TV-ohjelman tiimoilta: Kirkko ja sukupuolinen suuntaus

[ManiMicci]

Minä en tunne ainuttakaan evlut-pappia joka kunnioittaisi toisten uskontojen pyhiä arvoja, jotkut jopa suorastaan halveksivat niitä, joten hieman suhteellisuudentajua kiitos.

Tunnetko useitakin pappeja? Minä tunnen, enkä kenenkään ole kuullut halveksivan toisia uskontoja. Ihan päinvastoin.

Olen kasvanut uskonnollisessa ympäristössä ja lapsuudenystäviänikin on päätynyt kirkon virkoihin kuin myös vapaaseurakuntaan. Osa heistä on pinnallisesti suvaitsevaisia, mutta hieman tivaamalla se suvaitsemattomuus nousee esiin niin kuin kaikilla jotka uskovat yhteen ainoaan oikeaan uskontoon. Kokemukseni mukaan pahimpia ovat lähetyssaarnaajina toimineet joiden tarkoituksenmukainen toisten uskontojen ja kulttuurien väheksyminen ja väärinymmärtäminen on saanut maljani vuotamaan yli äyräidensä lukuisia kertoja.

[Mikael K.]

Sikäli Tervon tempaus on kiinnostava, että muistaakseni Lahnas-näytelmän HS-arvostelussa kiinnitettiin huomiota kässärin huomattavan konservatiiviseen maailmankuvaan. Näköjään voi siis olla vanhoillinen ja silti panna halvalla vanhoillisten pyhintä kirjaa.

Vanhoillisuuden määrittely on myös kiinnostavaa. Sunnuntain Helsingin Sanomissa oli oikein sivun mittainen testi sen suhteen onko testin täyttäjä patavanhoillinen fundamentalisti vai kunnon kansalainen. Toisella sivulla sitten selitettiin vastaukset. Testi oli siinä mielessä johdatteleva, että saman asian olisi voinut hoitaa esittämällä kysymykset muodossa: Vieläkö piekset vaimoasi.

Sama koskee ymmärtääkseni myös konservatiivisuutta. Jos konservatiivisuus on sitä, että ottaa todesta Raamatun sisällön mutta ei sanatarkasti niin silloin se ei enää ole samaa kuin julkisuudessa esillä olleet patavanhoillisen fundamentalistin mielikuvat edustavat. Jos taas liberaalisuus on sitä, että Tervon tavoin käyttäytyy sopimattomasti niin sekään ei kohtaa todellisuutta. Koko keskustelu on siinä mielessä turhauttavaa, että tiedotusvälineet mätkivät leimoja, niin että todelliset ihmiset ja ilmiöt niiden takana jäävät huomiotta. Tärkeintä on hetken loiste parrasvaloissa. Toimittajat pitäisi laittaa takaisin koulun penkille ja toivoa edes asiantuntijuutta heidän omalla alallaan. Jos joku toimittaja ei tiedä mistä mikäkin johtuu niin siitä voi ottaa selvää ja kysyä aiheesta jotakin tietäviltä.

Koomista tässä nykyisessä keskustelussa on samankaltaisuus Ville Rannan sarjakuvan kanssa. Tarkoitan asenteita. A2:n illan jälkeen lehdet olivat täynnä kirjoituksia siitä kuinka kirkossa ollaan eri mieltä kuin mitä Räsänen on. Tuollaiset kannanotot muistuttivat Rannan sarjakuvan ilmapiiriä sen suhteen, että sitä halutaan olla niin suvaitsevaisia toisille että pakostakin kumartuessa pyllistetään toisille. Keskustelu ei siis ole tasavertaista vaan täysin politisoitunutta, niin että hienovaraisemmat puheenvuorot hukkuvat kahden poleemisen vaihtoehdon alle.

[puakki]

Kumma ettei se räsänen kuitenkaan mainosta raamatun erityisenä hienoutena syntyvyyden säännöstelyä, kun hänen pyhän kirjan mukaan esikoisen saa tappaa, jos se on tyttö...!

Ajattelin ensin näin ortodoksina pysyä erossa tästä keskustelusta, mutta nyt on pakko tarkistaa.
Sanopas nyt Tauvo, missä kohtaa p. Raamattua annetaan tällainen lupa! Ihan tarkat koordinaatit, kiitos.

[Repe Ruutikallo]

Kumma ettei se räsänen kuitenkaan mainosta raamatun erityisenä hienoutena syntyvyyden säännöstelyä, kun hänen pyhän kirjan mukaan esikoisen saa tappaa, jos se on tyttö...!

Ajattelin ensin näin ortodoksina pysyä erossa tästä keskustelusta, mutta nyt on pakko tarkistaa.
Sanopas nyt Tauvo, missä kohtaa p. Raamattua annetaan tällainen lupa! Ihan tarkat koordinaatit, kiitos.

Henkkoht voisin tässä kilauttaa kaverille (teol. toht.), mutta koska hän on lähes aina puhelimessa ja keskustelemme siis hänen soittojensa pohjalta, otan fifty-fiftyn ja pudotan Uuden testamentin pois.
Vanhasta siis löytyy (jos löytyy).
Vielä tarkentaisin Mooseksen värikkäisiin kirjoihin... En tosiaan hämmästyisi jos sieltä tämäntapainen kohta löytyisi, sillä muinainen yhteiskunta tarvitsi tyttöjä paljon vähemmän kuin poikia, kun puuttuvat naiset voitiin miesvoiman turvin hankkia kukistamalla jokin toinen heimo eli kansa.
Tarkoista koordinaateista olen siis minäkin kiinnostunut.

[Tauvo]

Kumma ettei se räsänen kuitenkaan mainosta raamatun erityisenä hienoutena syntyvyyden säännöstelyä, kun hänen pyhän kirjan mukaan esikoisen saa tappaa, jos se on tyttö...!

Ajattelin ensin näin ortodoksina pysyä erossa tästä keskustelusta, mutta nyt on pakko tarkistaa.
Sanopas nyt Tauvo, missä kohtaa p. Raamattua annetaan tällainen lupa! Ihan tarkat koordinaatit, kiitos.

Jatkan etsimistä, muistaakseni se on vanhan testamentin höpinöitä. Laitan kun löytyy.
Sillä välin printtipaita-materiaalia psalmien muodossa:

Psa. 137:9 "Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon!"

[Repe Ruutikallo]

Panin MacSwordin latautumaan, siihen sitten kotomaiset raamatunkäännökset ja eiköhän ala ikuista elämänohjetta löytyä Mooseksen taholta, kunhan kerkeää etsiä.

[Mikael K.]

Voisiko kyseessä olla Tauvon väärinkäsitys? Esikoisethan olivat erikoisasemassa.

Pyhitä minun omakseni jokainen esikoinen israelilaisten keskuudessa, niin ihminen kuin karjaeläin. Jokainen, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, kuuluu minulle.

-- sillä jokainen esikoinen kuuluu minulle. Sinä päivänä, jona surmasin Egyptissä esikoiset, minä pyhitin omikseni kaikki Israelin esikoiset, niin ihmisten kuin karjankin. Ne ovat minun.

Samanlainen väärinkäsitys on Tauvolla myös Pslamin 137 kohdalla. Sehän on runo, jossa valitetaan Jerusalemin hävityksen päivää. Hän lainaa vuoden 1938 käännöksen yhtä jaetta. Kokonaisuus ratkaiskoon.

Virtojen varsilla Babyloniassa me istuimme ja itkimme, kun muistimme Siionia.
Rannan pajuihin me ripustimme lyyramme.
Ne, jotka meidät olivat sinne vieneet, vaativat meitä laulamaan,
ne, joiden orjuudessa me vaikeroimme, käskivät meidän iloita ja sanoivat:
"Laulakaa meille Siionin lauluja!"
Kuinka voisimme laulaa Herran lauluja vieraalla maalla?
Jerusalem, jos sinut unohdan, kadotkoon käteni voima!
Tarttukoon kieleni kitalakeen, ellen sinua muista,
ellen pidä ylimpänä ilonani sinua, Jerusalem!
Muista, Herra, Jerusalemin hävityksen päivää, muista edomilaisia,
muista, miten he huusivat: "Repikää, repikää se maan tasalle!"
Ja sinä Babylon, tuhoon tuomittu nainen! Hyvin tekee se,
joka sinulle kostaa sen minkä meille teit. Hyvin tekee se,
joka tarttuu lapsiisi ja lyö ne murskaksi kallioon!

[nallemaija]

Täältähän näitä tämän hienon teoksen erikoisuuksia löytyy: http://www.lintukoto.net/agora/kirjoitus.php?id=267

Esim. "Kuolemantuomio (usein kivittämällä) seuraa Raamatussa herkästi, mm. isänsä tai äitinsä kiroamisesta, aviorikoksesta, homoseksuaalisuudesta ja seksistä kuukautistilassa olevan naisen kanssa. [3Moos. 20:9-21]"

[Repe Ruutikallo]

Erityisesti olen aina ihmetellyt sitä, että israelilaiset edes suostuivat harkitsemaan Molokin kaltaisten kilpailevien jumalien palvomista, olivathan heidän "oman" jumalansa ihmeteot vertaansa vailla.
Vai olisiko sittenkin niin, että ihmeet todellisuudessa olivatkin paljon vaatimattomampia kuin mitä Raamatussa seisoo (jos niitä edes tapahtui) ja niistä tuli vanhatestamentillisen mahtavia vasta myöhempien kirjoittajien tarkoituksenmukaisuusnäkökohtien puuttuessa peliin? Tästä vinkkelistä voi ymmärtää muuten käsittämättömäksi jäävän eri jumalien ja heidän kannattajiensa välisen kilpailun, jonka Jahven joukkue tunnetusti voitti.

Jos tietäisin että vaarini aikaan Näsijärvi väistyi teiskolaisten tieltä ja päästi heidät kulkemaan kuivin jaloin Viljakkalaan, uskoisin varmasti siihen jumalaan joka moisen tempun teki. Israelilaisiin ei vastaava täysin tehonnut, ja sopii kysyä, miksei.

[Mikael K.]

Täältähän näitä tämän hienon teoksen erikoisuuksia löytyy: http://www.lintukoto.net/agora/kirjoitus.php?id=267

Esim. "Kuolemantuomio (usein kivittämällä) seuraa Raamatussa herkästi, mm. isänsä tai äitinsä kiroamisesta, aviorikoksesta, homoseksuaalisuudesta ja seksistä kuukautistilassa olevan naisen kanssa. [3Moos. 20:9-21]"

Ongelmana tässä on tulkintojen epäsymmetrisyys. Ensiksi Raamattua tulkitaan kirjaimellisesti ja sen jälkeen osoitetaan nykyajasta käsin miten naurettavasta kirjasta on kysymys. Ei näin. Olennaista olisi perehtyä siihen miten Raamattua on tulkittu ja oikeasti tulkitaan. Tekstin synty, sen merkitys silloisille kuulijoille ja lukijoille tulisi selvittää ja vasta sen jälkeen siitä voi tehdä nykyaikaa koskevia johtopäätöksiä. Lintukodon linkissä tehdyt johtopäätökset ovat lähinnä naurettavia elleivät sitten sääliä herättäviä. Heidän sanojaan käyttääkseni tulkinnat ovat kuvottavia juuri siitä syystä, että pojat eivät vaan osaa.

Suomessa kirjaimellista tulkintaa harrastavat melko pienet joukot. Usein se tehdään pelkästään siksi, että koko Raamattu näyttäisi vanhanaikaiselta. Tämä on sikäli outoa, että kirjaimellinen tulkinta ei kosketa mitään muuta tulkinnan aluetta tällaisilla tulkitsijoilla elämässä. Tämänkaltaista kirjaimellista tulkintaa tehtäessä ei ymmärretä myöskään tekstien luonnetta.

Toisaalta on varmasti sellaisiakin tulkitsijoita, jotka tulkitsevat Raamattua kirjaimellisesti halutessaan korostaa sen arvovaltaa. Tosin heidänkin pintansa raaputtaminen osoittaa, että kirjaimellisuus ei ole kirjaimellisuutta vaan lähinnä retorinen tehokeino. Räsänenkään ei sovella pelkästään Raamatun kirjaimellista tulkintaa homokantoihinsa vaan taustalla näyttäisi piileskelevän myös Freud. Tosin en ole aivan varma siitä tulkitseekö Räsänen Raamattua kirjaimellisesti. Hänelläkin näyttäisi olevan sama periaate, vaikkakin kenties korostettuna, kuin mikä on ev. lut. kirkolla.

Kirkon tunnustus, tehtävä ja jäsenet
1 §
Tunnustus

Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa. Kirkon tunnustus ilmaistaan lähemmin kirkkojärjestyksessä.

Toisin sanoen taustalla on pitkä tulkinnan traditio, jonka keskuksena ei ole nyt käytävä keskustelu vaan ns. kristuskeskeinen tulkintatapa. Tämä merkitsee sitä, että kirkkolain ja kirkkojärjestyksen määritelmien mukaisesti olennaista on Raamatun oikea käyttö. Oikea käyttö puolestaan on sitä mikä tiivistyy pienoisevankeliumissa.

Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. (Joh. 3:16)

Olennaista on siis hyvä uutinen, jonka julistaminen on kirkon päätehtävä.

[Mikael K.]

Jos tietäisin että vaarini aikaan Näsijärvi väistyi teiskolaisten tieltä ja päästi heidät kulkemaan kuivin jaloin Viljakkalaan, uskoisin varmasti siihen jumalaan joka moisen tempun teki. Israelilaisiin ei vastaava täysin tehonnut, ja sopii kysyä, miksei.

Siinä olisi voinut moni vene kolahtaa kiville reunan ylitettyään. Hieman vakavammalla ilmeellä ilmaistuna kyseessä on pohjimmiltaan kirjoittajien painotukset. Tekstejä lukiessa saa sellaisen kuvan, että kaikki ei ollut niin kuin pinnalta katsottuna näyttäisi. Sen takana tai alla on pitkä prosessi, jonka aikana tekstit ovat muokkautuneet. Hyvänä esimerkkinä on vaikkapa kaksi erilaista Daavid-kertomusta. Toisessa Daavid oli arvostettu kuningas ja toisessa häneen suhtauduttiin kriittisesti. Nykyisin luettavassa tekstissä nämä kaksi erilaista tasoa on yhdistetty.

Nykyaikainen lukija voisi lukea tekstiä vaikka sellaisella tavalla, että hän ymmärtäisi mihin tekstin kirjoittaja pyrkii. Olennaista ei siis ole se millaisia tapahtumia tekstin pohjalla on vaan se mikä on kirjoittajan tarkoitus. Tämän merkityksen selventäminen auttaa hahmottamaan luettua ja soveltamaan sitä tarvittaessa. Korostan vielä, että tämän rautalankamallin ulkopuolelle jäävät monet kysymykset.

[Repe Ruutikallo]

Kun minä kävin koulua, Vanhan testamentin tapahtumat olivat uskonnonopetuksessa kirjaimellisesti totta ja Jumala oli oikeasti tehnyt kaiken sen mitä Mooseksen kirjoissa kerrotaan. Lukion opettaja ei enää tainnut uskoa niistä legendoista pätkääkään, mutta siihenastiset tuntuivat ottaneen kaiken todesta lyhentämättömänä.

Kun uttani hain seurakuntien vaalikoneella "kotiseurakuntani" ehdokkaista mahdollisimman "pimeitä" tyyppejä, kyllä ne "sopivimmat" ilmoittivat ottavansa Raamatun kirjaimellisesti Jumalan sanana. Homoihin kanta näytti olevan suunnilleen sellainen, että ainoa asia mitä heidän puolestaan voidaan rukoilla on se että parantuisivat heteroiksi. Ainakaan homoparisuhteen puolesta nyt ei missään nimessä tämä sakki rukoile puolta sanaa.

Arvostan suuresti Mikael K.:n teologista tietämystä, mutta nyt vain on niin että kirkon tahdosta Raamattu on melkein joka kodissa, eikä sen lukijalta näin ollen voitane edellyttää jumaluusopillista koulutusta. Kyllä Raamatun pitää olla kelvollisesti ymmärrettävissä myös tavanomaisella järjellä, mihin tietysti kuuluu se ettei VT:nkaan lausahduksia irroteta asiayhteydestään vain jotta niistä voitaisiin tehdä naurettavia. Kovin usein ne ovat kyllä asiayhteyksissäänkin vähintään järkyttäviä.

Mikä muuten mahtaisi olla sellainen suomenkielinen teos, joka selittäisi nykytieteen käsityksen Vanhan testamentin olemuksesta ja suhteesta historialliseen todellisuuteen parhaiten ja luotettavimmin?

[Repe Ruutikallo]

Nykyaikainen lukija voisi lukea tekstiä vaikka sellaisella tavalla, että hän ymmärtäisi mihin tekstin kirjoittaja pyrkii. Olennaista ei siis ole se millaisia tapahtumia tekstin pohjalla on vaan se mikä on kirjoittajan tarkoitus.

Tästä herää kysymys, että miksi suomalaiset on ylipäätään pantu puoli- ja täyspakolla lukemaan tällaisia tekstejä ja miksi niitä on jaettu vähän joka kotiin tutkisteltaviksi? Mikä hemmetin järki on pohtia, mihin joku kirjoitustaitoinen vuohipaimen pyrki 2500 vuotta sitten? Mitä nämä poliittisluonteiset höpötykset ja historian vääristelyt enää vuonna 2010 tekevät kansankirkkomme pyhässä kirjassa?

Jos kuitenkin ajatellaan, että Jumala VT:ssa esitti äärimmäisen tärkeitä ennustuksia jotka UT:ssa toteutuivat, eikö se johda taas siihen, että myös VT pitäisi ottaa äärimmäisen vakavasti jumalallisena tekstinä eikä vain poimia rusinoita pullasta siten kuin se uuden liiton pirtaan sopii?

[Jos nyt joku tuumailee, että keskustelu ja kinaaminen uskonnosta on minusta kivaa, hän ei ole ihan väärässä... ]

[Sarjatuli]

Uskontoja on monia, mutta uskoja on vain yksi. (Tiedän että joku tarttuu tuohon usko sanaan, mutta silloin hän ei ole ymmärtänyt mitä olen tarkoittanut lauseella)

[Tauvo]

Voisiko kyseessä olla Tauvon väärinkäsitys? Esikoisethan olivat erikoisasemassa.

Pyhitä minun omakseni jokainen esikoinen israelilaisten keskuudessa, niin ihminen kuin karjaeläin. Jokainen, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, kuuluu minulle.

-- sillä jokainen esikoinen kuuluu minulle. Sinä päivänä, jona surmasin Egyptissä esikoiset, minä pyhitin omikseni kaikki Israelin esikoiset, niin ihmisten kuin karjankin. Ne ovat minun.

Samanlainen väärinkäsitys on Tauvolla myös Pslamin 137 kohdalla. Sehän on runo, jossa valitetaan Jerusalemin hävityksen päivää. Hän lainaa vuoden 1938 käännöksen yhtä jaetta. Kokonaisuus ratkaiskoon.

Virtojen varsilla Babyloniassa me istuimme ja itkimme, kun muistimme Siionia.
Rannan pajuihin me ripustimme lyyramme.
Ne, jotka meidät olivat sinne vieneet, vaativat meitä laulamaan,
ne, joiden orjuudessa me vaikeroimme, käskivät meidän iloita ja sanoivat:
"Laulakaa meille Siionin lauluja!"
Kuinka voisimme laulaa Herran lauluja vieraalla maalla?
Jerusalem, jos sinut unohdan, kadotkoon käteni voima!
Tarttukoon kieleni kitalakeen, ellen sinua muista,
ellen pidä ylimpänä ilonani sinua, Jerusalem!
Muista, Herra, Jerusalemin hävityksen päivää, muista edomilaisia,
muista, miten he huusivat: "Repikää, repikää se maan tasalle!"
Ja sinä Babylon, tuhoon tuomittu nainen! Hyvin tekee se,
joka sinulle kostaa sen minkä meille teit. Hyvin tekee se,
joka tarttuu lapsiisi ja lyö ne murskaksi kallioon!

Tauvo tunnustaa...

Mitä tästä opimme:
On parempi olla hiljaa, kuin paljastaa tietämättömyytensä koko maailmalle.

Oli niin kiihkeä keskustelu, että pääsi käymään vanhanaikasesti ja tuli lainattua kuulopuhetta, joka oli vielä ruotsia äidinkielenään puhuvan oma käännös...

Taitaa olla viisaampaa, että seuraan tätä keskustelua hiljaa sivusta. Mielenkiintoinen aihe kyllä...

[Mikael K.]

Kun minä kävin koulua, Vanhan testamentin tapahtumat olivat uskonnonopetuksessa kirjaimellisesti totta ja Jumala oli oikeasti tehnyt kaiken sen mitä Mooseksen kirjoissa kerrotaan. Lukion opettaja ei enää tainnut uskoa niistä legendoista pätkääkään, mutta siihenastiset tuntuivat ottaneen kaiken todesta lyhentämättömänä. --

Minä näkisin tämän kasvatuskysymyksenä. Lapsille opetetaan monesti perusasiat rautalangasta vääntämällä. Siihen karkeaan malliin on vaikea ympätä hankalia kysymyksiä. Lasten ajattelu on tässä suhteessa varsin yksinkertaista. Tämä on tietysti nähtävä oikein. Oion liat mutkat nyt tässä kohdassa. Omien kokemuksieni mukaan vielä rippikouluikäisillä nuorilla uskonnollinen ajattelu on varsin kehittymätöntä. Ei ole tavatonta, että moni näkee Jumalan vielä pilvenhattaralla istuvana vanhana pitkäpartaisena ukkona. Ajattelu ei kuitenkaan jämähdä tähän. Se kehittyy huimaa vauhtia. Rippikoulu on varsin monelle nuorelle se viimeinen paikka ennen häitä missä ollaan kirkon kanssa tekemisissä. Uskonnollinen ajattelu jää myös kehittymättä, kun koulutus ja oman elämän rakentaminen valtaavat alaa.

Tästä on seurauksena se, että ne kysymykset mitkä jäivät kesken rippikoulussa nousevat ajoittain pintaan. Jos niitä esitettäessä ei ole työkaluja käsitellä ongelmallisia kohtia niin kuvasta muodostuu melko karu. Tyhmintä onkin väittää olevansa oikeassa vaikka ei tietäisikään mitään. Viisaasti mitä tahansa aihetta lähestyttäessä otetaan selvää siitä mistä ei tiedetä.

Mikä hemmetin järki on pohtia, mihin joku kirjoitustaitoinen vuohipaimen pyrki 2500 vuotta sitten? Mitä nämä poliittisluonteiset höpötykset ja historian vääristelyt enää vuonna 2010 tekevät kansankirkkomme pyhässä kirjassa?

Minä näkisin tämän pohjalla historiallisen kysymyksen. Vt:n kaanon vahvistettiin Jerusalemin hävityksen jälkeen ja se päätyi sellaisenaan Raamattuun. Sehän oli ensimmäisten kristittyjen Raamattu. Myöhemmin kehittynyt evankeliumikirjallisuus ja eri seurakunnissa kiertäneet kiertäneet kirjeet taas valittiin niiden autenttisuuden perusteella Ut:n kirjoihin. Tässä kaikessa oli mukana traditio. Toisin sanoen ne kirjoitukset, joilla oli historiallinen pohja ja tunnustettu arvovalta päätyivät lopulliseen käyttöön. Myöhemmin löytyneillä, esim. Tuomaan evankeliumi, teksteillä ei ole tällaista arvovaltaa. Ne ovat väistämättä tradition ulkopuolella.

Nykyaikainen lukija osaa toivottavasti ymmärtää lukemansa. Tämä vaatii ennakkoluulottomuutta ja piittaamattomuutta kaiken tietävien rationalistien paineessa. Tämä on sikälikin hankalaa, kun he sanovat tietävänsä miten ja miksi Raamattu on kirjoitettu. Pahimmillaan he sanovat, että koko Raamattu on vain satukirja vailla mitään kosketuskohtaa todellisuuteen. Tässä on kuitenkin ongelmana se, että heidän maailmankuvansa sulkee pois kaiken yliluonnollisen. Ei siis ole Jumalaa, joka olisi jollakin tavalla vaikuttanut Raamatun kaanonin syntyyn. Vaan millä varmuudella tällaisen oletuksen voi tehdä? Entä jos heidän maailmankuvansa sulkee pois todellisuudesta sellaisen osan, joka on sille välttämätöntä?

Rusinoiden poimiminen pullasta on nähdäkseni välttämätöntä. Se on samanlaista kuin kullan huuhtominen. Kultaa toki löytyy mutta se on monien maakerrosten seassa. Monet Raamatun kertomukset eivät ole historiallisia vaikka ne sellaisina esitetäänkin. Tässä on nähtävä se, että pakkosiirtolaisuudessa olleiden Israelin ja Juudan valtakunnan asukkaiden elämän mielekkyys oli myös kyseessä. Vt:n tekstien kokoamisella pyrittiin saamaan kansa palvelemaan yhtä Jumalaa monien jumalien maassa. Tietysti tällainen karkea selitys sinänsä ei ole kovin vakuuttava vaikka se jollakin tavalla kuvaakin Vt:n syntyä.

Tästä päästään kuitenkin helposti Joonan kirjan tapahtumiin ja ylösnousemukseen. Joonan kirjaa pidetään kivana kertomuksena, jolla ei ole juuria minkään kaupungin historiassa. Tästä seuraa se, että jos Joonan kirja ei ole historiallinen dokumentti niin millä tavalla sitä voidaan puolustaa Jeesuksen puheissa käytettynä esimerkkinä? Entä sitten Jeesuksen ylösnousemus? Jeesus sanoi nousevansa kolmantena päivänä kuolleista samalla tavoin kuin Joona vapautui suuren kalan vatsasta. Voidaan ajatella, että samalla tavalla kuin Joonan kirja on legendaa niin on myös Jeesuksen ylösnousemus. Voidaan myös ajatella, että vaikka Joonan kirja on legendaa niin Jeesuksen ylösnousemus on tapahtunut tosiasia.

Tästä huomataan helposti, että rationaalinen tieto ja usko ovat vastakkain tai limittäin. Toisaalta voidaan kysyä voiko tieteen menetelmin tutkia yksittäisiä tapahtumia. Kysymys liukuu kuitenkin tieteen ulkopuolelle maailmankatsomuksiin liittyviin kysymyksiin. Tässä on nähdäkseni ongelman ydin. Tieto ja usko operoivat ihmisen elämässä sellaisilla alueilla, että niiden saattaminen sopusointuun on äärimmäisen hankalaa ellei sitten mahdotonta.

Tällaisesta elämän pirstaleisuudesta huolimatta eri selityksiä ei pidä hylätä. Vaikka niitä ei saisikaan sulaan sopusointuun keskenään niin ne kuitenkin avaavat elämästä sellaisia puolia mikä olisi mahdotonta vain yhdellä elämän alueella operoitaessa. Ehkä juuri tällainen pirstaleisuus ja tiedon rajojen ymmärtäminen auttavat suhtautumaan elämään aiempaa nöyremmin. Ehkä tällaisen tiedostamisen kautta voi avautua uusia näkökulmia joka alalle.

En tiedä vastasinko Repen kysymyksiin. Tällaista ajatuksenvirtaa sain kuitenki tällä kertaa kirjoitettua näkyville.

[Kelpo]

Eksyin tässä muinoin etiikan proseminaariin jossa joku esitti teologian proffalle kysymyksen, ovatko Vt:n kertomukset totta. Hän vastasi tähän tapaan että ne ovat toisella tavalla totta. Hän esitti vastakysymyksen, onko rakkaus totta? Ja lisäsi että sehän on maailmaa koossa pitävä voima.

[ERA]

Mielenkiintoista kirjoittelua.

[Jamac]

Mä luen aina tämän ketjun otsikon tossa että "TV-ohjelman tiimoilta: Kirkko ja sukupuolielinten suuntaus".

[Pis]

Mä luen aina tämän ketjun otsikon tossa että "TV-ohjelman tiimoilta: Kirkko ja sukupuolielinten suuntaus".

Tuosta tuli heti mieleen The Witches of Eastwick ja Jack Nicholsonin penis

[Tauvo]

Mä luen aina tämän ketjun otsikon tossa että "TV-ohjelman tiimoilta: Kirkko ja sukupuolielinten suuntaus".

Tuosta tuli heti mieleen The Witches of Eastwick ja Jack Nicholsonin penis

Kirkon tornin mukaan onkin hyvä säätää vehkeen kärkiväli.

[amanita]

Joo ja välittömästi sitten painutte johki muualle "vehkeilemään", palattakoon ketjun aiheeseen jatkossa.

[rok]

Välikevennys:

[SnowOne]

Minulla on paljon vakaumuksellisia kristittyjä ystävinä. Ev.lut. aktiiveja ja pappeja, kohutun ääriliikkeen jäseniä, lestadiolaisia, hellareita ja oikeastaan kaikkien puolien edustajia. Olen hieman hämmentynyt siitä, että kuten pappismies illanistujaisissa sanoi "homokysymyksestä ei tarvitse varmaan edes keskustella, me ollaan siitä kaikki samaa mieltä." En tunne ketään Jumalaan uskovaa ja kirkossa käyvää kristittyä, jolla olisi homokysymykseen jokin muu kuin kielteinen kanta. FB:ssä eräs nuori nainen saattoi ehkä olla toisellakin kannalla, mutta en ole varma.

Tämä on siis empiirinen kokemus. Tällä kokemuksella uskallan sanoa, että kristillinen kirkko on yllättävän yhtenevä. Tai rohkenenko sanoa, että he joilla on kirkon mielipiteeseen, opetukseen ja käytäntöihin merkitystä ovat samaa mieltä.

Voin siis lähes huokaista helpotuksesta: asia ei ole kirkolle mikään ongelma. Trans-sukupuolinen ei saanut seurakunnastaan, tai itseasiassa mistään seurakunnasta luottamusta toimia seurakunnan opettajana ja johdossa. Kansa ei pitänyt häntä kelvollisena papiksi. Toisaalta piispanvaalissa on pari kertaa menty pahasti vikaan. Miksi, se on minulle mysteeri. Ketä ovat ne seurakunnan sisällä toimivat liberaalit, joita en ole kuitenkaan tavannut? Missä he ovat piileskelleet? Onko kyse siitä, että virassa oleva pappi joutuu tai tahtoo myönnytellä yleistä linjaa. Menettää sen mikä kirkossa ja uskossa on tärkeintä: uskollisuuden muuttumaton sanaa kohtaan.

Elämme kyllä mielenkiintoisia aikoja.

[Repe Ruutikallo]

Mielenkiintoisia aikoja juu. Raamattu ei tietääkseni sano mitään homoseksuaalisesta rakkaudesta eikä siihen perustuvasta suhteesta, ja sitten irrotetaan asiayhteydestään jokin "älä makaa miehen(puolen) kanssa niin kuin naisen kanssa maataan" ja tuodaan se nykyaikaan ikuisena, yleisenä käskynä, vaikka alun perin neuvottiin sotilaita voitettujen kohtelussa. Muinaisajan metka tapahan oli panna hävinneitä joukkoja peppuun.

Muuttumaton sana on vain alkuperäisissä teksteissä, jos niissäkään. Jo latinannos vulgata on melkoinen sotku, jossa moni asia on muuttunut alkuperäisestä jo huonon kielen takia. Tästä sitten käännökset eri kielille ja valinnat yhä tulkinnanvaraisiksi jääneiden kohtien kääntämiselle... Jotenkin näin asiaa selitti oppinut, uskova ystäväni, teologian tohtori. (Omasta ymmärryksestäni ja muististani en mene takuuseen.)

Ja sitten vielä tätä luettavaa käännöstä pitäisi tulkita ymmärtäen sen konteksti ja erottaen olennainen epäolennaisesta, mikä tosiaan tuntuu olevan monille muuttumattomaan sanaan uskoville toivottoman vaikeaa. Toisaalta ei sitten kuitenkaan haluta ottaa koko vanhaa testamenttia kaikkine Jahven käskyineen tosissaan, koska se johtaisi väkivaltaan ja kaaokseen, vaan valitaan ne kohdat jotka oman viiteryhmän perinne on valinnut.

Ihminen hakee yleensä vaistomaisesti samanmielisten seuraa...

Mielestäni toissakesäisen vihkipappimme Marja-Sisko Aallon kohtelu oli kirkolle ja seurakuntien "kansalle" suunnaton häpeä. Hyvä Wille Riekkinen!