Olen tekemässä opinnäytetyötä liittyen boot campiin ja olen yrittänyt teoriaosuutta kasailla kokoon. Nyt olen jumissa kuitenkin maccien multiboot-ominaisuuden kanssa. Lähinnä mietityttää, että kuinka kauan macceihin on saanut asennettua useampia käyttöjärjestelmiä, siis lähtien eri mac os:ien versioista ja mistä lähtien niitä on aiemmin voinut ajaa emuloimalla/virtuaalikoneiden kautta. Intelin myötä tuli mahdollisuus Windowsin saamiseen natiivisti, mutta miten kauan Linux on saatu Macciin vai saadaanko sitä vieläkään.
Hyviä linkkivinkkejä asian suhteen siis kaipailisin. Historiikkia ja artikkeleita lähinnä, noita foorumeita olenkin jo löytänyt asiaan liittyen. Hakukone on kohta puhki, kun olen yrittänyt tietoa etsiä sen kautta. 8)
-Kiitos!-
Apua selventämään käyttöjärjestelmiä
-
Appletus
- Viestit: 97
- Liittynyt: 21.10.2005 klo 12.33
- Paikkakunta: Joensuu
-
hege haxor
- Viestit: 178
- Liittynyt: 18.11.2004 klo 1.16
ja käyttänyt Virtual PC:tä. Lisäksi dos/amiga/pleikka/nintendo emulaattoreita löytyypi.-
Juhani L
- Viestit: 7768
- Liittynyt: 25.2.2004 klo 12.38
- Paikkakunta: Helsinki
Emulointeja on ollut jo 90-luvun alkuvuosina. Mulla pyöri Insignian SoftWindows mm. SE/30:ssä, jossa oli ulkoinen pystynäyttö.
Samoin rautapuolen ratkaisuja oli Applella ja muilla jo 040-prossujen kaudella aboutirallaa 1995. Esimerkiksi Applen tai Replyn DOS-kortti PDS-paikassa pyöritti aitoa 86-yhteensopivaa prosessoria ihan natiivilla PC-vauhdilla. Käytti Macin kovalevyä ja näyttöä (erillinen näyttökin onnistui; sitä varten oli kaapeli). Käyttö on mukavaa, koska omppu-rivinsiirrolla pääsi Macistä Windowsiin (tai DOSiin) ja takaisin. Myös apupöytä toimi käyttisten välillä.
Samoin Linuxeja on saanut jo kauan 030-prossuisista Maceista alkaen. Täällä on lisätietoa noista linuxeista. 2000-luvun alussa SuSe teki versioon 7.3 asti PPC-versioita, jotka toimivat sekä 604(e)-prossuisissa vanhan maailman Maceissä (ennen Open Firmwarea) että uuden maailman G3-G4-prossuisissa Maceissä. Nopeus oli hyvä, mutta eipä niillä Linukoilla mitään tuottavaa taidettu tehdä. Asennus oli sellainen projekti, että Mac OS:n helppokäyttöisyyden arvostus kyllä nousi.
Linux Macissä on kuin Albania: sinne on hankala päästä ja kun sinne pääsee, ihmettelee, mitä täällä oikein voi tehdä.
Samoin rautapuolen ratkaisuja oli Applella ja muilla jo 040-prossujen kaudella aboutirallaa 1995. Esimerkiksi Applen tai Replyn DOS-kortti PDS-paikassa pyöritti aitoa 86-yhteensopivaa prosessoria ihan natiivilla PC-vauhdilla. Käytti Macin kovalevyä ja näyttöä (erillinen näyttökin onnistui; sitä varten oli kaapeli). Käyttö on mukavaa, koska omppu-rivinsiirrolla pääsi Macistä Windowsiin (tai DOSiin) ja takaisin. Myös apupöytä toimi käyttisten välillä.
Samoin Linuxeja on saanut jo kauan 030-prossuisista Maceista alkaen. Täällä on lisätietoa noista linuxeista. 2000-luvun alussa SuSe teki versioon 7.3 asti PPC-versioita, jotka toimivat sekä 604(e)-prossuisissa vanhan maailman Maceissä (ennen Open Firmwarea) että uuden maailman G3-G4-prossuisissa Maceissä. Nopeus oli hyvä, mutta eipä niillä Linukoilla mitään tuottavaa taidettu tehdä. Asennus oli sellainen projekti, että Mac OS:n helppokäyttöisyyden arvostus kyllä nousi.
Linux Macissä on kuin Albania: sinne on hankala päästä ja kun sinne pääsee, ihmettelee, mitä täällä oikein voi tehdä.
