Hopeinen Omena

Suomen kielikin saa kehittyä ja turhista pilkuista kannattaakin päästä eroon. Pilkulla pitää olla jokin erityinen informaatioarvo tai merkitys aina kun sitä käytetään. Luettavuus ei siitä tai sen puutteesta kärsi juuri ollenkaan.

Niin, kehitystä se on takapakkikin, negatiivista kaikin puolin tässä tapauksessa.

kaulahuivi kirjoitti: ↑24.1.2021 klo 12.05 Suomen kielikin saa kehittyä ja turhista pilkuista kannattaakin päästä eroon. Pilkulla pitää olla jokin erityinen informaatioarvo tai merkitys aina kun sitä käytetään. Luettavuus ei siitä tai sen puutteesta kärsi juuri ollenkaan.

Pilkuillakin on paikkansa, sillä joskus pilkku tai pilkun paikka muuttaa lauseen Merkityksen ihan toiseksi. Mutta, päivämäärämerkinnässähän ei puhuta edes pilkusta vaan pisteestä, joten kommentillasi ei siten ole paljonkaan painoarvoa, jos et pilkkua pisteestä erota.

Piste luvun perässä osoittaa sen olevan järjestysluku ja ilman pistettä merkitys muuttuu, joten et voi väittää pisteen olevan turha. Sillä pisteellä nimen omaan on informaatioarvo, kun järjestysluvuista ja päivämäärämerkinnöistä puhutaan.

Miklu kirjoitti: ↑24.1.2021 klo 12.37 […] toiseksi. Mutta, päivämäärämerkinnässähän ei puhuta edes pilkusta vaan pisteestä, joten kommentillasi ei siten ole paljonkaan painoarvoa, jos et pilkkua pisteestä erota.

Jännittävä paikka pilkulle.

Vielä enemmän noiden kellonaikojen merkinnässä menee vääriä välimerkkejä - useimmiten se kaksoispiste siellä missä pitäisi olla piste.

Hompussa on kellonaika kyllä oikein.

jjpeltola kirjoitti: ↑24.1.2021 klo 12.48Jännittävä paikka pilkulle.

Mutta [tauko puheessa] päivämäärämerkinnässähän...

Totta on, että kirjoitetussa tekstissä, varsinkin jos tuon lukee ilman tarkoittamaani taukoa, tuo pilkku näyttää hölmöltä ja on väärin. En tiedä olisiko se oikein edes kuvaamassani tilanteessa. En väitä olevani kaikissa kielioppiasioissa oikeassa, mutta sen tiedän, että järjestysluvun perään kuuluu piste. Ja se ei ole turha piste se.

Kummin päin se menee?

Itse ratkaisisin tarpeen käyttämällä vain sanoja 'käyttöönotto' - nimisana sijamuodossa nimentö. Sitten teonsanalla 'otan|otin|olen ottanut|olin ottanut| käyttöön'.

Onko edes tuollaista uutta vaihtoehtoa nimisanana olemassa kun sitä ei kuitenkaan tarvita vanhojen lisäksi.

Janne Saarikivellä on pointti: Nimeäminen on valtaamista ja miehittämistä, ja siksi asiat nimetään nyt uudestaan englanniksi, kirjoittaa professori Janne Saarikivi.

Mielenkiintoista on, että suomen kielen käyttöä esimerkiksi opetuskielenä pidetään syrjivänä tai suomalaisen kirjallisuuden rakenteita rasistisina, koska suomalainen kirjallisuus kirjoitetaan, myydään ja luetaan suomeksi:
https://www.hs.fi/nyt/art-2000007674542.html
Tähän ei voi kuin todeta englanniksi, OMG!

Kirjailija Koko Hubara väitti pokkana Työväen sivistysliiton Hengenpimeyttä vastaan -seminaarissa, että Suomen yliopistojen opetuskielenä tai työpaikoilla käytettävänä yhteisenä"komentokielenä" pitäisi olla englanti, koska silloin esimerkiksi maahanmuuttajat olisivat tasa-arvoisia kantisten kanssa. Saamelaiset saisivat kuitenkin käyttää joka paikassa omaa kieltään, koska he ovat, hm, saamelaisia, eivät siis suomalaisia.

Asuu tässä maassa melkoista omaan pesään kusijoiden sakkia, kun kaikki oma tuntuu olevan mätää tai epäkelpoa, kielikin.

^En osaa oikein hahmottaa missä PKivireki näkee viittaamassaan - mielestäni ansiokkaassa - Ronja Salmen kirjoituksessa väitteen että suomen kielen käyttö opetuskielenä olisi syrjivää tai suomenkielinen kirjallisuuden rakenteet olisivat rasistisia. Totta on, että kirjoituksessa ihmeteltiin että miksi tietynlaiset kielilainat tai kielelliset vaikutteet koetaan hyväksyttävämpinä kuin toiset. Mitä onkin ihan hyvä pohtia.

Toivottavasti ainakaan vaihto-opiskelijoita ei käytetä perusteluna moisille uuskolonialistisille pyrkimyksille. Ei kai tänne kukaan vaihto-opiskelijaksi muutoin tule kuin kiinnostuksesta suomalaiseen kulttuuriin ja halusta oppia suomen kieltä? Ei kai mahdollisilla muilla motiiveilla ainakaan mitään merkitystä saisi olla heidän opetuksensa järjestämisen kannalta?

Oletan, että heille nyt lähtömaassa on annettu sen verran tietoa Suomesta, että tämä on suomen- (ja ruotsin-, ja saamen-) kielinen maa ja muita kieliä puhutaan sitten muissa maissa.

Vaihto-opiskelijoitahan siinä kustaisiin pahemman kerran silmään ja käytännössä riistettäisiin heiltä juuri tuo syy tänne tulemiseen l. mahdollisuus suomen kielen oppimiseen, jos opetus järjestettäisiin järjenvastaisesti suomen sijaan vaikkapa jollakin Kanaalin takaisella barbaarikielellä.

Leicesterista vai Leicesteristä?

Vrt. Brysselistä.

Olisiko jossain vanhoissa kartoissa sana ’Brysseli’ mutta ei ’Leichesteri’.

Suometetulle nimelle suomenkielinen taivutus. Eli Brysselistä mutta Leichesterista. Kuten Manchesterista.

Eikö kuitenkin Leicesteristä ihan suomenkielisen(kin) vokaalisoinnun mukaan?

En muuten ihan ymmärtänyt mitä tarkoitat suometetulla nimellä; sen enempää Bryssel (saks. Brüssel) kuin Leicesterkään eivät kai mitään varsinaisia eksonyymejä ainakaan ole.

PKivireki kirjoitti: ↑29.4.2021 klo 20.13 Leicesterista vai Leicesteristä?

Vrt. Brysselistä.

Lesteristä tai Leicesterista.

Mielestäni Bryssel on selvä eksonyymi, paikallisten käyttämät nimet ovat Bruxelles ja Brussel. Saksan kautta tuo on tietenkin suomeen tullut.

Kutsuin vain suometetuksi nimeksi kun tuo eksonyymi-ilmaisu ei heti muistunut mieleen.

Kielitoimiston ohjeissa on tällainen periaate:

Kun nimi loppuu kirjoitattaessa konsonanttiin, mutta äännettäessä vokaaliin, käytetään heittomerkkiä:

Montpellier [mõpeljee] : Montpellier'n : Montpellier'ta : Montpellier'hen

Pätisikö tämä Leicester'hön? Erikoiselta vaikuttaa tuokin sääntö.

antoine kirjoitti: ↑29.4.2021 klo 22.47 Eikö kuitenkin Leicesteristä ihan suomenkielisen(kin) vokaalisoinnun mukaan?

En muuten ihan ymmärtänyt mitä tarkoitat suometetulla nimellä; sen enempää Bryssel (saks. Brüssel) kuin Leicesterkään eivät kai mitään varsinaisia eksonyymejä ainakaan ole.

Mikä on eksonyymi?

Perussäännön mukaan taivutuspäätteeseen valitaan a tai ä sen mukaan, onko sanassa äänettäessä taka- vai etuvokaaleja. Takavokaaleja ovat a, o ja u. Leicester äännetään karkeasti "lester", joten takavokaalin puuttuessa taivutus olisi Leicesteristä. Heittomerkkiä sana ei saa, koska se päättyy äännettäessä konsonanttiin, tilalla sidevokaali i.

Eikös se ole 'lestö'? En minä ainakaan kuule Wikipedian ääntämysnäytteestä mitään muuta.

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/ ... cester.ogg

ˆˆˆ
Tähän julkaisuun on koottu keskeisimmät suomenkieliset eksonyymit eli sellaiset ulkomaisten paikkojen nimet, jotka on tapana kirjoittaa suomen kielessä toisin kuin niiden omakieliset eli paikalliset nimet

Leicester ei kuulu tähän joukkoon vaan on 'endonyymi'.

Kyllä siellä se soinnullinen r on lopussa, amerikanenglannissa kuuluu suomalaiseen korvaan paremmin.

Onko se kuulumaton 'r' konsonantti vai vokaali? Aakkosia luetellessa se on lähempänä 'a'-äännettä kuin konsonanttia. Siinäpä pulma.

Ei ole helppoa rustata sääntöjä kun niitä alkukielisiä äänteitä on senkin siljoona. Hyvä case sinänsä tämäkin.

Eikös se ole [ˈlɛstə]?

Saukkolaon uskoakseni oikeassa - Yorkissa ei arvaa, että lopussa olisi hituistakaan ärrää, New Yorkissa kylläkin.

Taitaa se jenkin suustakin kadota jonkun Leicester Squaren ollessa kyseessä.

Lausukoot alkuasukkaat kaupunkinsa (Leicester) nimen kuten tahtovat, ei kai meidän tarvitse siitä välittää. Eivät he sitä suomalaisittain myöskään taivuta. Kyllä minä lausun tuon elatiivin ihan rehellisesti [leisesteristä], ja tähän ei päätteeksi kyllä mitenkään istu muu kuin -stä.

Brysselistä puheen ollen, en pitäisi mitenkään mahdottomana, että vähintään jossakin kohtaa tuhatvuotisen keisarikunnan olemassaoloa siellä olisi ollut merkittävä saksankielinen yhteisö. Mikäli tämä yhteisö olisi itse kutsunut kaupunkiaan nimellä Brüssel, voisiko sitä pitää eksonyyminä?

Kun kuitenkaan en ole sen paremmin perillä kyseisen seudun vaiheista, sovitaan että nimi on saksalainen eksonyymi. Taivutusasun kannalta asia lienee täysin yhdentekevä.

antoine kirjoitti: ↑30.4.2021 klo 11.32 Lausukoot alkuasukkaat kaupunkinsa (Leicester) nimen kuten tahtovat, ei kai meidän tarvitse siitä välittää.

Lausuminisen perusteella joutuu taivutukset tekemään – ainakin asiatekstiä kirjoitettaessa.