Optinen asema, ollako vai eikö olla?

[L_A_G]

...

Tuo kongressin kirjaston mainitseminen tuli noin vuosi takaperin Alma Median Ruutu-nettivideoplavelussa näkemästäni dokumentista kyseisestä paikasta. Valitettavasti video ei ole enää katsottavissa sillä suurin osa sinne laitettavasta materiaalista on käyttö-oikeussyiden takia näkyvissä ainoastaan viikon verran, eli en voi antaa linkkiä.

Samassa dokumentissa kerrottiin että he tutkivat jatkuvasti että miten erillaiset optiset levyt kestävät aikaa ja olivat itse tutkimalla eri ikäisiä levyjä todenneet että vanhat levyt kestävät huonosti aikaa, mutta materiaalien kehityttyä nykypäivän levyjen kesto on aivan eri luokkaa. Eli kyseinen kirjasto ei noin vaan tunge levyjä johonkin arkistoon ja toivo parasta, vaan tutkii jatkuvasti että miten materiaali on säilynyt ja onko parannuksia tehtävissä.

[IIIMacci]

Lähde:
Optical Storage Technology Association
http://www.osta.org/technology/dvdqa/dvdqa11.htm

How long will data recorded on writable DVD discs remain readable?
The life span of a written disc depends upon a number of factors including such things as the intrinsic properties of the materials used in the disc’s construction, the quality of its manufacture, how well it is recorded and the way it has been handled and stored. As a result, the life span of a recorded disc is extremely difficult to estimate reliably. However, to calculate disc life spans within some practical timeframe blank media manufacturers conduct accelerated age testing by subjecting samples of their discs to environments much beyond those experienced under normal storage conditions. Generally speaking, these tests only consider the effects of varying temperature and humidity. Results are then used to predict how long a disc will remain readable under more normal storage conditions. Questionable testing and measurement procedures can seriously impact upon and compromise these estimates so keep in mind that unlike prerecorded (pressed) CD and CD-R discs there are currently no international standards for conducting writable DVD accelerated testing. Writable DVDs and CDs may appear similar, but their construction and underlying design differ significantly so what applies to the one does not necessarily apply to the other.

As with CD-R and CD-RW discs media manufacturers have performed their own lifetime evaluations using a variety of homegrown tests and mathematical modeling techniques. Generally speaking, manufacturers claim life spans ranging from 30 to 100 years for DVD-R and DVD+R discs and up to 30 years for DVD-RW, DVD+RW and DVD-RAM. Be aware, however, that disc producers, manufacturing methods and materials change over time as do applications and cost imperatives. Consequently, those concerned with disc longevity should consult their media manufacturer for more particular information.

One thing is sure — nothing lasts forever and technologies inevitably change. Ultimately, since writable DVDs embody digital information, contents may be transferred to future storage systems as becomes necessary to preserve whatever has been stored on the discs.

Boldattu clousaa tän kasen tyhjentävästi, ugh

[mika_t]

Mutta kotikäyttäjälle nämä ovat melko kaukaisia asioita ja Apple nimenomaan myy laitteitaan kotikäyttäjille, sen yrityspuolen myynti on melko vaatimatonta jos jätetään yhden tai parin henkilön pikkukioskit väliin.

Noh noh - ei Applea voi ihan noinkaan rajata. Koko Graaffinen teollisuus ja valtaosa animaation/leffa/video-hässäkästä pyörii Maccien voimalla. Toki se on Applen myynnistä prosentteina murto-osa mutta varmasti puhutaan hyvinkin merkittävistä summista - määristä.... toi mittasuhde vaan on niin vääristynyt näiden biljoonien Appsien ja iOS-laitteiden myynnin takia. Mistään pikkubusineksesta ei Applella PRO-jutuissakaan puhuta.

Lähinnä pointtina että varmasti nämä PROt on tulevaisuudessakin kehityksissä, ja onhan ne aina olleet ja tulee olemaankin semmonen king-of-the-castle benchmark. Nopein PC on Mac Pro tyylillä.. mikään firma tuskin haluaa profiloitua keskinkertaisten kuluttajalaitteiden valmistajaksi.

Tää vaan jotenkin ei liity ollenkaan mielestäni siihen onko laite PRO-vai-Consumer, siis se että onko siinä lätyn lukija/kirjottaja vai ei...

No ei se Apple yritysmarkkinoilla mikään jättitekijä ole läppäreissä, eikä etenkään pöytäkoneissa (Apple möi viimeksi vuonna 2003 enemmän pöytäkoneita kuin läppäreitä). Jenkeissä jonkinlainen prosentti-jalansija, muualla lähinnä promille-kuriositeetti. Enkä ole lukuihin sekoittanut mitään iOS -puolen asioita, mutta jos katsotaan Applen OS X -hardispuolta, niin sieltä on pudotettu Xservet pois, ns. Pro -mallisto pöytökoneiden puolella ei ole nähnyt vuoden 2010 jälkeen mitään uudistusta (suomeksi: se on pasketta tällä haavaa ja omaa markkinoiden huonoimman teho/hinta -suhteen), kotikäyttäjille suunnattu iMac on sekin ollut vuodesta 2007 vailla sen kummempaa uudistusta, MBP -mallisto makaa melkein samassa ojassa, mutta on onneksi viimein saamassa päivityksen etenkin näyttöjen osalta.

Jos Applea kiinnostaisi kerätä pikkurahoja, niin se olisi varmaan tehnyt monta asiaa ammattilaispuolelle erilailla, mutta se etenee ja kehittyy vauhdilla siellä mistä raha otetaan -> iOS -puolella. Jotenkin kyllä huvittaa täällä monella, selvästi koti-/pk-yrityskäyttäjällä tuo pro/ammattilaiskäyttäjän -status ja miten sitä käytetään. Järjestään Applen linjaston osalta puhutaan kyllä ihan tuikitavallisista ja nimenomaan himakäyttöön tehdyistä laitteista (MBP, Air, iMac, Mini). Näteistä kyllä, mutta raudaltaan melko keskikauraa. Yrityspuolelle ei yksinkertaisesti päästä ennen kuin globaalien suuryritysten hinnoittelu saadaan kohdalleen, huoltojärjestelyt, tukitoiminta ja logistiikka vastaamaan näiden tarpeita.

Ammattikone ei synny sillä, että laitetaan vain kallis hinta, tärkeintä on saada sen ostavalle asiakkaalle huoleton ja mahdollisimman katkeamaton työrupeama seuraavaksi kolmeksi vuodeksi. Ammattikonetta ei myöskään saada sillä onko koneessa VGA vaiko ei, optinen asema vaiko ei. Toisaalta, aivan ritsallakin voi tehdä duunia ja moni tekeekin kun ei aiheeseen ole perehtynyt millään muotoa eri riskitekijöiden kautta.

Nyt on puhuttu siis suurista- ja keskisuurista yrityksistä, parin henkilön kiskat hoitavat järjestään nämä asiat päin kelohonkaa eikä mitään sen järkevämpää suunnitelmallisuutta monestikaan löydy hankinnoista, huoltojärjestelyistä tms. asioista. Pahoittelut, ihan hieman off topiccia, mutta kävi vain naurattamaan suuresti tuo 'ammattilaismeininki' mikä Applen koneisiin on täysin suotta nyt liitetty parin henkilön osalta vain sen takia, että siihen mallisarjan nimeen on eksynyt Pro -sana.

Mutta jos palataan otsikon aiheeseen, optinen saa kyllä olla, mutta mielellään ulkoisena/erillisenä laitteena.

[Sleepperi]

Mäkkiläppäreissä ei ole VGAta ollu miesmuistiin. Semmonen 6-7vuotta vanhassa 17" MPBssä mulla oli DVI-D ja sen jälkeen se tais muuttua mini-dviksi ja sit displayportiksi. Siksi tässä on tottunut siihen että "Miksi Adapetereita"... vai eks tää ollu mäkkifoorumi.

Niin, noitahan oli yhteen aikaan sekä mini-VGA ja sitten mini-DVI:tä - se oli ikävä harharetki epästandardeihin liittimiin ja aina-pakolliseen adapteriin, voisin jopa epäillä ahneudeksi. Onneksi nyt on palattu nykystandardin mukaiseen liittimeen eli Thunderboltiin / Mini DisplayPortiin joka toimii ilman mitään adaptereja ja on muidenkin valmistajien käytössä.

[OmenaOnPunainen]

Ammattikone ei synny sillä, että laitetaan vain kallis hinta, tärkeintä on saada sen ostavalle asiakkaalle huoleton ja mahdollisimman katkeamaton työrupeama seuraavaksi kolmeksi vuodeksi. Ammattikonetta ei myöskään saada sillä onko koneessa VGA vaiko ei, optinen asema vaiko ei.

Ammattikone ei varsinkaan synny sillä, että reaalimaailmassa tarpeellisia ominaisuuksia poistetaan. Pikemminkin jo poistettuja ominaisuuksia – kuten VGA – pitäisi palauttaa.

Kotikäyttäjät sitten ostakoot niitä Aireja tms.

[ZZ]

...

Tuo kongressin kirjaston mainitseminen tuli noin vuosi takaperin Alma Median Ruutu-nettivideoplavelussa näkemästäni dokumentista kyseisestä paikasta. Valitettavasti video ei ole enää katsottavissa sillä suurin osa sinne laitettavasta materiaalista on käyttö-oikeussyiden takia näkyvissä ainoastaan viikon verran, eli en voi antaa linkkiä.

Samassa dokumentissa kerrottiin että he tutkivat jatkuvasti että miten erillaiset optiset levyt kestävät aikaa ja olivat itse tutkimalla eri ikäisiä levyjä todenneet että vanhat levyt kestävät huonosti aikaa, mutta materiaalien kehityttyä nykypäivän levyjen kesto on aivan eri luokkaa. Eli kyseinen kirjasto ei noin vaan tunge levyjä johonkin arkistoon ja toivo parasta, vaan tutkii jatkuvasti että miten materiaali on säilynyt ja onko parannuksia tehtävissä.

Tuo on helppo uskoa. Koko ajan testataan ja kerätään kokemuksia. Mihinkään ei luoteta sokeasti ja mitään ei oleteta. Digitaalisen tiedon varmennus on loppujen lopuksi helppoa: usea kopio usealle alustalle eri paikkoihin taltioituna. Ei se sen vaikeampaa ole. Silti ihmiset kadottavat tietojaan joka päivä ja ymmärtävät varmuuskopioinnin merkityksen vasta kun vahinko on tapahtunut.

Kovia lukuja valmistajat lupaavat: sataa ja kahta sataa vuotta. Ei kukaan arkistoihminen luota tuollaisiin lukuihin. Toivottavasti ei kuluttajatkaan.
http://www.thexlab.com/faqs/opticalmedialongevity.html

Tuolla on pari optisen median tutkimustakin. Kaipa niitä löytäisi muualtakin kuin vain LoCin sivuilta. Leo Backman on Tekniikan Maailmaan tehnyt testejä (tulokset numerossa 10/2010, linkki vie muualle mutta aiheeseen kylläkin).
http://www.loc.gov/preservation/scienti ... index.html
http://www.digiwiki.fi/fi/images/0/09/2 ... _Niemi.pdf

Tämä IIIMacin lainaus pätee: "One thing is sure — nothing lasts forever and technologies inevitably change. Ultimately, since writable DVDs embody digital information, contents may be transferred to future storage systems as becomes necessary to preserve whatever has been stored on the discs." Se tosin pätee kaikkeen: optisiin levyihin, kovalevyihin, magneettinauhoihin, USB-tikkuihin, SSD-levyihin, datakristalleihin...

Jos vielä tarvitsee rautalangasta vääntää, väännän. Kongressin kirjasto ei satavarmasti luota DVD-levyjen – tai minkään muunkaan digitaalisen median – säilyvyyteen sukupolvien yli. Digitaalisen tiedon säilyttämisessä yhteen tallennusalustaan luottaminen on ehkä suurin virhe minkä kukaan voi tehdä. Hyvänä kilpailijana on tosin ajatus siitä, että nykyiset tiedostoformaatit ovat ikuisia.

[IIIMacci]

Digitaalisen tiedon säilyttämisessä yhteen tallennusalustaan luottaminen on ehkä suurin virhe minkä kukaan voi tehdä.

Tässä kun optiset mediat on keskustelun kohteena niin onhan se selvää että laajan DVD-kirjaston varmuuskopiominen on huomattavasti työläämpää kuin HDDn kloonaaminen SSDlle ja sit sille tulevaisuuden datakristallille jnee pitäen aina kopiot tallessa helposti ilman kummempaa DJ-kiekkorumbaa....toki siirtyminen siitä optisten kirjastosta on se vaikein mutta sit kun ne ovat kovalevyllä niin homma helpottuu kummasti ja muutamalla kympillä/levy voi cloonailla niitä vaikka kymmeneniä ja viljellä niitä ympäri maapalloa.

Tiedostojen toimivuus tulevaisuudessa toki on arvelluttava juttu mutta toivon ainakin itse että joku isompi taho IBM-Apple-Microsoft kehittää jossain vaiheessa jonkun universal-convertterin - openerin eli saisi ne vanhat tiedostot auki ja konvertoitua sitten myös vuosien päästä... nyt jos miettii että sulla on Freehand 7-tiedosto niin menee vähän kikkailuksi että edes sen saa auki...

[Thoth]

Tiedostojen toimivuus tulevaisuudessa toki on arvelluttava juttu mutta toivon ainakin itse että joku isompi taho IBM-Apple-Microsoft kehittää jossain vaiheessa jonkun universal-convertterin - openerin eli saisi ne vanhat tiedostot auki ja konvertoitua sitten myös vuosien päästä... nyt jos miettii että sulla on Freehand 7-tiedosto niin menee vähän kikkailuksi että edes sen saa auki...

Tuota formaattiasiaa kannattaa ehkä miettiä ainakin siinä tapauksessa, että aikoo paljon materiaalia tietyssä formaatissa. Varmasti aika moni leffafriikki on esimerkiksi hankkinut kattavan kokoelman elokuvia DVD:llä ja kohta he ostavat samat elokuvat uudestaan Blu-rayna, tms. Mp3- ja Applen AAC -tiedostojen ostaminen on vähän arveluttavaa sen vuoksi, että ehkä tulevaisuudessa haluankin omistaa musiikkini lossless-muodossa? i

iBooksista en osta mitään e-kirjoja, koska sen DRM:ää ei nykyisellään saa purettua. Amazonin Kindleen sen sijaan olen ostanut useita kirjoja. Heti kun ostan Kindle-kirjan, laitan sen calibreen, missä toimenpiteestä kirjasta myös poistuu DRM calibren pluginin ansiosta. Calibrella voin jatkossa konvertoida kirjan muihin muotoihin.

Jos joku formaatti menee pois muodista, monessa tapauksessa sen voi konvertoida toiseen muotoon. Kyllä sitä konvertointia voi tehdä vielä aika pitkään tämän jälkeenkin. Minä esimerkiksi ostin vähän aikaa sitten iPhoneen ja OS X:ään päiväkirjaohjelman Day One, johon laitoin melkein kaikki digitaalisessa muodossa olevat päiväkirjani. Löysin myös yli kymmenen vuotta vanhoja päiväkirjoja, jotka ovat vanhassa Psion 5MX Word -formaatissa. Netistä löytyi myös OS X:ään parikin vanhaa ohjelmaa, joilla voi konvertoida tuon muotoisia tiedostoja HTML:ksi tai tekstiksi. Harmikseni olin suojannut päiväkirjat salasanalla, jota en enää muista. Löysin salasana-arkistoistani pari salasanaa, jotka olivat potentiaalisia ehdokkaita. Nämä OS X -ohjelmat eivät osanneet kuitenkaan purkaa salausta. No, käynnistin Windows 7:n BootCampissa ja latasin sillä jonkun vanhan Epoc32-kehitysympäristön, jonka avulla saa myös salasanasuojatut tiedostot auki. (Valitettavasti mikään salasanoista ei kuitenkaan toimi.)

[Nikki]

Heh, miksi mennä ulkomaille lukemaan jotakin tai viettämään aikaa elokuvia katselemalla? Minulle ulkomaan matkojen syynä on halu nähdä ja kokea jotakin uutta ja erilaista, tavata ihmisiä, rentoutua ja unohtaa hetkeksi kotoiset murheet.

Siksi kun on pitkiä työmatkoja ja illalla haluaa vain relata ja katsoa leffoja, tilasin juuri Macbook Pron ja ajattelin heittää optisen aseman heti mäkeen ja laittaa toiseksi kovariksi SSD:n, en muista koska viimeksi olisin tietokoneisiini mitään optista levyä laittanut sisään, toki varoiksi tarvii ostaa ulkoinen asema laukkuun jos jostain kumman syystä sitä joskus tarvii.