Tullut taas aivan liian monta postausta quotattavaksi, joten kommentoin omalta osaltani "puhtaalta pöydältä".
Ensinnäkin edelleen täällä puhutaan kurituksesta ja lasten pahoinpitelystä, ikään kuin ne olisivat sama asia. Samoin lainatut artikkelit puhuvat "ruumillisesta kurittamisesta ja muusta lasten pahoinpitelystä". Sama asia kuin puhuisi "lapsien torumisista ja muusta henkisestä väkivallasta" tai "kasvissyöjistä ja muista lesboista"
Toki jos keskustelu halutaan väkisin lukita ja ymmärtää toinen osapuoli väärin, niin voin minäkin alkaa ymmärtää lapsen arestiin laittemisen niin, että mukula lukitaan kellariin viikoksi ja torumisen niin että lapsen itsetunto murskataan parin tunnin äänekkäällä haukkumissessiolla. Onhan lapsen haukkuminen raivoisasti pystyyn toki sekin torumista... tavallaan, aivan kuten lapsen jatkuva pahoinpitely on kuritusta... tavallaan.
Minun käsitykseni fyysisesta kurituksesta on sellaista, että lapselle ei aiheudu mitään vammaa eikä myöskään merkittävää fyysistä kipua. Jokainen voi koittaa läimäyttää itseään vaikka sääreen suht voimakkaasti, ja miettiä miltä se tuntuu. Epämielyttävältä kyllä, mutta ei nyt varsinaisesti kivuliaalta, niin kuin sana yleensä ymmärretään. Sääri voi vähän aikaa kihelmöidä, mutta parin minuutin päästä sekin on ohi. Tai kuinka vakavamma vamman ja sietämättömän kivun sillä ohuella koivunoksalla saa aikaan, jonka lapsi sieltä metstästä itselleen valitsee. Toimenpide on pikemminkin symboolinen ja epämielyttävä, kuin vahingoittava ja kivulias.
Mitä tulee oliko nyt Crimsonin argumenttiin (?), että jos kuritukseen pitää turvautua niin joku on pielessä, niin olen ihan samaa mieltä. Jos lapsi ei muuten usko, niin jotain on tosiaankin mennyt pieleen. Se ei vaan poista sitä nykyistä ongelmatilannetta, joka pitää ratkaista. Jokaisen kasvatuksessa on varmasti mennyt jotain pieleen (ts. kukaan ei ole täydellinen vanhempi).
Tässä kohtaa on hyvä huomata, että yleensä näissä paljon ylistetyissä tutkimuksissa puhutaan tosiaan joko siitä todellisesta lapsien vakavasta pahoinpitelystä (ja edelleen, jos joku ei ymmärrä mikä ero näillä on, riippumatta omasta mielipiteestään kurituksesta, niin ei hyvin mene) tai sitten jatkuvasta ruumiillisesta kurittamisesta. Mitä se kertoo kasvatustilanteesta noin muuten, jos lasta kuritetaan jatkuvasti (siis ottamatta kantaa kurituksen hyvyyteen tai huonouteen)? Minä en keksi kuin kaksi vaihtoehtoa:
A) Kuritukselle (tai muulle vakavalle käytökseen puuttumiselle, jos kuritus on mielestäsi väärin) Lapsi on jatkuvasti kuriton -> jotain on mennyt kasvatuksessa pahasti pieleen jo aikaisemmin.
B) "Kuritukselle" (tai muulle vakavalle käytökseen puuttumiselle, jos kuritus on mielestäsi väärin) ei ole todellista tarvetta. Vanhemmat vaan tykkäävät tehdä niin. Vanhemmissa on jotain todella pahasti pielessä, todennäköisesti myös heidän antamassa kasvatuksessaan.
Mielenkiinnolla odotan josko joku kertoisi minulle, miten kumpi tahansa noista tilanteista ei johtaisi jonkinlaiseen vammaan lapsessa riippumatta siitä, millainen vaikutus sillä luunapilla hänen psyykkeeseensä on?
Omassa kasvatuksessani minua kuritettiin fyysisesti koko lapsuuden aikana yhden käden sormilla laskettava määrä. Kertoja jolloin olin "tuhma", ainakin jossain määrin, oli varmasti määrä johon eivät riitä kaikkien tähän keskusteluun osallistuneiden sormet ja varpaat yhteensä. Eli tilanne ei todellakaan ollut se, että "jos ei ekasta sanasta usko niin harjanvarresta tulee". Viimeksi kuvattu tilanne taas on jotain ihan muuta, kuin minun käsitystäni normaalista tai hyväksyttävästä kurinpidosta.
Mitä tulee asioiden "selittämiseen" niin tottakai lapselle tulee opettaa miksi joitain asioita saa tehdä ja joitain ei, mutta ei hyvänen aika kaupassa huutavan ja tavaroita nakkelevan ipanan kanssa aleta keskustelemaan, että pitäisikö tälläinen käytös kenties lopettaa ja miksi.Tästä asiasta voidaan ehkä myöhemmin puhua, mutta siinä hetkessä on touhun loputtava tasan tarkkaan siksi että äiti/isä niin sanoo. Valitettavasti vaan ihan omien havaintojen perusteella niitäkin löytyy, jotka alkavat tässä vaiheessa juttelemaan lapselle, että miksi sinä Ilpo-Petteri noin teet, kaupantäti tulee tosi surulliseksi kun joutuu siivoamaan.
Kyllä, turvavyötä tulisi käyttää koska se lisää turvallisuutta, mutta jos sitä ei ymmärrä niin sitten sitä kannattaa käyttää sitä sakon pelossa. Ei autoakaan korjata katsastusta varten vaan turvallisuutta, mutta tämä ei tarkoita sitä etteikö pakollisella katsatuksella olisi jotain pointtia. Vai sanooko joku, että autoja ei pitäisi katsastaa, koska se johtaa siihen että ihmiset korjaavat autonsa katsastukseen, ymmärtämättä huollon merkitystä turvallisuuteen?
Lisäksi kukaan täällä ei ole sanonut, että lapsia pitäisi ehdottomasti kurittaa, oli tarvetta tai ei. Argumentit ovat pikemminkin olleet, että lievän kurituksen kohdalla sen pitäisi kuulua vanhempien harkinnan varaan, milloin jos koskaan tälläiset keinot ovat tarpeen. Vaikka ehkä kenties joskus näitä keinoja sitten käytetään väärässä paikassa, niin valtion tehtävä ei ole puuttua jokaiseen ehkä kenties joskus virheeseen jonka vanhemmat ehkä kenties joskus tekevät. Jos jokaista tutkimuksessa x keskimäärin parhaaksi tavaksi todettua kasvatusmenetelmää aletaan lakina soveltamaan joka perheeseen, niin tästä tulee varmasti kymmenenkertainen määrä traumoja niin lapsille kuin aikuisille, kuin lievästä fyysisestä kurista. Lastaan joskus läimäyttäneet vanhemmat pitää siis tuomita sakkoihin tai vankeuteen, koska tutkimuksen mukaan läimäyttelyä usein kokevilla on 2.8 pykälää pienempi ÄO (huomioi aiemmat argumentit usein toistuvasta kurituksesta)
Mitä kivaa me siis keksimme lapsille margariinia syöttäville vanhemmille, jotka pahoinpitelevät näin lapseltaan keskimäärin 6 ÄO pinnaa. (Lähde:
http://www.nhs.uk/news/2009/09September ... ld-IQ.aspx )
aina jotain unohtuu kun kiireessä kirjoittaa...
![[:D]](./images/smilies/icon_biggrin.gif "Iso hymy"){kind=icon}
![[:P]](./images/smilies/icon_razz.gif "Kieli"){kind=icon}
![[:)]](./images/smilies/icon_smile.gif "Hymy"){kind=icon}
