Hopeinen Omena

Semmoinen diletantin huomio tähän väliin, että ettehän te voi päästä artistin tavoittelemaan soundiin, jos ei teillä ole identtinen kuulokäyrä artistin kanssa.

Airpods Maxithan pyrkivät ylittämään tämänkin aidan mahdollisuudella tuoda oma audiogrammi asetuksiin:
https://support.apple.com/en-us/HT211218

Semmoinen diletantin huomio tähän väliin, että ettehän te voi päästä artistin tavoittelemaan soundiin, jos ei teillä ole identtinen kuulokäyrä artistin kanssa.

Jos olen näin antanut ymmärtää niin sitten olen ilmaissut itseäni huonosti. Eihän kukaan oikeasti voi päästä millään laitteistolla siihen soundiin ja tilanteeseen kun artistit itse kuuntelivat tuotostaan studiolla, aikakoneella pääsisi ehkä tekeytymään pizzalähetiksi ja tunkemaan mukaan Se mikä on 'etsinnässä' taloudellisten ja elämän realiteettien puitteissa on tuon tallenteen toistaminen 'mahdollisimman hyvin' eli että sieltä kuulee kaiken sen mitä sinne on laitettu suunnilleen siinä muodossa kuin artistit ovat sen ajatelleet. Eli että kuulen kaiken sen mitä he haluavat minulle 'sanoa'.

Ehkä jos se artisti miksaisi omille korvilleen sopivan version Airpods Max -tyyppisillä kuulokkeilla ja audiogrammia ja identtisiä kuulokkeita hyödyntäen kuuntelija voisi päästä lähimmäksi. Myös artistin audiogrammi pitäisi tässä toki ottaa huomioon. Eihän pizzalähettikään kuule sitä samassa miksaustilassa samoin koska kuulokäyrä ei ole identtinen.

Mennäänkö tarpeeksi hifin puolelle? [:D

Tuo olisikin mielenkiintoinen kokeilu! Nuo Air Pod Maxit kyllä kiinnostavat mutta juuri nyt ei 'kehtaa' hommata uusia luureja kun niitä on jo niin useat parit ennestään ja muutamat jopa paremmat kuin nuo (enimmäkseen) kehutut Maxit.

Jultsu kirjoitti: ↑6.2.2021 klo 20.50

Mikael K. kirjoitti: ↑6.2.2021 klo 16.39 Eikö ideana ole päästä mahdollisimman lähelle alkuperäistä ääntä?

Kyllä vain. Se mitä herra miksaaja on sitten ruuvannut nuppeja masterointivaiheessa (genelecien kanssa tai ilman) ei enää ole alkuperäistä soundia, vaan sitä mikä sopii herra miksaajalle.

Mistä tiedämme mikä lopulta on se alkuperäinen ääni? Kyse on lopulta mielikuvituksesta - ei todellisuudesta. Tällä periaatteella saadaan myytyä kalliita laitteita ihmisten koteihin, jotka eivät lopulta ole niihin tyytyväisiä. Aina pitää säätää jotakin ja vaihtaa johonkin uuteen. Miksi ei kiinnitetä huomiota akustiikkaan kotona? Kivitalo ja huoneesta ei saa ikinä kunnollista kuunteluhuonetta ellei sitä muokkaa jopa teknisillä rakenteilla. Se on kuitenkin aina hyvä muistaa, että hifistelyssä kyse on purkkiruoasta. Esimerkkinä; jos on päässyt syömään hyvin paistetun pihvin ja sama tarjoillaan purkkiruokana niin jokainen varmaan ymmärtää ruokien eron.

Ikaalisissa Ikatassa tehtiin taannoin koe. Siellä vertailtiin miten puulaadut vaikuttavat kitaran sointiin. Soittimet oli rakennettu kyseisen koulun kitaraosastolla. Kuuntelu tehtiin sokkona, niin että kuuntelija ei tiennyt millainen soitin on kyseessä. Testissä vertailtiin kotimaisia puita ja eksoottisia tunnettuja kitarapuita. Kotimaiset tervaleppä ja kuusi pärjäsivät eksoottisille kaukomaiden puille kuuntelutestissä. Ts. kuuntelijoiden ennakkoluulot eivät vaikuttaneet kuuntelukokemukseen. Testi paljasti sen, että kotimaiset kitarapuut pärjäävät eksoottisille puulaaduille mainiosti. Niistä saa rakennettua hyvän kitaran.

Aiheeseen liittyen mietin sitä mistä kuuntelija tietää mitä muusikko haluaa? Studiotyöskentely on ryhmätyötä. Viimeisissä vaiheissa on miksaaja mukana. Monesti häneltä syntyy jokin idea miten jokin haluttu soundi tai soitin voidaan äänittää, niin että se nostaa alun idean vielä paremmin esiin. Kuuntelija ei siis voi tietää mitä studion uumenissa on tehty. Lopulta masteroija löytää vielä äänityksistä uusia näkökulmia, kun hän haarukoi koko äänimassan omien näppiensä läpi. Lopultakaan ei ole selvää kuvaa siitä mitä on aluksi haluttu ja mitä on saatu. Monesti muusikot haukkovat henkeään, kun tavoitteet on ylitetty. Kuuntelijalla ei ole aavistustakaan mitä kaikkea valmis äänite pitää sisällään. Kyse on luovasta prosessista, jonka lopputulos myydään kuuntelijalle mielikuvina.

Mikael K. kirjoitti: ↑7.2.2021 klo 14.50.. vertailtiin miten puulaadut vaikuttavat kitaran sointiin. ... Testissä vertailtiin kotimaisia puita ja eksoottisia tunnettuja kitarapuita. Kotimaiset tervaleppä ja kuusi pärjäsivät eksoottisille kaukomaiden puille kuuntelutestissä.

Hesari kertoo kantelerakentaja Hannu Koistisesta - artikkelissa kehutaan Pohjois-Karjalan kuusta alppikuusen rinnalla.

PAPPILAN PALAVA MIES

Kuusi on lyömätön kansimateriaali. Se on suorasyistä ja tiheydeltään juuri sopivaa. Kanteleiden sivuissa ja pohjissa käytetään vaahteran ja pähkinäpuun rinnalla leppää ja kirsikkaa.

Kanteleverstaan ylähyllyillä on alppikuusen lailla soivaa suomalaista puuta. 1980-luvulla Pohjois-Karjalan metsistä kaadettu kuusipuu on peräisin Otto Koistisen varastosta. Neljäkymmentä vuotta varastoitu puu on pajan arvokkainta.

MacWorld päivitti artikkeliaan:
https://www.macworld.com/article/346595 ... audio.html

Olen kohtalaisen taipuvainen uskomaan tuohon.

Sä et sitten olekaan yksi tuhannesta

Fixx kirjoitti: ↑19.5.2021 klo 20.08 MacWorld päivitti artikkeliaan:
https://www.macworld.com/article/346595 ... audio.html

Olen kohtalaisen taipuvainen uskomaan tuohon.

Almost nobody can hear the difference

There’s a good reason for that. Modern “lossy” music compression is really good at getting rid of only the audio data you can’t really hear anyway. The fact is, when put to the test most people can’t tell the difference between “lossless” audio and well-encoded lossy” audio (say, 256kbits per second AAC, which is what Apple Music currently streams).

Vaikka olen samaa mieltä, niin tällä argumentilla ne varmaan ylensäkin perustelee, miksi vähän kaikessa voidaan mennä siitä, mistä aita on matalin.

Kokeilin kerran Nick Caven kappaleella Lime tree arbour äänentoiston eroja suoraan Regan Planarilla ja vinyylillä ja Spotifyiltä striimattuna, vuorotellen äänilähdettä vaihdellen soitettuna ero oli kuin yöllä ja päivällä vinyylin eduksi. Siinä oli lämpöä, syvyyttä ja dynamiikkaa, mutta varmaan Spotifyn insinöörien mielestä meidän ei sitten tarvitse tai kannata kuunnella musiikkia sellaisena kuin artisti ja miksaaja on sen tavoittanut.

No, jos ja kun kansa jotain Antti Tuiskua kuuntelee, niin liekö tuolla niin väliäkään.

Hiipii yllä mieleen, että "lämpö, syvyys ja dynamiikka" on jotain jota sun vinyylipyöritin lisää ääneen... :-D

PKivireki kirjoitti: ↑21.5.2021 klo 8.00
Kokeilin kerran Nick Caven kappaleella Lime tree arbour äänentoiston eroja suoraan Regan Planarilla ja vinyylillä ja Spotifyiltä striimattuna, vuorotellen äänilähdettä vaihdellen soitettuna ero oli kuin yöllä ja päivällä vinyylin eduksi. Siinä oli lämpöä, syvyyttä ja dynamiikkaa

Tällaiset vertailut menevät kyllä aina vinyylin hyväksi. Joskus jos enn jaksa kaivaa vinyyliä esille, laitan Spotifyn, mutta aika pian tulee ikävä sitä vinyyliä. Niinkuin tänäkin aamuna.

nuo ovat juuri niitä mitä se häviölliseksi pakkaaminen poistaa äänestä, ja joita jengi ei tajua kaivata airpodsit päässään steissillä liikkuessaan. riittää kun tulee vaan vitusti bassoa.

Jep, vinyyli pyöristelee kyllä kulmia eli erottelee heikommin ainakin omiin korviini. Mutta sehän voi olla vain positiivinen asia, riippuu kuuntelijasta.

Nämä hifimuodot alkavat olla suurempia tarkkuuksia kuin äänityksiä nauhoittaessa on käytetty, tuoko se silloin jotain lisää. Samplerate-muunnoskin näin amatöörin ymmärryksellä voi tuoda signaaliin vääristyksiä...

Aika harvoinhan sitä äänitetään edelleenkään yli 24-bittistä ja 48 KHz:iä. Oikeastaan vain klasariäänityksissä joissa olen ollut mukana, on käytetty 96 KHz tai 192 KHz.

jeppe kirjoitti: ↑21.5.2021 klo 9.15 Jep, vinyyli pyöristelee kyllä kulmia eli erottelee heikommin

Tämäkin riippuu paljon niistä vehkeistä, jotka ovat signaaliketjussa.

Mitenhän moni albumi tänä päivänä äänitetään analogisesti niin että ääntä ei ole digitaalisesti pätkitty jo ennenkuin se vinyyli prässätään?

Tässä ihan hyviä pointteja vinyyli vs CD: https://now.tufts.edu/articles/does-mus ... ecords-cds

Esimerkiksi tuo mekaaninen häiriö vinyylissä on sellainen elementti joka omaan korvaani voi tuoda sen tunteen (opittu tms) että soundi kuulostaa "aidommalta". Koska koko lapsuus on korva tuohon tottunut

Jos sitä purkitetun musiikin kokemusta pitäisi verrata konserttikokemukseen niin klassinen musiikki lienee ainoa pelikenttä vertailulle.

Siinä kuuntelijan korviin tulee vielä soitinten ja laulusolistien ääntä, muu musiikki tulee ns. 'live'-esityksissäkin erilaisten kaiuttimien kakofoniana - ajoituseroja, jotka eivät välttämättä jäljittele heijastumia kuten Ortoperspektassa tavoiteltiin. Suurilla voimakkuuksilla tulee vielä kallon resonanssia ja kaiutinten sisäisi kaikuja mukaan. Ja usein soittimen jälkeen käytyään jo valmiiksi läpi AD/DA-kierroksen.

Pitäisikö tätä kaiuttimista tulevaa ääntä pelkästää taltioida jotta konserttikokemus välittyisi?

Kehitys savikiekoista nykypäivään on ainakin poistanut purkitetun musiikin kuuntelusta asiaan kuulumattomat mutta muuten kuuluvat rahinat ja kohinat lähes kokonaan. Voi olla, että vinyylisoitin sinänsäkin lisää vielä jotain vaikka moottorin äänistä on päästy eroon. Muta mitä se jäljellä oleva sitten on - HiFiäkö?

jeppe kirjoitti: ↑21.5.2021 klo 10.10 Mitenhän moni albumi tänä päivänä äänitetään analogisesti niin että ääntä ei ole digitaalisesti pätkitty jo ennenkuin se vinyyli prässätään?

Tosi harva levy on nykyään enää AAA. Toki sellaisia edelleen tehdään, mutta ovat hyvin pieniä painoksia. Suomessa on muutama lafka jotka tekee, mm. hieno Odd Funk Records.

^^ Tätä luonnollista korvin kuultavaa äänimaailmaa tavoittelee kai binauraalinen mikrofoni.

Olen keinopäällä äänittänyt joitakin juttuja. Se on hauskaa puuhaa.

HiFi-termin voisi ehkä määritellä "mitään siihen lisäämättä, mitään siitä poistamatta". Se, millä tavalla äänite on tuotettu, ei liity mielestäni HiFin määritelmään. Ainoastaan se mitä tapahtuu kun ko. äänitettä toistetaan.

Hifiharrastajat.org -foorumilla keskustelu kuumenee usein aivan naurettavuuksiin asti, toivottavasti tässä ketjussa ei käy niin . Tärkeintähän on itse musiikki, tai mitä nyt kukin kuunteleekaan. Eli sisältö.

peku kirjoitti: ↑21.5.2021 klo 18.01 HiFi-termin voisi ehkä määritellä "mitään siihen lisäämättä, mitään siitä poistamatta".

Tällainen skenaario ei ole mahdollinen. Siihen voi toki kukin pyrkiä. Ensimmäinen lisäys tulee jo aivan alussa, kun äänitetään. Mikrofonit ja etuasteet jo värittävät soundia, vaikka olisivat kuinka transparentit. Jotta määrittelemäsi hifi toteutuisi, täytyisi sen tapahtua livenä tilassa, jossa ei ole lainkaan kaikua tai mitään muitakaan ääneen vaikuttavia ominaisuuksia.

Tervehdys

JOS rajoitetaan HiFi PELKKÄÄN toistoon - ajatuksena siis, että tallenne on tekijöidensä mielestä täydellinen - onkin jo hieman helpompi lähestyä asiaa - silti se jää edelleen illuusion asteelle.

Mikäli tallenne on digitaalinen, niin eikun parasta rautaa kehiin - mutta mutta - suuri mutta ( Kauko röyhkä - latojan huomautus ) - kaiuttimet ja akustiikka pilaavat hyvän yrityksen. Teoksen tekijät ovat kuunnelleet teoksensa jossain tietyssä tarkkaamossa, jossa on oma tietynlaisensa akustiikka ja soundi. Ja tämä on lähinnä huoneen koosta - muodosta - materiaaleista = akustiikka - sekä käytetyistä studiomonitoreista ja niiden sijoituspisteistä ja - asennoista kiinni.

Analogisessa lisävaikeutena oikeanlaisen levarin löytäminen - lähinnä kai äänirasia ja neula. Tai jos sattuu saamaan masternauhan - niin Studer - Ampex - Telefunken - etc

Joten helpommalla pääsee kun hommaa torppaansa + mieltymyksiinsä + lompsaansa + ihmissuhteeseensa sopivan seti ja nauttii musiikista.

Sillä JOKAISTA äänitettä varten tulisi olla oma järjestelmänsä täydellisyyden saavuttamiseksi.

Ja jos oikein halutaan pilkkuja tai hetsejä ja desibelejä etc viilata - niin pitäisi siihen kuuntelutilaan hommata vielä oikea määrä oikean kokoisia ihmisiä samoihin aseminn kuin mitä miksatessa oli


HUHUH - onnekseni mä vaan kuuntelen sitä musaa kotona

Nuuska1 kirjoitti: ↑21.5.2021 klo 19.43
HUHUH - onnekseni mä vaan kuuntelen sitä musaa kotona

No just tämä. Joskin työn puolesta sitä tulee kuunneltua ja tehtyä paljon, mutta kotona se on vain rentoutumiseen tai muuhun aktiviteettiin.

Ötsi Vik ei lukenut viestiäni loppuun asti.

HiFillä tarkoitin siis äänitteen toistamista mahdollisimman tarkasti, en äänitteen tuotantoprosessia. Tietenkään absoluuttinen täydellisyys ei ole mahdollista, mutta siihen voi pyrkiä jos asia kiinnostaa. Useimpia ei kiinnosta, vaan sisältö on tärkeämpää.

Monet huippumuusikotkin kuuntelevat musiikkia (jos yleensä jaksavat kuunnella) mitä surkeimmilla laitteilla. Eikä haittaa yhtään.

peku kirjoitti: ↑21.5.2021 klo 19.52 Ötsi Vik ei lukenut viestiäni loppuun asti.

HiFillä tarkoitin siis äänitteen toistamista mahdollisimman tarkasti, en äänitteen tuotantoprosessia. Tietenkään absoluuttinen täydellisyys ei ole mahdollista, mutta siihen voi pyrkiä jos asia kiinnostaa. Useimpia ei kiinnosta, vaan sisältö on tärkeämpää.

Monet huippumuusikotkin kuuntelevat musiikkia (jos yleensä jaksavat kuunnella) mitä surkeimmilla laitteilla. Eikä haittaa yhtään.

Jes, luin huolimattomasti. Eli onko sitten ns. high end sitä kaikkein eniten mahdollisimman lähelle pääsemistä? Siinä ilmiössähän jotkut laittavat tuhansia euroja pelkkiin kaapeleihin ja liittimiin, uskotellen, että kuulevat eron. Eroahan eivät tietenkään kuule, mutta kyllähän varmasti signaaliin nekin teoreettisesti vaikuttavat.

Mitä tulee musiikin kuunteluun, niin joskus saatan olla niin kyllästynyt musiikkiin ja ääneen pidemmän työrupeaman jälkeen, etten halua kuulla mitään musiikkia pitkään aikaan. Sen jälkeen on taas ihanaa kun musiikki alkaa jälleen pelkkänä kuunteluharrastuksena toimimaan; sen löytää vähän niinkuin uudestaan