sen hyvän ja pahan välisen taistelun, mitä Lynch elokuvissaan kuvaa. Ei kannata sekoittaa tätä tv-sarjan mössöilyyn; tämä on täyttä timanttia alusta loppuun.

10. Steven Spielberg: Tappajahai Spielberg loi monilla tavoin kiinnostavan elokuvan, joka teki eläväksi amerikkalaisen pikkukaupungin (ja sen asukkaat), johon paha iskee yllättäen. Hieno seikkailuleffa, joka sai mut pelkäämään uimista lapsena paikallisessa järvessä (pelkään vieläkin)

11. Renny Harlin: Long Kiss Goodnight Tämä leffa on mielestäni Rennyn paras ja ehdottomasti yksi lempileffani, ja vaikka se ei varmaan olekaan mikään elokuvahistorian merkkituotos on siinä minua mukavasti kutkuttava hieman vinksallaan oleva vaarallinen ja not-mainstream- tunnelma, jota Rennyn tavallisesti varsin konemainen ohjaustyyli ei onneksi ole täysin peittänyt alleen.

12. Wim Wenders: Paris, Texas Aika mieletön kokemus... Jotenkin tosi aikuinen leffa, jossa on jotain taianomaista kaikessa arkisuudessaan ja hienoissa yksityiskohdissaan. Nastassja Kinski on varsin ihana tässä.

13. Ridley Scott: Alien Aivan huippua kauhun/jännityksen saralla. Scott loi melko aukottoman todellisuuden tähän ja avaruuden vierauden tunne on pelottavan miellyttävä

14. James Cameron: Terminator 2 Mukavan tekno Hollywood-pläjäys, jonka konepelko ravistelee. Cameron on mielestäni aika samassa sarjassa Rennyn kanssa, joskin pari piirua ylempänä laatuasteikossa ja originaalisuudessa, plus tietenkin ihmisten kuvauksessa, vaikka kenenkään on turha väittää, että Cameronkaan osaisi kovin eläviä hahmoistaan tehdä. T2 yhdistää mukavasti ykösosan tummanpuhuvuutta ja huumoria. Mietin laitanko tähän Cameronin Abyssin vai T2:n ja tällä kertaa tämä voitti, vaikka Abyss saakin minut lopussa aina itkemään

15. Richard Brooks: Kissa kuumalla katolla Paineet purkautuvat perheen sisällä sukujuhlissa... Upeat näyttelijät ja taitavasti rakennettu kokonaisuus tekevät todella nautinnollisen monitasoisen kokemuksen tästä Tennessee Williamsin näytelmään pohjautuvasta leffasta, josta Hollywood ei täysin saanut riisuttua Paul Newmanin tuntemia ristiriitaisia tunteita itsemurhan tehnyttä kaveriaan kohtaan Liz Taylor maukuileepi Paulin turhautuneena vaimona. Todella laadukasta kamaa Hollywoodista.


No niin, siinä ne nyt oli... Pitäis varmaan palata takaisin duuniin nyt, kun tämä tekosyy valmistui Eikun mähän rakastan työtäni, joten kaikki jees...

[yartsa]

Kuvat editoitu mukaan, jos tulee sanomisia, niin otetaan ne pois.

1. Oldboy. Choi Min Sik tekee uransa roolisuorituksen tässä Chan-wook Parkin ohjaamassa toisessa kostoa käsittelevässä elokuvassaan. Tästä on Hollywood tekemässä oman version ja sen lopputulos hirvittää jo valmiiksi.



2. Failan. Choi Min Sikin ja Cecilia Cheungin upeat roolisuoritukset draamaelokuvassa, joka kostuttaa silmäkulmat kyynisimmältäkin katsojalta. Kertoo tarinan vanhentuneesta pikkurikollisesta joka on mennyt paperilla naimisiin Kiinasta tulleen nuoren naisen kanssa. Tämä sen takia, että nainen saisi työpaikan Koreasta - vaimoaan hän ei kuitenkaan ole koskaan nähnytkään. Eräänä aamuna poliisi kolkuttaa pikkurikollisen ovea ja kertoo hänen vaimonsa kuolleen ja hänelle ruvetaan kertomaan vaimonsa Failanin tarinaa...



3. Tasogare Seibei (The Twilight Samurai). Ja juuri kun oli jo luullut nähneensä kaiken samuraielokuvista tulee tämä upea draama ja vie katsojansa toisiin sfääreihin. Kertoo köyhästä samuraista joka on samalla yksinhuoltajaisä 1800 luvun lopun nälänhädän riutomassa Japanissa hoitaen kahta lastaan ja dementoituvaa äitiään. Elokuva oli Oscar ehdokkaana parhaana ulkomaisena elokuvana ja Japanissa
tämä tyhjensi pöydän Japanin omista "Oscar"-palkinnoista.



4. Bullet in The Head. John Woon Vietnam -kuvaus. Moni pitää The Killeriä hänen parhaana työnään, mutta Bullet in The Head on omasta mielestäni parempi.




5. Hard Boiled (Lashou shentan). Silloin kun John Woo ohjasi vielä Hong Kongissa ja Hollywood ei ollut kastroinut häntä, niin mies ohjasi kaikkien toimintaelokuvien isän/äidin ja muut sukulaiset. Tämmöistä toimintaelokuvaa ei ole tullut Hong Kongista John Woon lähdön jälkeen (ei myöskään Hollywoodista). Ruutia palaa ja hylsyt lentävät. Koko elokuva huipentuu puoli tuntia kestävään toimintakohtaukseen sairaalassa jossa on myös kuvattu kaikkien aikojen pisin yhtäjaksoinen toimintakohtaus.




6. Battle Royale. Olisiko sinussa 15 vuotiaana ollut kanttia tappaa paras luokkakaverisi silloin, jos oma elämäsi on kyseessä ja paras luokkakaverisi saattaakin tappaa sinut selviytyäkseen itse hengissä..?





7. Donnie Darko. Elokuva ei ehkä aukene kaikille ekalla katsomiskerralla ja päänsärky voi olla huomattava, mutta siksi tämä aikamatkailusta kertova elokuva pitääkin katsoa uudelleen.



8. A Tale of Two Sisters, unohda Ringut, Dark Waterit ja muut Japanikauhu tai niiden Hollywood vesitykset. Tämä korealaisten tekemä psykologinen kauhuelokuva etsii vertaistaan. Hyvin ohjattu ja näytelty ilman mitään turhaa verellä ja suolilla mässäilyä. Tästä on Hollywood tekemässä oman versionsa ja lopputulos tuskin on alkuperäisen veroinen.



9. My Sassy Girl. Ehkäpä paras komedia/draama/romanssi -elokuva mitä olen nähnyt. Elokuva perustuu Ho-sik Kimin nettipäiväkirjaan ja sillä on siis todenmukainen pohja. Hollywood vesittämässä tätäkin hienoa elokuvaa.



10. Blade Runner. Kodekon jo tuossa ylhäällä kertoikin kaiken oleellisen.




11. Das Boot. Paras sukelluselokuva ja samalla sotaelokuva mitä tullut katsottua. Neljä tuntia kuluu hetkessä tätä katsoessa.



12. Gattaca. Aliarvostettu ja hyvin ajankohtainen lähitulevaisuuteen perustuva sci-fi elokuva geeneistä ja ihmisten perimän manipuloinneista. Elokuvassa ihmiset ovat jakaantuneet kahteen kastiin A ja B luokan kansalaisiin. A luokan ihmiset saavat parhaat duunit ja B luokka joutuu selviytymään miten parhaaksi näkee. Tässä elokuvassa eräs B luokan kansalainen haaveilee astronautin urasta joka on varattu vain A luokan kansalaisille...



13. The Ninth Gate - Yhdeksäs portti. Roman Polanskin ohjaama trilleri/mysteeri jonka loppu jättää tulkinnan varaa.



14. American History X. Edward Nortonin roolisuoritus!



15. Memories of Murder. Tositapahtumiin perustuva elokuva Etelä-Koreassa 80 luvulla riehuneesta sarjamurhaajasta jota ei koskaan saatu kiinni.

[Forsteiner]

1. Carol Reed: Kolmas mies. Elokuvaa puhtaimmillaan. Monitasoinen tarina, loistava musiikki, pommitettu Wien, Orson Welles.

2. David Lynch: Lost Highway.

3. Steven Soderbegh: Kafka. Loistava elokuva jota ei taida saada kuin Ranskasta dvd:nä.

4. Stanley Kubrick: 2001 Space Odyssey

5. Adrian Lyne: Jacob's Ladder

6. Steven Spielberg: Saving Private Ryan. Tosin Band of Brothers on parempi, mutta se on sarja.

7. Herbert Ross: Play It Again Sam. Woody Allenin leffa, vaikka ei sitä ohjannutkaan.

8. Irvin Kershner: Empire Strikes Back. Orginaali versio.

9. Alfred Hitchcock: Rope. Yhdessä huoneessa tapahtuva piinaava murhatarina.

10. Sergio Leone: Once Upon a Time in the West. Ilman musiikkia tämä elokuva ei toimisi.

11. Luis Buñuel: Andalusialainen koira.

12. Tim Burton: Big Fish. Paras leffa vähään aikaan. Näin toissapäivänä.

13. Sylvain Chomet: Bellevillen kolmoset. Animaatio.

14. Roman Polanski: Rosemary's Baby

15. Steven Spielberg: Raiders of the Lost Ark. Huippu viihdettä.

[juishi]

En kommentoi, katsokaa itse jos kiinnostaa.

Stanley Kubrick - Clockwork Orange
Darren Aronofsky - Requiem for a Dream
Darren Aronofsky - p
David Lynch - Lost Highway
Federico Fellini - La Strada
Andrei Tarkovski - Stalker
Jean-Luc Godard - À bout de souffle (Viimeiseen hengenvetoon)
Peter Greenaway - Drowning by Numbers
Philip Ridley - The Reflecting Skin
Takeshi Kitano - Kikujiro no natsu
Jörg Buttgereit - Der Todesking
Hayao Miyazaki - Kaze no tani no Nausicaa
Ridley Scott - Blade Runner
David Fincher - Fight Club
Dario Argento - Phenomena

[Jezze]

1. LOTR trilogia

2. Star wars trilogia

nuf said.

[Omes]

Tässä muutama mieleen jääneistä.



Liv Ullmann : Trolösa. Mahtavaa dialogia joka muutti käsitykseni ruotsin kielen köyhyydestä.

Ingmar Bergman : Kohtauksia eräästä avioliitosta. Hauska TV-sarja täydellisestä avioliitosta joka alkaa hiukan rakoilla. Tietenki herran elokuvatuotanto on aika jees

Lars von Trier : Riget. Saippuaa huumorilla ja kauhulla höystettynä. Huh! Tääki on TV-sarja.

Hayao Miyazaki : Mononoke-hime. Miyazakin paras leffa, aivan mahtava eeppinen kertomus hyvästä ja pahasta.

Ridley Scott : Alien.

Michael Haneke : Funny Games. Kun näin ensimmäisen kerran, joutui kyllä miettimään miksi tällaista katsoo. Katsojaa ei päästetä vähällä eikä onnellista loppua ole olemassakaan.

Gaspar Noé : Yksin kaikkia vastaan. Siinäpä vasta ahdistava elokuva.

[GeeKuus]

Itellä kävi mielessä jonkin aikaa sitten perustaa samanlainen ketju.

Vaikka en mikään elokuvataiteen tai ylipäätänsä vanhojen elokuvien tai miksei koko alan tuntija olekaan, heitetään jotain omia mieltymyksiä.

*kurkottaa dvd-hyllyynsä*

1. Spirited Away
2. Pulp Fiction
3. Reservoir Dogs
4. Kill Bill part 1-2
5. Chinatown
6. Goodfellas
7. Star Wars Trilogy (Episode 4-6)
8. American Beauty
9. LOTR 1-3
10. Terminator II
11. The Matrix
12. Ghost In The Shell
13. Fight Club
14. L. A. Confidential
15. Alien

Eivät missään parhuusjärjestyksessä. Varmasti tiedän parempiakin leffoja, mutta nuo tulivat ekana mieleen.

[Silencio]

Hmm, tämä vaatiikin pidenpää pohdintaa. Elokuviin kuin musiikkiinkin liittyy niin vahvoja tunnelatauksia, jotka ovat sidoksisssa tiettyihin paikkoihin, ajanjaksoihin taikka ihmisiin. Oletteko huomanneet sellaista ilmiötä, että näytätte kaverille jonkin leffan, joka on mielestänne aivan loistava, mutta joka ei kuitenkaan toimi toiselle edes vähänvertaa? Siinä tilanteessa (jos on tunneherkkä ihminen)sitä rupeaa itsekin miettimään, että olikohan tämä leffa nyt sittenkään oikein mistään kotoisin. Ehkäpä se on huonoa itsetuntemusta, huonoa itsetuntoa taikka vain myötätuntoa sekä myötäelämistä. Joskus elokuva on sosiaalinen tapahtuma ja joskus on kiva vain naureskella itsekseen.
Mietin TOP 15-lista-asiaa muutaman tovin kaivellen muistini kammioita ja koitan olla rehellinen ennenkaikkea itselleni.
Ei niin vakavat asiat vaativat sitä vakavuutta, jonka pitäisi kuulua vain vakaville asioille.
Kohta se listakin ehkä tulee...

[Silencio]

Ja sieltä se putkahti. Paljon hyviä leffoja on painunut unholaan ja myös sellaisia jäi listalta pois, jotka ovat tehneet aikaisemmin suuren vaikutuksen, mutta joita ei ehkä katsoisi toista tai kolmatta kertaa.
Nämä listalaiset toimivat kenties hyvän kirjan lailla, joihin voi palata aina uudelleen ja löytää elokuvallisten kerrostumien alta aina kerta kerralta jotain uutta.
Listan viimeistä bonusraitaa voi katsoa vain Tallinnasta roudatun Lapinkultalaatikon levätessä kainalossa...

David Cronenberg - Erottamattomat
David Lynch - Blue Velvet
David Lynch - Mullholland Drive
David Lynch - Lost Highway
Quentin Tarantino KILL BILL vol.1
Quentin Tarantino KILL BILL vol.2
Wim Wenders - Paris Texas
Wim Wenders - Maailman Ääriin
Gus Van Sant - Matkalla Idahoon
Gus Van Sant - Drugstore Cowboy
Luc Besson - Leon
Akira Kurosawa - Seitsemän Samuraita
Woody Allen - Zelig
Sofia Coppola - Lost In Translation
Ridley Scott - Pelimiehet

Hannu Seikkula - Rampe ja Naukkis - Kaikkien Aikojen Superpari

[Rewes]

Tässä nyt kymmenen, jotka tuli ekana mieleen. Monia hyviä jäi pois. Leffat suht oikeassa järjestyksessä.
Quentin Tarantino: Pulp Fiction Aivan pirun hyvä. Tätä ei tosin kannata katsoa kovin usein, jottei väljähdä. Tehty todellisella tyylillä, ohjaajansa näköinen taideteos.


Ridley Scott: Blade Runner Tunnelma, valo ja varjot. Loistava.


John McTiernan: Die Hard Actionia parhaimmillaan. McClanen yksinpuhelut – Think John think. ? Joulu tuo yllättävää tunnelmaa. Jatko-osa on lähes yhtä hyvä, kolmonen tuntuu väkinäiseltä.


Tom DiCillo: Double Whammy Tässä on tyyliä ja huumoria huolettomassa paketissa.


John McTiernan: The Thomas Crown Affair Jostain syystä tämä iskee. Crownin Bond-mainen äijätyyli ja charmi puree. Brosnan ja Russo toimii parina. Ja heidän roolihahmojensa välinen älyllinen yhteys ja verbaalinen piikikkyys on miellyttävää katsottavaa.


Andy & Larry Wachowski: The Matrix Oli ilmestyessään todella vaikuttava kokemus. Edelleen todella hyvä elokuva. Jatko-osat ovat (kuten arvata saattoi) täyttä roskaa.


Joel Coen: The Big Lebowski Oli vaikea valinta tämän ja Fargon välillä. Jeff Bridges on tässä aivan loistava, The Dude on hahmona aivan mieletön. John Goodman ei myöskään paljoa kalpene, loistavaa!


Michael Mann: Heat Al Pacino on tässä leffassa aivan Scarfacea vastaavassa vedossa. Michel Mann on taas kerran luonut onnistuneesti todella tunnelmallisen yöympäristön. Takaa-ajajien niskaan hengitys on käsin kosketeltavaa.


Irvin Kershner: Star Wars: Episode V - The Empire Strikes Back Paras Star Wars. Muihin verrattuna raikas, oivaltava ja vilpitön. Plus Evokit on hauskoja.


Bryan Singer: The Usual Suspects Pienellä budjetilla voi saada paljon aikaan, kun on hyvät näyttelijät ja ohjaaja jolla on vahva visio. Hyvä ja etenkin hyvin kerrottu tarina, joka pitää mielenkiinnon yllä loppuun asti.

[kodekon]

Oletteko huomanneet sellaista ilmiötä, että näytätte kaverille jonkin leffan, joka on mielestänne aivan loistava, mutta joka ei kuitenkaan toimi toiselle edes vähänvertaa? Siinä tilanteessa (jos on tunneherkkä ihminen)sitä rupeaa itsekin miettimään, että olikohan tämä leffa nyt sittenkään oikein mistään kotoisin. Ehkäpä se on huonoa itsetuntemusta, huonoa itsetuntoa taikka vain myötätuntoa sekä myötäelämistä.

Kerran vedin ihan kunnolla herneen nenään, kun olin ostanut erään mua todella koskettavan leffan ja näytin sen sitten parille kaverille, joiden kuvittelin myös nauttivan siitä. Ne vi**upäät liikahteli vaivautuneesti ja jopa hihitteli sen leffan aikana... ja kyseessä ei tosiaankaan ollut komedia. Myönnetään, että aiemmin yksin katsoessani anteeksi annetut pikku virheet leffassa kyllä piti käsitellä omassa päässä vielä myöhemmin tämän jälkeen, mutta loppujen lopuksi juttu ei vaikuttanut mun omiin fiilareihini leffasta, vaan lähinnä muistutti siitä, etten KOSKAAN ENÄÄ NÄYTÄ ELOKUVIA KYSEISILLE KAVEREILLE Itse nautin kyseisestä leffasta about pari kertaa vuodessa nauttien pikku pullollisen vokdaa öiseen aikaan... Ei toki sen takia, että leffa olisi huono ja turruttaisin aistini vaan lähinnä vaan koska leffassa vedetään nappeja yms. minkä ehditään ja mä haluan myötäelää

[vesku]

Delta-Jengi.

[Mikko]

Tää on kyllä niitä kysymyksiä joihin ei oikeasti osaa vastata.. sama, jos pitäisi listata kaikkein aikojen parhaat levyt. No, kun kattoo hyllyssä lojuvia DVD:itä niin Lynchiä, Tarantinoa, Coen veljeksiä ja LoTR-trilogiaa, Kummisetää sekä jotakin hollywood-spektaakkelia ym. sieltä löytyy... en sitten tiedä onko noissa niitä. Riippuu koska kysymyksen esittää.. esim. pari vuotta sitten lista olisi ollut pelkkää kungfua.

[Silencio]

Delta-Jengi.

Vesku, kamoon pari muutakin vielä, vaikka lyhyestä virsi kaunis.
Hmmm, toisaalta tuo oli eräänlainen taidonnäyte siitä, ettei se vaikuttavien leffojen listan tekeminen ole kovin vaikeaa puuhaa. "Delta Jengi, piste" Thats it!

[vesku]

Delta-Jengi.

Vesku, kamoon pari muutakin vielä, vaikka lyhyestä virsi kaunis.
Hmmm, toisaalta tuo oli eräänlainen taidonnäyte siitä, ettei se vaikuttavien leffojen listan tekeminen ole kovin vaikeaa puuhaa. "Delta Jengi, piste" Thats it!

No sviddu.

Tuntematon Sotilas (siis: "SE" eikä se)
Easy Rider (just muistin ku tuli)
Kaikki Tarantinot!
Joka toinen Kaurismäki!
Eikä jumalavita ykskään Uuno!

Tossa tais olla jo yli viistoista?

[Silencio]

Reippaasti yli viistoista!

[kodekon]

Hieman offtopic, mutta tuli mieleen, kun joillakin on David Lynchin Mulholland Drive tolla listalla, niin järkyttikö ketään teistä se ihana dinerin takapihalla tapahtunut ilmestyminen; varmaan muistatte mistä on kyse? Vitsi Lynch kyllä osas tuoda siihen hetkeen aika mielettömän järkytysefektin... vieläkin puistattaa vaikka leffan taisin nähdä viimeksi jotain pari vuotta sitten... hrrrr... tärinäää.....

[Silencio]

Hieman offtopic, mutta tuli mieleen, kun joillakin on David Lynchin Mulholland Drive tolla listalla, niin järkyttikö ketään teistä se ihana dinerin takapihalla tapahtunut ilmestyminen; varmaan muistatte mistä on kyse? Vitsi Lynch kyllä osas tuoda siihen hetkeen aika mielettömän järkytysefektin... vieläkin puistattaa vaikka leffan taisin nähdä viimeksi jotain pari vuotta sitten... hrrrr... tärinäää.....

Säikähdyksestä, kauhistuksesta sekä hätkähdyksestä kudottu ilmiö kuvaa ehkä ko. kohtauksen aikaansaamaa tunnereaktiota. Elokuvat onnistumat harvoin järkyttämään, kun taas reaalimaailma tekee sitä tavantakaa.

[kodekon]

... Elokuvat onnistumat harvoin järkyttämään, kun taas reaalimaailma tekee sitä tavantakaa.

Sun pitää lopettaa reaalimaailmassa eläminen ja antautua entertainment industryn houkutuksille täysin...

[Silencio]

Jonkinlaiseen todellisuuspakoiseen elämäntyyliin olen yleensä itseäni ajanutkin. Elokuvien katselulla, kirjoihin, lehtiin, ja internettiin hukuttautumalla, kirjoittamalla runoja, maalaamalla tauluja, piirtämällä sisäisiä maisemiani yömyöhällä ja muutamilla sellaisilla asioilla, jotka eivät kenties kestäisi päivänvaloa.
Pidän siitä tunteesta elokuvia katsellessani, kun voin unohtaa lähes kaiken olevaisen ja sukeltaa jonnekin maailmaan, jossa Stockmann-kortilla ei ole takaisinmaksua, maailmaan jossa omat fyysiset rajat eivät tule heti vastaan.
Intia kaikessa köyhyydessään taitaa olla elokuvien suurkuluttaja sekä tuottaja. Tästä samasta todellisuuspaosta tässäkin tapauksessa on varmasti kyse.
Ja oikeastaan, kuka on edes kykenevä määrittämään sitä, mikä on "totta". Minun toteni on totta kaikista rinnakkaistodellisuuksista huolimatta. Elokuvien maailma on lähinnä alitajunnanmaailmaa, jonne ei ole tarpeenkaan raahata rationaalisuuden taikka objektiivisuuden laboratoriovälineitä.

"Jokainen selviytyy, jos on vain jotakin omaa, jos on oma maailma, jonne voi hetkeksi paeta..." Kauko Röyhkä

[kodekon]

Mulla oli ennen tapana vaan laittaa joku mielileffa pyörimään ja maata vaan telkun edessä sohvalla miettien omia juttua. Sillä tavalla on tullut "katsottua" esim. Blade Runner, La Dolce Vita ja Paris, Texas jotain 15-20 kertaa... On aika coolia miten oma todellisuus sekoittuu silloin leffojen todellisuuteen, kun oman elämän realistiset asiat voikin kohdata siellä tutussa ja kuitenkin niin kaukana omasta todellisuudesta olevassa leffan tunnelmassa...

[eskofot]

Hieman offtopic, mutta tuli mieleen, kun joillakin on David Lynchin Mulholland Drive tolla listalla, niin järkyttikö ketään teistä se ihana dinerin takapihalla tapahtunut ilmestyminen; varmaan muistatte mistä on kyse?

Kieltämäti oli aika täräyttävä gägi, joka ei kerrottuna vaikuta miltään: outo skeida-arska ilmestyy nurkan takaa. Böö.

Se jäi tosin vähän vaivaamaan, että mitä hiivattia koko episodilla oli merkitystä kerronnan/kertomuksen kannalta. Mystikko-Lynchin ollessa kyseessä ei kannattaisi tietenkään edes kysyä, mutta kun koko juoni oli muuten niin poikkeuksellisen hienosti punottu, niin tämmöiset irralliset heitot laskee kokonaispisteitä, silti nostan ko. rainan top 15-listalleni, ehkä.

[kodekon]

MAHDOLLISIA SPOILEREITA MULHOLLAND DRIVESTA, ja muistakin, joten...

*
*
*
Eikös se skeida-arska ollut lopussa myös siinä leffassa mukana? Mun mielestä se edusti jälleen sitä pahaa ja outoutta mitä Lynch niin hellii leffoissaan. Ja siis koko leffahan oli jotenkin palasista koottu, eli mun silmissä se dinerin takapiha-kohtaus ei ollut enempää irrallinen kuin muutkaan osat. Se leffa oli muuten ihan weird eka kerralla... mä olin vaan, että mitämitäää... Reissu imdb:n keskusteluihin avasi silmäni Mä olin jotenkin alitajuntaisella tasolla tajunnut mitä "tapahtui", mutta se piti lukea jonkun toisen selittämänä, ennen kuin juttu aukeni. Ja tosta leffasta jäi tosi paha olo mulle, kun Naomi Wattsilla meni kaikki päin veetä.

Lynchin leffoissa on pahaa fiilaria usein, mutta ne kyllä kuitenkin usein loppuu johonkin hyvään, vaikka tietty voi miettiä tarkoittaako Lynch sitä hyvyyden lopussa ilmestymistä oikeasti, kun tunnelmat on muutenkin niin toisella unenomaisella tasolla koko ajan. Ehkä mun tarvii vaan oman mielenrauhani vuoksi uskoa, että vaikkapa Twin Peaks: Fire Walk With Me:n lopussa Laura Palmer vihdoin pääsi rauhaan, tai että Wild at Heartissä Laura Dernille ja Nicholas Cagelle kävi lopussa hyvin kun se enkeli (Laura Palmer muuten leijailee taivaasta keskellä katua... ja tietty lintu nappaa pahan koppakuoriaisen suuhun myös Blue Velvetin lopussa. Ei vitsi, on sillä Lynchillä ihan kipee taito luoda niin outo tila, joissa sen leffat tapahtuu ja jossa ne koetaan... Mestarihan se on.

[Mikko]

Tulipahan vaan mieleen... Kuinkas moni on nähnyt Eraserheadin?

Itselläni kun toi todellisuuden pakoilu tapahtuu musiikin tai äänimaisemien kautta, niin tuossa leffassa juurikin äänimaisema on tehnyt suurimman vaikutuksen. Olen pariinkin kertaan "katsellut" tuon leffan kuulokkeet korvilla ja silmät kiinni... ehkä mä oon vaan kummallinen. Tuossa leffassa kun ei oikeastaan ole musiikkiakaan. Kivana yksityiskohtana vois mainita, että en edelleenkään oikestaan tiedä mitä leffassa tapahtuu, kun toi taustahumina on aina kietonut mut valtaansa...

[Silencio]

Lynchin leffojen "ymmärtäminen" on kuin unientulkintaa. Pienien koodinpalasien poimimista ja vertailua menneeseen ja aavistukseen tulevasta. En koita edes ymmärtää niitä leffoja. Katselen niitä, kuin unia. Hetkittäin saatan mennä kananlihalle jonkin kohtauksen aikana ymmärtämättä, miksi.
Lynch on Lynch kirja valoittaa hieman tuon jumalanhullun maailmaa. Muistaakseni kirjassa oli kohta, jossa kerrottiin Lynchin katselevan leffojaan lapsen näkökulmasta suhteessa aikuisten maailmaan, jossa aikuisten näennäisen järkiperäiset toiminnot näyttävät lapsen silmin absurdeilta ja irrannaisilta, koska lapsi ei pysty näkemään toimintojen taustalla olevia syy-yhteyksiä. Jos siis ymmärsin lukemani, niin se selventää ainakin Lynchin hahmojen vinksahtaneisuuden ja elokuvien unenomaisen tunteen.
Elokuvat toimivat niin monella tasolla. Lost Highwaystä voi poimia useita still-kuvia ja ihmetellä niiden maalauksellista värikylläisyyttä ja valokuvallista sommittelua.
Hemmohan maalaa, valokuvaa ja tekee huonekaluja, joita näkyy hänen leffoissaankin. Mies on aika syvällä tekemisessään, mitä arvostan.
Joku viisas sanoi hienosti, että suurimpia ovat ihmiset, jotka tekevät elämästään, itsestään ja elinympäristöstään itsensä näköisiä. Aivan kuin oma sisäisyys olisi tuotu kaikkien katseltavaksi. Sisäisistä maisemista olisi tullut osa todellisuutta. Sen se Daavid on mielestäni tehnyt....