Kysymys isälle.

[umpio]

Hyviä kirjoituksia isän näkökulmasta! Itsellä tällä hetkellä kohta kolme vuotta täyttävä prinsessa, enkä kyllä ennen isäksi tuloa osannut kuvitella mitään tällaista tunnetta koskaan kokevani. Lapsi on ollut oikea prinsessa (tähän asti) koko ajan; valittanut ei ole koskaan muusta kuin asiasta (tullut isäänsä ) ja on todella reipas ja kiltti. Joskus tullut mieleen, että onkohan vaihdokki kyseessä

Isänä olemista ei voi opiskella, se opitaan; toiset paremmin, toiset huonommin. Mieli pitää olla avoin ja pitää olla valmis luopumaan jostakin omasta lapsen hyväksi. Ja sitä sisäistä lasta (ja kärsivällisyyttä) kyllä kysytään ja tarvitaan monen monituista kertaa; samaten mielikuvitusta (mistä pirusta mää löytäsin lisää Muumijaksoja/missä se tyttö NYT ON)... Taloudellista tilannetta ei _liikaa_ saa ajatella (toki jossakin määrin), tai käy pian niin, että se juna meni jo, kun pitää painaa "vielä yksi vuosi hillitöntä duunia".

Odotusaika osaa olla raskas; naisen olo ei läheskään aina ole varmaankaan helppo, ei henkisesti eikä fyysisesti; se pitää vain jaksaa ja sopivassa määrin päästellä kohti kasvoja tulevaa tekstiä suoraan vasemmasta korvasta sisään ja oikeasta ulos. Ja isätunnetta ei ainakaan itselläni tullut kuin vasta sitten, kun se suloinen pieni (ja verinen) nyytti putkahti ulos. Laitoksella muuten suosittelen ehdottomasti ainakin ensikertalaisille perhehuonetta; aivan loistava keksintö!

Kaiken kaikkiaan isyys siis on ehdottomasti enemmän antava kuin ottava tilaisuus; kannattaa muistaa, että kaikki eivät tätä koskaan pääse kokemaan...

[Mr. Hyde]

Tuosta tulikin mieleen kun eräs työkaveri kerran manasi ettei enää aio tehdä yhtään lasta; ei nimittäin kestäisi enää eukkonsa oikuttelua raskaana

[mylman]

Heps. Keskustelua on ja se on mukavaa se.

Suositeltavaa näkökulman laajennusta: Janne Huttunen - Isyyspakkaus. Näyttää lähtevän 8e kirja-alesta. Mikäli kirja-ale on vielä voimissaan.

Oma poika on kolme vuotias ja tulossa numero 2 juhannuksena. Kuten joku on sanonut jo edellä: Yhtään päivää en vaihtaisi pois, muutaman yön kylläkin. Jos ihmistä kohtaan voi kokea ns. aitoa pyyteeöntä rakkautta niin olen sen kokenut. Jos se ei ole mahdollista, olen päässyt niin lähelle kuin inhimillisenä olentona on mahdollista.

[Lare]

Vain lisääntyminen on tärkeää. Kaikki muu on oheistoimintaa.

Lapset ovat kivoja mutta niiden teko on niin sottaista puuhaa. Siksi olen lapseton. Siisteys ennen kaikkea.

[McZeal]

En oikein jostain syystä sisäistänyt lainkaan mitä threadin idea oli. Takaisin aiheeseen:
Mistä voi ennalta tietää "sopiiko" lasten teko itselleen? Vaatii melkoista pokkaa ellei peräti piittaamattomuutta myöntää jälkeenpäin että olikin (omalla kohdallaan) väärässä lasten tekemisen suhteen. Kun mitään kokeilua tai palautusoikeutta ei efektiivisesti ole (ennen vanhaan piltti korissa jonkin vastuulliseksi arvioidun väen portaille) niin pitäisi jostain saada hankittua isänä (tai vanhempana) olemisen kokemus etukäteen jotta voisi paremmin arvioida mihin suuntaan painot vaa'assa keikkuu. Tälläisen tiedon puutteen aiheuttama pelko edistää vain päätöksen lykkäystä. Jos lähtökohta on se että on parisuhteessa naisen kanssa joka haluaa lapsia niin ei siinä ole hirveästi mistä valita.