Mistä kohtuuhintainen levysoitin, mitä kannattaa maksaa?

[Lakiopaalu]

Kysymys: Mistä kohtuuhintainen levysoitin, mitä kannattaa maksaa?

Hyllystä löytyy vielä joitakin kymmeniä vinyylejä, joita en ole siirtänyt digitaaliseen muotoon. Vanha levari sanoi sopimuksensa irti, ei ilmeisesti kannata korjata.

Audiopuolen asioissa olen täysin harrastelija, mutta jonkinverran kuulen eroja äänenlaadussa. ClasOhlssonilta saisi n. 100 eurolla uuden Aiwan, minkälaista tasoa tuo edustaa? Mistä käytettyjä, mitä kannatta maksaa, mihin pitäis kiinnittää huomiota?

[Juhani L]

En itsekään ole mikään hifisti mutta korvat eivät sulata sentään ihan kaikkea. Tuo uusi Aiwa on varmaan hyvä ostos, ainakin turvallisempi kuin useimmat käytetyt. Ja siinä on takuu ja varmasti kulumaton neula ja pickup.
Jos ostat käytetettyä, kiinnittäisin huomiota soittimen merkkiin ja malliin, sen painoon (mitä raskaampi levylautanen, sitä parempi) sekä neulan ja pickupin kuntoon. Viimeksi mainittuja on kuuntelematta hankala testata. Liikkeistä et ehkä saa paljon tuota Aiwaa edullisempia käytettyjä soittimia. Kirppikseltä voit saada kympillä - kahdella kunnon levarin tai aivan surkean. Yleisilme kertoo välillä paljon (samaten muut kamat, jotka ovat samalla pöydällä kaupan).

Vanhojen, vuosi(kymmeni)ä soittamattomien levyjen kunto on itse asiassa isompi riesa kuin levarin taso. Kannattaa puhdistaa levyt hyvin ennen siirtoa - joskus on pesukin paikallaan. Amadeus II:lla saa kyllä hurinoita ja rahinoita pois, mutta mitä puhtaampia levyt ovat, sitä vähemmän joutuu jälkieditointeihin.

Kauniin heinäkuun aikana siirsin 215 älppäriä Macille ja myös sitten CD:lle: yksi kone siirsi päivät jatkuvasti älppärinpuolia AIFFeiksi; yöllä koko saalis saalis siirrettiin toiselle koneelle, jolla sitten seuraavana päivänä paloiteltiin kappaleet, siivoittiin ne ja poltettiin CD:ille. Jaa miksen siirtänyt samantein? Siksi että hifit on olkkarissa hirveän matkan päässä lähimmästä hubista; mielummin kiikuttelin iMacin illalla verkon ääreen kuin pistän 40 metrin tilapäisen eetterikaapelin, johon joku varmasti vielä kompastuu.

[Mikael7z]

Tyttöystävälleni hankimme juuri muutama kuukausi sitten uuden soittimen Kruunuradiosta. ProJect Debut 2 sinisenä maksoi 300€ (musta maksaa 250€) ja nyt muutaman kuukauden kuunelukokemuksesta voi sanoa, että enpä olis uskonut että tolla hinnalla saa noin laadukkaan soittimen.

Kannattaa tutustua:
http://www.kruunuradio.fi/sivut/hinnast ... inyyli.htm
http://www.project-audio.com/en/debut.html

Tietämättä mallista sen enempää sanoisin kyllä että Aiwa-merkkinen levysoitin Clas Ohlssonilta edustaa surkeinta mahdollista tasoa.

[Jamac]

Clas Ohlssonilta edustaa surkeinta mahdollista tasoa

Ostamani pyöränpumppu pelaa ihan hyvin (kun kääsnsi sen kumitiivistetutsun toisinpäin) (h)

[heifetz]

Jos tarkoitus on vain siirtää vinyylit koneelle, en satsaisi rahoja kovin laadukkaaseen soittimeen. Jos tarkoitus on kuunnella vinyylejä vastaisuudessakin, ostaisin laadukkaan, SUORAVETOISEN, soittimen johon on helposti saatavilla varaosia. Hihnavetoisia en edes harkitsisi. Laatumerkeistä mainittakoon vaikka Vestax tai Technics. Muitakin merkkejä tosin on, mutta ainakin noista minulla on kokemusta.

EDIT: Vestax:in HandyTrax soitin on hyvää vastinetta rahalle jos haluaa nimenomaan edullisen laitteen, kustantaa n. 250e. Ja mitä vielä, sitä voi myös kantaa kätevästi mukanaan. Tyttöystävälläni on moinen ja hyvä on ollut.

.h

[vesku]

<<Siksi että hifit on olkkarissa hirveän matkan päässä lähimmästä hubista; mielummin kiikuttelin iMacin illalla verkon ääreen kuin pistän 40 metrin tilapäisen eetterikaapelin, >>

Jestas! Kuka teillä siivoaa (nimim. just imuroinu)?

Ja: eiks kannattais harkita Airport-tyyppisiä ratkaisuja?

edit: asiassa pysyäkseni: tietääkö kukaan mistä sais halvalla Shuren M75 -äänirasian? Tarttis tommosen huonoon Asaan että vois noita tyhmiä 60- 70-lukuvinyylejä digitoida.

[Boogieman]

Mikäs se muuten on se Teknarin mainoksissa jo pidempään roikkunut soitin. Sellanen kromattu ja aika riisuttu malli. Levylautanen on vissiin kiveä ja noin kymmenen senttiä paksu järkäle. Varmaan ei tutise pyöriessään.

[Juhani L]

Ehkäpä tämä kävisi helpoiten:
Jos sulla Lakiopaalu on joku tuttu/sukulainen/ystävä, jolla on toimiva kelvollinen levari, niin lainaa siksi aikaa, että saat siirrettyä vinyylit digitaalisiksi. Et luultavasti tarvitse levaria sitten enää lainkaan ja voit vaikka lahjoitella jotain levyjäsi hövelistä levarinlainaajalle.
Tällöin a) et harmittelisi turhaa hankintaa; b) talouteen ei tule turhaa roinaa; c) ystävyyssuhteesi levarinlainaajaan syvenee; d) saat kunniaa ja mainetta ekologisena olentona sekä mahdollisesti myös auliina vinyylienlahjoittajana.

[MVi]

Hihnavetoisia en edes harkitsisi. Laatumerkeistä mainittakoon vaikka Vestax tai Technics.

Tällä vetotavallahan ei ole äänenlaadun kanssa mitään tekemistä. Vestax ja Technics ovat kunnostautuneet DJ-levysoittimina enemmän kuin hifistien laitehyllyjen päällimmäisinä äänilähteinä.

Jos hakisin itse vinyylisoitinta, laittaisin ilmoituksen Hifi-lehden webtorille, ja yrittäisin sieltä hankkia
edullisesti jonkun hifistin hellässä käytössä olleen Denonin, Regan, Linnin, Dualin tai vaikka sen Technicsin.

[heifetz]

Äänenlaadun kanssa ei, mutta soittimen toimivuuden kanssa kyllä. Se hihna kun tuppaa katkeamaan jossain vaiheessa kuitenkin.

[MVi]

Tavallisesti hihna venähtää ja menettää kimmoisuutensa ennen kuin ehtii katketa.
Varaosana se on sieltä halvimmasta päästä ja itse helposti vaihdettava kulutusosa.

[Lakiopaalu]

Kiitokset kaikille vastanneille; etenkin heifetz:ille tuosta Handy Trax-vinkistä. Se johti suomi-luokan sivuja googlettamalla (kotimaisen myyjän etsintä ) toisen kannettavan levarin jäljille, jonka eräs ominaisuus on koko kuljetuskunnossa: mahtuu levykassiin tai, niinkuin allekirjoittaneen tapauksessa, levyhyllyyn ;-)
Taitaa olla minun valintani.

[Mikael7z]

Mulla on ollut Rega Planar3 jo seitsemän vuotta ja hihna on edelleen kondiksessa. Joten jos sen nyt edes kerran kymmeneen vuoteen joutuu vaihtamaan, niin eipä tuosta n. 30 sekunnin operaatiosta ole ostopäätökseen vaikuttajaksi... Useammin neulan joutuu vaihtamaan.

[rolfx]

Tarvitsisin vähän apua, kun tarkoitus olisi yhdistää uusi 13" MBP ja levysoitin kuuntelukäyttöön.
Käytössä on Genelecin 8020 b-kaiuttimet:
http://www.genelec.fi/tuotteet/2-tiekaiuttimet/8020b/

jotka on liitetty kannettavaan tällä pienellä, mutta itselleni riittävällä ulkoisella äänikortilla:
http://www.esi-audio.com/products/drdacnano/

Ihanne olisi, ettei minun tarvitsisi irrotella aina kaapeleita, kun rupean kuuntelemaan levysoittimelta tai koneelta.
Eniten houkuttaisi levysoittimet, joissa on USB-liitäntä, tällä hetkellä todennäköisimmät vaihtoehdot:

Pro-Ject Debut III USB
http://www.project-audio.com/main.php?p ... turntables

tai

Stanton T 92 USB:
http://pro-audio.musiciansfriend.com/pr ... sku=500735

Olenko ymmärtänyt oikein, että voin valita Ääni- ja Midi-asetuksista lähteen (vinyyli USB tai tietokone) ja homma on sillä selvä, vai meneekö asia näin yksinkertaisesti?
Tai pystyykö molemmat äänilähteet olemaan avoinna samaan aikaan, jotta pystyisi vaikka laittamaan vinyyliltä biisin soimaan, vaikka iTunesissa olisi biisi kesken. Tällöin ulos tulisi Geneleceistä ikään kuin kaksi kanavaa tms.

Kertokaapa onnettomalle miten homma menee ja mikä olisi helpoin tapa saada asia toimimaan…thanks.

[Paapa]

En jaksanut lukea ketjua. Osta Anttilasta levari, jossa on USB-liitäntä. ja toimii Macin kanssakin.

[Blank^]

USB-varustetut levysoittimet juurikin siirtävät audion USB-väylää pitkin koneelle ja ne näkyvät järjestelmäasetuksissa audio inputteina (voi vaatia ajureiden asentamisen).

Ja koneen sisäiset audiot (iTunes yms.) ja ulkoa tulevat inputit (levarit jne.) voivat kyllä yleensä olla samaan aikaan aktiivisina elleivät nuo USB-levarit tai niiden ohjelmisto estä sitä.

[rolfx]

En jaksanut lukea ketjua. Osta Anttilasta levari, jossa on USB-liitäntä. ja toimii Macin kanssakin.

Nope, soittimen pitää myös olla katseenkestävä.

USB-varustetut levysoittimet juurikin siirtävät audion USB-väylää pitkin koneelle ja ne näkyvät järjestelmäasetuksissa audio inputteina (voi vaatia ajureiden asentamisen).
Ja koneen sisäiset audiot (iTunes yms.) ja ulkoa tulevat inputit (levarit jne.) voivat kyllä yleensä olla samaan aikaan aktiivisina elleivät nuo USB-levarit tai niiden ohjelmisto estä sitä.

Okei, kiitos tiedosta. Tämä olisi justiinsa se ihannetilanne, eli kaksi äänilähdettä olisivat periaatteessa koko aika avoinna. Tällöin levysoittimenkin äänenvoimakkuutta voisi ilmeisesti säätää AppleRemotella.

[Blank^]

Okei, kiitos tiedosta. Tämä olisi justiinsa se ihannetilanne, eli kaksi äänilähdettä olisivat periaatteessa koko aika avoinna. Tällöin levysoittimenkin äänenvoimakkuutta voisi ilmeisesti säätää AppleRemotella.

Apple Remote ei kyllä säädä inputtien tasoja, vaan aktiivisena olevan outputin tasoa (eli ESI-äänikorttia). Levysoittimen sisääntulovoimakkuus pitää asettaa käsin.

Tietty jos säädät sekä iTunesin volumen, että levysoittimen tulotason lähes samalle tasolle, niin ei tarvitse vekslailla niitä aina. Sen kun Remotella säätelee vaan sitä ulostulon tasoa.

[Jiiel]

USB-varustetut levysoittimet juurikin siirtävät audion USB-väylää pitkin koneelle ja ne näkyvät järjestelmäasetuksissa audio inputteina (voi vaatia ajureiden asentamisen).
Ja koneen sisäiset audiot (iTunes yms.) ja ulkoa tulevat inputit (levarit jne.) voivat kyllä yleensä olla samaan aikaan aktiivisina elleivät nuo USB-levarit tai niiden ohjelmisto estä sitä.

Okei, kiitos tiedosta. Tämä olisi justiinsa se ihannetilanne, eli kaksi äänilähdettä olisivat periaatteessa koko aika avoinna.

Useimmille käyttäjille omalla esivahvistimella varustettu usb-levari on hyvä ratkaisu silloin, kun halutaan levari kiinni tietsikkaan aikeena saada musiikki vinyyliltä digiksi tietokoneelle.

On yksi asia, joka on kuitenkin syytä huomioida: sivuttaisvedon poisto. Englanninkielellä "anti-skating". (Näkyy esim. rolfxin Project-linkin [yllä] oikeassa yläreunassa: pieni puntti roikkuu ohuesta langasta rautalangasta väännellyn koukun varassa.)

Sillä (karkeasti sanottuna) pyritään neutraloimaan äänivarren ja -rasian muodostaman massan liiallista liikettä kohti levylautasen keskustaa, josta seuraa neulan vaikeus seurata kunnolla levyuran signaalia, koska ulkoinen liikevoima pyrkii painamaan neulaa päin uran toista reunaa. Levyjen (jopa neulan) vaurioitusmisriski on suurempi soitettaessa niitä levarilla, josta sivuttaisvedon poisto puuttuu.

Osasta nykyisiä halpislevareita sivuttaisvedon poisto puuttuu. Vaikea suositella moisia kenellekään. Myöskään käytettyjen myyntihinta ei yllä yhtä korkealle kuin kunnollisilla levareilla.

[Fixx]

Noita USB-levareita taitaa sitten olla eri laatuluokkia. Yleensä sitä huttuisempaa. Jos joku tietää hyvän ja halvan saa vinkata nyt sitten.

[nimenion]

Antilan tms usb-levarit ovat aika kamalia. Samoin Ohlssonen aiwat.

Menisin Kruunuradioon tms ja käyttäisin sen 300 euroa kunnon perussoittimeen. Jos en sitten enää tarvitsisi levaria tietokoneelle siirron jälkeen, saa siitä vielä ihan hyvin rahaa käytettynä myymällä sen vaikka täällä tai hifimaailman sivuilla.

[NeliX4]

Käytettynä jengillä löytyy vaikka kuinka hyviä, kato huuto.netistä. Sinänsä epäilen, että kunnon neulalla varustettu mikä tahansa kohtuullinen (ei clas ohlson tms.) levari ajaa asian. En myöskään usko, että kannattaisi vanhoja vinyylejä polttaa koneelle, kun joku ammattilainen on ihan varmasti jo tehnyt (ja masteroinut) sen ja voit sen ostaa iTunesista.

esim. tässä http://www.huuto.net/kohteet/bangolufse ... /128590655

[Fixx]

Käytettynä jengillä löytyy vaikka kuinka hyviä, kato huuto.netistä. Sinänsä epäilen, että kunnon neulalla varustettu mikä tahansa kohtuullinen (ei clas ohlson tms.) levari ajaa asian.

Aivan, mutta USB-liitännällisissähän näin ei ole, niissä on se kuralaatu vallitseva.

En myöskään usko, että kannattaisi vanhoja vinyylejä polttaa koneelle, kun joku ammattilainen on ihan varmasti jo tehnyt (ja masteroinut) sen ja voit sen ostaa iTunesista.

Mulla ainakin on aika pino 60- ja 70-luvun elektroa, jota todellakaan ei ole mistään digimuodossa saatavana.

[NeliX4]

Käytettynä jengillä löytyy vaikka kuinka hyviä, kato huuto.netistä. Sinänsä epäilen, että kunnon neulalla varustettu mikä tahansa kohtuullinen (ei clas ohlson tms.) levari ajaa asian.

Aivan, mutta USB-liitännällisissähän näin ei ole, niissä on se kuralaatu vallitseva.

En myöskään usko, että kannattaisi vanhoja vinyylejä polttaa koneelle, kun joku ammattilainen on ihan varmasti jo tehnyt (ja masteroinut) sen ja voit sen ostaa iTunesista.

Mulla ainakin on aika pino 60- ja 70-luvun elektroa, jota todellakaan ei ole mistään digimuodossa saatavana.

Kaikki USB soittimet, mitä olen nähnyt on täyttä paskaa.

Yllättävän huonosti löytyy kyllä noita vanhoja (, joka on siis täysin eri asia, kuin että niitä ei olisi tehty). Ilmeisesti ei kannata tehdä kauppaa noilla vanhoilla, kun ostajakunta on pieni. Myöskään ihmiset eivät ole valmiita omia LP digitointejaan muualle jakamaan tai sitten sopivaa yhteisöä ei vaan ole.

[sheppo]

Yllättävän huonosti löytyy kyllä noita vanhoja (, joka on siis täysin eri asia, kuin että niitä ei olisi tehty). Ilmeisesti ei kannata tehdä kauppaa noilla vanhoilla, kun ostajakunta on pieni. Myöskään ihmiset eivät ole valmiita omia LP digitointejaan muualle jakamaan tai sitten sopivaa yhteisöä ei vaan ole.

Laitontahan se jakaminen olisi, kun oikeudet kuuluvat jollekin levy-yhtiölle.

Mutta samaa asiaa olen miettinyt. On paljon vanhempaa, aikanaan suosittuakin musiikkia, jota ei saa mistään ostettua - paitsi ehkä satunnaisesti eBaysta sun muista huutokaupoista alkuperäisinä levyinä. Mutta originaalien keräily on eri asia kuin musiikin hankkiminen kuuntelua varten - jos olet vain kiinnostunut musiikista, niin digitaalikopio kelpaisi mainiosti.

Jos teoksen oikeudet omistava firma ei pidä uudelleen julkaisemista digitaalisessa muodossa kannattavana, niin minusta olisi reilua että kuka tahansa saisi jakaa ko. teoksesta kopioita. Kun oikeudenomistaja on katsonut toiminnan kannattamattomaksi eikä sitä harjoita, niin vapaa jakelukaan ei tuota taloudellista tappiota.

Lakeja voisi siis muuttaa niin, että sallitaisiin vapaa digitaalisten kopioiden jakelu sellaisesta aiemmin julkaistusta materiaalista, jota oikeudet omistava taho ei enää pidä saatavilla. Periaate on yksinkertainen, vaikka käytännön järjestelyissä olisikin ratkottavaa. Ilmeisesti tarvittaisiin ainakin jokin yleinen rekisteri, joka sisältäisi tiedot kaikista saatavilla olevista tekijänoikeuden suojaamista äänitteistä (sisältäen myös tiedon, mistä äänitettä voi hankkia). Jos jotain teosta ei tuosta luettelosta löydy tai sitä ei ole mistään ostettavissa, sen vapaa jakelu olisi sallittua.