Kokemuksia sähkörummuista?

[tumpelo]

Olisi tarve hankkia pojille sähkörummut treenausta ja äänityksiä varten. Perinteiset pöntöt sijaitsevat työhuoneessani, ja olisi ehkä hiukan kivempi kuunnella vaimeaa läpsytystä, ainakin kun yrittää jotain hommaa vääntää. Onko kenelläkään kokemusta Yamahan tai Rolandin digirummuista (perusmallit n. 1000 e).

[MVi]

Rolandin paketista on noin kuukauden kokemus. Viksu paketti, soundeja enemmän kuin perustarpeisiin ja soundaa hyvälle! Tähän asti ei mitään ongelmia. Virveli on sitä parempaa mallia, joka tottelee kanttilyöntiä. Huomattavasti paljon miellyttävämpää on säätää volumea napista kuin käyttää säännöllisesti korvatulppia.
Nykyään kun settien hinnat alkavat ykkösellä, hankinnassa on jotain järkeäkin. ;-)

[kallekilponen]

MacAddictissa (99/2004) testasivat Rolandin (V-Pro Series TD-20S-BK) sähkörumpuja ja tuntuivat ainakin pitävän. (Arvosana: ****) Kannattaa etsiä ko. lehti käsiisi jos olet kiinnostunut. (Itse en paljon musiikista, tai oikeammin sen tekemisestä tiedä, mutta vaikuttaa ihan hyvältä vehkeeltä.)

[peelo]

Ja elätetäänpä tätäkin vanhaa ketjua.

Joo, itselläni on kokemusta Rolandin TD-20 -setistä. Suosittelen - paitsi peltejä. Kotikäyttöön masiinat ovat varmasti enemmän kuin kohdallaan, mutta livenä käyttäisin vain bassaria ja virveliä. Tomit ovat kaikissa Rolandin malleissa aika kumisen ja prosessoidun kuuloisia vaikka käyttäisikin ns. kuivia soundeja. Siinä tonnin hintaluokassa Roland on kyllä aika kunkku ja malleja löytyy aika iloisesti. Niiden V-Drum -padit (lyöntialustat siis) ovat kovasti mukavia sormille ja ranteille ja oikeilla kalvoilla varustetut "oikeannäköiset" padit erittäin hyvälaatuisia.

-peelo

[JohnnyHo]

ei sähkörumpusetti vastaa oikeata, useasta eri syystä, esim. soittotatsi, reagoiminen soiton dynamiikkaan jne, mutta jos se mahdollistaa harjottelun silloin, kun se muuten on mahdotonta, on sellainen varmaan ihan hyvä hankinta.

kuulostaa ehkä niuhotukselta, mutta vaikka triggereissä on "oikeat" kalvot, ei tuntuma ole sama, puhumattakaan niistä siivilän tapaisista kalvovirityksistä. jos treenaa pelkillä pädeillä, on hankala käyttää samaa tekniikkaa "oikeiden" pannujen kanssa. ongelmaksi muodostuu esim. pädin koko, kalvon löysyys vs oikea rumpu, resonanssit (vaikuttaa tosin ainoastaan soundiin) jne. myös se kannattaa huomioida, että sähkörummuilla soiton saa helposti "balanssiin" feidereillä säätämällä yksittäisen rummun tai esim. haitsun tasoa, joka ei oikeassa elämässä tapahdu kuin soittotatsia muuttamalla, ja se on iso asia se. vastaan ei ole myöskään tullut pädiä, joka kuulostaisi fixulta sudeilla soittaessa.

j

[Sameli]

Voi viude minä olen pitkään haaveillut pienestä setistä, jota saisi täällä kotona paukutella. Aina välillä eksyn musaliikkeisiin testailemaan. Jos nyt olisin ostamassa, niin kallistuisin Rolandin puolelle. Pellit kyllä tuntuvat vähän oudoilta (kun eivät liiku). Mutta kai siihenkin tottuu.

Vaan oikeasti haluaisin sellaisen sairaan tyylikkään 80-luvun monikulmaiset padit! Loistavia sisustuselementtejä!

[matteus]

>Vaan oikeasti haluaisin sellaisen sairaan tyylikkään 80-luvun monikulmaiset padit!
>Loistavia sisustuselementtejä!

Ne on Simmonsit!



Ja väreissä löytyy :



:-D

[tumpelo]

Hankittiin noin kuukausi sitten Roland TD-6KV V-Tour rumpusetti . Roland tiputti tuolloin just sopivasti kaikkien mallien hintoja noin 300 euroa. Ovat ihan OK harjoittelurummut. Vanhat Beverley -pöntöt sijoitettiin kaverin kellariin, jossa pojat käy välillä soittamassa , joten tuntuma oikeisiin rumpuihinkin säilyy.

Soundit ja tuntuma ovat yllättävän mukavat, ja saahan sieltä kaikkia niitä kivoja "tohtori Sykerö" -ääniäkin ulos

Ja varsinkin työhuoneen akustiikka ei enää muistuta konepajan ja tavarajunan yhdistelmää.

Nuo mehiläiskennot on kyllä komeet!

[MVi]

Onnea vaan uusille rummuille.
Harva kait vielä(kään ?) lähtee keikalle sähköisten kanssa, mutta ainakin treenitohinoissa mahdollisuus säätää voimakkuus alas on ollut se tärkein pointti. Omassa harjoittelussa ja yhteistreenissäkin selviää ilman niitä tulppia. Kuitenkin saa lyödä ihan reilusti. Balanssi muiden kanssa on helpompi löytää kun rummut ei soi niin kovaa. Kumiset pellit ovat soittotuntumaltaan kauimpana oikeista. Nekin on kuitenkin paljon kehittyneet, ihan kupusoundia myöten löytyy.

[Animat]

Ollaan hankkimassa pojalle sähkörumpuja. Tilanne vähän sama kuin "tumpelolla". Akustiset on, mutta niistä lähtevä ääni häiritsee naapureita; sanovat.

Sähkörumpusettiä
Millenium Mesh Head / TD-12 Set
ollaan pohdittu.

Mesh Headeistä sanotaan? että niillä soundi lähellä luonnollista. Nyt vaan mietityttää lähteekö niistä soitettaessa kova ja naapureita häritsevä ääni?
Joku asiaatunteva arveli, että niiden "akustinen" ääni on melko kova.
Olisiko kokemuksia?

tv
animat

[heifetz]

Vanha kunnon TR-808 sen pitää olla:

[Jone]

Niin pitää mutta miksi? Trendi alkaa hiipumaan ja vanhojen analogien hinnat jo tippumaan. Nuoriso vetää emulaattoreilla ja levyt myy yhtä hyvin. Tätä vaan pohdin että mikähän se on se seuraava juttu?

[heifetz]

Ööh, mikä trendi?

[Mikael K.]

Olen päässyt tekemään muutaman keikan sähkörummuilla pienissä tiloissa. Soundit saa sopiviksi riippuen sämpleistä ja volume on hunajaa, kun tila on pieni. Ei haittaa vaikka soittaja olisi parkkiintunut metallimies... Silti balanssit saa pysymään kasassa ja yleisön korvat ehjinä. Niin, en ole tehnyt rock-juttuja (pallea ei ole kuuloelin) vaan pääasiassa puoliakustisia tai akustisia settejä. [H]

Ai niin; äänityksissä akustiset rummut ja siihen sämplet päälle niin saa millaiset soundit haluaa...