Aatoksia

[amanita]

Amanitan pyynnöstä käyn ilmoittautumassa hengissä olevaksi. Ei nyt vaan ole tarvinnut Macin kanssa tapella ja pää on pysytellyt paikallaan, syystä tai toisesta. Työtä ei ole mutta pääsin sentään kuntoutukseen, jossa työkuntoa katsellaan. Koiruus käy näyttelyissä kunnes karvanlähtö alkaa todenteolla. On se nyt pari kertaa käynyt junioriluokan voittamassa, josta on yhdellä ruusukkeella selvitty. Että ei tässä kummempia. Pitää lähteä ulos koiran kanssa.

Jee, kiva nähdä sua pitkästä aikaa foorumilla!! Koeta saada aikaiseksi hieman pitempiäkin viestejä, niitä on aina kiva lukea! Rapsutuksia turrimolle!

[matteus/2]

Moi tsip,

ja kiva kun ilmoittauduit!

[tsip]

Viime aikoina ei ole ollut oikein mitään sanottavaa. IRL tuttuja on löytynyt täältä lähimailta, joten heidän kanssaan olen tuossa tutustellut hevostelujen merkeissä. Ja nyt tuo kuntoutus syö voimavaroja aika yllättävän paljon.

Kuntoutus alkoi viikko sitten keskiviikkona ja sen tarkoitus on kartoittaa työssä jaksamista. Ja tietenkin opettaa minua rajoittamaan tuntosarvien vastaanottamia ärsykkeitä liiallisissa määrin. Kaipa siihen ajastaan tottuu ja jaksaa taas paremmin mutta nyt ainakin olo tuntuu väsyneeltä ja rikkinäiseltä. Tai miten sen nyt sanoisi... Ei kovin kestävältä. Ei ole teflonia mielen pinta eikä vaasin pohja. Olen samaan aikaan sulkeutunut ja avoin. Pintaminä on avoin, sisäminä sulkeutuu. Sisäminä tuntee epätoivon vielä lähellä ja elämänhalun olevan aika vähissä. Pintaminä taas vastaa hyvin lääkitykseen, joka tosiaan vaihdettiin uudenvuoden paikkeilla, on pirteämpi ja iloisempi. Mutta se on pintaa. Pelkään repeämää.

No, päivä kerrallaan, koiran ja kumppanin avulla. Kai se siitä.

Niijuu, koirasta on kasvattajan mukaan tullut paljon aikuismaisempi. Hyvin käyttäytyvä ja fiksu se on ollut jo aiemmin. Ei voisi paljon parempi ensimmäinen oma koira olla, näyttelymenestystä myöten. Nyt se vaan opettelee yksin kotona olemista ja siinä on vähän tekemistä vielä. Mutta nyt nukkumaan, öitä.

[Paapa]

Pääasia, että asia on päässä. Vaikka väärä topicci olikin. Aatokset on mukavia.

[tsip]

Kuntoutusta on nyt kestänyt kuukauden verran. Porukka siellä on mukavaa, sopivan "hullua". Ei nipoteta pienistä ja saa purkaa niin ajatuksiaan kuin ahdistustaan. Joskus sanoiksi, joskus teoiksi. Itse haluaisin taiteilla tilkuista mutta kyseisellä osastolla on tulosvastuu, kuten tässä maailmassa on yleistä. En siis saa aina tehdä omiani vaikka luultavasti niillä saisi enemmänkin sitä katetta, pidemmällä aikavälillä ajateltuna. On siellä useampia taiteilijahenkisiä kuin vain minä. Puran ahdistustani siihen taiteiluun. Halu tehdä jotain taiteelliseksi luokiteltavaa on näköjään suorassa suhteessa ahdistuksen määrään. Ja ahdistusta on havaittavissa, näen kummallisia unia lähes joka yö ja nukun viikonloppuisin paljon enemmän, viikolla ei aina ehdi ottaa päikkäreitä.

En halua ajatella. Hukutan ajatukseni kuuntelemalla musiikkia tai äänikirjoja tai mihin tahansa muuhun kunhan vain vältyn ajattelemasta. Ajatukset ovat...synkkiä ja ehkä pelottaviakin. En tosin ajattele niitä pelottavina mutta synkkiä ne ovat kyllä. Ajatuksia bussin alle kävelemisestä, millä teräaseella itseään tänään viiltäisi "vahingossa". En oikeastaan halua kuolla, haluaisin olla onnellinen ja iloinen. Reilun vuoden tässä suossa rämpineenä olen viimein ymmärtänyt, että tarvitsen terapiaa. Oikeaa terapiaa enkä mitään päivystyksen "mitä kuuluu, kirvesvartta" -juttua. Yhä useammin mielessä on ajatus, että itselleen täytyy oikeasti tehdä jotain vakavaa ennen kuin hoitoa alkaa järjestyä oikein todella. Tähän saakka olen hillinnyt itseni tekemästä mitään mutta täysin selvät mielikuvat esim. ranteen viiltämisestä syvältä auki ovat kohtuullisen järkyttäviä. Se terve osa minusta kavahtaa ja yrittää keksiä kaikkea muuta tekemistä kuin ajattelemista.

Kumppani ja koira yrittävät vaatia minua liikkumaan enemmän, jos vaikka selkäkivut vähenisivät. Stressi pahentaa selkäkipua, tietenkin, ja sen heijasteita jalkoihin. On myös niin vaikeaa todeta kumppanille etten parane niin hyvin tai nopeasti kuin on toivottu. Ettei tien pää ole näkyvissä ja matka uhkaa katketa kesken. Vaikka terapia alkaisi nyt heti, ei tuloksia ole tulossa kovinkaan nopeasti. Mutta monta mutkaa on vielä matkassa terapian saamiseksi, ensin pitää vakuuttaa lääkäri, että tarvitsen sitä, sitten pitää vakuuttaa KELA ja vielä etsiä ja vakuuttaa se terapeuttikin, että hän on juuri oikea henkilö antamaan minulle terapiaa. Sitten odottaa, että ko. terapeutin kalenterissa on tilaa uudelle asiakkaalle. En uskalla edes ajatella niin pitkälle, kestänkö odottaa. Purentavika odottaa edelleen aikaa hammaslääkärille eikä ainakaan helpota tilannetta. Puren hampaita öisin niin kovasti, että pää hajoaa, niska ja hartiat ovat jumissa, hampaat notkuu. Viisaudenhammaskin on alkanut vähän vaivata. Oletettavasti menee joku pari kuukautta vielä jonottaessa.

Onneksi sentään päivät ovat valoisia ja kirkkaita. Koira on iloinen joka päivä eikä oikein osaa ymmärtää, miksi olen niin väsynyt ja kiukkuinen. Kumppani aistii, että minua vaivaa jokin, jota hän ei osaa parantaa mutta hän yrittää auttaa keksimällä minulle kaikenlaista aktiviteettia vaikka näkee minun olevan rättiväsynyt. Silti minun täytyy perustella, miksi en jaksa lähteä koiran kanssa iltalenkille hänen ollessaan talvilomalla koulusta. Hänen syyksi olla lähtemättä riittää, että peli on kesken tai joku eventti pelissä on kesken. Niin, eihän tämä asia korjaannu jos en sano mitään tästä kaikesta. Ensi viikolla on paluu arkeen myös kumppanilla, joten koiran ulkoilutus iltapäivisin on kuitenkin vastuullani. Eikä siinä ole kuin se lähtemisen vaiva, ei mitään muuta. Kyllä koira on kuitenkin niin kiva ja ihana katsella sen höpsötyksiä. Kohta se on "aikuinen", täyttää vuoden aprillipäivänä.

Surumielistä on oleminen täällä...

[vinouma]

Voimia Tsip, elämä ei aina ole ruusuilla tanssimista, minä tiedän sen.

/V

[amanita]

Olipa rankkaa luettavaa, tuon kaiken elämisestä edes puhumattakaan!!

Niillä eväillä kuin ulkopuolisella on, kykenen vain toivottamaan lisääntyvän valon ja auringon havaitsemista, niin ulkoisessa kuin sisäisessä maailmassasikin.

Lämmöllä.

[vinouma]

Kun oma mieli halajaa junan alle, niin minulla pyörähtää eräänlainen filmi pääni sisällä: mitä jos veljeni, äitini, vaimoni tai isäni tappaisi itsensä, miltä se tuntuisi minusta: kauhealta, joten varmaan samat ajatukset olisivat läheisilläni jos minä tekisin itselleni jotain...

/V

[tsip]

En minä oikeastaan tiedä, miksi äidin/veljen/puolison/isän itsemurha tuntuisi niin kamalalta. Sehän on jokaisen oma päätös ja vain sitä voi vatvoa jälkikäteen, olisiko pystynyt auttamaan ja miten sen olisi voinut tehdä. Se lienee se ainoa asia, mikä tekee siitä kauheaa. Ettei tiennyt minkään olevan vinossa tai tiesi mutta ei osannut auttaa. Mutta olen tilanteessa "point of no return", ei voisi paljon vähempää kiinnostaa, mitä muut itsemurhasta ajattelevat.

Viime viikolla kävin juttelemassa mielenterveystoimiston lääkärin kanssa ja vaikka hän oli käsittänyt asian aivan oikein, että tarkoitukseni oli hakea lausunto yksityispuolen terapiaa varten, tuloksena olikin aivan jotain muuta. Lisää lääkkeitä sain heti ja tapaamisia hoitajieni kanssa. Sekä jonoon pikaista terapiaa varten, jotta voisin sitten joskus päästä etsimään itseäni yksityispuolen terapiaan. Monimutkaista ja vähän hullua. Päivää ennen lääkärin tapaamista olin niin...alamaissa, että pelkäsin voivani tappaa jonkun vastaantulijan. Eräs henkilö yritti saada minua sinä päivänä nauramaan ja se ärsytti minua niin suuresti, että halusin lyödä häntä. Jouduin todella pitelemään itseäni etten olisi sanonut pahasti tai lyönyt ohimennen. Se on pelottavaa. Se raivo on niin hallitsematonta, niin voimakasta ja se haluaa päästä ulos. Se tulee tavalla tai toisella tilaisuuden saatuaan ja sitä minä, järkevä minä, pelkää. Nämä "kohtaukset" pahenevat pahenemistaan ja niitä on vaikea pukea sanoiksi. Ei minulla riitä sanoja kuvailla sitä raivoa ja jos tekisin raivoissani jotain pahaa, en pystyisi elämään. En halua loukata ketään fyysisesti tai psyykkisesti, siksi minä haluan lukkojen taa joksikin aikaa. Kunnes tämä selviää tai voin turvallisesti päästää raivoni ulos "kohtauksen" tullessa. Mutta osastoilla on täyttä ja koti on turvapaikka.

Ajattelin jo aiemmin, että asioiden täytyy olla todella huonosti kun ei edes suklaa maistu. Syön ja juon mutta mikään ei oikeastaan maistu miltään. Tai en ainakaan muista sitä myöhemmin. Itsensä viiltely ei taas tunnu mielekkäältä, ei edes sijaistuskalta. Ehkä olen liian "järkevä" korvaamaan isoa tuskaa pienemmällä, akuutimmalla tuskalla. Tiedän liian hyvin, ettei sijaiskipu poista alkuperäistä. Ja eikö näitä kipuja ole muutenkin, selkä on kipeä toisinaan enemmän, toisinaan vähemmän. Samoin jalat. Taidan olla pelkkää kipua, fyysistä ja henkistä eikä kumpikaan niistä enää taida korvautua uudella, itseaiheutetulla kivulla. Morkkis siitä vain tulisi. Ja kaikki olisi vielä huonommin kuin nyt. Paitsi että pääsisin ehkä sinne lukkojen taa joksikin aikaa.

[hezzuhopo]

Onnea ja jaksamista tsip:ille ! Koeta jaksaa. Oli toi sinun lukemisesi mieltä raastavaa. Tekisi mieli auttaa mutta miten ?? Itsekkin kun olen oulusta.

[Lillan]

Minä en ymmärrä miksi et pääse hoitoon! Oletko kertonut itsemurha-ajatuksistasi hoitavalle lääkärille? Ymmärtääkö kukaan ympäristössäsi kuinka vakava tilanteesi on? Kyllä sinulla on oikeus saada hoitoa ja päästä tuosta tuskastasi. Toivon sydämeni pohjasta sinulle kaikkea hyvää ja toivon että joku ymmärtää että tarvitset apua!

Edit. Anna vaikka kopio näistä teksteistäsi, jos et jaksa puhua.

[hezzuhopo]

Päiväkirjan kirjoittaminen saattaisi auttaa. Voisit vaikka antaa sen lääkärillesi ja purkaa siihen syvimmät tunteesi.

Minä en ymmärrä miksi et pääse hoitoon! Oletko kertonut itsemurha-ajatuksistasi hoitavalle lääkärille? Ymmärtääkö kukaan ympäristössäsi kuinka vakava tilanteesi on? Kyllä sinulla on oikeus saada hoitoa ja päästä tuosta tuskastasi. Toivon sydämeni pohjasta sinulle kaikkea hyvää ja toivon että joku ymmärtää että tarvitset apua!

Edit. Anna vaikka kopio näistä teksteistäsi, jos et jaksa puhua.

Tässä olen aivan samaa mieltä! Kopion tilalta tosin voisit antaa päiväkirjasi .Jos olet kertonut itse-murha ajatuksistasi lääkärillesi nimittäin se saattaisi nopeuttaa "hoito-prosessia" ! Kannattaa purkaa joskus tunteet kunnolla ja mennä vaikka puolison kainaloon ja itkeä.

[tsip]

Itseasiassa olen viemässä näistä kopiota ensi viikolla hoitajilleni. Kauanko sitten lukevat sitä kahtakymmentä sivua omia tekstejäni (teidän kommenttinne jätin pois paitsi lainausten osalta) niin sitä en tiedä. Lukevatko ollenkaan. Olen kyllä pyrkinyt kertomaan avoimesti samoja asioita heille kuin olen tänne kirjaillut. Se on kyllä toisinaan epätoivoisen vaikeaa, sillä osaan paremmin purkaa ajatukseni kirjoittamalla kuin kertomalla. Lienen aiemminkin sanonut, että kirjoittaessa ehtii ajatella sanojaan. Voi pitää taukoja tai antaa sormista valua kaikki tiedostamattomat ajatukset, kuin itsestään sanoiksi muotoutuneet.

Tämän kummoisempi päiväkirja on ehkä saavuttamattomissa. Sinne yksityiseen päiväkirjaan on toki helppo kirjoittaa mutta se jää liian helposti näyttämättä kenellekään muulle. En tiedä, mitä te oikein tekisitte näillä tiedoilla minusta mutta jotenkin on helpompi kirjoittaa nämä tänne ja tietää jonkun minulle täysin tuntemattoman niitä lukevan. Se on ikäänkuin testamentti, jälkikirjoitus. Siis siinä tapauksessa, että sisäinen synkkä minäni jonain päivänä voittaa ja kuolen oman käteni kautta. Ehkä minä vain haluan jättää jälkeeni tiedon siitä, että vaikka päältäpäin kaikki näyttää hyvältä, sisimmässä voi olla vaikka kuinka synkkiä ajatuksia, olotiloja. Ja se tekee tästä sairauden.

hezzuhopo, jos minut tapaisit, et ehkä uskoisi minun kirjoittaneen näitä raapustuksia. Useimpien masentuneiden ja itsetuhoisten tavoin osaan peittää oireeni ja sisimmät tuntoni varsin hyvin. Tutut ihmisetkään eivät ota uskoakseen, että olen todella masentunut. Hekin sanovat helposti, että ota itseäsi niskasta kiinni ja kaikki on hyvin. Ironista mutta totta. Ei, älä tule lähelleni. Ei vielä. En halua näyttää raivoani enkä ole tässä tilanteessa halukas tutustumaan uusiin ihmisiin vapaaehtoisesti. En näes jaksa kovin kauan esittää enkä halua nähdä pelkoa muiden kasvoilla kun itse olen raivosta ja pelosta ruma. Enkä tiedä, miten voisit auttaa vaikka haluaisit. Kertoisin jos osaisin.

Nyt en enää halua katsoa mieleni syövereihin tänään...

[hezzuhopo]

hezzuhopo, jos minut tapaisit...

Kylllä saattaisin jotenkin erottaa ! Toisinaan jotkut osaavat peittää oireet kokonaan ! Pitääpäs katsella jos huomaisin sinut joskus kaupungissa tun näköisen koiran kanssa joka on kuvassa. Toivoa ja onnea sinulle suunnattoman paljon!

[Paapa]

Pienestä narusta on ihmisen elämä joskus kiinni. Aikoinaan äitini eläessä en voinut kuvitellakaan semmoista, että tekisin veljeni perässä saman, minkä hän. Sitten tuli ikä väliin, en voinut tehdä, koska olin tietyn ikäinen ja sitten jo liian vanhakin, kun tajusin, että elämää on vasta sitten. Ja rupesin rakastamaan itseäni liikaa, että voisin sen tehdä. Kaikenlaisia tekosyitä taas kaikkeen. Ja kun tulet liian vanhaksi, et enää halua tai uskalla moista tehdä. Ja ei ole kavereitakaan yllyttämässä siihen. On vaan hyvä ja seesteinen elämä. Ja osaat rakastaa, vaikka edes itseäsi jos et muita. Olet rauhoittunut elämään hyvääkin elämää. Rahallakaan ei ole niin suurta väliä enää.

Ja sitten saatat tavata ihmisen, jonka takia et enää voi edes ajatella moista. Tai saat töitä, alat elämään, saat lapsen, eläimen tms. Muutos! Ja toivo on aina olemassa elämän suhteen. Odottakaa vaan sitä! Ja parasta on rakastaa itseään!

[Sarjatuli]

Monasti mietin mihin ihmiset (niin kun itsekin) vertaa omaa olemassaoloaan tässä maailmassa. Eikö se ole sitä mitä on saanut aikaiseksi. Puhun nyt mitä itse olen kokenut ja tuntenut. Olen verrannut omia saavutuksiani niin materialistisella tasolla kuin henkiselläkin. Jos en ole saavuttanut jotain niin olen tuntenut ahdistusta ja tyhjyyttä. Mutta mitä sitten, tekeekö se minusta paremman vai huonomman ihmisen. Mitkä ovat ne asiat jotka määrittelevät ihmisen paremmuuden verrattuna toiseen ihmiseen? Enemmistö? Jos ihminen omasta mielestään tekee oikeita ratkaisuja ja kuuntelee itseään ja tekee ja toimii sen kautta, mikä muu taho on häntä tuomitsemaan. Tässä kohtaa pitää otta huomioon lait ja asetukset jossa maassa ihminen elää. Tähän lopuksi ainakin itselläni toimii tämä lause. Kärsimys johtuu itsekkäästä halusta ja takertumisesta (Buddhalaisuus). Monasti ihmisellä on tarpeita ja nykypäivänä ne haluamiset tulevat ulkopuolisista lähteistä... mainonta, lähimmäiset, ym, ym. Pitää olla todella vahva jos pystyy olemaan oman tiensä herra ja olla oma itsensä.

[Sherukka]

Itseäni ahdistaa kapitalismi ja en tiedä miten siihen suhtautuisin? Pitäisikö yrittää väistää ja välttää tietoa ja uutisia tästä järjestelmästä koska se piru vie ahdistaa!? Olen itse pienten toimivien työpaikkojen kannattaja mutta maailma on menossa toiseen suuntaan ja itse jään kohta ilman itselleni sopivaa paikkaa, en enää tunne omaa työtäni tarpeelliseksi ja mietin pitäisikö työnteko lopettaa hetkeksi kokonaan. Tämä kaikki vaikka tiedän että työpanokseni oikeasti on huippuluokkaa mutta jotain puuttuu? Saatteko mitään järkeä tästä tekstistä irti? Työpaikat eivät vaan tunnu olevan ihmisille tarkoitettuja, ne vievät enemmän kuin antavat ja vaativat liikaa vaikka me ihmiset emme ole mitään koneita. Jotain tarttis tehdä muuten ei hyvää seuraa.

[Sarjatuli]

Minusta Sherukka lyhykäisyydessä voisi vastata näin. Maailmaa hallitsee raha ja se on vain harvojen näpeissä. Ihmiset on siitä kummallisia että heitä ohjaavat tietyt mieltymykset ja halut joita nuo rahamiehet ohjaavat. Itselläni on ollut samoja tuntemuksia työni arvostuksesta.

[Pasteur]

Itseäni ahdistaa kapitalismi ja en tiedä miten siihen suhtautuisin? Pitäisikö yrittää väistää ja välttää tietoa ja uutisia tästä järjestelmästä koska se piru vie ahdistaa!? Olen itse pienten toimivien työpaikkojen kannattaja mutta maailma on menossa toiseen suuntaan ja itse jään kohta ilman itselleni sopivaa paikkaa, en enää tunne omaa työtäni tarpeelliseksi ja mietin pitäisikö työnteko lopettaa hetkeksi kokonaan.

Rat race rules! Draivi suonissa piristää, herättää ja innostaa. Raha antaa pelille mittarin. Eihän se aksa elämäntasoa nosta, mutta työ luo aktiivisuutta, intoa ja tahtoa. Mutta, jos hidastaa, niin pyörä on vaikeampi polkea uudestaan vauhtiin... jos pyörästä hyppää ulos, niin mistä löytää kipinä ja intohimo? Ainahan voi hurahtaa johonkin uskontoon. Tämä ei sovi minulle... ...joten vaihdanpa vielä sen vinkuvan turbonletkun volvoon ja kiihdytän uuteen vauhtiin.

[Sarjatuli]

On mielenkiintoista että nuo fariseukset ja kirjanoppineet eivät kommentoi kirjoituksiani....

[tsip]

Ketähän sarjatuli mahtaa tarkoittaa fariseuksilla ja kirjanoppineilla?

Monasti mietin mihin ihmiset (niin kun itsekin) vertaa omaa olemassaoloaan tässä maailmassa. Eikö se ole sitä mitä on saanut aikaiseksi. Puhun nyt mitä itse olen kokenut ja tuntenut. Olen verrannut omia saavutuksiani niin materialistisella tasolla kuin henkiselläkin. Jos en ole saavuttanut jotain niin olen tuntenut ahdistusta ja tyhjyyttä. Mutta mitä sitten, tekeekö se minusta paremman vai huonomman ihmisen. Mitkä ovat ne asiat jotka määrittelevät ihmisen paremmuuden verrattuna toiseen ihmiseen? Enemmistö? Jos ihminen omasta mielestään tekee oikeita ratkaisuja ja kuuntelee itseään ja tekee ja toimii sen kautta, mikä muu taho on häntä tuomitsemaan. Tässä kohtaa pitää otta huomioon lait ja asetukset jossa maassa ihminen elää. Tähän lopuksi ainakin itselläni toimii tämä lause. Kärsimys johtuu itsekkäästä halusta ja takertumisesta (Buddhalaisuus). Monasti ihmisellä on tarpeita ja nykypäivänä ne haluamiset tulevat ulkopuolisista lähteistä... mainonta, lähimmäiset, ym, ym. Pitää olla todella vahva jos pystyy olemaan oman tiensä herra ja olla oma itsensä.

Olen nyt lukenut tuon sarjatulen kirjoituksen yllä pariin, kolmeen kertaan enkä vieläkään oikein ymmärrä, missä on sen päämäärä. Ehkä sitä ei ollutkaan ja se on pohdintaa aiheesta yleisesti. Siis haluamisesta, kärsimisestä ja vertailukohdista.

Ne muutamat vertailukohdat (esimerkiksi) ovat antaneet sanoin ja teoin minulle kuvan huonommuudesta, joka aiheuttaa ahdistusta etenkin pitemmällä aikajanalla. Ei, ei se silti tee kenestäkään huonompaa tai parempaa ihmistä, erilaisen vain. Ja sitä erilaisuutta taidetaan edelleen sietää aika huonosti vaikka moninaisia erilaisuutta korostavia asenteita ja hoitoja on. Ei kenenkään tulisi tuomita toista mistään syystä, koska jo ihmisten keskinäinen eroavaisuus on iso. En tarkoita fyysisiä ominaisuuksia, takaliston leveyttä tai uskontoa vaan paremminkin tunnetta, mikä on oikein ja mikä väärin. Lait ja asetukset poisluettuina, tietenkin.

Jos buddhalaisia olisi uskominen sarjatulen mainitsemassa valossa niin minä sitten itsekkäästi haluan elää, olla onnellinen (ehkä) ja kärsin sen vuoksi. Mistähän ulkoisesta lähteestä se voisi tulla vai olisiko se sittenkin enemmän sisäänrakennettu ominaisuus? Lienen jo melko monella tavalla taistellut tieni ulkoisten arvojen kuuntelemisesta omien sisäisten arvojeni kuuntelijaksi ja siten olemaan oma (typerä ja masentunut) itseni.

Äsh, materialistinen ajattelutapa ahdistaa. Tämä yhteiskunta haluaa minustakin vielä tuottavan yksilön kun nyt aika pitkään olen ollut verorahojanne kuluttava yksilö. Mutta minä haluan tuottaa itselleni, läheisilleni ja muille ihmisille iloa saaden siitä sen verran palkkaa, että pystyn elämään ja tekemään niitä iloa tuottavia asioita. Kovin vähän hallitus nyt meuhkaa työvoiman loppumisesta kun taantumus puskee yrityksiä jälleen supistamaan ja laittamaan työntekijöitään kilometritehtaalle. Loput jäävät tekemään nekin työt tai sitten koko laitos siirretään Kiinaan/vastaavaan halpatuotantomaahan. Ihmisiä ei ajeta loppuun vaan ihmiset ovat jo lopussa. Työeläkeelle pääsyä aiottiin siirtää vieläkin myöhemmälle iälle mutta jo nyt aika suuri osa ihmisistä joutuu jäämään joko työkyvyttömyys- tai sairaseläkkeelle reippaasti ennen eläkeikää. Ei tämä rahan valta voi loputtomiin kestää ihmisten kustannuksella. Eikö rahasta ole jo tullut aikamme kultainen vasikka, jota palvotaan jumala(ie)n sijasta?

Onneksi minulla on nyt lääkitys, joka tehoaa. Ei pääse itsetuhoajatukset yllättämään ja saa hyvin nukkua yöt. Vielä kun löytyisi jokin syy tähän masennukseen ja itsetuhoisuuteen niin voisi olla iloinen. Ja rakentaa uuden minän, sellaisen, joka ei tunne huonommuutta niin helposti eikä suunnittele itsemurhaa ensimmäisenä vaihtoehtonaan. Olisiko se edes paljon pyydetty?

[ERA]

Jos buddhalaisia olisi uskominen sarjatulen mainitsemassa valossa niin minä sitten itsekkäästi haluan elää, olla onnellinen (ehkä) ja kärsin sen vuoksi. Mistähän ulkoisesta lähteestä se voisi tulla vai olisiko se sittenkin enemmän sisäänrakennettu ominaisuus?

Juu, ei voi tulla mistään ulkoisesta lähteestä tuo. Ulkoinen lähde kun ei (useimmiten ainakaan) jatkuvasti voine täyttää vaatimuksiamme onnen löytämiseen. Se on siten enemmänkin sisäänrakennettu ominaisuus. Eikä sisäänrakennettunakaan toimi vääjäämättä ikuisuuksia ilman ylläpitoa. Joku sanoi joskus, että onnellisuuden hakeminen ei ole se tie, koska sen vastapainona on olla onneton. Pikemmikin tulisi olla autuas, joka olisi sitten se päämäärä tasapainoiseen, pysyvämpään oloon. Sanahelinää ja käsitehetteikköä, tai suoranaista sanoilla saivartelua tai ei, niin näin olen kuullut.

[Paapa]

Vähän keljuttaa, kun taas on varmaan viestejä vedetty pois, siivottu tms.? Jos joku ei tajunnut mitään Sarjatulen viestistä, ei se voi olla syy niiden muiden viestien poistamiseen. Vai poistivatko ihmiset ne itse? Itse en tajunnut taas Sarjatulen viestistä mitään, mutta enpä ota siitä murhetta. Varmaan ihan asiaa. Ja jos Sinitiaisen viestejä koko ajan hallitaan muualta, ei sekään ole kivaa. Kyllähän minunkin tyttöystävät saavat porttikieltoja baareihin, mutta että tälleen!

Mutta Tsirpin viestit auttavat muita ja tuovat lohtua ja me muut koetamme ymmärtää ja auttaa aina tsirppiäkin. Ei vaan aina osata. Kaikki varmaan voi rakastaa kuitenkin tätä avatarta! HALIA JA PALJON!

[amanita]

Vähän keljuttaa, kun taas on varmaan viestejä vedetty pois, siivottu tms.? Jos joku ei tajunnut mitään Sarjatulen viestistä, ei se voi olla syy niiden muiden viestien poistamiseen. Vai poistivatko ihmiset ne itse? Itse en tajunnut taas Sarjatulen viestistä mitään, mutta enpä ota siitä murhetta. Varmaan ihan asiaa. Ja jos Sinitiaisen viestejä koko ajan hallitaan muualta, ei sekään ole kivaa. Kyllähän minunkin tyttöystävät saavat porttikieltoja baareihin, mutta että tälleen!

Paapa on saanut ylläolevan viestin perusteella yv:n.

Ajat sitten päiväjärjestyksestä poistuneiden ja kuulemma anteeksikin annettujen yksityisten henkilösuhteiden käsittely ei kuulu foorumille.
Asia loppuun käsitelty. PAM!

Amanita
Moderaattori

[Jamac]

Työpaikat eivät vaan tunnu olevan ihmisille tarkoitettuja, ne vievät enemmän kuin antavat ja vaativat liikaa vaikka me ihmiset emme ole mitään koneita. Jotain tarttis tehdä muuten ei hyvää seuraa.

Niin.. Usein kannattaa vilkaista historiaan ja miettiä mitä työnteko tarkoitti silloin. Jo otetaan yhteiskunta joka ei perustu luonnonvarojen (öljy, hiili, kaasu, uraani) käyttöön ja kauppaan, tarkoittaa se sitä että vapaa-aika loppui siihen. Joka päivä joudut tekemään niin paljon työtä kuin pystyt, ja se tarkoittaa suon ojittamista, metsän raivaamista, työkalujen korjaamista, eläinten hoitoa ja joka vuosi kaikki voi romahtaa yhteen kunnon hallayöhön tai raekuuroon. Tai sitten voimme käyttää luonnonvaroja (öljy, hiili, kaasu, uraani) ja tehostaa ravinnontuotanto nykyiseen tasoon ja käydä kauppaa hyödykkeillä jolloin suurimmalle osalle ihmisistä jää aikaa nykyisen kaltaiseen elämänmenoon. Tai voimme siirtyä suunnitelmalliseen orjayhteiskuntaan, mikä ei kovin tavatonta ole ihmiskunnan tiedetyssä historiassa.