Ihan asiallinen testi ja hyvä, että arvioivat käytetyn hyvän koneen verrattuna uuteen. Tuli vaan mieleen, kellä tuo kone on, että eikö muka se uutenakin olis ollut "hidas" ja touchpadin tahmaisuus olis kannattanut laittaa samoin tein takuuseen. Miten 2010 MBA:n omistajat arvioisitte omaa konettanne? Entä muut 2010 koneen omistajat?
Koodi: Valitse kaikki
Testi: Käytetty MacBook Air 2010
Uskaltaako neljän vuoden ikäistä Applen kannettavaa ostaa käytettynä?
Uutena tämä piskuinen MacBook Air testattiin Tekniikan Maailman numerossa TM 22/2010. Tuolloin se edusti ohuiden ja keveiden, niin kutsuttujen ultrabook-kannettavien ensimmäistä laitesukupolvea.
Näppäimistöä ja kosketuslevyä kiiteltiin, kuten akkukeston ja painon sekä mittojen keskinäistä tasapainoa. Suorituskykyä sen sijaan moitittiin.
Neljän vuoden käytön jälkeen samainen MacBook Air -laiteyksilö päätettiin ottaa testattavaksi uudemman kerran, ikään kuin epävirallisen käyttötestin nimissä.
Näin siksi, että vuonna 2010 muun muassa epäiltiin yleisesti sekä Applen uusien litiumpolymeeriakkujen kestävyyttä että tiiviiseen kevytmetallikoteloon ahdetun tekniikan käyttöikää.
Nyt ei tarvitse enää epäillä: kannettava akkuineen on lähes uutta vastaavassa kunnossa. Taipaleelle mahtuu kuitenkin monenkirjavia kommelluksia, eikä MacBook Air päässyt erityisen helpolla.
Kone on pudonnut työpöydältä lattialle muutamia kertoja – kerran myös kainalosta suoraan asfaltille. Kannettavaa on käytännössä pidetty joko päällä tai unessa yhtäjaksoisesti neljän vuoden ajan. Unohtuipa se kerran pariksi päiväksi auton takakonttiin armottomilla pakkasilla.
Lisäksi samainen MacBook Air on toistuvasti joutunut toimimaan pienen lapsen ”kirjoituskoneena” ja eräänlaisena tietoteknisenä perehdyttämislaitteena. Sitä on kuljeteltu matkoilla ties missä kapsäkeissä ja milloin ties kenenkin suharin toimesta.
Ja tietenkin siinä sivussa samaisella kannettavalla on kirjoitettu kymmeniä tekniikkaan liittyviä artikkeleita.
Mutta niin vain tämä vekotin toimii samalla tavalla kuin uutena, neljän vuoden jälkeen. Onko oikeastaan mikään muuttunut?
Näppäimistö ja kosketuslevy
Neljä vuotta sitten MacBook Air oli luokassaan miltei edistyksellinen kannettava. Noin kilon painoisena se tuntui oivalta valinnalta esimerkiksi toimittajan työkaluksi, muistiinpanovälineeksi ja kakkoskoneeksi.
Ja pitkälti siksi, että sen täysikokoinen näppäimistö on yhä esimerkillinen. Koneella kirjoittaa kirjaimellisesti työkseen, eikä kokonaisuuden toimivuudesta keksi pahaa sanottavaa. Itse asiassa näppäinasettelu ja pohjatekniikka ovat säilyneet tismalleen samanlaisina tähän päivään saakka, sillä Apple ei ole muuttanut näppäimistöään aikoihin.
Testiyksilössä ei tosin ole näppäinten taustavalaistusta, mille olisi kieltämättä aika ajoin ollut tarvetta – ei niinkään sinänsä kirjoitettaessa, vaan esimerkiksi näppäinoikoteitä hyödynnettäessä ja erikoismerkkijahdissa. Itse kukin joutuu työskentelemään hämärässä aina silloin tällöin, vaikka toisin luulisi. Aivan kaikkea ei siis ole saatu mahtumaan pieneen, noin kilon painoiseen kannettavaan, mikä on tavallaan ymmärrettävää.
Parasta on kuitenkin se, että kirjoitustuntuma on edelleen yhtä näpsäkän ponteva kuin uutena. Vertasimme käytetyn koneen näppäimistöä sokkona tuliterään MacBook Air -kannettavaan, emmekä pystyneet havaitsemaan tuntumassa mainittavaa eroa. Saavutus on kunnioitettava, sillä vanhalla koneella on tosiaan kirjoitettu päivittäin ja hartaasti, välillä suorastaan lapsellisen raivoisasti mitenkään nappeja säästelemättä.
Kosketuslevy on lähes yhtä hyvä. Sitä on kuitenkin uudesta pitäen vaivannut aavistuksenomainen tahmeus, johon on ehtinyt vuosien saatossa jopa tottumaan. Tai sitten tahmeus on vain johtunut siitä, ettei koneella ole koskaan ollut liikaa laskennallisia muskeleita. Joka tapauksessa kun kosketuslevyn luonnetta vertaa uuteen kannettavaan, ero tuntumassa on havaittavissa ja aistittavissa.
Vaste ei ole yhtä välitön, vaikka ulkoasu ja pinnoite vaikuttavat pysyneen ennallaan. Ilmeisesti pohjatekniikassa on siis tapahtunut pientä kehitystä, mutta huonoksi tuntumaa ei mitenkään voi moittia.
Levypinnan toimivuus yhtenä suurena näppäimenä on ennallaan – eli moitteetonta – kuten myös vierityksen tunnistus. Ainoastaan eleiden rekisteröinnissä ilmenee epävarmuutta, mikä ei kuitenkaan johdu kosketuslevyn kulumisesta ja/tai sen muista ominaisuuksista, vaan pikemminkin koneen rajallisesta suorituskyvystä. Tähän aiheeseen palataan tuonnempana.
Kaiken kaikkiaan hallintalaitteet ovat kuitenkin onnistuneet säilyttämään ominaisuutensa vuosien saatossa, ilmeisen miljoonista napsautuksista huolimatta.
Tästä moni kilpaileva laitevalmistaja voisi toden totta ottaa opikseen. Tosiasia on, että läheskään kaikissa uusissa kannettavissa ei vieläkään ole yhtä hyviä hallintalaitteita kuin neljä vuotta vanhassa MacBook Airissa – hintaluokasta viis.
Akkutekniikka
Uutuuttaan Applen hyödyntämä uusi yhdysrakenteinen litiumpolymeeriakku herätti paljon perusteltua keskustelua. Moni kritisoi tuoretta MacBook Air -laitesukupolvea etenkin siihen vedoten, ettei akkua voi vaihtaa tai että vaihtaminen tulee todella kalliiksi. Ainakin testiyksilömme kohdalla moiset huolet ovat osoittautuneet perusteettomiksi.
Neljän vuoden aikana akku on käynyt läpi useita satoja täysiä käyttösyklejä, vailla mainittavaa kapasiteetin heikkenemistä.
Muun muassa Applen oma diagnostiikkatyökalu kertoo akun terveyttä kuvaavaksi prosenttilukemaksi 85. Uutena se on joko 100 tai 99, mistä luku laskee ensimmäisen käyttövuoden aikana yleensä 95:een tai hieman tuon alapuolelle. Tuon jälkeen akun kunto heikkenee maltillisempaa tahtia.
Nuo edellä mainitut numerot perustuvat muuten omakohtaisiin käyttökokemuksiin kolmesta eri-ikäisestä MacBook Air -kannettavasta.
Niinpä neljän vuoden ikäisen litiumpolymeeriakun voi sanoa kestäneen hyvin säännöllisen epäsäännöllistä käyttöä. Konetta ei nimittäin tunnollisesti ladattu täyteen ja vastaavasti heti ajettu tyhjiin, kuten vanhemmalle akkutekniikalle yleensä suositellaan.
Nykyakuille tarpeellista on ainoastaan se, että niitä ei säilytetä pitkään ilman varausta. Ainakaan testikannettavan akku ei tarvinnut neljän vuoden aikana tämän kummempaa huolenpitoa.
Akkumittauksissa tulokset heikentyivät sitä paitsi korkeintaan kymmenyksen verran, mikä selittyy osittain sillä, ettei täsmälleen samoja testirutiineja kyetty enää ajamaan. Käyttöjärjestelmäkin on päivitetty vuosien aikana pariin otteeseen. Tästä huolimatta lukemat ovat kelvollisia, vaikkakin nykykoneisiin nähden vaatimattomia.
Puhtaassa tekstinkäsittelyssä vanha MacBook Air jaksaa nelisen tuntia ilman latausta. Mikäli kuormitusta sitten lisätään, akkukesto notkahtaa selvästi. Näin siksi, että OS X -käyttöjärjestelmä virransäästöominaisuuksineen ei ole enää parhaimmillaan ikääntyneen kaksoisydinsuorittimen ohjaamana. Tämä oli odotettua, eikä tilanne ollut tätä paljon parempi uutenakaan.
Merkittävintä kaikessa lienee kuitenkin se iloinen tosiasia, että akku on kestänyt käytännössä uudenveroisena jo neljä vuotta. Ja hyvä niin, sillä vaihdattaminen tulisi tosiaan järjettömän kalliiksi.
Mikäli sitten vastaavaa konetta on hankkimassa käytettynä, akun tila kannattaa joka tapauksessa tarkistaa itse jollakin ilmaisella tai pikkurahalla saatavalla testiohjelmalla. Niitähän App Storessa riittää.
MACBOOK AIR ei sisällä esimerkiksi optista asemaa tai langallista lähiverkkoliitäntää, olipa kyseessä sitten 11 tai 13 tuuman näytöllä varustettu laiteversio.
MACBOOK AIR ei sisällä esimerkiksi optista asemaa tai langallista lähiverkkoliitäntää, olipa kyseessä sitten 11 tai 13 tuuman näytöllä varustettu laiteversio.
Suorituskyky ja jäähdytys
Testiyksilömme ei alkujaankaan ollut mikään huippusuorituskykyinen menijä, vaan pikemminkin niitä ensimmäisiä, virrankulutukseltaan nuukailevia ultrabook-kannettavia. Niinpä on harvinaisen selvää, että tänä päivänä neljä vuotta vanha MacBook Air tuntuu suorastaan hitaalta ja myös on sitä. Tahmailu ei kuitenkaan ole koskaan johtunut puutteellisesta jäähdytyksestä.
Neljän vuoden aikana koneen sisäisiä lämpötiloja tarkkailtiin siinä määrin aktiivisesti, että koneen jäähdytystä voi sanoa toimivaksi. Yleisimmissä olosuhteissa tuuletin pyörii alhaisella 2000–2500 kierroksen minuuttinopeudella, mitä ei edes välttämättä kuule. Kuormituksen lisääntyessä kierrosnopeus kasvaa ja tuuletin rupeaa pitämään viheltävää mekkalaa.
Ikävästä sävystään huolimatta jäähdytys hoitaa hommansa, sillä esimerkiksi suorittimen, piirisarjan tai keskusmuistin lämpötilojen varmuusrajoja ei missään vaiheessa koetella. Kevytmetallikotelointi itsessään toimii eräänlaisena lauhduttimena, kuten Apple on suunnitellut.
Mikään ei kuitenkaan muuta sitä, että Intelin vanha Core 2 Duo -kaksoisydinsuoritin ei jaksa pyörittää esimerkiksi Netflixin korkealaatuisinta suoratoistoa html5-muodossa. Tuo kertoo takuulla enemmän kuin testiohjelmien villinkirjavat indeksilukemat, jotka jätettiin tällä kertaa julkaisematta. Suoratoiston laatua on siis pudotettava pykälän verran, jotta Netflix näkyisi nykimättä.
Koneen rajallinen laskentateho tulee esiin niin ikään isokokoisia kuvatiedostoja käsiteltäessä. Jo yksinkertainen retusointi sekä yksityiskohtien tarkistaminen venyttävät pinnaa, sillä kaikki tapahtuu hitaasti ja aina viivästetysti. Välillä taas näppäinkomento ei mene jakeluun, joskus se rekisteröidään kahteen kertaan. Ruutu päivittyy myös harmillisesti yskien, mikä jaksaa harmittaa. Siksi yhtään vaativampi kuvankäsittely tulee unohtaa saman tien. Sama pätee muihin kuormittaviin ja runsaasti laskentatehoa edellyttäviin toimiin.
Itse asiassa jo netin flash-muotoinen sisältö tuntuu olevan koneelle liikaa, sillä kuva ja ääni ovat hivenen epätahdissa.
Toisin sanoen, testiyksilössä ongelmat eivät liity lämmönhallintaan, vaan ne kertovat ainoastaan siitä, ettei 1,6 gigahertsin kellotaajuudella toimiva Core 2 Duo kykene kummempaan. Etsimällä kevyempiä varusohjelmia, ja tietysti vaatimustasosta tinkimällä, tehtävä kuin tehtävä kyllä saadaan hoidettua, mutta nopeaa tästä koneesta ei saa tekemälläkään. Eikä varsinkaan pelikonetta.
Mikäli suunnittelee hyödyntävänsä kannettavaa kirjoituskoneena tai esimerkiksi tavalliseen yhteydenpitoon, rajallinen suorituskyky ei ole niin haitaksi, tai siihen ei ainakaan kiinnitä niin suurta huomiota.
Ominaisuudet ja käyttöarvo
Toisin kuin moni yhä sitkeästi luulee, Macintosh on tarvittaessa yhtä paljon pc siinä missä Acer, Asus, Hewlett-Packard ja muut tutut nimet – näin myös käytetyn Macin tapauksessa.
Koneeseen voi asentaa Windows 7 -käyttöjärjestelmän, jos saatavilla on vapaa ohjelmalisenssi ja usb-liitäntään kytkeytyvä optinen asema. Ominaisuuksiltaan MacBook Air on siten kuin mikä tahansa hitaanpuoleinen pc, ja sitä voi hyödyntää vaikka ainoastaan Windowsin voimin, jos nyt niin ehdoin tahdoin haluaa. Aiheesta kerrottiin viimeksi Tekniikan Maailman numerossa TM 6/2012.
Testiyksilön kohdalla ainoaksi rajoitteeksi nousee 128 gigatavun ssd-asema, joka saattaa käydä harmillisen pieneksi. Mutta Windows sentään toimii joka tapauksessa.
Ja jos kokoonpano olisi alun perin hankittu kahden gigatavun keskusmuistilla, Windows 7:n kanssa tekisi kyllä muutenkin tiukkaa. Laiteyksilön sisältämät neljä gigatavua oli eräänlainen vähimmäisvaatimus vuonna 2010, kun se nyt alkaa olla jo kahdeksan gigatavua.
TÄMÄ kokoonpano oli niitä ensimmäisiä Applen kannettavia, jossa tuli vakiona joko 64 tai 128 gigatavun ssd-asema hitaamman mekaanisen kiintolevyn sijaan. Tosin testiyksilön massamuistin nopeus ei ole kaikilta osin niin hyvä kuin ssd nimenä tänä päivänä antaa ymmärtää. Koneessa hyödynnetään näet varhaista muistipiiritekniikkaa, jota vaivaa etenkin hitaanpuoleinen kirjoitusnopeus.
TÄMÄ kokoonpano oli niitä ensimmäisiä Applen kannettavia, jossa tuli vakiona joko 64 tai 128 gigatavun ssd-asema hitaamman mekaanisen kiintolevyn sijaan. Tosin testiyksilön massamuistin nopeus ei ole kaikilta osin niin hyvä kuin ssd nimenä tänä päivänä antaa ymmärtää. Koneessa hyödynnetään näet varhaista muistipiiritekniikkaa, jota vaivaa etenkin hitaanpuoleinen kirjoitusnopeus.
Muilta osin testaamamme MacBook Air on kieltämättä vanhentunut arvokkaasti ja terveenä. Sen alumiinikuorissa ei näy kosmeettisia virheitä, yhden vakavan pudotuksen aiheuttamaa pohjan naarmua lukuun ottamatta. Mutta mitään normaalista käytöstä kertovaa kulumista ei ole nähtävissä, ainoastaan näytön saranat ovat löystyneet. Tuotakaan ilmiötä ei välttämättä huomaisi, ellei konetta vertailisi vierekkäin upouuden koneen kanssa. Kansi ei edelleenkään aukea itsekseen vaikka kuinka konetta heiluttelisi ylösalaisin.
Kaikki koneen liittimet ja ominaisuudet toimivat kuten uutena, mukaan lukien äänentoistoltaan virheetön kuulokelähtö. Alkuperäinen 45 watin magneettikiinnitteinen laturi on sekin täydessä iskussa. Tuo kapistus on taatusti pelastanut MacBook Airin muutamalta lennokkaalta lisäkoettelemukselta. Kauttaaltaan kone vaikuttaa kuin uudelta.
Näytön kuvanlaatu on silti nykykoneisiin nähden liian arkinen, etenkin MacBook Airin muuten niin ajattomaan olemukseen suhteutettuna. Sinänsä käyttökelpoinen 1366 x 768 pisteen ominaistarkkuus ei häiritse, kuten ei myöskään tavallista rajallisempi kirkkaus. Kuvanlaatu on vaan luonteeltaan jo pikkaisen sumea – ei nyt epätarkka – mutta kuitenkin. Juuri näyttötekniikka on suorituskyvyn ohella kehittynyt neljässä vuodessa suorastaan harppauksin eteenpäin.
TESTIYKSILÖSSÄMME on nykyisin asennettuna toiseksi uusin OS X 10.9.5 -käyttöjärjestelmä, jonka turvin kone on toiminut kaikin puolin luotettavasti. Ohjelmiston voi kuitenkin päivittää ilmaiseksi vaikka uusimpaan Yosemite-käyttöjärjestelmään (OS X versio 10.10), mikä tapahtuu opastetusti App Storen kautta eikä edellytä tietoteknistä tietämystä.
TESTIYKSILÖSSÄMME on nykyisin asennettuna toiseksi uusin OS X 10.9.5 -käyttöjärjestelmä, jonka turvin kone on toiminut kaikin puolin luotettavasti. Ohjelmiston voi kuitenkin päivittää ilmaiseksi vaikka uusimpaan Yosemite-käyttöjärjestelmään (OS X versio 10.10), mikä tapahtuu opastetusti App Storen kautta eikä edellytä tietoteknistä tietämystä.
Parhaimmillaan tämä MacBook Air oli siis vuonna 2010, eikä siitä pääse mihinkään. Eikä tällä kertaa kyseessä ollut Applen tapaan mikään ikimuistettava tietokoneklassikko, ainoastaan pala toimivaa tekniikkaa kestävissä kuorissa. Mutta onhan sekin jo jotain.
Niinpä vastaavan koneen voi kuin voikin hankkia käytettynä, jos hakusessa on edullinen, asiallisesti viimeistelty kirjoituskone kunnollisella näppäimistöllä. Neljää sataa euroa enempää siitä ei missään nimessä kannata maksaa – kenties kolmisen sataa – ja silloinkin pitää tiedostaa suorituskykyyn liittyvät puutteet. Vastaavalla rahalla saa enemmän ominaisuuksia muilta pc-valmistajilta, vaikkakaan ei sitten yhtä mainiota näppäimistöä ja käyttöä kestävää kotelointia.
Uutena tämä MacBook Air maksoi muuten reippaasti yli 1000 euroa, joten tietokoneeksi se on pitänyt arvonsa siedettävän hyvin kuten Macintosheilla on tapana.
Ja ei: varsinainen testiyksilömme ei tule ikinä myyntiin. Aikanaan eläkkeelle siirtyessään se tekee seuraa kaikille niille muille vempeleille, joista ei ole raaskittu luopua.
MACBOOK AIR on neljän vuoden käytön jälkeen kuin uusi, niin ulkoisesti kuin sisäisesti. Akku jaksaa yhdellä latauksella neljä tuntia, eikä kokoonpanon toimivuudessa ilmene epävakauden merkkejä. Näytön saranointi on kuitenkin hieman löystynyt uuteen verrattuna ja kuvanlaatu vaikuttaa uusiin laitesukupolviin verrattuna korkeintaan keskinkertaiselta. Mikäli kykenee elämään rajallisen suoritintehon kanssa, vanhallakin MacBook Airilla on siis vielä paljon käyttöarvoa.
HYVÄÄ
Näppäimistön kestävyys ja kirjoitustuntuma
Ominaisuudet kevyessä työskentelyssä
Mekaaninen kestävyys ja akun kunto
HUONOA
Puutteellinen suorituskyky
