Uskonnosta ja varsinkin sen liepeiltä....

[Pbman]

Eilisessä Turun Sanomissa:

Nykykirkkoa voisi verrata jalkapalloseuraan. Sen ensisijainen tarkoitus on yksinkertaisesti jalkapallon pelaaminen. Mutta jos uusia ihmisiä tulee harjoituksiin ja he sanovat, etteivät oikein tykkää jalkapallosta ja välillä tuntuu siltä, ettei valmentajaakaan ole olemassa, että aletaanko pelata porukalla shakkia ja unohdetaan koko fudis? Siitä jotkut pelaajat innostuvat ja tukevat ajatusta, kun taas toiset kokevat ajatuksen oudoksi, tämähän on jalkapalloseura.

Saman lehden aliokirjoituksessa Harri Raitis kirjoittaa:

Taistelevaksi maallistumiseksi voisi kutsua asennoitumista, jonka mukaan elämässä tulee keskittyä käytännöllisiin arkipäivän asioihin ja antaa piutpaut kaikenlaisille syvemmälle pyrkiville pohdinnoille.
Korkeintaan pohdinnan kohteeksi kelpaavat ihmissuhteet, joita käsitellään alkeellisen kyökkipsykologian keinoin. Taistelevaksi tämän asennoitumisen tekee se, että suhtautuminen vaativampiin henkisiin harrastuksiin on aggressiivisen kielteistä. Arki ja sen pienet puuhailut pyhitetään. Minkään muun ei sallita olla tärkeätä.
Uskontoon taisteleva maallistuminen suhtautuu lapsellisesti tuomitsemalla sen lapselliseksi. Arjen pyhyyttä ei mikään saa uhata. Siis uskonnollisista näkemyksistä on vaiettava. Ne eivät yllä pyhän arjen tasolle.

...

Englannista on lähtöisin ateistien kampanja, jonka iskulause on: ”Jumalaa ei todennäköisesti ole. Lopeta murehtiminen ja nauti elämästä” Lause pohjaa lapselliseen kristinuskon käsitykseen, siihen että uskon perimmäinen tarkoitus on kieltää ihmiseltä ilo. Vastakampanjalle sopisikin iskulause: ”Jumala on, nauti siis elämästä kaikessa rauhassa.”

[arisel]

Asiaan liittyvä blogikirjoitus:
http://huseinmuhammed.blogit.uusisuomi. ... ytannossa/

Aiheina:

• Kukaan ei noudata Koraanin joka kirjainta
• Koraanin tulkinnoista
• Kaikkivoipa Jumala vs. vapaa tahto
• Rangaistus tässä vai tuonpuoleisessa elämässä?
• Rangaistusten ankaruudesta
• Kysymys oikeuden kehityksestä
• Maltillinen muslimi, maallistunut muslimi vai ei-muslimi?

Vaikka päähuomio on Koraanissa, verrataan sitä kirjoituksessa paikoin Raamattuun; ja kyllähän vertauskohdat huomaa vaikkei sitä mainittaisikaan - niin samanlaisia pohdintoja voidaan käydä minkä tahansa "uskonnon liepeiltä".

Erityisesti tämä kannattaa huomioida:

..että Jumala on kaikkivoipa. Toisaalta kerrotaan ihmisistä tai kansoista, jotka eivät ole Jumalan varoituksista huolimatta totelleet häntä. Kysymys kuuluu: Jos Jumala on kaikkivoipa, miten Hänen ei ole onnistunut saada nämä ihmiset tottelemaan itseään?

Ongelma liittyy myös Jumalan (tuonpuoleisessa) määräämiin rangaistuksiin: Jos kaikki tapahtuu Jumalan eikä ihmisen tahdosta, onko Jumalan oikeudenmukaista rangaista ihmisiä pahoista teoista, jotka tapahtuvat viime kädessä Jumalan tahdosta, riippumatta ihmisistä?

[Mikael K.]

Asiaan liittyvä blogikirjoitus:
http://huseinmuhammed.blogit.uusisuomi. ... ytannossa/

Aiheina:

• Kukaan ei noudata Koraanin joka kirjainta --

Vaikka päähuomio on Koraanissa, verrataan sitä kirjoituksessa paikoin Raamattuun; ja kyllähän vertauskohdat huomaa vaikkei sitä mainittaisikaan - niin samanlaisia pohdintoja voidaan käydä minkä tahansa "uskonnon liepeiltä".

Tässä yhteydessä on hyvä muistaa samalla se, että vaikka määritelmät olisivatkin pintapuolisesti samankaltaisia niin niiden sisällöt kuitenkin vaihtelevat.

Erityisesti tämä kannattaa huomioida:

..että Jumala on kaikkivoipa. Toisaalta kerrotaan ihmisistä tai kansoista, jotka eivät ole Jumalan varoituksista huolimatta totelleet häntä. Kysymys kuuluu: Jos Jumala on kaikkivoipa, miten Hänen ei ole onnistunut saada nämä ihmiset tottelemaan itseään?

Ongelma liittyy myös Jumalan (tuonpuoleisessa) määräämiin rangaistuksiin: Jos kaikki tapahtuu Jumalan eikä ihmisen tahdosta, onko Jumalan oikeudenmukaista rangaista ihmisiä pahoista teoista, jotka tapahtuvat viime kädessä Jumalan tahdosta, riippumatta ihmisistä?

Ongelma on tuttu eri muunnelmineen myös kristinuskon parissa vaikka siihen vastataan luultavasti eri tavalla. En muista taaskaan kuka filosofi muotoili ongelman jokseenkin tällä tavalla: Mikäli Jumala on oikeudenmukainen ja kaikkivaltias niin maailmassa oleva kärsimys osoittaa sen, että Jumala ei ole kaikkivaltias, kun maailmassa on kärsimystä. Mikäli hän on kaikkivaltias niin maailmassa oleva kärsimys osoittaa sen, että hän ei ole oikeudenmukainen. Tähän ongelmaan ei tunnetusti ole löydetty loogista ratkaisua.

Samalla ongelmaan liittyy lehtijuttuun tukeutuen muutama muu piirre. Mikäli olen ymmärtänyt oikein niin islamissa Jumala on tuonpuoleinen eikä hän ole ilmaissut itseään samalla tavalla ihmisille kuin kristinuskossa. Toisin sanoen islamissa Koraani on varsinaisesti ilmoitusta, kun taas kristinuskossa itse Jeesus on ilmoitus.

Toinen seikka mihin kiinnitin lainauksessa huomiota on ihmisen asema Jumalan edessä. Islamin ja kristinuskon käsitykset eroavat tässäkin toisistaan. Hyvä tietää islamista:

Islamissa korostetaan Jumalan tuonpuoleisuutta. Jumala on riippumaton ajasta ja paikasta, ja raja hänen ja luomakunnan välillä on ylittämätön. Tästä syystä muslimit eivät hyväksy kristinuskon oppia, että Jumala on tullut Jeesuksessa ihmiseksi. Islamin mukaan Jumalan tuonpuoleisuus tarkoittaa myös, ettei häntä voi koskaan täysin käsittää. Ihminen ei voi suoraan tuntea Jumalaa, eikä Jumala ilmoita ihmiselle itseään, vaan tahtonsa.

Olisi tuossa lainauksessa muutama muu seikka vielä mihin voisi kiinnittää huomion mutta riittäköön tämä tällä kertaa. Toivottavasti osasin kuitenkin jollakin tavalla hahmotella islamin ja kristinuskon eroja vaikka termistö onkin samankaltainen.

[arisel]

Ongelma on tuttu eri muunnelmineen myös kristinuskon parissa vaikka siihen vastataan luultavasti eri tavalla. En muista taaskaan kuka filosofi muotoili ongelman jokseenkin tällä tavalla: Mikäli Jumala on oikeudenmukainen ja kaikkivaltias niin maailmassa oleva kärsimys osoittaa sen, että Jumala ei ole kaikkivaltias, kun maailmassa on kärsimystä. Mikäli hän on kaikkivaltias niin maailmassa oleva kärsimys osoittaa sen, että hän ei ole oikeudenmukainen. Tähän ongelmaan ei tunnetusti ole löydetty loogista ratkaisua.

Samalla ongelmaan liittyy lehtijuttuun tukeutuen muutama muu piirre. Mikäli olen ymmärtänyt oikein niin islamissa Jumala on tuonpuoleinen eikä hän ole ilmaissut itseään samalla tavalla ihmisille kuin kristinuskossa. Toisin sanoen islamissa Koraani on varsinaisesti ilmoitusta, kun taas kristinuskossa itse Jeesus on ilmoitus.

Toinen seikka mihin kiinnitin lainauksessa huomiota on ihmisen asema Jumalan edessä. Islamin ja kristinuskon käsitykset eroavat tässäkin toisistaan. Hyvä tietää islamista:

Islamissa korostetaan Jumalan tuonpuoleisuutta. Jumala on riippumaton ajasta ja paikasta, ja raja hänen ja luomakunnan välillä on ylittämätön. Tästä syystä muslimit eivät hyväksy kristinuskon oppia, että Jumala on tullut Jeesuksessa ihmiseksi. Islamin mukaan Jumalan tuonpuoleisuus tarkoittaa myös, ettei häntä voi koskaan täysin käsittää. Ihminen ei voi suoraan tuntea Jumalaa, eikä Jumala ilmoita ihmiselle itseään, vaan tahtonsa.

Olisi tuossa lainauksessa muutama muu seikka vielä mihin voisi kiinnittää huomion mutta riittäköön tämä tällä kertaa. Toivottavasti osasin kuitenkin jollakin tavalla hahmotella islamin ja kristinuskon eroja vaikka termistö onkin samankaltainen.

Tuo Jumalan oikeudenmukaisuus on todellakin hyvin kyseenalainen.

Jumalan tuonpuoleisuudesta johtuva käsittämättömyys käsittääkseni on ongelmana myös kristinuskon puolella, koska Jumalan tahdon tulkinnasta on jatkuvia kiistoja ja selitykset moninaisia - taisin tästä jo aiemmin jotain mainitakin. Olen siis eri mieltä tuosta asiasta; mielestäni Husein Muhammedin kirjoituksesta välittyvä kuva islamista ja Koraanin kirjoituksista on hyvin lähellä vastaavaa kuvaa kristinuskosta ja Raamatusta.

Kristinuskon, juutalaisuuden ja islamin niputtaminen saman uskonnon haaroiksi ei taida olla aivan tuulesta temmattu.

Tuota Jeesuksen käsittämisestä ilmoituksena en oikein ymmärrä; kristinuskon yhden jumalan kolminaisuudestahan on keskusteltu, mutta miten ihmiselle näkymätön Jumala on erilainen islamin "tuonpuoleisen" Jumalan kanssa?

[Pbman]

Ongelma on tuttu eri muunnelmineen myös kristinuskon parissa vaikka siihen vastataan luultavasti eri tavalla. En muista taaskaan kuka filosofi muotoili ongelman jokseenkin tällä tavalla: Mikäli Jumala on oikeudenmukainen ja kaikkivaltias niin maailmassa oleva kärsimys osoittaa sen, että Jumala ei ole kaikkivaltias, kun maailmassa on kärsimystä. Mikäli hän on kaikkivaltias niin maailmassa oleva kärsimys osoittaa sen, että hän ei ole oikeudenmukainen. Tähän ongelmaan ei tunnetusti ole löydetty loogista ratkaisua.

Samalla ongelmaan liittyy lehtijuttuun tukeutuen muutama muu piirre. Mikäli olen ymmärtänyt oikein niin islamissa Jumala on tuonpuoleinen eikä hän ole ilmaissut itseään samalla tavalla ihmisille kuin kristinuskossa. Toisin sanoen islamissa Koraani on varsinaisesti ilmoitusta, kun taas kristinuskossa itse Jeesus on ilmoitus.

Toinen seikka mihin kiinnitin lainauksessa huomiota on ihmisen asema Jumalan edessä. Islamin ja kristinuskon käsitykset eroavat tässäkin toisistaan. Hyvä tietää islamista:

Islamissa korostetaan Jumalan tuonpuoleisuutta. Jumala on riippumaton ajasta ja paikasta, ja raja hänen ja luomakunnan välillä on ylittämätön. Tästä syystä muslimit eivät hyväksy kristinuskon oppia, että Jumala on tullut Jeesuksessa ihmiseksi. Islamin mukaan Jumalan tuonpuoleisuus tarkoittaa myös, ettei häntä voi koskaan täysin käsittää. Ihminen ei voi suoraan tuntea Jumalaa, eikä Jumala ilmoita ihmiselle itseään, vaan tahtonsa.

Olisi tuossa lainauksessa muutama muu seikka vielä mihin voisi kiinnittää huomion mutta riittäköön tämä tällä kertaa. Toivottavasti osasin kuitenkin jollakin tavalla hahmotella islamin ja kristinuskon eroja vaikka termistö onkin samankaltainen.

Tuo Jumalan oikeudenmukaisuus on todellakin hyvin kyseenalainen.

Itse en kyllä näe tuossa kovinkaan suurta dilemmaa. Se, että otetaan huomioon pelkkä kaikkivoipuus ja oikeudenmukaisuus ei anna asiasta oikeaa kuvaa. Meillä on vapaa tahto. Saamme rakastaa tai hylätä niin Jumalan tai lähimmäisemmekin eikä siinä ole kyse Jumalan oikeudenmukaisuudesta vaan ihmisen pahuudesta. Ajatus, että kaikkivoipa ja oikeudenmukainen ei voisi hyväksyä pahuutta on outo. Miksi ei voisi? Itse kysyisin ennemmin, että miksi meidät on laitettu tähän peliin. Jos ja kun on sallittu pahuus ja sen ilmentyminen ihmisissä niin miksi niin on? Miksi osa ihmisistä pudotetaan pois taivaan tsembaloista ja mikä ylipäätään on ihminen.

[Mikael K.]

Jumalan tuonpuoleisuudesta johtuva käsittämättömyys käsittääkseni on ongelmana myös kristinuskon puolella, koska Jumalan tahdon tulkinnasta on jatkuvia kiistoja ja selitykset moninaisia - taisin tästä jo aiemmin jotain mainitakin. Olen siis eri mieltä tuosta asiasta; mielestäni Husein Muhammedin kirjoituksesta välittyvä kuva islamista ja Koraanin kirjoituksista on hyvin lähellä vastaavaa kuvaa kristinuskosta ja Raamatusta.

Kristinuskon, juutalaisuuden ja islamin niputtaminen saman uskonnon haaroiksi ei taida olla aivan tuulesta temmattu.

Tuota Jeesuksen käsittämisestä ilmoituksena en oikein ymmärrä; kristinuskon yhden jumalan kolminaisuudestahan on keskusteltu, mutta miten ihmiselle näkymätön Jumala on erilainen islamin "tuonpuoleisen" Jumalan kanssa?

Kristinuskon ja islamin taustalla on yksi ja sama uskonto: juutalaisuus. Peruslähtökohta on nopeasti katsottuna samanlainen vaikka eroja on niin paljon, että voidaan puhua eri uskonnoista. Tämä on siinä mielessä olennaisen tärkeä yksityiskohta, että erottelujen tekeminen olisi mahdollista. Jos jostakin syystä halutaan nähdä, että eroja ei ole näistä uskonnoista puhuttaessa niin silloin on aivan sama mistä puhutaan. Olennaiset seikat hukkuvat samankaltaisuuksien mereen. Erojen näkeminen mahdollistaa puhumisen kristinuskosta ja muista uskonnoista.

Kristinuskon perustavat piirteet ovat niin samanlaiset eri kirkoissa, että on mahdollista puhua kristinuskosta. Jos eroja olisi enemmän kuin yhdistäviä tekijöitä niin puhuminen olisi tässäkin suhteessa turhaa. Minä jakaisin erot ja yhtäläisyydet sillä tavalla, että erilaisia kirkkoja yhdistää sama ydin ja erot ovat eri kehällä kuin tämä ydin.

En osaa tarkkaan erotella millä tavoin Husein Muhammed hahmottelee islamin ja kristinuskon. Edellä lainatussa artikkelissa keskeisenä ytimenä oli mielestäni se, että hän käytti meille suomalaisille tuttuja kuvia ja vertasi niitä islamiin. Tarkoituksena ei ollut vertailla uskontoja keskenään vaan tuoda esiin se, että islamin kaksijako islamin alueeseen ja sodan alueeseen ei ole ainoa mahdollinen vaan sen rinnalla on myös kolmas vaihtoehto: sopimuksen alue (dar al-ahad).

Kristinuskossa Jumalan tuonpuoleisuus ja ilmoitus eroavat tosiaan islamista. Samoin se millainen Jumalan käsitetään olevan. Keskeiset erot ovat Jeesuksen asema ja Jumalan kolminaisuus. Jumalan tuonpuoleisuudessa on myös eroja. Ymmärtääkseni islamissa Allah on tuonpuoleinen ja raja hänen ja luomakunnan välillä on ylittämätön. Kristinuskossa puolestaan ajatellaan niin, että Jumala ilmoitti itsensä ihmisille Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa ja näin ollen raja Jumalan ja ihmisen välillä ei ole ylittämätön. Esitykseni jää tässä suhteessa varmasti ohueksi, kun en tunne islamia kovin syvällisesti.

[Sarjatuli]

Te "riitelette" ja lainaatte eri uskonnoista kirjoitettuja kirjoituksia, mutta.. oletteko koskaan Itse miettineet todella mitä uskonto ja ennenkaikkea usko on. Se ei ole sitä että tuputetaan jonkun uskonnon kirjoitettuja kirjoituksia vaan se on... Omassa itsessään syntynyt mielikuva siitä rauhasta ja harmoniasta jolla eletään tässä elämässä. Ei siihen tarvita mitään kirjanoppineita vaan omaa maalaisjärkeä. Totta on kyllä se että kaikki eivät voi ja osaa sitä maalaisjärkeä käyttää vaan tukeutuu kirjoitettuihin ohjeisiin (eri uskontojen).

[TheKraken]

Te "riitelette" ja lainaatte eri uskonnoista kirjoitettuja kirjoituksia, mutta.. oletteko koskaan Itse miettineet todella mitä uskonto ja ennenkaikkea usko on. Se ei ole sitä että tuputetaan jonkun uskonnon kirjoitettuja kirjoituksia vaan se on... Omassa itsessään syntynyt mielikuva siitä rauhasta ja harmoniasta jolla eletään tässä elämässä. Ei siihen tarvita mitään kirjanoppineita vaan omaa maalaisjärkeä.

Tämä on sinun määritelmäsi uskonnosta. Valtaosa kuitenkin määrittelee uskonnon uskoksi johonkin yliluonnolliseen voimaan, joka tavalla tai toisella vaikuttaa meidän elämäämme ja/tai päättää siitä mitä tämän elämän jälkeen tapahtuu. Muunlaisia elämänkatsomuksia kutsutaan useimmiten ideologioiksi.

Itse koen varsin voimakasta rauhaa ja harmoniaa elämän, luonnon ja maailman kanssa ihan päivittäin, mutta en silti usko mihinkään korkeampaan voimaan joka tämän aiheuttaa, vaan koen sen olevan ihan minun omien korvien välissä olevaa onnellisuutta ja tietynlaista tyytyväisyyden tunnetta omaa elämää ja omia valintoja kohtaan.

En minä tarvitse mitään opasta jonka mukaan elää tai mitään muiden asettamia moraaliarvoja, joiden mukaan sitten määritellään onko elämäni ollut hyvä, huono vaiko jotain siitä välistä. Enkä myöskään usko, että tämän elämän jälkeen tapahtuu yhtään mitään sen ihmeellisempään, kuin että minä vain yksinkertaisesti lakkaan olemasta. Tämä ei pelota minua pätkääkään, koska se on osa aivan tavallista elämää, jota me kaikki elämme.

[nin]

Anteeks ny vaan taas: linkki

Upon learning of the abortion, the regional archbishop excommunicated the doctors, as well as the girl's mother. He did not excommunicate the step-father, saying the crime he is alleged to have committed, although deplorable, was not as bad as ending a fetus's life.

On se hyvä, että on arvot kohdillaan.

[InstigatoR]

http://www.uusirauma.fi/artikkeli.phtml?id=29401

"Jäsenmaksu ilman vastinetta

Poikani halusi omasta aloitteestaan erota kirkosta, kun pääsi ripille vuonna 15-vuotiaana, perustelunaan ettei kirkko anna oikeasti mitään. Hän kokee uskonsa olevan riippumaton jäsenmaksusta, jota joutuisi opiskelunsa ohella tekemästään työstä maksamaan. Itse olen äitinä samoilla linjoilla, joten tosiuskovaisten ei kannata pidemmälle lukea sillä kirjoitukseni kritisoi kirkon toimintaa.

Yllättävä tilanne tuli eteen nyt, kun poikani joutui liittymään takaisin seurakunnan jäseneksi vain, jotta kelpaisi sylikummiksi rakkaalle lapselle ja koska seurakunta ei hyväksy muita kummeiksi kuin omat jäsenensä.

Instanssi, jossa jäseneksi voi "pyrkiä" on avoinna arkisin ajalla 9-12, joten tavalliselle työssäkäyvälle on aika mahdotonta ehtiä ko. laitoksen ovelle. Jäseneksi takaisin liittyvän pitäisi vallitsevan kirkollisen käytännön mukaan keskustella kirkkoherran kanssa syistä, jotka paluuseen johtavat; meidän tapauksessa pitäisi koko perheen istua kirkkoherran edessä keskustelemassa miksi lapsemme haluaa nyt kirkkoon sieltä erottuaan.

Kyseessä kuitenkaan ei ole "valaistuminen" tai hengellinen pelastuminen vaan puhtaasti kirkon itsensä vaatima "muodollisuus", jotta voi osallistua lapsen elämään hyväksytysti ja virallisesti.

Lisäksi tuli yllätyksenä sekin että huolimatta kaikkien aikojen kovimmasta vuosittaisesta jäsenmaksusta; kirkosta voi erota vain 2-3 kertaa jonka jälkeen ev.lut seurakunta ei välttämättä hyväksy jäseneksi koska se on sellaista "keplottelua". Minusta ihmisellä pitää olla oikeus valita jäsenyytensä sen mukaan kuin itsellä kulloinkin on tarve siihen.

Itse erosin kirkosta vuonna 2005 ja takaisin ei ole tarvetta. Usko on minulle tärkeä asia, mutta sen osoittaakseni minun ei tarvitse maksaa vuodessa n. 500 euroa saamatta mitään vastineeksi.

Kristinuskon varjolla rikkaaksiko?"

Mitäs mielipiteitä tämä, aah niin kiistelty kirkollisvero? Itselläni on/oli hieman samankaltainen tilanne, kun itseäni pyydettiin kummiksi. Juuri silloin työelämään pääseennä olin aivan varma, että kirkosta eroan, mitä minä muutenkin rikkaalle kirkolle rahaa annan. Mutta kuultuani ettei voi olla "oikea" kummi kuulumatta kirkkoon päätin jäädä siksi aikaa. Ja vieläkin kuulun instituuttiin, mihin en usko, mitä en käytä mutta silti rahaa "lahjoitan". Tänä vuonna olen tehnyt päätökseni, eroan, koska naimisiin voi mennä kirkossa vaikkei siihen kuulu. Kunhan toinen kuuluu.

Päätökseni saisi ainoastaan pyörtämään se, että kirkkoinstituutti laittaisi/käyttäisi rahojaan muuhunkin, kuin ulkomaanapuihin. Niihin kuin en usko sitäkään vertaa. Miksei kirkko voi tukea esimerkiksi lasten päiväkoteja, vanhushuoltoa, työttömiä. Koska minä en ainakaan tiedä, mihin muualle veroroponi menevät. Vaikka koko elämäni maksaisin veroni kirkolle, joudun silti maksamaan haudastani, hautauksestani sun muista.

Nyt en enempiä jaksa kirjoittaa, mitä kanssapalstalaiset ajattelevat? Sana on vapaa.

[Toivonen]

Tänä vuonna olen tehnyt päätökseni, eroan, koska naimisiin voi mennä kirkossa vaikkei siihen kuulu. Kunhan toinen kuuluu.

Oman kokemuksen mukaan molempien pitää kuulua kirkkoon, jotta kirkko suostuu vihkimään. Kirkossa on mahdollista saada avioliiton siunaus, mikäli vain toinen kuuluu kirkkoon. Siunauksen kaava on hieman toinen kuin vihkimisen.

[TheKraken]

Tänä vuonna olen tehnyt päätökseni, eroan, koska naimisiin voi mennä kirkossa vaikkei siihen kuulu. Kunhan toinen kuuluu.

Oman kokemuksen mukaan molempien pitää kuulua kirkkoon, jotta kirkko suostuu vihkimään. Kirkossa on mahdollista saada avioliiton siunaus, mikäli vain toinen kuuluu kirkkoon. Siunauksen kaava on hieman toinen kuin vihkimisen.

Näin se minustakin menee.

Tuohon kummiasiaan. Itseä pistää lähinnä naurattamaan. Mikäli et kuulu kirkkoon, niin miksi tahdot toimia lapsen kummina, jonka tehtävänä on nimenomaan kyseisen kirkon oppeja lapselle opettaa? Jos tahtoo vain olla "aikuinen" lapsen elämässä, niin kyllä se onnistuu ihan ilman virallisia papereitakin ja varmasti nimenantamistilaisuudessa saat muksua pitää sylissä, jos näin vain sovitte. Voitte vaikka ihan itse tehdä vanhempien kanssa oman sopimuksen, jossa lupaat ja vannot muksun elämänkatsomuksellisissa asioissa olla avustamassa.

Itse en kummiksi suostuisi, vaikka kuinka läheinen ja tärkeä ihminen pyytäisi.

[MrEre]

Itse en kummiksi suostuisi, vaikka kuinka läheinen ja tärkeä ihminen pyytäisi.

Voihan se uskonnollinen kasvatus olla järkevääkin ja estää lasta sortumasta uskontojen raiskattavaksi? Sama analogia, millä on kerrottava lapsille hirmuhallitsijoista ja muusta kakasta sitten kun heidän henkinen kasetti kestää, toimii tässä. Tieto ja ymmärrys pelastaa uskoilta!

[TheKraken]

Itse en kummiksi suostuisi, vaikka kuinka läheinen ja tärkeä ihminen pyytäisi.

Voihan se uskonnollinen kasvatus olla järkevääkin ja estää lasta sortumasta uskontojen raiskattavaksi? Sama analogia, millä on kerrottava lapsille hirmuhallitsijoista ja muusta kakasta sitten kun heidän henkinen kasetti kestää, toimii tässä. Tieto ja ymmärrys pelastaa uskoilta!

No näinhän se on, mutta miksi ihmeessä siihen tarvitaan silloin joku virallinen lappunen jonkun papin allekirjoittamana? Eikö sitä voi ihan keskenään sopia?

Vai onko kummeilla jotain etuja ihan suomen lainkin edessä? Minun ymmärtääkseni ei mitään sellaista mihin sitä pappia tarvitaan.

[Maza]

Tuohon kummiasiaan. Itseä pistää lähinnä naurattamaan. Mikäli et kuulu kirkkoon, niin miksi tahdot toimia lapsen kummina, jonka tehtävänä on nimenomaan kyseisen kirkon oppeja lapselle opettaa?

Olen täsmälleen samaa mieltä. Niin kovin moni ei halua kuulua kirkkoon, mutta kummius ja kirkkohäät kyllä kelpaisivat. Yllä olleessa artikkelissa nainen kuului juuri tähän ryhmään. Liitytään kirkkoon häiden alla ja erotaan häämatkan jälkeen. Ja sama juttu, kun lapsi syntyy. Tätä sanotaan vapaamatkustamiseksi. Ihan oikein on vaatia perusteluita ja evätä kirkkoon kuuluminen, jos on monta kertaa liittynyt/eronnut.

Vaikka pastorin poika olenkin, olen saanut vapaamielisen kasvatuksen. Tietyllä kirkollisella vivahteella toki, kaikessa hyvässä. Jos tämä taustani nyt mitenkään vaikuttaa mielipiteisiini tai ketään kiinnostaa. Ai niin, minusta tulee sylikummi ihan kohta.

[Anniel]

Kummiuden merkitys on vähäntynyt nykypäivänä. Nimittäin ennen vanhaan jos lapsen vanhemmat kuolivat tai eivät muuten pystyneet lapsesta huolehtimaan, kummi oli usein se henkilö joka sitten otti lapsen hoitaakseen. Tämän takia kummeiksi pyrittiin valitsemaan mahdollisimman varakkaita henkilöitä, jolloin tämä mahdollinen kasvatustaakka ei olisi niin suuri taloudellinen rasite. Puhutaan siis ajasta 1800-luku ja siitä taaksepäin.

[Pasteur]

Mikäli et kuulu kirkkoon, niin miksi tahdot toimia lapsen kummina, jonka tehtävänä on nimenomaan kyseisen kirkon oppeja lapselle opettaa?

Näin juuri! Ja on oikein ymmärrettävää, että kirkko vaatii kummien olevan kirkon jäseniä. Lisäksi on oikein ymmärrettävää, että takaisin kirkkoon liittyäkseen pitää asiasta keskustella, koska kirkko instituutiona eroaa kuitenkin melko paljon esimerkiksi S-ryhmän asiakasomistajuudesta. Jos kirkkoa pyörittäisin, niin pistäisi uudelleen liittymisen limitiksi yhden ainoan kerran, jonka kyllä pitäisi riittää!

Mikäli uskoo, arvostaa kummi-instituutiota tai haluaa kirkkohäät, niin eikö reiluinta olisi vain kuulua kirkkoon ja maksaa ne verot!

[arisel]

Tuohon kummiasiaan. Itseä pistää lähinnä naurattamaan. Mikäli et kuulu kirkkoon, niin miksi tahdot toimia lapsen kummina, jonka tehtävänä on nimenomaan kyseisen kirkon oppeja lapselle opettaa? Jos tahtoo vain olla "aikuinen" lapsen elämässä, niin kyllä se onnistuu ihan ilman virallisia papereitakin ja varmasti nimenantamistilaisuudessa saat muksua pitää sylissä, jos näin vain sovitte. Voitte vaikka ihan itse tehdä vanhempien kanssa oman sopimuksen, jossa lupaat ja vannot muksun elämänkatsomuksellisissa asioissa olla avustamassa.

Itse en kummiksi suostuisi, vaikka kuinka läheinen ja tärkeä ihminen pyytäisi.

Juuri näin - ei "kummin töitä" tehdäkseen tarvita jäsenkirjaa, vaan se synttärikortti setelin kera ajaa sen asian...
Itse jätin erään kummitustarjouksen vastaanottamatta.

Mikäli et kuulu kirkkoon, niin miksi tahdot toimia lapsen kummina, jonka tehtävänä on nimenomaan kyseisen kirkon oppeja lapselle opettaa?

Näin juuri! Ja on oikein ymmärrettävää, että kirkko vaatii kummien olevan kirkon jäseniä. Lisäksi on oikein ymmärrettävää, että takaisin kirkkoon liittyäkseen pitää asiasta keskustella, koska kirkko instituutiona eroaa kuitenkin melko paljon esimerkiksi S-ryhmän asiakasomistajuudesta. Jos kirkkoa pyörittäisin, niin pistäisi uudelleen liittymisen limitiksi yhden ainoan kerran, jonka kyllä pitäisi riittää!

Mikäli uskoo, arvostaa kummi-instituutiota tai haluaa kirkkohäät, niin eikö reiluinta olisi vain kuulua kirkkoon ja maksaa ne verot!

Kummiperinne taitaa olla niin syvään iskostunut suomalaisen ihmisen maailmankuvaan, ettei sitä enää käsitetä kirkon jäsenyyteen liittyväksi; ja usein kun tämä fakta nousee esiin, ollaan hämmästyneitä tai jopa pöyristyneitä asiasta - ja sitten aletaan etsiä kiertoteita kuvion hoitamiseen, eli liitytään vähäksi aikaa kirkkoon. Sama tilanne tullee monella eteen rippikouluasioissa...

S-ryhmän asiakasomistajaksi pääsee kyllä melkoisen paljon pienemmällä summalla kuin kirkon jäseneksi - hinnan ja laadun suhdetta voitaisiin kirkon piirissä ehkä miettiä, kirkollisvero on aika kova satunnaiskäytön hinta... Ja loppusijoituspaikkan kustannuksia ajateltaessa ikäihmisen kohdalla päästäneen melkoisen suuriin summiin, jos veroa on maksettu vuosikymmeniä; tosin en tiedä ev.lut.-kirkon kustannusrakennetta, mutta omaisuutta kuitenkin lienee melkoisesti.

[TheKraken]

...omaisuutta kuitenkin lienee melkoisesti.

Viime vuonna jäivät muistaakseni reilu 40 miljoonaa voitolle ja omaisuus lasketaan miljardeissa. Siitä osa täysin turhaa (esim. metsiä, tontteja, asuintaloja yms.) mitä saatu esim. perintöinä ja nyt seisovat tyhjänpanttina ja ne voitaisiin aivan hyvin realisoida. Mutta ei kun vaaditaan yhteisöverosta isompaa siivua. Ei näin.

Tuli erään asian tiimoilta juuri noita lukuja tsekkailtua pari viikkoa sitten. Voin kaivaa tarkemmat, kun pääsen kotiin.

Kyllä sitä muuallakin voi itsensä vihkiä, lastakaan ei ole pakko kastaa, rippileirin voi korvata jollain muulla kivalla kesäleirillä ja kyllä sitä hautaankin itsensä saa ilman kirkkoakin. Jälkimmäinen tosin vielä vähän kinkkinen, mutta uskoisin että ihan lähivuosina asiaan saadaan muutosta, kun siitä nyt on julkisuudessakin vääntöä jo käyty.

[Jamac]

Minusta kummiuden kytkeminen uskontoon on hyvän sanan pahanlaatuista raiskaamista. Wikipedoia: "Kummiudesta ei ole säädetty Raamatussa, mutta siitä on olemassa mainintoja apostolisissa säännöissä ja opetuksissa, kirkkoisien säännöissä ja kirkolliskokousten kanoneissa." Kyllä minusta tuo on tarpeesta syntynyt kulttuuri-ilmiö joka on lainattu ristuksenpalvontaan uskonnolliseksi liekanaruksi.

[Crimson]

Kyllä sitä muuallakin voi itsensä vihkiä, lastakaan ei ole pakko kastaa, rippileirin voi korvata jollain muulla kivalla kesäleirillä ja kyllä sitä hautaankin itsensä saa ilman kirkkoakin. Jälkimmäinen tosin vielä vähän kinkkinen, mutta uskoisin että ihan lähivuosina asiaan saadaan muutosta, kun siitä nyt on julkisuudessakin vääntöä jo käyty.

http://www.siviilihautajaiset.fi/

[Mikael K.]

Nappasin pari lainausta siitä miten kummius ymmärretään ev. lut. kirkossa.

Kummien tehtävänä on yhdessä seurakunnan kanssa tukea vanhempia lapsen kristillisessä kasvatuksessa. Kummijärjestelmä on hyvin vanha. Se on todennäköisesti syntynyt jo toisella vuosisadalla jKr. Kummin tuli kastetilaisuudessa vastata kastajan kysymyksiin lapsen puolesta ja toimia kasteen todistajana. Sittemmin kummin tehtäviin lukeutui myös lapsen pitäminen sylissä kastetilaisuudessa. Uskonpuhdistuksessa hylättiin oppi kummin hengellisestä sukulaisuudesta, mutta muuten kummijärjestelmä säilyi.

Kummin tärkein tehtävä on lapsen puolesta rukoileminen.

Minä tulkitsen nykyisen leväperäisen kummiuden sillä tavalla, että lapsen puolesta rukoileminen ja vanhempien tukeminen kristillisessä kasvatuksessa ovat unohtuneet. Sen sijaan kummiuden materiaalinen puoli on vahvasti mukana. Kummit antavat lapsilleen kokemukseni mukaan taloudellista sponsorointia kaiken muun sijaan. Itse ristiäiset eli lapselle kristillisen nimen antaminen ja kutsuminen seurakunnan jäseneksi ja Kristuksen omaksi ovat myös muuttaneet muotoaan kansan ajatuksissa. Ristiäiset nähdään ymmärtääkseni kauniina tapana ja tunnelmallisena tilaisuutena.

En ole aivan varma kummiuden eväämisen harmistumisen syistä. Johtuuko se siitä, että ei saa olla kummina jos ei ole ev. lut. kirkon jäsen vai siitä, että kummiuden sisältöä ei ymmärretä? Minusta sisältökysymys pitäisi ymmärtää ennen kummiksi ryhtymistä. Se on kuitenkin olennaisempaa kuin vain kauniiden juhlien järjestäminen. Tai miten tämäkin pitäisi ilmaista? Tässä on mukana varmasti niin paljon kulttuurillista lastia, että syyt hukkuvat helposti harmistumiseen. Tämän seurauksena taas ei enää kyetä kuuntelemaan sitä mistä kummiudessa on kysymys.

[MacMees]

Kummiksi kyllä pääsee halutessaan vaikkei kuulu kirkkoon. Pitää vaan sanoa papille että kuuluu, jos se sitä edes kysyy.

[Mikael K.]

Kummiksi kyllä pääsee halutessaan vaikkei kuulu kirkkoon. Pitää vaan sanoa papille että kuuluu, jos se sitä edes kysyy.

Olisiko tämä oikea tapa toimia?

[Macchiavelle]

Tottakai on! Uskoa voi, ei kait siinä tarvitse olla minkään lahkon jäsen ja maksaa kymmenyksiä.