OmenaOnPunainen kirjoitti:amanita kirjoitti:Minulle partio opetti leirielämää, erilaisia luonnossa selviämisen taitoja, morse-aakkosetkin osasin aikoinaan.
{ klips }
Ihan turha vähätellä partion merkitystä erityisesti kaupunkilaismukuloille!
Jeps: kaupunkilaismukulat eivät selviä elämästä ilman morseaakkosia ja leiritaitoja!
Ei silti, olen minäkin viettänyt leirielämää, mutta ei siihen mitään nauhoja, kunniamerkkejä ja tahdissa marssimista tarvittu.
Elämästä selviämiseen tarvitaankin monenlaisia taitoja, pelkällä positiivisuudella ja hyvällä huumorillakin jo selviää ihan kivasti. Noitakin lajeja siellä partiossa opetettiin, kuten auttamaan muita, olemaan siihen aina valmiita,
Lordi Robert Baden-Powell perusti aikoinaan partioliikkeen eri yhteiskuntaluokista tuleville pojille. Ensimmäinen leiri oli 1907. En pidä pahana, että satavuotisia traditioita noudattaen edelleenkin marssitaan kerran vuodessa, ja hyvin edenneistä
taidoista jaetaan erilaisia rintamerkkejä. Marssitaanhan nykyään melkein minkä tahansa asian merkeissä, eikös tulossa ole toisenlaisen seksuaalisen suuntautumisenkin merkeissä marssintaa, jaa no siellä tuo tahtilaji taitaa olla ...sekalainen, marssimusiikki kuitenkin rytmittää marssijoiden kulun mukavasti samantahtiseksi, eipähän sotkeennuta toisten jalkoihin.
Unohdit kokonaan mainitsemani luontoasiat, joilla katson olevan merkitystä nykykaupunkilaisille. Ei kai yleissivistys lajissa kuin kuin lajissa ketään kehnonna, pidän etuoikeutena kesälomilla mökin läheisellä maatilalla saamaani lehmänlypsytaitoakin, vaikka sen koommin en ole lehmää lypsänyt, vaan jos tulisi hätätilanne eteen, saisin utareista tiristettyä itselleni "apetta". Just eilen osui jostain ohjelmanpätkästä korviini lause, jossa keski-ikäinen naisimmeinen oli juuri kuullut, että hieho on lehmä eikä lintu.
Hyvä että jokaisella olisi itselleen sopiva tapa tutustua luontoon ja siellä vaadittaviin taitoihin, partio oli minulle ja sisaruksillemme aikoinaan sellainen. Pääasia että ei vieraannuta luonnosta liian kauaksi, sen armoilla me loppuviimeksi kuitenkin olemme..