Hopeinen Omena

Pippin kirjoitti:Itselläni ei ole appi-sanaa vastaan paljoakaan. Erottaa pikku mobiiliohjelmisto ja iso desktop-ohjelmisto -idea on perusteltu tarve. "Pienohjelmisto" kuulostaa hassulta.

Ei minullakaan ole appea vastaan mitään, itselläni ainakin on omaani oikein hyvät välit. Ongelman muodostaa vain se, jos sanoja käytetään ulkomaisen mallin mukaan merkityksessä, joka niille ei kuulu. Vallankin tällaisessa tapauksessa, jossa erinomainen, suomen kieleen sopiva, kielitoimiston suosittelema ja helposti taivutettava sana sovellus on jo olemassa.

Tietokoneissa pyörii ohjelmia (tai jopa kokonaisia ohjelmistoja) ja kännyköissä ja taulutietokoneissa sovelluksia. Mikä tässä on niin vaikeaa?

antoine kirjoitti:Vallankin tällaisessa tapauksessa, jossa erinomainen, suomen kieleen sopiva, kielitoimiston suosittelema ja helposti taivutettava sana sovellus on jo olemassa.
Tietokoneissa pyörii ohjelmia (tai jopa kokonaisia ohjelmistoja) ja kännyköissä ja taulutietokoneissa sovelluksia. Mikä tässä on niin vaikeaa?

Ilmeisesti ilmaisen itseäni tavattoman heikosti. Kyse on hausta löytää englannin app–program -merkitysero suomeen. Voidaan kysyä: onko tästä palvelusta olemassa appia? Onko tämä palvelu olemassa ohjelmistomuodossa? Viitataan eri asiaan. Kieli on informaatiota, dogmi se ei ole. Appi sana ei ole ongelmaton, yritin tuossa etsiä sille suomalaista muotoa. Sain sinut kirjoittamaan tuolliasta. Häpeän.

Tämä taistelu ei ole vain suomalainen
"Vous pouvez consulter les apps que vous avez achetées"
"Vous pouvez consulter les logiciels que vous avez achetées"

Ymmärsitkö nyt?

Tullius Détritus.

Mitenkähän tässä appi/äppi -lainassa menee monikko - kuulin kummipojan suusta, että "voi siinhenkin hakea sieltä ilmaisia äpsejä".

No, onhan meillä sellainenkin sana kuin "soluutio" nyky-puhekieli-suomessa tarkoittamassa paitsi liuosta, myös ratkaisua. Näköjään menee, että lausutaan sekin laina niinkuin kirjoitetaan; "soluutio" ei "soluussöni".

PKivireki kirjoitti:Mitenkähän tässä appi/äppi -lainassa menee monikko - kuulin kummipojan suusta, että "voi siinhenkin hakea sieltä ilmaisia äpsejä".

No, onhan meillä sellainenkin sana kuin "soluutio" nyky-puhekieli-suomessa tarkoittamassa paitsi liuosta, myös ratkaisua. Näköjään menee, että lausutaan sekin laina niinkuin kirjoitetaan; "soluutio" ei "soluussöni".

Mitäs jos ajattelis niin, että app on applicationin diminutiivi. Nii... mikä olisi ohjelmiston tai sovelluksen vastaava muoto? Ohjis? Äh. Sove. Onks tästä sovetta? Eikö tän vois oppia?

http://www.kielitohtori.fi/suomen-kiele ... s-vai-äppi

antoine kirjoitti:Tietokoneissa pyörii ohjelmia (tai jopa kokonaisia ohjelmistoja) ja kännyköissä ja taulutietokoneissa sovelluksia. Mikä tässä on niin vaikeaa?

Ohhoh, onko tuosta jaottelusta ihan faktaa jossakin? Vaikeaa lienee tietämättömyys (ainakin omalla kohdallani).
Mihin väliin menee sovellusohjelma?

taqtaq kirjoitti:

antoine kirjoitti:Ohhoh, onko tuosta jaottelusta ihan faktaa jossakin? Vaikeaa lienee tietämättömyys (ainakin omalla kohdallani).
Mihin väliin menee sovellusohjelma?

Minä en kaipaa moista erottelua työpöytä- ja matkapuhelinsovellusten välillä. Pippin kuitenkin kaipasi, ja siksi esitin yhden näkemyksen siitä, miten sen voisi toteuttaa. Erottelun tekemiseksi ei tarvitse puhua mistään apseista ja äpseistä.

Ja Pippin: huoli pois, ei ole mitään syytä hävetä.

antoine kirjoitti:

taqtaq kirjoitti:

antoine kirjoitti:Ohhoh, onko tuosta jaottelusta ihan faktaa jossakin? Vaikeaa lienee tietämättömyys (ainakin omalla kohdallani).
Mihin väliin menee sovellusohjelma?

Minä en kaipaa moista erottelua työpöytä- ja matkapuhelinsovellusten välillä. Pippin kuitenkin kaipasi, ja siksi esitin yhden näkemyksen siitä, miten sen voisi toteuttaa. Erottelun tekemiseksi ei tarvitse puhua mistään apseista ja äpseistä.

Ja Pippin: huoli pois, ei ole mitään syytä hävetä.

Dear antoine, ei sovellusta voi määritellä mitenkään vain mobiililaitteiden pikkuohjelmistoksi, sillä on vakiintunut yleisempi merkitys. Se, ettet sinä kaipaa eroa, ei merkitse etteikö ero olisi merkityksellinen. Pian 70 % myydystä ICT:stä on näitä laitteita. Niissä on oma sovelluskulttuurinsa, siksi on tarve nimetä se. Kuten muissakin kielissä on tehty.

Parahin Pippin,
en mitenkään väheksy tarvettasi tuon erottelun tekemiseen. Eikö kuitenkin sovellus ole vakiintuneelta, yleiseltä merkitykseltäänkin sentään lähempänä tarkoittamaasi sovelluskulttuuria kuin appi?

antoine kirjoitti:Parahin Pippin,
en mitenkään väheksy tarvettasi tuon erottelun tekemiseen. Eikö kuitenkin sovellus ole vakiintuneelta, yleiseltä merkitykseltäänkin sentään lähempänä tarkoittamaasi sovelluskulttuuria kuin appi?

Dear, ei.

Olisiko niin, että sana olisi hyväksyttävissä ellei se jo tarkoittasi sattumoisin appea? Ruotsissa, norjassa, saksassa viitataan anglisistisesti. Käly-nimi on vielä vapaa.

Täältä testaamaan yhdyssanojen osaamista, sain 9/10 ja kiukuttaa, ettei tullut kymppiä.

8/10
pahuksen moinen tehtävä sarja

Joo.

Luulin minäkin ylimielisenä osaavani nuo kuin vettä vaan, aika kinkkisiä sanoja olivatkin keksineet.

Tulin tänne minäkin - aivan muu verbaalinen polluutio mielessä.

Tuohon edelliseen. App tarkoittaa lyhytnimenä Application/Application program, joille on perinteisesti käytetty käännöstä Sovellus/Sovellusohjelma.

Alun perin Varusohjelmistoll tarkoitettiin kaikkea koneen mukana tullutta ohjelmistoa ja sovellusohjelmalla|milla johonkin käyttötarkoitukseen tehtyä ohjelma|i|a. Ohjelmisto on siis monen ohjelmiston joukko.

Sanaa Ohjelmisto on totuttu käyttämään myös 'ainesanana' Software-sanan vastineena - Software Tools, Software Engineering, Software Professional.

[PehmoPetterin ideoimat Pehmo/Kovo vastineeksi Software/Hardwarelle eivät onneksi ottaneet tulta - vai haluaisiko joku olla Pehmoinsinööri tai Pehmoammattilainen?]

Lyhytnimeä sovellukselle ei ole syntynyt, softa kuin softa.

AppStorests ladattavalle sovellukselle voisi hyvin olla oma termi. Sovellus(ohjelma) on aivan liian yleinen termi - vain pieni osa sovellusohjelmists on AppStoressa mutta kaikki siellä olevat ovat sovelluksia/sovellusohjelmia/ohjelmia - ja softaa.

Täst ehdotuksest mie piän, piän kovast!

Sanan "auto" suomennos oli kuulemma kansan valitsemana "hyrysysy".

Pieni Kielikellon artikkeli aiheesta.

Maanantaiaamun kielikukkasen tarjoaa Hesari ja toimittaja Päivi Repo, toivottavasti juttu ei ole yhtä kauhea kuin otsikko:

”Hän on se, jonka silmät ovat täynnä iloa” – Viisivuotias Lucas Räisänen on vakavasti sairas, ja nyt viranomaiset pohtivat, saako hän jopa miljoonia maksavan lääkkeen

http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005379762.html

Otsikon lainaus (jota ei muuten löydy jutusta) on kuin Googlen kääntäjän väännös suomen kielelle vieraasta "He´s the one.." -rakenteesta ja siihen päälle vielä iso alkukirjain ajatusviivan jälkeen. Onkohan oikolukijat laitettu yt-neuvottelujen myötä pihalle?

Ja jopalla pitäisi kai viitata johonkin tiettyyn raja-arvoon, muuten näyttää kummalt, vrt. Hässä-arvalla voit voittaa jopa useita euroja!/i] vai Hässä-arvalla voit voittaa jopa useita kymmeniä euroja!

Lisäys edelliseen. Tervehdin paikallisen yliopiston kielenhuollon lehtoria edellisen viestin otsikolla ja hän vastasi kirjallisen tuskanparahduksen säestyksellä, että "Kauheeta!"- suomen kielen kieliopin mukaan ko. otsikossa on "jopa" -sanan lisäksi vielä partitiivikin pielessä: ei siis "..saako hän jopa miljoonia maksavan läkkeen", vaan esim. "saako hän jopa useita miljoonia euroja maksavan lääkkeen."

Murheellista luettavaa, vaikkakaan ei kovin yllättävää:

Pisa-menestyksen takana vaanii nurja puoli: Tuhannet suomalaisnuoret lukevat niin surkeasti, etteivät selviä arjen tilanteista – miten se on mahdollista?

Tutkimushaastatteluissa hän pyysi nuoria selaamaan Metro-lehteä ja valitsemaan sieltä heitä eniten kiinnostavan lehtijutun. Moni valitsi lehtijuttua muistuttavan mainoksen, jossa hehkutettiin chili­uutteeseen perustuvaa laihdutuslääkettä.

”Kun sanoin, että tämähän on siis mainos, kaikki olivat yllättyneitä, vaikka siinä ihan suoraan tuputettiin sitä tuotetta”,

Yleisin ongelma nuorilla tuntuu olevan kyvyttömyys ymmärtää eri kielenkäyttö­tilanteita. Twiittien ja Instagram-postausten erot tunnistetaan, mutta esimerkiksi lehtien tekstilajit ovat monelle vieraita. Kolumnia saatetaan lukea kuin uutis­ta, ja silloin aletaan ihmetellä, miten ihmeessä uutisointi on puolueellista.

Tämä ei suinkaan rajoitu vain nuoriin.

Kuten ei tämäkään - todellakaan:

Somekuplat ovat voimissaan. Useampi opettaja mainitsi, että jos nuori on eri mieltä vaikkapa kolumnistin kanssa, kolumnisti jyrätään heti. Halua ymmärtää tai edes kuunnella vastapuolta ei tunnu aina olevan.

Itse sanoisin kiertelemättä, ettei halua ymmärtää ole lainkaan; ja se ymmärryksen haluamisen puuttuminen on käytännössä myös laaja-alaista ja tahallista tietämättömyyteen hakeutumista.

Erityisiä ongelmia tulee, jos kirjoittaja käyttää ironiaa tai satiiria. Se ymmärretään kyllä kaveriporukan Whats­app­-ryhmässä, mutta kolumneissa tai keskustelupalstoilla se jää huomaamatta.

Kun tampioita yrittää keskustelupalstalla auttaa käyttämällä hymiötä, vingutaan niistäkin - tosin se kai johtuu enemmän tuosta edellisen lainauksen asiasta.

Yhdyssanoissa on yhä enemmän horjuntaa, isoja alkukirjaimia puuttuu, ja pisteen paikka tuntuu olevan monelle vaikea.

Tuo on ikuisuusongelma, joka siis on pahenemassa, mutta nyt ignorantikot ovat keksineet uuden tavan mokata - kaipa tätä täytyy pitkin hampain pitää jotenkin positiivisena ilmiönä, kun luovuutta on sentään tämän verran?

Ammattikoulun opettaja Itä-Suomesta kertoo, että moni opiskelija kirjoittaa nykyisin nimensä esimerkiksi lomakkeisiin muodossa matti.virtanen.

No nyt tämä sanojen merkityksen vahtiminen vasta hulluksi menee, jaa, taisin nyt loukata jotakuta, vissiin ainakin herra Vihreän Keräsen mielestä.

Vihreiden poliitikko vaatii Stockmannia lopettamaan Hullut Päivät - "naureskelee mielenterveysongelmille"

Ilmeisesti maahamme pitäisi saada luvallisten sanojen luettejlo, jotta yksikään täällä ei pahoittaisi mieltään, ....kele sentään!
Jaa no nyt se itte ..kele taitaa suuttua.

Tässä tulee kohta ihan hulluksi tän kaiken suviatsevuus/suvaitsemattomuustohinan kanssa.

Yhdessä Arto Paasilinnan kirjassa mielisairaalan asukkaat olivat karanneet, ja "hullut juoksivat kuin hullut".

Kollegani, joka rehellisissä töissään nuorena ollessaan oli mielenterveyshoitaja, kyllästyi asiakkaisiinsa ja sanoi: "Miksi hullut eivät ota itseään niskasta kiinni ja lakkaa olemasta hulluja?" (itseironiaa)

^Soon opiskellut liian monta kurssia nais..anteeksi sukupuolentutkimusta:

Mielestäni voitte uudelleen brändätä alennusmyyntinne niin, että sen nimi ei ole osana diskurssia ja retoriikkaa, jossa mielenterveysongelmia vähätellään ja niistä tehdään viihdettä. Vastuullinen yritys ottaa huomioon kaiken toimintansa kaikki vaikutukset, ja mielestäni mielenterveysongelmilla naureskelu ei kuulu 2010-luvun yrityskuvaan.

Jep. Minä luin aikanaan 9 ov. ja opin siellä pirun raamatun lukemisen eli diskurssianalyysin alkeet.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Diskurssianalyysi

Diskurssianalyysi, se on mukavaa. Voit sanoa toisen puhumisesta, tekemisestä tai olemisesta ihan mitä vaan keksit perustella tekemällä diskurssianalyysin sopivilla premisseillä eli tunnustamalla ensin positiosi ja tarkastelemalla siitä käsin että mitähän päivänkakkaraa. Perustele! Esimerkiksi näin: Just tässä ja nyt tekemäni uuden määritelmän mukaan keskeisin rasismin tai seksismin ilmenemismuotoja on vihamielisten ennakkoluulojen omaksuminen ja vahvistaminen erilaisin visuaalisin ja kirjoitetuin narratiivein. Eräitten tutkimusten mukaan valtaosalla suomalaisista miehistä on perusteettomia ja vihamielisiä ennakkoluuloja esimerkiksi vieraista kulttuureista tulevia maahanmuuttajia tai naisia kohtaan. Kun on sanontoja, vitsejä ja kaikkee. Kääk! Voidaan siis perustellusti sanoa, että valtaosa suomalaisista miehistä on siis ainakin jonkin verran rasisteja ja misogyynejä

Amen! vai Bullshit! Ainakin mediassa Amen! on zäpäkästi voitolla..

Ammatikseen (mitä ilmeisemmin) kirjoittavat välillä ilahduttavat meitä tavallisia sukankuluttajia hauskuuksillaan. Olen huomannut nyrkkisäännön: mitä lennokkaampaan tekstiin tai ilmaisuun kirjoittaja pyrkii, sitä suurempi vaara on, että ilahduttaa lukijaa kömmähdyksellä.

Tänään hauskuuttaa laatumedia IL kysymällä:
Onko kovanaamainen Allan, 66, SM-liigan kaikkien aikojen väriläiskä?
http://www.iltalehti.fi/smliiga/2017122 ... 8_sm.shtml

Titaanistako oli turpavärkki tehty?

Samassa hengessä voisi kysyä, liikkuiko 50-luvulla Helsingin kadulla pelottavia lättähattuisia poikia? Ja lienee aika sopimatonta kutsua tummaihoista lajitoveria mutakuonoiseksi.