Kuusi teosta tavoittelee Tieto-Finlandiaa
..Björn Wahlroos: Markkinat ja demokratia (Otava)
Mitäpä tuli juuri todettua:
Nalle ja rikkaiden muuttoliikearisel kirjoitti:Joka tapauksessa Reaganin ajoilta alkaen maailmaa on ajettu tavallisen ihmisen kannalta väärään suuntaan..
Koventuvan kapitalismin...
Nallen dystooppinen fantasia on huuhaata, joka on helppo kumota tarkastelemalla vaikkapa Yhdysvaltojen sisäistä muuttoliikettä.
Republikaanien sisällissotaNalle voi rauhassa visioida Joensuun kartanon työhuoneessaan ja pohtia samansuuntaisia filosofioita kuin hänen amerikkalaiset republikaaniset aateveljensä, mutta faktat kieltäytyvät marssimasta heidän viitoittamallaan tiellä. Jostain syystä liberaalit ja paikoitellen jopa sosialistiset kauhistukset kuten New York, California, Maryland, ja Massachusetts sen kuin puksuttavat vaurauslistojen kärkisijoilla, ja myös ultrarikkaat viihtyvät näissä osavaltioissa. Kuten Nalle näköjään Suomessa.
Björn Wahlroos haukkuu perheyhtiöt lyttyyn: dynaamisuus puuttuu, perinne hallitseeIsraelilaisilla on sanonta: ”Voit ratsastaa tiikerillä aikansa, mutta sitten tiikerille tulee nälkä.” Republikaanien johto päätti ratsastaa teekutsu-liikkeellä. Liike edesauttoi sen mittavaan vaalivoittoon vuoden 2010 kongressivaaleissa, mutta taktinen voitto osoittautui strategiseksi tappioksi. Teekutsulaiset kieltäytyvät kompromisseista, halveksivat perinteistä politiikkaa ja viittaavat kintaalla puolueen strategisteille sekä maltillisille johtoryhmille. He uskovat ideologiseen puhdasoppisuuteen sekä suhtautuvat puolueensa maltilliseen johtoon tavalla, joka tuo mieleen vanhat SKP/SKDL-väännöt sukupolven takaa. Tiikerillä on nälkä, eikä se kuuntele ratsastajaa.
Wahlroos kertoo itse kuuluvansa tämän nykymaailman pahimpaan roskasakkiin, ja elvistelee tietävänsä miten asiat pitäisi hoitaa - kun juuri investointipankkiirien ahneudet ovat pääsyy nykyisiin ongelmiin USA:ssa ja monessa muussakin maassa.”Olen itse investointipankkiirina...
Lompakot auki Eurooppaan
Elias Lönnrotin Sammatissa sijaitsevasta synnyinkodista Paikkarin torpasta, jonka Museovirasto ilmoitti taannoin sulkevansa Jyrki Kataisen (kok) hallituksen asettamien säästövaatimusten vuoksi. Aukiolokustannukset olisivat vain 30 000 euroa vuodessa, mutta sellaisia rahoja ei valtion kassasta kuulemma enää löydy.
Heti kehysriihen jälkeen Saariselällä järjestettiin muutamien jokseenkin mielivaltaisilla perusteilla valikoitujen talousvaikuttajien ”epämuodollinen” tapaaminen, jonka tuloksista saisi luultavasti varteenotettavan ehdokkaan maailman ohuimpien kirjojen sarjaan. Tähän Kataisen ja Alexander Stubbin (kok) julkisuustempaukseen löytyi helposti 150 000 euroa, josta katettiin myös paikalle hälytetyn median kuluja. Tiedotusvälineet nielaisivat syötin kuuliaisesti ja antoivat Stubbin keekoilla hiihtotamineissa sadoilletuhansille katsojille juuri niin kuin kokoomuksen spin doctorit olivat käsikirjoittaneet.
Mitä tekemistä näillä kahdella asialla on keskenään? Ainakin sen verran, että yhden Saariselällä järjestetyn kaksipäiväisen seminaarin kustannuksilla olisi pidetty Paikkarin torppaa auki seuraavat viisi vuotta.
Mutta mitäpä uljaassa Euro-Suomessa tarvitsisi Kalevalan kokoajasta tietää? Ettei vain Lönnrot kuulu johtavien ministerien mielestä samaan antiikkiseen sarjaan, mihin Stubb on jo luokitellut Pohjoismaiden neuvoston: päivänkakkara mitä paskaa, ei voisi vähemmän kiinnostaa.