Hopeinen Omena

Lausumisista löytyi ihan oma sivustonsa - jollain kanukilla oli vähän ärrää lopussa. Mielenkiintoinen sivusto, laitoin kirjanmerkin.

https://fi.forvo.com/word/leicester/

..eli sovitaan siis, että Leicesteristä tuli sikanopeesti messinkiset koivet.

Ja näin sen lausuu alkuasukkaat

Töstä vaan...vaikka Letsestöristä. tai Leikesteristä.

Onko siis niin, että maantieteestä voi oikeastaan keskustella vain niiden yksittäisten maiden osalta, joissa puhuttuihin kieliin puhujan (ja mieluusti myös keskustelukumppanin) kielellinen repertuaari sattuu, varsinaisen maantiedon tuntemuksen ohella, riittämään? –Melko kestämätön näkemys mielestäni.

Paikkakuntien nimiä voi puhuessaan taivuttaa miten haluaa – ja kirjoittaessaankin. Mikäs sen estää? Jos kuitenkin haluaa kirjoittaa (hyvää) asiatekstiä, niin kannattaa noudattaa kielioppia – myös paikannimien taivuttamisessa.

^^ Mitenkäs se menikään: Suomessa lausutaan paikannimet niin kuin ne osataan: "NjyyJook", mutta: "Meksiko Siti".

Vaikeita nämä vakiintuneet suomalaispakkakuntienkin nimet taivutella - tai palauttaa perusmuotoon. 'Kesäpäivä Kangasalla' - siis mikä paikka? Tai Nivalainen - siis mistä kotoisin.

Menee vähän reuna-alueelle - tällainen uutinen tänään

Venäjä asetti maahantulo­kieltoon kahdeksan EU-kansalaista

Uutisessa tällaiset kansanvihollliset:

Baltian maista maahantulokieltoon asetettiin Latvian kansallisen sähköisen median neuvoston puheenjohtaja Ivars Āboliņš, Latvian valtion kielikeskuksen johtaja Maris Baltins ja Viron kielitarkastusviraston johtaja Ilmar Tomusk.

No Suomessahan on jo viimevuosisadalla opittu ettei saa puhua puskaryssistä, korkeintaan pensasneuvostoliittolaisista.

Silti tuntuu, että maailmassa on taas yksi ihmeellinen asia enemmän kuin eilen.

Heh. Boomer täällä pelikentän laidalla on mielissään kolumnista:
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/puh ... -1.1431637

Puuttui vaan suosikkipuppusanani "jalkauttaminen" tuosta kolumnista.

Lähdenkin tästä tuottamaan sisältöä.

No, tää on nykyään tätä - ei kukaan välittää taida enään:

PKivireki kirjoitti: ↑11.6.2021 klo 12.01 No, tää on nykyään tätä - ei kukaan välittää taida enään:

Enää!

^ Joo. Enään on kaikist pahin. Pahana kakkosena nytten.

Ylivoimainen inhokkini on ketä-sanan raiskaus tyyliin "ketä sen teki"!

Possessiivisuffiksin ja verbien monikon taivutus ovat jo lähes sukupuuttoon kuolleita, "itkeskelen joskus ärsyyntymisen ohessa ikävääni" niiden kaikenkattavaan päivittäiseen käyttämiseen edes YLEssä ja suurimmissa päivälehdissä.

Aloittaessani tämän ketjun on silloinen kaiutin-sanan väärinkäyttö täällä kääntynyt sen aikaisten foorumilaisten iloiseksi aika-ajoittaiseksi väärinkirjoituskettuiluksi taholleni, tuon juuri ja juuri onneksi kestän.

Iltalehti: Viinipullo kannattaa avata jo ennen nauttimista.

Minä en ole päässyt vielä yli noiden Juurikin pongailijoiden jutuista. Aina tuntuu jonkinlainen tunneläikähdys, kun joku on taas nähnyt Juurikin - 'Juurikin näin'. Minä en ole moisia nähnyt koskaan.

^ Tämä. Yksi ärsyttävimmistä sanoista.

Onneksi puhekielessä on sentään jäänyt sivummalle parikymmentävuotta sitten kiusannut ’AiiiVAN’.

Tilalle tuli kohtuuton tai hillitön määrä ’melko’- ja ’kohtalainen’-sanat unohtaneita - he pitävät kaikkea kohtuullisena.

No ei auta...

Tuolla toisaalla velhotar Amanita hätisteli "murremiehiä" mm. tänne jatkamaan jotain suomen murteisiin liittyvää diskurssia. Pakko oli sitten meikänkin tulla tänne toteamaan tilanne.

Vähän kuikistelin täällä olevaa juttua, ja sain niinku semmoisen déjà-vu -elämyksen (olen meinaan sivistynyt, sanottakkoon, ellei se muuten välity) erääseen kirjaan: Roland Barthesin loistavaan "Valoisaan huoneeseen", missä hän käy läpi valokuvia ja valokuvausta noin ylipäätään. Siinä sivulla 23 on Alfred Stieglitzin New Yorkissa ottama kuva vuodelta 1893, nimi on "Hevosvaunuasema" - siinä silloisia ratikoita vetävät hevosparat saavat hieman huoahtaa- niiden selistä nousee höyryä, ja kuva on muutoinkin runollinen.

Eli, to make it short: täällä Mac-jengi voi huoahtaa teknisestä raadannasta ja antaa höyryn tulla kielellisissä kysymyksissä.

Ymmärsin, että velhotar Amanita on tämän mac-hevosvaunuaseman pistänyt aikoinaan pystyyn? Kunnia hänelle!

KEKÄ on sitä mieltä, että Juurikki on kammottavampi sana kuin Paituli?

Alootussana ja molempien eherokkaaren isot alakukiriaamet ihan tahallaan väärin kiriuutettu.

Juurikkien näkijöistä edelleen pahoitan mieleni, itse en ole koskaan nähnyt. Tilaisuuden tullen kysyn näkijältä, 'missä....?'.

Sitten on vielä melkein joka asiassa välillä niitä jotka ovat tietävinään mikä on minulle tai jopa sumen kansalle kohtuullista.

Kohtalaisen kohtuutonta minua kohtaan unohtaa 'melko'-sanan käyttö.

Mikä se tuommonen Juurikki on? Paitulin (pienellä alkukirjaimella) tunnistan totta kai, pikkulikan päällähän semmoinen asuu koltun alla. "Ykkösnuuskan" pohojalaaset vääntelyt ovat totaalisen hykerryttävää luettavaa ja suussa maisteltavaa, geneettisesti todennetut runsaat pohjalaiset geenini kutiavat moisia havaitessaan.

Loistavaa, jos ketju saisi taas uutta eloa ja pureskeltaisiin kattavan otsikon alla nykysuomea laidasta laitaan. Murheitahan nykyään riittää eri medialähteitä lukiessa havaita kielioppivirheiden määrä, tuntuu siltä, että enää ani harvoin osuu kohdalle artikkeli tai televisio-ohjelma, jossa kunnioitetaan oikeakielisyyttä.

Olet varmaan kuullut monasti Juurikkihavainnoista: Juurikin näin.

Toinen tapa - joka on onneksi unohtunut - sanoa ärsyttävästi 'Juuri niin'/'Juuri näin' oli 'Aivan', vai oliko se 'AiiVAN'.

Olen tuon hienoista ylemmyydentuntoa edustavan vastauksen aloituksen kuullut, en vain osannut laisinkaan yhdistää mainittuja osapuolia toisiinsa. Juurikki on mielikuvissani jokin muinaissuomalaisten myyttinen hahmo, naispuolinen metsän emäntä, vihertävä ja harmahtava, hieman hönttöinen, joka ilmestyy toiveesta ja auttaa, jos tuntee metsässä liikkujan olevan oikealla asialla.

Se on juurikin nåin, kuten Jukka Laaksonen toistaa AlfaTV:n Jukka Laaksonen Show:ssa. Se on juurikin näin!

Kun Koronatautia lääkärit tai muut asiantuntijat kommentoivat, niin sanoma jää epäselväksi, esimerkiksi tänään HS:ssa:

Ihan näin onnellinen tilanne ei kuitenkaan ole, kertoo tartuntataudeista vastaava Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (Hus) ylilääkäri Asko Järvinen.

”Ei se kadonnut ole. Taudin saamisen riski on edelleen kohtuullisen iso,

Onko 'kohtuullisen iso' esimerkiksi terveydenhuoltojärjestelmän kestokyvyn kannalta, vai onko tarkastelu yksilön kannalta - ja mille erityisryhmälle kohtuullisuus on ajateltu.

Jos tarkoitetaan 'kohtalaisen' tai 'melko' niinmiksi ei sanota niin vaan hämärretään jonkun kannalta kohtuulliseksi?

THL:n Mika Salminenkin on monasti ottanut kantaa siihen mikä on ruotsalaisille tai ranskalaisille kohtuullista - suomalaisista puhumattakaan.