Hopeinen Omena

redhat kirjoitti:Ihan yhtälailla niillä analyyttisillä kaiuttimilla pystyy nauttimaan musasta ja elokuvista. Jos niitä "virheitä" ei osaa kuunnella tai etsiä, sitä keskittyy kaiuttimien ja sitä kautta musiikin hyväsoundisuuteen.
.

Kaiketi huomioit, että kaikki musiikki ei ole tuotettu täysin nappiin tai elokuvien äänet ja musiikit? Jos miksaus on paska niin silloin se myös kuulostaa paskalta kun käytössä on ammattikäyttöön suunnitellut kaiuttimet. Nykyään kun on tarjolla kaiken maailman ylikompuroituja ja mahdollisesti myös vähemmän leikattuja piisejä. Kaikkihan kehuu aina omiaan, tästä on hyvä lähteä ja näin nopeasti ynnättynä täällä näyttäisi ihmiset omistavan noita kasitonnisia. Pahoittelut vaan tahattomasta provosoinnista.

Pienet omat kädet taputtaa taas kerran hulkin kommentille!! hyvänen aika sentään!!! Kaikkki audiooon ja oikeastaan ties mihin tahansa liittyvä hulkinkautta ja vastuu on kuulialla sen jälkeen [:D

Himppasen jännittää koska tippuu surullinen yksäri numero kaksi!

^ Arvon rouvalta taas silkkaa paskaa, tee palvelus ja läksi lässyttämästä väliin jos ei löydy konkreettista.

Ps. Teidän kuusitonniset ei kelpaa edes kirpparille.

Ja siirrytäänpä ketjun aiheeseen.

Nyt on kyllä pakko todeta, että (en siis omista Genejä, enkä tule koskaan omistamaankaan enää) voin koska tahansa järjestää leffatestin, jossa oikein sijoitetut ja oikean kokoiseen huoneeseen (6000:sia ei kuulukaan sijoittaa 100:n neliön huoneeseen) sijoitetut 7 kuustonnista, ryyditettynä isoilla genejen subeilla (en muista mallimerkintää), saa keltä tahansa suupielet hymyyn.
Ystävälläni näet on moinen setti omakotitalon olohuoneessa tykin seurana ja on kieltämättä aikas vaikuttava kokemus ja ei kukaan pysty sanomaan, että kyseessä olisi "kirppari-tason" setti.

Kyseinen herra vaihtoi Martin Loganit Genen 8040:iin, jotka taasen laittoi kuunteluhuoneeseen ja vaikka kyseessä on huone, joka ainoastaan puolittain akustoitu, voi tytöt ja poijjaat, jotta on hieno saundi

Nyt on pakko tähdentää, että itselläni on omaan makuni mukainen (ajalla ja kokeilemalla, toisiinsa saundillisesti matsaavat komponentit), oman mittapuuni mukaisesti vieläkin parempi lopputulos, mutta pitänee aina muistaa, että ihmisillä on erilainen kyky aistia eri asioita eri painoarvoilla, niin nytkin ja voisin aivan hyvin huolia hänen settinsä ja kuunnella sillä ihan tyytyväisenä loppuelämäni, sen verran hyvä lopputulos kuitenkin on, ilman minkäänlaisia rasittavuus-ilmiöitä.

Ainahan noita "puskista huutelijoita" on, niin näköjään nytkin, mutta on absurdia/lapsellista väittää, että Genet olisivat jotenkin huonoja lopputulokseltaan. Jos joku tosissaan sitä mieltä on, niin kehottaisin menemään oikeasti korvapolille mitä pikimiten, niin kauan kuin jotain on vielä pelastettavissa.

Onhan Genelec poskettoman laadukas kaiutin yleisesti ja laajalla mallistolla vielä läpi vuosien. Mutta yhdyn muutamaan muuhun tässä että kotioloihin on vaihtoehtoja joilla ehkäpä saavuttaa hinta/hupisuhteessa enemmän. Studiomaailmassa joku kaiutin tarkkailukäytössä kertoo "enemmän" kun kuunnellaan vain tiettyä yhtä instrumenttiä äänitys/miksausvaiheessa. Jotkut taas soi parhaiten kun koko paletti soi kerralla ja tässä tullaan jo lähelle kotiolojen määreitä. Pieni paneutuminen ja puuhastelu huoneen akustiikian kimpussa antaisi monelle isomman ilon kun oikaisu siinä kohtaa että hankitaan nyt sitten se Genelec kun se on vissin ihan ok.

Sen sijaan että on omat euronsa tunkenut Genelec malliin, ei suoranaisesti tee siitä parempaa kun "se toinen" Tässä kohtaa olisikin mielenkiintoista ja hedelmällistä kuulla kommentteja puolesta ja vastaan ihan käyttäjätasolta.

Järjestin muinoin oman kotikuunteluni kohtalaiseen kuosiin. Joskus taannoin, en muista edes milloin ostin vahvistimeksi Missionin Cyruksen ja johtojen päihin rakensin Hifin 12/2 kaiuttimet. Tarkoitus oli kuljettaa niitä mukana ja äänittää niillä. Noh, kyllä niillä tuli äänitettyäkin useina vuosina. Sittemmin jumituin Genelecien väliin (useita eri malleja) ja se jatkui opiskelujen alkuun asti. Nyttemmin olen allerginen kaikille äänille. En osaa enää kuunnella musiikkia musiikkina vaan korviin tarttuvat aina kaikki kohellukset äänityksissä. Siitä ei saa rauhaa edes ulkona syödessä. Korva tarttuu heti äänitykseen vaikka se kuuluisi jostakin seinän läpi. Taisin kuunnella viimeksi viime jouluna jonkun levyn. Jos joku sattuu mainitsemaan siitä, että kaiuttimien pitää olla jonkun tietyn merkkiset niin allergia puhkeaa välittömästi.

Tekisi mieli kysyä, että onko intoilija sattunut vertailemaan muita malleja? Jos ei niin heti kuuntelemaan. Minulla kesti noin puolitoista vuotta ennen kuin ostin vahvistimen ja kaiuttimet. Niiden piti olla parhaat pienellä budjetilla ostettuina. Studiossa tilanne oli toinen, kun siellä kaikki oli valmiina. Kävin kuuntelemassa usein eri malleja ja erot alkoivat hahmottumaan, kun sen muisti miltä mikäkin systeemi kuulosti. No, oli siitä se hyöty, että tiesi mitä osti. Nyttemmin kuuntelutottumuksista ei ole suurtakaan iloa, kun musiikin kuuntelusta on mennyt nautinto. Korva tarraa välittömäti äänitykseen ja soittajiin kiinni. Musiikki ei kuulu vaan kaikki muu. Sellainen allergia ja ammattitauti tämäkin...

Itseltä löytyy ihan perus 55" töllötin, Yamahan soundbar + vahvistin sekä Akain vhs videonauhuri ja Panasonicin aluekoodivapaa bluray soitin.
Kuinka moni homppulaisista keräilee elokuvia ja eritoten vanhoja vhs-elokuvia?

Ei mulla ole muuta Genelecejä vastaan kuin se, että ne on rumat. Siksipä mulla on olkkarissa Gradient Preludet mustana. Yksi parhaista valinnoista kerrostaloasuntoon, jos multa kysytään. Denon hoitaa sitten huonekorjauksen, ja soivathan nuo nätisti vanhallakin vahvarilla. Mitäs noi nyt on mulla olleet, parikytä vuotta?

Jahas, tämä säie heräsi lähes vuosikymmenen horroksesta. Oma kierteeni ehti sen aikana onneksi loppua, olenko siis vihdoin aikuinen? Ja niin vanha, että vain puuviilu ja terävät kulmat kelpaa... Onneksi modernia tekniikkaa saa perinteisissäkin kuorissa. Näillä täysaktiiveilla on menty viimeiset 7 vuotta, eikä mitään syytä vaihtaa. Takakaiuttimina ympäristöönsä sulautuvat valkoiset minx minit. Ja vinyyliveikoille: soitin on vain nostalgisointiin nuoruudessa ostetuille LP:ille, joten sijoituksen teoreettiset ongelmat eivät minua huoleta.

kneedropper kirjoitti: ↑30.12.2022 klo 14.50 Ja vinyyliveikoille: soitin on vain nostalgisointiin nuoruudessa ostetuille LP:ille, joten sijoituksen teoreettiset ongelmat eivät minua huoleta.

AV2020_01.jpgAV2020_02.jpgAV2020_05.jpgAV2020_08.jpg

Akustinen takaisinsyöttö ei ole teoreettinen ongelma.

Multa meinasi aikoinaan ratketa kaiuttimista elementit ripustuksistaan kun kaiutin oli liian lähellä levysoitinta. Soittelin vähän kovemmin jotain diskohumppaa kun äänirasia päätti alkaa nappaamaan urassa majailevan informaation lisäksi myös ilman bassovärähtelyjä. Sen jälkeen ne bassovärähtelyt tulevat kaiuttimista ulos voimistettuina ja rasia nappaa ne taas. Ilmiö luonnollisesti kertaantuu ja kuulostaa sangen villiltä.

Pitkäiskuiset (sen ajan mittapuun mukaan) Peerlessit lepattivat siihen malliin että hyvä että en laskenut alleni. Nuorena ja notkeana olin onneksi sen verran nopea että sain äänet pois ennen kuin vaahtomuoviripustukset olivat entiset. Käyttövuosia lähti varmaan kuitenkin useampi.

Eli suosittelisin nostalgisoimaan maltillisilla volyymeillä tai ainakin pitämällä sormen lähellä mute-nappia. Ilmiö ei varoittele vaan se alkaa juuri sillä sekunnilla kuin alkaa ja voimistuu eksponentiaalisesti.

Ilmeisesti täytyy löytyä äänirasialle tai jollekin sen osalle sopivan ominaistaajuuden jytkettä siitä musiikista.

Ominaistaajuudella alkavaan värähtelyyn perustuen on katkennut pitkiä tankkereita ja kelluvia majakoitakin.

Mielenkiintoinen variantti kiertoilmiöstä.