Hopeinen Omena

Moi,

käytän Hullareilta ostettua 13" vuoden 2017 Macbook Airia omana henkilökohtaisena tietokoneenani. Tehot tuntuvat riittävän Big Surinkin pyörittämiseen ja läppäri on kaikin puolin muuten mainio, mutta 128 GB Flash-levy on aivan liian pieni.

Olen miettinyt lyhytkokoisen USB-tikun ostamista ja laittamista 'pysyvästi' USB-porttiin lisätilaa antamaan. 128 GB:llä saisi helposti tuplattua tallennustilan. Osaako joku neuvoa, onko jotenkin riskaabelia esim. siirtää Photos-kuvakirjasto (joka nykyisellään asuu iCloudissa ja Macilla on pelkät 'heikkolaatuiset versiot') USB-tikulle? Tai Dropboxin kotikansio? Time Machine-käytössä muistitikkua saisi varmasti ainakin hyödynnettyä?

Entä mahtaako olla fiksumpaa hommata kameratyyppinen muistikortti vai USB-tikku? Kumpikin jää tökkimään 'nysänä' tuolta koneen sivusta, mutta kyse on ehkä max. 0.5 cm:stä, eli ei häiritse pahasti meikäläistä.

Kiitti! Uudet MBP/MBA kiinnostaa nekin, mutta kone on muuten täydelinen, joten tuntuisi ympäristöteolta yrittää jatkaa käyttöikää.

Yleisesti ottaen näitä puolijohdetekniikan muisteja tehdään useilla eri teknologioilla. Yhteistä niille on rajallinen kirjoituskertojen lukumäärä. Muistikorteilla se kirjoituskertojen lukumäärä on luokkaa 10 000 kun taas SSD-levyillä se on 100 000...1 000 000.

Muistitikkujen teknologioista en tiedä mutta uskoisin niissäkin käytettävän halvempia ja lyhyemmän eliniän teknologioita.

Niin muistikorttien kuin muistitikkujenkin osalta luku- ja kirjoitusnopeudet voivat poiketa merkittävästikin toisistaan. Suunniteltu käyttötarkoitus on kuitenkin toistuva tilapäiskäyttö, ei jatkuva käyttö.

Läppärin muistin jatkeeksi helpoin ratkaisu on ulkoisessa kotelossa oleva M.2- tai SATA-liitäntäinen SSD-levy, samanlainen mitä käytetään koneiden sisäisenä ratkaisuna. Hinnat eivät enää päätä huimaa, 1 TB maksaa hieman yli 100€, kotelo lisää hintaa 10-20€.

Toinen asia näiden puolijohdelevyjen kanssa on niiden mahdollinen vikaantuminen. Siinä missä vikaantuneista pyörivistä levyistä saatiin pelastus- ja korjausohjelmilla tiedot usein talteen niin näissä SSD:ssä homma on usein kerrasta poikki. Varmuuskopioinnin tarve on viimeistään näitä käytettäessä otettava tosissaan.

Pilvipalvelut helpottavat tietenkin asiaa, iCloud-kuvakirjasto ja Dropbox-tallennus ovat tavallaan varmuuskopioita.

Tikku on aika riskaapeli jos konetta kuljettaa mukana. Itselläni oli semmonen "aina kiinni" periaatteella parisen vuotta. Alussa se toimikin aika hyvin, mutta myöhemmin usb-liitin ilmeisesti löystyi ja laukussa ollessaan siinä oli usein kosketushäiriöitä.

Parempi vaihtoehto on spesiaali SD-kortti, joka on tehty MacBookia varten ja se jää reunan kanssa tasan. Esim. JetDrive https://www.verkkokauppa.com/fi/product ... R6MzNbjZ5T

Tuon Transsendin tuotteen teknologiana on MLC NAND, jonka kesto on se 10 000 kirjoituskertaa. Jonkinlaista osviittaa ostotilanteen monimutkaisuudesta antaa tämä Wikipedian taulukko:
https://en.wikipedia.org/wiki/Flash_memory

Superkiinnostavia vastauksia, kiitos! Ulkoisia kiintolevyjä löytyy, mutta sellaisen kuljettaminen ja sen kanssa säätäminen on vaivalloista. Mutta kieltämättä etenkin 'jatkuvaan käyttöön' muistikortti kuulostaa huonolta idealta, jos se kerran 'kuluu' koko ajan käytössä. Kenties tuollaista voisi käyttää vähemmän käytettävien tiedostojen tallennuspaikkana, esimerkiksi juuri tuo (fiksulta kuulostava) Transcendin kortti? Tyyliin joku leffakirjasto ja jotain varmuuskopioita.

Nimenomaan kirjoituskerrat rasittavat, ei lukeminen.

Pienemmän keston teknologiat soveltuvat juuri tuollaisen harvoin päivittyvän ja lähinnä kasvavan sisällön taltiointiin.

homenamsi kirjoitti:Nimenomaan kirjoituskerrat rasittavat, ei lukeminen.

Pienemmän keston teknologiat soveltuvat juuri tuollaisen harvoin päivittyvän ja lähinnä kasvavan sisällön taltiointiin.

Olisikohan esimerkiksi Photos -kirjasto sellaista harvoin (?) päivittyvää ja lähinnä kasvavaa? Tai Dropbox? Molemmat päivittyy kyllä varmaan useita kertoja päivässä.

Kauankohan tuollainen 10 000 kertaa käytännössä on... vuosia?

Yksinkertaiseen kysymykseen ei ole tässäkään tapauksessa kovin yksinkertaista vastausta.

Kuvat-ohjelman kirjastojen osalta harvemmin muuttuva kirjasto voisi olla sellainen, jota ei ole synkronoitu iCloudiin. Ohjelmallahan voi käyttää useampia kirjastoja mutta vain yksi kerrallaan on synkronoituna iCloudiin.

Dropboxin osalta on käyttötapa ratkaisee - jos suurta osaa tiedostoista siirrellään tai muutetaan jatkuvasti on tilanne tietysti erilainen kuin jos tiedostojoukko vain laajenee.

Solukohtaisiin kirjoituskertoihin vaikuttaa merkittävästi 'levyn' täyttöaste ja käyttöjärjestelmän ja levyohjaimen älykkyys. Jos levy on lähes täynnä, saattavat samat 'loppupään' solut kuormittua runsaasti. Kirjoitus- ja poistoalgoritmien älykkyys on koetuksella.

Jos 'levy' on jatkuvasti vain puolitäysi, tulevat rajat vastaan reilusti myöhemmin kuin puolta peinemmän 'levyn' osalta.

Yleinen suositus on sisäisille SSD-levyille se, että vapaata tilaa pitäisi olla vähintään 25% kapasiteetista. Sisäisen levyn tapauksessahan virtuaalimuisti ja muut tilapäistiedostot kuormittavat sitä 'vapaata' tilaa monasti salaa käyttäjältä.

Jep, mikä vaan vakiotikku ei ole oikein hyvä ratkaisu, nopeus ja kestävyys voivat olla heikkoja. Tarkoitukseen tehty malli voi olla ihan eri juttu.