Kun impedanssi tulee joka päivä jossain vastaan niin joku voisi selittää hiukan, miksi on niin tärkeää ymmärtää impedanssin merkitys ja vaikutus.
1) Mikä ero on matala ja korkea ohmisella? Matalaohminen signaali kärsii paremmin pitkiä matkoja häviöttömänä? Korkea ohminen signaali kärsii ylätaajuuksien laskostumisesta pitkillä matkoilla? Mikä on matala ja korkea impedanssin numeerinen ero on ts. missä menee raja?
2) Milloin käyttää Di-boxia? Miten impedanssi hässäkkä menee tässä? Onko yli 6m maaginen raja ja syy käyttää di-boxia niinkuin olen kuullut.
3) Mikä ero on Hi-z liitännällä suhteessa normaaliin etuaste+dibox-viritelmään? Ilmeisesti Hi-z liitännässä on sisässä di-boxjackki? Hi-z viiittaa korkeaan ohmimäärään, onko sitten niin että matala ohmisessa esim äänikortin jakki liitännässä ei oo di-boxia kuten hi-z:ssa on?
4) Miten tulisi ymmärtää specsien min load, max load ohmi määrät?
5) Mikä on mikkien ohmimäärän merkitys etuastetta valittaessa?
6) Tai vahvistimen ohmimäärä suhteessa kaijuttimien ohmimääriin?
Jos jollain tulee hyviä linkkejä tai ajatuksia niin mielelläni oppisin.
Ps. muusikoiden.netin foorumilla 0 vastausta :/
All about impedance
-
Jone
- Viestit: 7042
- Liittynyt: 24.2.2004 klo 10.00
- Paikkakunta: Joensuu
Tuossa omat karkeat "uskomukseni" tuosta asiasta. Osa lainattua, osa teoreettista faktaa ja osa kokemusta. Suoranaisesti ei voi/en osaa ihan vastata noihin positioihin kun kaikki liittyy hieman kaikkeen ja luo vasta sitten "kokonaisuuden".
1 ja 3 Kun signaali sisältää montaa eri taajuutta (niinkun audiolla on tapana) niin impedanssi on erilainen eri taajuuksille yhtä aikaa. Periaatteessa. Esim. kaiuttimien impedansseissa kannattaa huomioida se, että esim nimellisesti 8 ohmisen kaiuttimen impedanssi saattaa joillain taajuuksilla olla esim 6 ohmia tai alle ja saman kaiuttimen impedanssi jollain toisella taajuudella saattaa olla esim. 30 ohmia. Eli se ilmoitettu onkin siis eräänlainen "keskiarvo" Mikrofonin impedanssejakin (vastusarvoja) on kahta tyyppiä:
korkeaohminen = High impedance tai Hi Z (jotkut halvat mallit, käyttävät
kiinteätä plugi-johtoa) ja matalaohminen = Low impedance tai Lo Z (XLR-
liittimet). Matalaimpedanssisen mikrofonin etuina on mm. mahdollisuus
käyttää pidempiä kaapeleita sekä joissakin tapauksissa parempi äänen laatu. On myös kaupan impedanssimuuntimia joilla saa vaikkapa matalaohmisen korkeaksi:
2. Direct box eli DI-box on eräänlainen suorakytkentäyksikkö, jonka avulla
esim. sähkökitara,syna,basso tai vaikkapa iPod(balansoimaton lähtö) voidaan yhdistää suoraan mikseriin ilman omaa vahvistinta. Tällaista kytkentää käytetään esim. äänitystilanteissa tai PA-
käytössä. DI-boksi voi poistaa myös joskus esiintyvän hurinaongelman sillä se katkaisee instrumentin ja mikserin välisen galvaanisen yhteyden. Matkan ohella tässä vaikuttaa myös/enempi olosuhteet ja käytettävien kaapeleiden/laitteiden laatu. Plugi-piuhalla mennään karkeasti sinne asti minne nyt lavalla yltää ja siitä Di-boxin avulla jatketaan eteenpäin.. Galvaaninen erotus tarkoittaa sitä, että eri piireillä ei ole mitään yhteistä vertailupotentiaalia (esimerkiksi ei yhteistä maata). Esimerkiksi muuntaja toimii galvaanisena erottimena: sähkö siirtyy mutta muuntajan käämeihin kytketyillä johtimilla ei ole mitään suoraa sähköistä yhteyttä toisiinsa. Hyvä audiolle kelpaava pelkkä muuntajakomponetti(esim Lundahl) maksaa jopa 80€/kpl niin tässä valossa ei 44€ hintainen kokonainen Behringerin DI-boksi paljoa vakuuta
Ääni tulee ehkä läpi mutta millainen?
4.Yleensä laitteessa kuin laitteessa on esim. oma vahvistin kuulokelähdölle. Tästä lähtee hyvin pieni teho ja osien mitoitukset on muutenkin tehty hyvin minimalistiseen käyttöön. Monet kuulokevalmistajat laskevat kuulokkeidensa resistanssia(vastusta) siksi, että niistä saataisiin enemmän ääntä ilmoille. Huono puoli tässä on se, että jos kuulokevahvistimen virtalähde ei jaksa syöttää tarpeeksi tehoa vahvistimelle, tuloksena on valtava särö korkeammilla äänenpaineilla ja todennäköisesti kuulokkeiden ja/tai kuulokevahvistimen rikkoutuminen. Lisää sivuavaa juttua: http://hopeinenomena.net/viewtopic.php?t=91003
5.Korkeaimpedanssiset mikrofonit
– Kide-, kondensaattori- ja elektreettimikrofoni
– Impedanssi yli 50 kilo-ohmia
Matalaimpedanssiset mikrofonit
– Dynaaminen mikrofoni
– Impedanssi tyypillisesti 50-600 ohmia
Mikrofonin impedanssin pitäisi olla karkeasti samaa suuruusluokkaa
kuin etuvahvistimen. Toisissa etuvahvistimissa on eri inputit eri toimintatasoille tai joissakin se on jopa säädettävissä. Ompa jopa sellaisia jotka osaa nuuskia ja säädellä itsensä optimiksi. Tämä seikka ei ole mitenkään yksiselitteinen kun aletaan hakemaan optimia tietyille taajuksille jne.. ihan loputon suo.
6.Kaiuttimille ja kaiutinelementeille määritellään aina ns. nimellisim-
pedanssi, joka on useimmiten 4, 8 tai 16 ohmia. Kaiuttimen impedanssin on oltava vähintään se mikä vahvistimessa on ilmoitettu alimmaksi sallituksi. Kaiuttimen impedanssi voi olla suurempi kuin mitä vahvistimessa on ilmoitettu suositelluksi kaiuttimen impedanssiksi.
Vastuksen [ohmia] tippuessa puoleen, teho kasvaa kaksinkertaiseksi. Matalavastuksinen elementti tarvitsee kylkeensä kalliimman ja paremman vahvistimen, jonka virranantokyky riittää matalalle vastukselle. Tämän vuoksi matalaimpedanssisia hyviä elementtejä ei juuri löydä halvasta päästä, koska olisi järjetöntä ostaa halpaa elementtiä ja kallista vahvistinta. Kun vahvistimeen kytketään pienempi-impedanssinen kaiutin kun mille se on suunniteltu, niin vahvistin yrittää tunkea sinne enemmän virtaa kun mihin se on normaalisti suunniteltu (yrittää antaa enemmän tehoa kun on suunniteltu). Tämä lisävirta aiheuttaa, että vahvistin alkaa kuumenemaan enemmän kuin mihin se on suunniteltu ja ulostulon särön määrä yleensä lisääntyy. Pienillä tehoilla lisälämpiäminen ei ole ongelma, mutta jos väännät vahvistinta kovemmalle, ovat ulostulotransistorit ja virtalähde vaarassa ylikuormittua, mikä aiheuttaa laitteen vikaantumisen.
1 ja 3 Kun signaali sisältää montaa eri taajuutta (niinkun audiolla on tapana) niin impedanssi on erilainen eri taajuuksille yhtä aikaa. Periaatteessa. Esim. kaiuttimien impedansseissa kannattaa huomioida se, että esim nimellisesti 8 ohmisen kaiuttimen impedanssi saattaa joillain taajuuksilla olla esim 6 ohmia tai alle ja saman kaiuttimen impedanssi jollain toisella taajuudella saattaa olla esim. 30 ohmia. Eli se ilmoitettu onkin siis eräänlainen "keskiarvo" Mikrofonin impedanssejakin (vastusarvoja) on kahta tyyppiä:
korkeaohminen = High impedance tai Hi Z (jotkut halvat mallit, käyttävät
kiinteätä plugi-johtoa) ja matalaohminen = Low impedance tai Lo Z (XLR-
liittimet). Matalaimpedanssisen mikrofonin etuina on mm. mahdollisuus
käyttää pidempiä kaapeleita sekä joissakin tapauksissa parempi äänen laatu. On myös kaupan impedanssimuuntimia joilla saa vaikkapa matalaohmisen korkeaksi:
2. Direct box eli DI-box on eräänlainen suorakytkentäyksikkö, jonka avulla
esim. sähkökitara,syna,basso tai vaikkapa iPod(balansoimaton lähtö) voidaan yhdistää suoraan mikseriin ilman omaa vahvistinta. Tällaista kytkentää käytetään esim. äänitystilanteissa tai PA-
käytössä. DI-boksi voi poistaa myös joskus esiintyvän hurinaongelman sillä se katkaisee instrumentin ja mikserin välisen galvaanisen yhteyden. Matkan ohella tässä vaikuttaa myös/enempi olosuhteet ja käytettävien kaapeleiden/laitteiden laatu. Plugi-piuhalla mennään karkeasti sinne asti minne nyt lavalla yltää ja siitä Di-boxin avulla jatketaan eteenpäin.. Galvaaninen erotus tarkoittaa sitä, että eri piireillä ei ole mitään yhteistä vertailupotentiaalia (esimerkiksi ei yhteistä maata). Esimerkiksi muuntaja toimii galvaanisena erottimena: sähkö siirtyy mutta muuntajan käämeihin kytketyillä johtimilla ei ole mitään suoraa sähköistä yhteyttä toisiinsa. Hyvä audiolle kelpaava pelkkä muuntajakomponetti(esim Lundahl) maksaa jopa 80€/kpl niin tässä valossa ei 44€ hintainen kokonainen Behringerin DI-boksi paljoa vakuuta
Ääni tulee ehkä läpi mutta millainen? 4.Yleensä laitteessa kuin laitteessa on esim. oma vahvistin kuulokelähdölle. Tästä lähtee hyvin pieni teho ja osien mitoitukset on muutenkin tehty hyvin minimalistiseen käyttöön. Monet kuulokevalmistajat laskevat kuulokkeidensa resistanssia(vastusta) siksi, että niistä saataisiin enemmän ääntä ilmoille. Huono puoli tässä on se, että jos kuulokevahvistimen virtalähde ei jaksa syöttää tarpeeksi tehoa vahvistimelle, tuloksena on valtava särö korkeammilla äänenpaineilla ja todennäköisesti kuulokkeiden ja/tai kuulokevahvistimen rikkoutuminen. Lisää sivuavaa juttua: http://hopeinenomena.net/viewtopic.php?t=91003
5.Korkeaimpedanssiset mikrofonit
– Kide-, kondensaattori- ja elektreettimikrofoni
– Impedanssi yli 50 kilo-ohmia
Matalaimpedanssiset mikrofonit
– Dynaaminen mikrofoni
– Impedanssi tyypillisesti 50-600 ohmia
Mikrofonin impedanssin pitäisi olla karkeasti samaa suuruusluokkaa
kuin etuvahvistimen. Toisissa etuvahvistimissa on eri inputit eri toimintatasoille tai joissakin se on jopa säädettävissä. Ompa jopa sellaisia jotka osaa nuuskia ja säädellä itsensä optimiksi. Tämä seikka ei ole mitenkään yksiselitteinen kun aletaan hakemaan optimia tietyille taajuksille jne.. ihan loputon suo.
6.Kaiuttimille ja kaiutinelementeille määritellään aina ns. nimellisim-
pedanssi, joka on useimmiten 4, 8 tai 16 ohmia. Kaiuttimen impedanssin on oltava vähintään se mikä vahvistimessa on ilmoitettu alimmaksi sallituksi. Kaiuttimen impedanssi voi olla suurempi kuin mitä vahvistimessa on ilmoitettu suositelluksi kaiuttimen impedanssiksi.
Vastuksen [ohmia] tippuessa puoleen, teho kasvaa kaksinkertaiseksi. Matalavastuksinen elementti tarvitsee kylkeensä kalliimman ja paremman vahvistimen, jonka virranantokyky riittää matalalle vastukselle. Tämän vuoksi matalaimpedanssisia hyviä elementtejä ei juuri löydä halvasta päästä, koska olisi järjetöntä ostaa halpaa elementtiä ja kallista vahvistinta. Kun vahvistimeen kytketään pienempi-impedanssinen kaiutin kun mille se on suunniteltu, niin vahvistin yrittää tunkea sinne enemmän virtaa kun mihin se on normaalisti suunniteltu (yrittää antaa enemmän tehoa kun on suunniteltu). Tämä lisävirta aiheuttaa, että vahvistin alkaa kuumenemaan enemmän kuin mihin se on suunniteltu ja ulostulon särön määrä yleensä lisääntyy. Pienillä tehoilla lisälämpiäminen ei ole ongelma, mutta jos väännät vahvistinta kovemmalle, ovat ulostulotransistorit ja virtalähde vaarassa ylikuormittua, mikä aiheuttaa laitteen vikaantumisen.
