Mac Pro -etuja Markasta (ja Repen salattu elämä)

[Repe Ruutikallo]

Mac Prosta näkyy tulleen jonkinlainen menestystuote Tampereen Markantalolle, joten tästä lähtien mukaan kuuluvat kalliimmat langattomat hiiri ja näppis langallisten asemesta ilman ekstrahintaa. Lisäksi Airport-lisukkeen saa puoleen hintaan, useimmathan sen halunnevat. Muuten hintatarjouspolitiikan luvataan olevan entisellä tolalla, ja tähän saakkahan siitä ei ole kukaan kehdannut valittaa.

Tämä toisen käden tietona eli mistään en taaskaan vastaa henkkohtasesti.

[Macco]

Repe seisoo sillalla yksin, tuijottaen yön sineen. Ilma on hieman viileä, joten hän nostaa takkinsa kaulukset ylös. Tunnelma on jännittynyt. Hän ei ole saanut syväkurkulta tietoja uusista Markantalon tarjouksista lähes viikkoon. Hän vetää vielä viimeiset hermosauhut ja polkee sätkän kylmää asfalttia vasten.

Lokkien huuto ja satunnainen sumutorven ääni saavat seurakseen lähestyvien askeleiden äänet. Repe ei uskalla jännitykseltään kääntyä. "Repe". Hiljainen mutta jämäkkä miesääni kutsuu yksinäistä sillalla seisoskelijaa. "Niin", vastaa Repe lakonisesti, pidättäen jännityksen aiheuttamaa vapinaa äänessään. "Tiedän, että olet odottanut minua", syväkurkku toteaa ja jatkaa: "Sinulla on suuri vastuu, Repe. Sinun täytyy ilmoittaa Markantalon uudet tarjoukset Hopeiselle Omenalle". Syväkurkku sujauttaa lapun Repen takin taskuun ja katoaa yön hämärään. Repe huokaa syvään, kaivaa lapun taskustaan, ja lukee viestin. Siinä kerrotaan Markantalon uudesta tarjouksesta. Nyt saa langattomat härpäkkeet Mac Pron mukana langallisten asemasta ilman lisähintaa. Repe puristaa lapun nyrkkiinsä, ottaa määrätietoisen ilmeen, ja hakeutuu lähimpään internet-kahvilaan. Vain tuulen tuiverrus ja alla virtaavan tumman veden kohina jäävät lokkien seuraksi yön pimeyteen.

[Repe Ruutikallo]

Lopulta kaikki paljastuu. Kaikki.

Sietämätön odotus alkaa jälleen, miten se onkaan tuttu tunne jota yhtä aikaa rakastan ja vihaan. Tuleeko uusia viestejä tarjouksista? Milloin? Mitä ne voisivat olla? Pystynkö välittämään tiedon puhtaana ja vääristymättömänä? Jos joudun tekemään tarkentavia kysymyksiä, huutavatko lokit jo liiankin kovaa?

Viesti on lähetetty eetteriin, sormet hamuavat tupakkaa taskusta jossa sitä ei ole milloinkaan ollut. Kuka käskee käydä omalla taskulla. Kahvilan naulakossa roikkuu Burberry™. Työnnän käteni sen povariin: rasia Työmiestä, lähes täysi. Paadutan omantuntoni, se käy helposti kuten aina ennenkin. Itse asiassa vuosi vuodelta helpommin. Voisin ottaa kännykänkin, mutta se ei ole 3G vaan naurettavan halpa taskulamppumalli. Mies on tuhlannut rahansa liian kalliiseen päällystakkiin. Pälyilen syrjäkarein, tilanne näyttää turvalliselta, Burberryn™ omistaja istuu minuun selin keskittyneenä latteensa johon siihenkään hänellä tuskin olisi varaa. Sisimmässäni läikähtää tunne joka saattaa etäisesti muistuttaa sääliä. Nyt kun tupakkaa on reilusti en enää tunne tarvitsevani sitä. Outoa.

Poistun pimeyteen kuin minua ei olisi koskaan ollutkaan. Tehtäväni on täytetty, yksi monista. Olen jälleen vain varjo.

[amanita]

Jassoo poijjaat, iltasatuaika ei ole vielä käsillä, eikä sen paikka Hintavinkeissä. Koska kyseessä ovat aikaisemmin suhteellisen selväjärkiseltä vaikuttaneet yksilöt (Repe tosin harvemmalti), olkootten juhannusväsymyksestä johtuen tässä, en jaksa lähteä noita muuallekaan raahaamaan.

[EvilPet]

Tampereen markantalon kellarissa valtavat laitteet kuplivat ja louskuttavat loputtoman tehtävän äärellä. Joukko rasittuneen näköisiä tiedemiehiä hieroo tuskissaan käsiään yhteen. Jännitys on käsin kosketeltava. Kuluu useita hetkiä piinaavan jännityksen vallitessa, kunnes valtavan laitteen kyljestä avautuu suuri luukku jonka takaa kaikkien läsnäolijoiden silmiin räjähtää kivuliaan kirkas valo.
Metallisen kirskunan säestämänä valtava ramppi työntyy alas laitteesta. Tiedemiehet siristelevät silmiään jännityksestä väristen. Sitten, suuri joukko hapuilevia hahmoja astelee paljaat jalat terästä vasten läpsähdellen alas jääkylmää teräsramppia. Hahmoja tulee enemmän ja enemmän.
Tiedemiehet ottavat hahmot yksi kerrallaan vastaan, pukevat niille arkiset vaatteet ja lähettävät kellarin portaikkoon, ylös, kohti maailmaa.

Ensimmäiset kloonatut Ruutikallot ovat matkalla, kohti maailmaa, jossa yksikään kurja ei enää ilman macprota joudu riutumaan!

Edit: sori Ama

[Repe Ruutikallo]

Jassoo poijjaat, iltasatuaika ei ole vielä käsillä, eikä sen paikka Hintavinkeissä. Koska kyseessä ovat aikaisemmin suhteellisen selväjärkiseltä vaikuttaneet yksilöt (Repe tosin harvemmalti), olkootten juhannusväsymyksestä johtuen tässä, en jaksa lähteä noita muuallekaan raahaamaan.

Olen päättänyt että tämän paikka on nyt tässä eikä valitussoikeutta ole!

[amanita]

Koska tämän taiston lopputulos on niinkin selvästi tiedossa, jätän Neuvoksen mullittelemaan itsekseen ja poistun meidän modejen kaffehuoneeseen iltasumpille ja katselemaan hymy suupielessä salaikkunasta muuattakin Markan ketjua! 8)

[Juhani L]

Nyt alkaa olla ilmeistä, että Repe R:llä on mystinen toinen käsi.

Tämä toisen käden tietona eli mistään en taaskaan vastaa henkkohtasesti.

... ja käsi seikkailee käsittämättömästi myös vastausviesteissä:

Repe puristaa lapun nyrkkiinsä, ottaa määrätietoisen ilmeen, ja hakeutuu lähimpään internet-kahvilaan.

Työnnän käteni sen povariin: rasia Työmiestä, lähes täysi.

Jassoo poijjaat, iltasatuaika ei ole vielä käsillä, eikä sen paikka Hintavinkeissä.

Joukko rasittuneen näköisiä tiedemiehiä hieroo tuskissaan käsiään yhteen. Jännitys on käsin kosketeltava.

Voimmeko luottaa Repen toiseen käteen vai joudummeko kaikki tässä välikäteen? Vai haluaako Markantalo vain käteistä? En käsitä.

[EvilPet]

Tämä ketju ei ole kädettömille!

[Teppo Tulppu]

Voimmeko luottaa Repen toiseen käteen vai joudummeko kaikki tässä välikäteen? Vai haluaako Markantalo vain käteistä? En käsitä.

Käden käänteessä homma karkasti käsistä, kouriintuntuvana ratkaisuna ehdotan pikaista käsien pesua, ettei mene ihan käsille.

[Repe Ruutikallo]

Olenko näkymätön? Tuntuu kuin valo kiertäisi minut niin että habitustani katsottaessa näkyy vain pimeä puisto. En tiedä minne olen menossa vai olenko minnekään. Ajatus klooneista ahdistaa: törmäänkö jonakin päivänä itseeni? Kun menen nettikahvilaan lähettämään tietoa tarjouksista, huomaanko jo olevani siellä? Minua puistattaa, vaikka ymmärränkin että turhia tyyppejä ei ole tarvetta monistella ja minun pitäisi ehkä olla ylpeä tilanteestani. En vain osaa...

Yhtäkkiä huomaan miehen, lähes vanhuksen, raahautuvan vastaani oikeaa jalkaansa kuin halvattuna perässään vetäen. Pimeässäkin erotan miehen kasvoissa jotain tuttua. Voisiko hän olla MacFinn?

Ei, ei hän ole MacFinn — jota jostakin syystä jotkut kutsuvat hassusti Ekiksi — onneksi. Katulyhdyn kelmeässä tuikkeessa huomaan miehen vajonneen jo aikaa sitten syvään rappiotilaan, olen tunnistavinani hänen kasvojensa uurteissa hoitamattoman erektiohäiriön hirvittävän, painajaismaisen leiman. Tunnen selittämätöntä tarvetta jotenkin auttaa tätä säälittävää olentoa, vaikka pelkäänkin että hän on jo kaiken inhimillisen avun ulottumattomissa.

"Voinko... mikä...?", soperran.

Ukko pysähtyy, mikä ei ole siitä vauhdista vaikeakaan temppu. Näyttää siltä kuin hänen elinaikansa laskettaisiin minuuteissa, vaikka järkeni sanoo että hän on jo vuosia raahautunut ympäri kaupunkia ja tulee vielä vuosia raahautumaankin.

"Ruutikallo? Sinä?"

Äijä tuijottaa minua verestävin, kaihisin silmin, hänen suustaan pilkottaa yksi ainoa keltainen, kuolaisen hunnun ympärilleen kerännyt hammas. Hän kiehtoo ja iljettää minua yhtä aikaa, enkä pysty sanomaan kumpaa enemmän.

"Tunnetteko Te minut?"

Mies alkaa yskiä voimakkaasti, hänen kärsinyt ruumiinsa tutisee ja tärähtelee. Vastaamatta kysymykseeni hän kaivaa taskustaan kuvottavan, niljakkaan klöntin ja ojentaa sen silmieni eteen. Pidätän hengitystäni, jotten oksentaisi siihen paikkaan.

"Tiedätkö sinä mikä tämä on?"

Ei, en osaa vastata. En halua edes katsoa sitä, mikä mätäläjä se sitten lieneekin.

"Se on banaani. Sain sen siitä kirotusta Hompustasi. En muista vuotta, kuukautta enkä syytä, mutta niin vain sen sain. Sen jälkeen kaikki sitten on mennyt päin hemmettiä... kuten kuvasta näkyy."

Hänen odottamattomat sanansa järkyttävät minua ja suuni loksahtaa auki kärpästen tulla. "Mutta jos... voihan sen perua. Kai. Pakko voida..."

"Se on myöhäistä nyt." Mies koettaa huitaista vähättelevästi koukkusormisella kädellään, mutta voimattomuuttaan tuskin edes raapaisee ilmaa. "En edes muista nimimerkkiäni. Olen mennyttä. Mutta banaanini minulla on ja sen vien kanssani hautaan!" Kärisevä ääni nousee pari sävelaskelta, mutta kiito hyytyy kolmannessa.

Päätän yrittää ryhdistäytyä: en voi kantaa kaikkia maailman murheita harteillani. Sitä paitsi banaaneja ei anneta ilman aihetta, ei ole koskaan annettu.

"Niin, olin hyvin hyvin tuhma... luulen. Olen jo kauan sitten unohtanut mitä todella tapahtui." Mies alkaa käkättää kaameaa leskennaurua. "Toivottavasti yritin vietellä sitä naispuolista moderaattoria, mikä hänen nimensä taas olikaan?"

"Amanitaa? Mutta siitähän Te olisitte saanut kunniajäsenyyden ettekä suinkaan banaania." Sanani kaduttavat minua heti. Miksi minun piti riistää tältä reppanalta se ainoa ajatus joka ehkä pitää hänet elämässä kiinni?

"Sitten varmaan käyttäydyin jotenkin huonosti. Voihan räkä." Ukon onnistuu jollakin käsittämättömällä tavalla saada olemukseensa vielä kymmenen prosenttia lisää luovuttamista ja lannistumista. Haluan pois, tahdon jatkaa matkaa päinvastaiseen suuntaan kuin tämä äijänkuvatus, haluan tarjota Työmiehen tuolle yksinäisen näköiselle naiselle jonka huomaan nojaavan vanhaan lehmukseen noin 53 metrin päässä tästä eteenpäin.

"Kyllä minä tiedän mitä sinä Ruutikallo ajattelet, mutta hän polttaa vain Saimaata." Vanhuksen hampaaton suu leviää pilkalliseen irvistykseen. "Ei onnistu teikäläiseltäkään ihan kaikki."

Kerro joku uutinen, ajattelen, kun mies lähes vauhdikkaasti kammertautuu jatkamaan loputonta raahautumistaan jostakin jonnekin. Muutaman sekunnin kuluttua hän on sulautunut pimeyteen, taskussaan Hompusta saatu mätä banaani.

Ja minä aioin tarjota Työmiestä naiselle joka polttaa vain Saimaata.

Minä — tai minun kloonini.

[MacFinn]

Mitä, mainitsiko joku nimeni? Missä merkityksessä? Ivatakseen vai pilkatakseen? Vai paljastaakseen salatun elämäni?

Tästä ei vähällä selviäkään...!

[TheKraken]

Repe sai maata keskeltä Saimaata. Siellä hän sai maata poltellessaan Saimaata.