Jos viitsit tutustua keissiin yhtään, huomaat melko äkkiä, että lasten väitteet eivät voi pitää paikkaansa. Auer ja Jens Kukka on tuomittu ainoastaan kolmen pienemmän lapsen puheiden perusteella. Vanhin todisti, että mitään ei ole koskaan tapahtunut. Häntä ei uskottu. Sen sijaan uskottiin norjalaista erikoisasiantuntija Arne Myhreä, jonka mielestä peräaukon arpi ja suolen laajentuma ei ole kroonisesta ummetuksesta, vaan penetraatiosta. "Ihon viiltelystä" tulleet arvet eivät näkyneet ulospäin, mutta Joki-Erkkilä loihti ne esiin UV-valolla.
Keissin menetelmät ovat kuin Lindyn tapauksesta, jossa auton jalkatilaan tehtaalla ruiskutettu kotelonsuoja- tai ääneneristysspray reagoi kuin veri, koska tutkija käytti ja tulkitsi valmistajan reagenssia väärin.
Auerin tapaus vaikuttaa selvästi myös Kern Countyn mukaiselta mielikuvitushötöltä, jollaisia lapset on pantu kertomaan. Hysteriaa pedoilusta.
Perusteettomissa hyväksikäyttö- ja insestitapauksissa on valtavasti ollut mielivaltaa. Anu Suomelan artikkelissa äidille meinasi lipsahtaa yhdeksän vuotta.
Villejä fantasioita:
Alasti ulkona sarvet päässä.
Yksi lapsista kertoi, että Kukka ja Auer juoksentelivat alasti ulkona tekopeniksistä tehdyt sarvet päässään. Käräjäoikeus toteaa: ”Lasten kertomukset kuulostavat tältä osin hyvin epäuskottavilta jo niihin sisältyvän huomattavan kiinnijäämisriskin vuoksi.”
Auerin nuorimmat lapset ovat kertoneet myös, että äiti järjesti aina Jukka S. Lahden kuoleman vuosipäivänä kuolinjuhlan. Sellaisen yhteydessä Auerin väitetään seisottaneen rangaistukseksi yhtä lapsista alusvaatteisillaan pakkasessa ja heitelleen tätä jääpuikoilla ja lumipalloilla. Rivitaloasunnon naapureilla ei ollut tällaisesta havaintoja.
Anu Suomela ottaa Auerin tapaukseen kantaa:
Nyt lapsilta on siis riistetty kontakti myös äitiinsä ja isovanhempiinsa. Heillä on kontakti vain sijaisvanhempiin, jotka hyötyvät 9.000 €/ kk siitä, että äiti on vankilassa. Sijaisisä hankkikin oitin 150.000 €:n veneen ja uuden auton, kun rahaa tuli ovista ja ikkunoista.
Perheen poika oli joutunut mahdottoman dilemman eteen. Kaikki hänen ympärillään olevat aikuiset uskoivat, että äiti oli tappanut isän. Sitten Vaasan ho toteisi, että näin ei ollut tapahtunut. Hänen olisi pitänyt mennä kotiin murhaaja-äidilleen.
Tuossa vaiheessa sijaisisä vei lapset äidin ulottumattomiin uudella veneellään, ja aloitti lasten aktiivisen haastattelun. Alkoi syntyä hurjia ja täysin epärealistisia kertomuksia äidin kammottavista teoista. Ja syyttäjät tarttuivat niihin riemurinnoin.
On kammottavaa kuunnella, miten psykologi kuulustelee vanhinta lasta, joka oli surmatyön todistaja. Lapsen kertomus kiistetään. Tyttö itkee koko kuulustelun ajan, mutta kuulustelijat eivät hellitä hetkeksikään, vaan painavat päälle. Näinhän lasta ei saa kohdella.
Vieläkin kammottavampi on tieto siitä, että ilman huoltajan lupaa poliisi huijasi tytön gynekologiseen tarkastukseen. Tyttö itki ja esteli, kun ei halunnut tuollaista tapahtuvan. Gynekologi vaati hänet riisuutumaan ja teki tutkimuksensa.
Tyttö oli hänen havaintojensa mukaan virgo, mutta oikeudessa hän väitti, että immenkalvo kasvaa takaisin, joten tytön kiisto siitä, että häntä olisi jatkuvasti penetroitu, ei pitänyt paikkaansa.
Lasten kertomus surmayön tapahtumista ei ole oikeuden mielestä luotettava, mutta samojen lasten kertomus pitkään jatkuneesta, toistuvasta hyväksikäytöstä on. Vanhimman lapsen itsepintainen toistuva päinvastainen todistuslausunto siitä, että mitään ei ole tapahtunut, sen sijaan ei ole uskottavaa.
Tarina on harsittu kasaan pienistä palasista sopivasti yhdistellen:
Hovioikeus otti huomioon psykologien ristiriitaiset näkemykset ja päätyi sitten itse arvioimaan lasten kertomusten luotettavuutta videotallenteiden perusteella. Oikeus totesi, että niistä voi ”yleisen elämänkokemuksen perusteella jättää huomiotta epärealistiset ja epätodennäköiset osat”. Jäljelle jäi oikeuden mukaan niin paljon luotettavia osia, että se päätyi pitämään niitä näyttönä rikoksista.
Ledru-Rollin: "There go the people. I must follow them, for I am their leader."