Hopeinen Omena

PKivireki kirjoitti:Pääministerimme mukaan "Suomi on vauras maa" ja siispä meillä on varaa antaa Euroopan toiseksi suurimmassa teollisuusmaassa asuville italialaisille n. 1 000 miljoonaa euroa tukea kilpailukykynsä ja teollisuutensa kehittämiseen. Ja verojensa alentamiseen.

Vauraudestamme ja hyvyydestämne ällistyneenä päätinkin tehdä eilen Puolustusvoimien mailta löytämistäni herkkutateista italialaista ruokaa: herkkutatteja, arborio-riisiä, sipulia voita, kermaa, kasvislientä, parmesaania ja persiljaa. Suolaa ja pippuria rapsakasti koska sienet.

Hyvää tuli, kelpaisi varmaan Perluskonillekin!

Ellen ole täysin väärässä, niin noiden tattien kilohinta esimerkiksi Italiaan roudattuna on suorastaan hävytön. Notta tässä bisnesidea

Työelämään paluu aiheutti voimakkaan hylkimisreaktion, että piti paeta pariks tunniks metsään. Tuoreista läjistä päätelle oli taas karhu käynyt mustikassa, toivottavasti on siivosti etteivät ammu herkkusuuta.

Varmaan sain tämän kesän vikat herkkutatit, valtaosa vastaantulevista oli jo ylikokoisia mammutteja.

Näin kerran unta, että savustin kalaa ja Bruce Springsteen siinä vieressä sit soitti kitaraa ja lauleskeli hienoa minulle ennestään tuntematonta biisiä.

Tänään en nähnyt unta: savustin tuttavan Konnevedeltä verkoilla kiskomat pari siikaa. Brucea ei näkynyt.

Jollekin kalanfileointikurssille pitäisi kyllä mennä, kun olen siinä umpisurkea ja jälki&hukka hirveetä. Fileitä vaan olis kiva pakastaa ja sitte graavata.

Ehdottoman hyvän ja houkuttavan näköinen suomalainen annos! Hyvää ruokahalua!

PKivireki kirjoitti: Jollekin kalanfileointikurssille pitäisi kyllä mennä, kun olen siinä umpisurkea ja jälki&hukka hirveetä. Fileitä vaan olis kiva pakastaa ja sitte graavata.

Fileointi on äärettömän helppoa. Osta kilo silakoita ja terävä suoraksi teroitettu kunnollinen veitsi, alkaa oikeat otteet ja teränkulmat löytyä kuin itsestään, eikä tarvitse murehtia hävikistä. Silakka on halpaa ja naapurin katti voi syödä ne vaikka olisi vähän resusia
Kun silakka menee siisti fileiksi veitsellä, menee ihan mitä vaan.

Tuossa ”helpossa” ohjeessa tulee mulle tenkkapoo jo kohdassa ”terävä suoraksi teroitettu”. Mitä ihmettä se tarkoittaa ja miten teroitetaan ”suoraksi”? Ilmeisesti voi myös teroittaa ”ei suoraan”?

Ihan sama kun yrittää tulkita diy-miesten ohjeita pienimuotoisiin rakennus- tai korjausprojekteihin. Joko ohjeet olettavat että osaa jo tehdä tai ovat puoliksi hepreaa.

Terävä veitsi on sellainen joka leikkaa tavan kopiopaperia ”tyhjää vasten” eli pidät paperiarkista reunasta kiinni ja toisesta reunasta leikkaat siivun irti alaspäin viiltäen. Jos leikkuujälki on siisti ja suora, puukko on (riittävän)terävä.
Terävän terän näkee myös valoa vasten, tai oikeastaan siis terävää terää ei näe, tylsän terän suu, eli se ”terä” peilaa valoa. Samalla konstilla voi havaita terän suoruuden.

Terotukseen on laitteita ja se onnistuu myös ihan käsipelillä.
Käsipeliksi toimii erilaiset kivet ja ihan paras on vesihiomapaperi. Käsipelillä vaikeinta on teroituskulman löytäminen ja sen pitäminen samana koko matkan. Sen oppii kokeilemalla ja harjoittelemalla.

Suora terä on silloin kun se paperi leikkautuu suoraan, jos terä on vinoon teroitettu tai kulma vaihtelee, terä puoltaa eli vetää jompaankumpaan suuntaan.

Teroituksen jälkeen terästä poistetaan työstöpurseet, joita tulee aina toiselle puolelle kun toista puolta muokataan. Tämä ”kierre” poistuu teroitusteräksellä, eli ”puikolla” vetämällä muutaman kerran/puoli kulmassa niin että terän suu juuri kohtaa teräksen. Kädessä tuntuu selvästi jos terä ei ole sileä eli siinä on pursetta. Se pistää vastaan ja rahisee.
Sitä puikkoa ei kuulu hakata veitsellä ja tehdä nopeusennätyksiä, kuten monesti näkee... puikosta ei ole juurikaan hyötyä, jos terän suu on jo pyöreä, eli veitsi on tylsä.

Suoruus on oleellista fileoinnissa, ettei ruoto katkea tai terää pitää painaa alas että se pysyisi ruodossa ja leikkaisi hyvin.
Terävällä veitsellä fileointi sujuu ja on helppoa. Kevyt taaksepäin 30asteen rannekulmassa vedetty viilto irroittaa fileen kertapyyhkäisyllä (n 20cm terä) isosta lohesta. Samoin irtoaa kylkiruodot fileestä ”kuin itsestään”. Vaan ei onnistu jos se puukko ei ole kunnossa, sitten menee ”sahaamiseksi”

Teroituskoneeksi hyvä valinta on ”Chefs Choice” ei ihan halvin, mutta tekee hyvää jälkeä. Kotikäyttöön toimii ihan sinäällään, jättää hiukan ”sahalaitaisen” terän joka puree hyvin. Puikolla jälkikäsitelty on kuin partaveitsi.
Saa myös korjattu jo ”pilatut” terät, riippuen terän kovuudesta (metallin ominaisuudet) vaatii useampia vetoja karkeammalla 1-osalla.

Itse olen teroittanut veitset tilanteesta riippuen vesihiomapaperilla tasaisella alustalla. Sai lahjaksi huikean, paksun lasilevyn, jonka päällä on hyvä teroittaa terät. Lisäksi minulla on erilaisia japaninkiviä, arizonankivi, timanttikiviä, erilaisia wästikiviä, muita kiviä ja teroituspuikko. Wästikivi jakoi joillakin messuilla muovista ohjuria, jolla teräkulman sai vakioksi. Se on tehty näemmä jostakin julistekehyksen muovisesta listasta, joka on sopivan litteä. Yllättävän hyvä ja halpa keksintö.

Veitsestä riippuen olen käyttänyt öljyä tai vettä teroittaessani. Jotkin hiiliterästerät ruostuvat melkein samoin tein jos ne altistaa vedelle. Keittiöveitsissä lienee kromia seassa, kun ne eivät ruostu herkästi. Teroitan ensiksi terän luonnollisen kulman mukaisesti teräväksi. Sen jälkeen teen vielä pienen mikroteroituksen jyrkemmässä kulmassa, niin että teränsuu ei taitu tai murru niin helposti. Teroittaessa liutan veistä vastakarvaan. Mikroteroituksen teen vetämällä veitsen terän suuntaan pari kevyttä vetäisyä kummallekin puolelle. Samalla vielä mahdollisesti jäänteenä oleva kierteentynkä poistuu. Jos teroitus on onnistunut niin tomaatin leikkaaminen sujuu hyvin. Muuten se painuu tylsälllä veitsellä littiin. Saman huomaa jos leikkaa merilevää japanilaisissa makirullissa. Merilevä ei leikkaannu vaan riisit pursuavat rullasta ulos tylsällä veitsellä.

Uskalauduin tekemään tänään janssoninkiusausta. Kouluruoka jäädytti kokeilunhalun vuosikausiksi. Nyt tartuin härkää sarvista ja kokeilin miltä se maistuu. Olin positiivisesti yllättynyt. Kouluruoan eltaantunut maku oli poissa. Tuoksu houkutteli maistamaan ja maku vei kielen lähes mennessään. Suosittelen kokeilemaan.

Pinaattilettuja, täytteeksi tonnikalasalaattia. Ei uskoisi, mutta oli herkullista.

Mikael K. kirjoitti:Uskalauduin tekemään tänään janssoninkiusausta. Kouluruoka jäädytti kokeilunhalun vuosikausiksi. Nyt tartuin härkää sarvista ja kokeilin miltä se maistuu. Olin positiivisesti yllättynyt. Kouluruoan eltaantunut maku oli poissa. Tuoksu houkutteli maistamaan ja maku vei kielen lähes mennessään. Suosittelen kokeilemaan.

No kieltämättä kiinnostaisi.

Tillilihaakin vois joskus, mutta tomaattisilakat joutuis ehkä jättään muille..

..ellei sitten ihan tuoreesta silakasta sopivilla mausteilla.

Peuranpaistista tulee hyvä piparjuuriliha, tilliä voi laittaa valmiiseen annokseen pääle.

Kul vaa wanhan perinteiset on aika pop. Ja vähän kun tuunaa (kerma, voi) siitä ”pula-ajan versiosta” niin avot.

KiKlo kirjoitti:Terävä veitsi on sellainen joka leikkaa tavan kopiopaperia ”tyhjää vasten”

...tai sellainen joka leikkaa sormesta ihon uloimman kerroksen niin ettei pisaraakaan vuoda verta, kuten esim. Ikean fileerausveitsi jonka hinta-laatusuhde oli yllättävän hyvä

Terävällä veitellä ei tule haavoja (eikä kuorita nahkaa), jos tule niin vika on otteissa

Miljonääri-Topi Sukari ostaa joka kauppareissulla kotimaisia marjoja..

..mutta oikein etuoikeutetut saa niitä ihan ilmaiseksi! Ilmainen Matti Vanhanen -vaaliämpäri tuli justiinsa täyteen ilmaisia marjoja.

Pizzakekkerit ovat minulle uusi vilitys. En ole aiemmin kokenut. Kaveri osti Oonin ja teki pizzoja. Aivan uskomattoman hyvän makuisia pizzoja sillä näemmä syntyykin.

KYLLÄ!


Pizza paistuu ja maistuu parhaiten, kuten sauna: kertalämmitteinen ja luonnollisesti puilla lämpeävässä uunissa, näin tulee niistä karsinogeeneistä (koivuntuhka) oikea maku sinne pohjaan.

Aaa, veitsenteroitusjuttuja. Tylsästi (! pun intended) olen ihastunut näihin Ikean 365+ -veitsiin. Terä on mulle just sopivasti vähän kaareva ja leveän terän lappeella on kätevä siirtää pilkottuja juttuja leikkuulaudalta toisaalle. Terävänä pito onnistuu tällä niin ikään Ikean teroittimella, jossa on kolme pyörivää kiveä eri karkeuksilla. Muutaman päivän välein kun vetelee veistä tuossa 5-10 krt, niin vähän kypsähtänytkin tomaatti leikkautuu kauniisti.

Jotain veitsitestiä taannoin luin, niin tätä kehuttiin muutoin, paitsi että ei pysy terävänä ihan niin kuin parhaat (=kalleimmat) veitset. Lääke tähän on juurikin tuo teroitin.

^ Veitsistä. Ens alkuun luulis että leipäveitsissä on keklu kuin keklu yhtä pystyvä.

Juu-ei. Rouva hommas puol vuotta sitten tommosen Victorinoxin leipäveitten hapanjuurihommeleihinsa ja kyllä on hyvä siivuttaa:



Tai sitten se on hyvä kun on uus, eikä tiskikoneen tylsäyttämä.. Mitenköhän tuommoinen leipäveitti teroitetaan, jos niitä ylipäätään teroitetaan.

^ Teräketjuviilalla? Dunno

Onnistuu mm. sillä ”mainostamallani” terotuskoneella. Myös dremelin pienellä timanttilaikalla saa sahalaitaset näppärästi teroitettua.

Meitsin ”ruuhkapuukko” tällä menee tarvittaessa vaikka kala fileiksi

On jäätävän terävä ja pitää teränsä hyvin.

^ ”That’s not a knife. This is a knife” #voitit

emmel kirjoitti:^ ”That’s not a knife. This is a knife” #voitit

https://youtu.be/H9_GlqRRs0s