Ketähän sarjatuli mahtaa tarkoittaa fariseuksilla ja kirjanoppineilla?
Sarjatuli kirjoitti:Monasti mietin mihin ihmiset (niin kun itsekin) vertaa omaa olemassaoloaan tässä maailmassa. Eikö se ole sitä mitä on saanut aikaiseksi. Puhun nyt mitä itse olen kokenut ja tuntenut. Olen verrannut omia saavutuksiani niin materialistisella tasolla kuin henkiselläkin. Jos en ole saavuttanut jotain niin olen tuntenut ahdistusta ja tyhjyyttä. Mutta mitä sitten, tekeekö se minusta paremman vai huonomman ihmisen. Mitkä ovat ne asiat jotka määrittelevät ihmisen paremmuuden verrattuna toiseen ihmiseen? Enemmistö? Jos ihminen omasta mielestään tekee oikeita ratkaisuja ja kuuntelee itseään ja tekee ja toimii sen kautta, mikä muu taho on häntä tuomitsemaan. Tässä kohtaa pitää otta huomioon lait ja asetukset jossa maassa ihminen elää. Tähän lopuksi ainakin itselläni toimii tämä lause. Kärsimys johtuu itsekkäästä halusta ja takertumisesta (Buddhalaisuus). Monasti ihmisellä on tarpeita ja nykypäivänä ne haluamiset tulevat ulkopuolisista lähteistä... mainonta, lähimmäiset, ym, ym. Pitää olla todella vahva jos pystyy olemaan oman tiensä herra ja olla oma itsensä.
Olen nyt lukenut tuon sarjatulen kirjoituksen yllä pariin, kolmeen kertaan enkä vieläkään oikein ymmärrä, missä on sen päämäärä. Ehkä sitä ei ollutkaan ja se on pohdintaa aiheesta yleisesti. Siis haluamisesta, kärsimisestä ja vertailukohdista.
Ne muutamat vertailukohdat (esimerkiksi) ovat antaneet sanoin ja teoin minulle kuvan huonommuudesta, joka aiheuttaa ahdistusta etenkin pitemmällä aikajanalla. Ei, ei se silti tee kenestäkään huonompaa tai parempaa ihmistä, erilaisen vain. Ja sitä erilaisuutta taidetaan edelleen sietää aika huonosti vaikka moninaisia erilaisuutta korostavia asenteita ja hoitoja on. Ei kenenkään tulisi tuomita toista mistään syystä, koska jo ihmisten keskinäinen eroavaisuus on iso. En tarkoita fyysisiä ominaisuuksia, takaliston leveyttä tai uskontoa vaan paremminkin tunnetta, mikä on oikein ja mikä väärin. Lait ja asetukset poisluettuina, tietenkin.
Jos buddhalaisia olisi uskominen sarjatulen mainitsemassa valossa niin minä sitten itsekkäästi haluan elää, olla onnellinen (ehkä) ja kärsin sen vuoksi. Mistähän ulkoisesta lähteestä se voisi tulla vai olisiko se sittenkin enemmän sisäänrakennettu ominaisuus? Lienen jo melko monella tavalla taistellut tieni ulkoisten arvojen kuuntelemisesta omien sisäisten arvojeni kuuntelijaksi ja siten olemaan oma (typerä ja masentunut) itseni.
Äsh, materialistinen ajattelutapa ahdistaa. Tämä yhteiskunta haluaa minustakin vielä tuottavan yksilön kun nyt aika pitkään olen ollut verorahojanne kuluttava yksilö. Mutta minä haluan tuottaa itselleni, läheisilleni ja muille ihmisille iloa saaden siitä sen verran palkkaa, että pystyn elämään ja tekemään niitä iloa tuottavia asioita. Kovin vähän hallitus nyt meuhkaa työvoiman loppumisesta kun taantumus puskee yrityksiä jälleen supistamaan ja laittamaan työntekijöitään kilometritehtaalle. Loput jäävät tekemään nekin työt tai sitten koko laitos siirretään Kiinaan/vastaavaan halpatuotantomaahan. Ihmisiä ei ajeta loppuun vaan ihmiset ovat jo lopussa. Työeläkeelle pääsyä aiottiin siirtää vieläkin myöhemmälle iälle mutta jo nyt aika suuri osa ihmisistä joutuu jäämään joko työkyvyttömyys- tai sairaseläkkeelle reippaasti ennen eläkeikää. Ei tämä rahan valta voi loputtomiin kestää ihmisten kustannuksella. Eikö rahasta ole jo tullut aikamme kultainen vasikka, jota palvotaan jumala(ie)n sijasta?
Onneksi minulla on nyt lääkitys, joka tehoaa. Ei pääse itsetuhoajatukset yllättämään ja saa hyvin nukkua yöt. Vielä kun löytyisi jokin syy tähän masennukseen ja itsetuhoisuuteen niin voisi olla iloinen. Ja rakentaa uuden minän, sellaisen, joka ei tunne huonommuutta niin helposti eikä suunnittele itsemurhaa ensimmäisenä vaihtoehtonaan. Olisiko se edes paljon pyydetty?