Hopeinen Omena

PKivireki kirjoitti:Suola, persilja ja siirappi ovat suomalaista.

Jos siis suurin osa suolasta tulee kaupasta ostetuista elintarvikkeista, millaista suolaa Suomen ruokateollisuudessa käytetään? Jo yli 120 vuotta teollisuuskemikaalien kauppaa tehnyt Algol Chemicals on Suomen suurin suolan maahantuoja. Tietääkö Algol Chemicals maahantuomansa ruokasuolan alkuperän?

- Kyllä tiedämme. Tuomme Suomeen Tanskassa tuotettua vakuumisuolaa. Raaka-aineen lyhyt kuljetusmatka ja tasalaatuinen puhtaus ovat raaka-aineen tuottajan valintakriteerejämme, Myyntipäällikkö Jenni-Annika Kaikko Algol Chemicalsista kertoo.

Vakuumisuola on vuorisuolaa, joka on peräisin Pohjois-Euroopan alla 0,5 - 5 km:n syvyydessä olevasta suolakerrostumasta. Suola on peräisin ajalta, jolloin osa mantereesta oli meren peitossa. Maanpinnan noustessa ja veden haihtuessa suolakerrostuma jäi jäljelle. Suolakerrostuma on kilometrien paksuinen ja suola irroitetaan siitä porausreiän kautta voimakkaan vesisuihkun avulla.

- Tuottamamme vakuumisuola tulee kerrostumasta, joka sijaitsee noin 4 km:n syvyydessä ja on pinta-alaltaan 3 000 neliömetriä. Suolaa kerrostumassa on arviolta 30 miljardia tonnia, eli sitä riittää useiksi sadoiksi vuosiksi, Mikael Saaby Toft , Market Development & Technical Service Manager Akzo Nobelin suolantuotantolaitokselta kertoo.

Vakuumisuola pumpataan painekattiloihin, jossa painetta ja lämpötilaa vaihtelemalla erotellaan puhdas natriumkloridi. Vakuumisuola on 99,9 % natriumkloridia, kun esimerkiksi meri- ja vuorisuolan puhtausaste on vain 90-98 %.
- Tämä vakuumisuolan puhtaus on juuri se syy, miksi elintarviketeollisuus suosii vakuumisuolaa. Esimerkiksi trendituotteena markkinoidun himalajasuolan punertava väri on peräisin rautaoksideista. Elimistö ei pysty hyödyntämään epäorgaanista rautaa, joten se luokitellaan suolassa vain epäpuhtaudeksi, Jenni-Annika Kaikko selkeyttää eroja suolalaaduissa.

Persiljan alkuperästä ei ole täyttä varmuutta, mutta lajin arvellaan olevan kotoisin Välimeren itäosista tai Aasian länsiosista.

Nykyisin eniten viljelty vehnälaji, leipävehnä (Triticum aestivum), on ilmeisesti syntynyt emmervehnän ja Kaspianmeren ympäristössä sekä Keski-Aasiassa luonnonvaraisena kasvavan heinälajin Aegilops squarrosa risteytymänä.

Ruiskasvien suvussa on alueellisesti eriytyneitä, erilaistuneita lajeja Euraasiassa ja Afrikassa. Niistä viljelyrukiin (Secale cereale, alalaji cereale) luontaisen alkuperälajin (Secale cereale, alalaji segetale) viljely on tutkimustietojen mukaan lähtöisin itäisen Turkin vuoristoseuduilta.[1] [2] Varhaisimmat löydöt rukiin viljelystä ovat keskisestä ja itäisestä Turkista, noin 6000 eaa, nuoremmalta kivikaudelta.[3] Sieltä viljelyrukiin katsotaan levinneen eri suuntiin Eurooppaa (mm. Romania ja Puola jo ainakin 4500 eaa), aluksi osin muiden lähisukulaisviljakasvien (vehnä, ohra) joukossa, sekä erkaantuen ja jalostuen laajemmin omaksi viljelyviljaksi. Rukiin vehnää ja ohraa parempi kylmänkestävyys, parempi kuivuudenkestävyys ja niukemmat viljelymaavaatimukset sopivat suotuisammin pohjoisemmille ja vuoristoisemmille viljelyseuduillekin. Arkeologisia löytöjä ruislajien siementen käytöstä ihmisruokana on jo myöhäispaleoliittisen asutuksen keräilykulttuurin ajoilta Pohjois-Syyriasta, yli 10000 eaa.

Kaura on peräisin todennäköisesti Turkin alueelta ja sen viljely on alkanut vehnän tai ohran rikkakasvina. Itämeren suomalaiset kansat tutustuivat kauraan germaanien välityksellä ja toivat sen Suomeen. Viljely alkoi maassamme 1800-luvun lopulla karjatalouden yleistyessä.

Ohra on vanhimpia viljeltyjä viljalajeja. Sitä saatettiin alkaa viljellä Lähi-idässä jo ennen 10000 eaa. Kuusirivinen ohra ilmestyi noin 6000 eaa.[4] Suomessa ohran viljelys alkoi viimeistään 4200 eaa. Jaalassa tehtyjen arkeologisten kaivausten perusteella.[5]