thompzon kirjoitti:Mikael K. kirjoitti:
Minkälaista tekniikkaa käytät ja kuinka paljon luet päivässä?
Riippuu vähän. Innokkaana luen ahmien, ja tieto tarttuu kuin purkka hiuksiin. Jos tökkii, voi olla että luen 20min pätkissä. Keksin "viisaita" muistisääntöjä, glykoproteiinitulppa = portsari tai keksin englanninkielisiä vastineita =) Vaikeaita asioita mietin sisällä päässäni, olen semmonen ajattelijatyyppi, myös piirtelen ja kirjoittelen omin sanoin. Yleensä kertailen edellispäivän asiat ensin, lasken minkä jaksan, luen, lasken, luen. Ilalla sitten samat asiat käydään opettajan kanssa, kuulomuistin avulla tällä kertaa.
Pääasia on, että löydät itsellesi sopivan lukutyylin. Minulle kertomani on sopiva ja sen voi merkitä hyvin päiväohjelmaan, jolloin kaikenlainen muu toiminta on suljettu pois. Kyse on pohjimmiltaan siitä, että opiskeluajan voisi käyttää mahdollisimman hyvin hyödyksi, niin että luettu jäisi mieleen. Tyylisi on siinä mielessä hyvä, että se pakottaa tarkastelemaan tekstiä ja lukemaasi eri näkökulmista. Tein jokseenkin samalla tavalla proseminaarityötä. Tein miellekartan ja kasasin oman sanaston. Lopuksi kasasin keskeiset teemat ranskalaisten viivojen avulla loogiseksi etenemisjärjestykseksi. Siitä oli helppo aloittaa kirjoitusprosessi.
Muistan oman pääsykoeahdistuksen. Hain useisiin eri paikkoihin opiskelemaan ja mikään ei tuntunut vetävän. Oma ala oli hukassa ja kenties olin itsekin aivan pihalla elämästä. Luin ja luin ja luin. Silmissä alkoi lähes kipunoimaan ja olin varma, että metsään menee. Kokeen jälkeinen odotusaika oli yhtä tuskaa. Hain ainakin kaksi kertaa Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan ja kokeet eivät luistaneet yhtään. En saanut nukuttua edellisinä öinä ja olin koehetkellä aivan kuin puulla päähän lyöty. Tietäähän sen sitten miten siinä puolivaloilla ajaessa kävi. Epäonnistumisista hermostuneena hain sitten Joensuuhun ja pääsin yllättäen sisään. Koomista tässä oli, että sinä vuonna Helsinkiin olisi päässyt helpommin opiskelemaan. Minähän en sitä vielä tuossa vaiheessa tiennyt. En edes halunnut Joensuuhun susien ruoaksi. Yllättäen postiluukusta kolahti kuitenkin kirje sisäänpääsystä, joten haukoin muutaman kerran happea ja mietin miten susirajalla voisi selvitä elävänä. Noh, en ole kuollut ja olen oppinut kaikkea aiemmin kokematonta. Tänä keväänä tuntui ainakin kaksi kertaa siltä, että saatan sopeutua Joensuuhun. Tosin fiilis kesti kaksi sekuntia tai niillä main. Joka tapauksessa olin pyöräillä päin liikennemerkkiä tuosta ällistyneenä.
Tsemppiä sinulle thomptzon luku-urakkaasi. Toivottavasti pääset opiskelemaan. Jos et pääse niin älä lannistu. Välivuodet tekevät hyvää vaikka siltä ei tuntuisikaan. Ne kasvattavat ihmisenä aivan uskomattoman paljon ja siitä on hyötyä varmasti myös sinun alallasi. En tiedä millainen törppö olisin, jos kaikki olisi sujunut kuin tanssi. Nyt olen joutunut miettimään moneen kertaan sen mitä haluan ja miksi. Aivan pikku jutut eivät heilauta minua. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin immuuni elämälle. Nämä vuodet täällä Siperian nurkilla ovat olleet antoisia vaikka ne ovat olleet toisaalta raskaita. Sitä ei ikinä tiedä mitä kustakin tulee isona. Vielä kerran tsemppiä luku-urakkaasi. Täällä ei ole peukkuhymiötä, joten saat
![Omppu [?]](./images/smilies/omppu.gif)
:n tilalle.
Mac mini M2, 16 Gt, MacOS Sonoma 14.3.1, Magic Mouse, Magic Trackpad ja 24" Eizo ColorEdge CG2420, iPhone SE 64G, iOS 17.0.2 sekä iPad A16 128G, iOS 18.5.