Kuka keksi rakkauden ja mitä se rakkaus on?

[amanita]

Erikoinen lisä tuossa rakkaudessa on sekin, että eri ikäisenä kriteerit tuon hurjan tunteen syntymiselle muuttuvat. Sekin lienee vaikkapa väikkärin arvoinen pohdinta.

Erikseen on mielestäni olemassa ns. "todellinen rakkaus", sen olemassaolon havainnee vasta rakastavan yhdessäolon jatkuttua juurikin noiden aiemmissa ketjuissa mainittujen yhteisten kohdattujen vaikeuksien jälkeen.

[Gladys]

Le Corbusier kirjoitti rakkauden olevan sähkökemiallista aivojen toimintaa, mikä alkaa, kun havaitsee leimaantumisen kohteen. Vielä haluaisin jatkaa keskustelua siitä mitä rakkaus on ja kysyä vaikka Le Corbusierilta, että mikä selittää leimaantumisen johonkin tiettyyn kohteeseen? Tätä ei kuitenkaan tapahtu joka vastaantulijan kohdalla, siis leimaantumista. Myös tuo käsite leimaantuminen voi olla tässä kontekstissa hieman hämmentävä. Eläinkunnassa poikanen leimaantuu "emoonsa" ja kuten on todistettu ei välttämättä lajitoveriin. Riittää kun on paikalla kriittisellä hetkellä.

Laaja kysymys. Ja myös väärä. Sotket nimittäin ihastumisen ja rakastumisen. Vastaantulijaan ei rakastuta, koska häneen ei liity niitä komponentteja joita tarvitaan rakastumiseen. Ts. muistot, luopumisen pelko, ym.

Hmmm... No mitä tapahtuu ihmisessa ihastumisen aikana verrattuna "rakastumiseen"? Mikä sitten aiheuttaa ihastumisen on varmaan oikeampi kysymys. Ihastumisen suhteen ei kai vielä voi puhua merkittävistä yhteisistä muistoista jne.

[MacFinn]

Le Corbusier kirjoitti rakkauden olevan sähkökemiallista aivojen toimintaa, mikä alkaa, kun havaitsee leimaantumisen kohteen. Vielä haluaisin jatkaa keskustelua siitä mitä rakkaus on ja kysyä vaikka Le Corbusierilta, että mikä selittää leimaantumisen johonkin tiettyyn kohteeseen? Tätä ei kuitenkaan tapahtu joka vastaantulijan kohdalla, siis leimaantumista. Myös tuo käsite leimaantuminen voi olla tässä kontekstissa hieman hämmentävä. Eläinkunnassa poikanen leimaantuu "emoonsa" ja kuten on todistettu ei välttämättä lajitoveriin. Riittää kun on paikalla kriittisellä hetkellä.

Laaja kysymys. Ja myös väärä. Sotket nimittäin ihastumisen ja rakastumisen. Vastaantulijaan ei rakastuta, koska häneen ei liity niitä komponentteja joita tarvitaan rakastumiseen. Ts. muistot, luopumisen pelko, ym.

Eipäs kierrellä kysymystä. Jos se on mielestäsi väärin laadittu niin kerro miten se pitäisi laatia ja vastaa sitten. Vaikka kysymys on laaja niin siihen löytyy kyllä vastauksia ilman kiertelyitäkin.

Minä näkisin rakkauteen liittyvän myös valinnan ja päättäväisyyden. Haluanko rakastaa kaikista pettymyksistä huolimatta? Rakkauden pohjalla lienee ihastuminen. Aihe on kieltämättä laaja ja hankala mutta ehkä se on sen vuoksi kiehtova.

Hyvä kysymys on, miksi se kemia syttyy tai ei syty.

Miksi kemia syntyy kolmessa sekunnissa kun kuulet puhelimessa jonkun hoitsun kertovan, että poika syntyi viisi minuuttia sitten, ethän ole edes nähnyt häntä vielä? Tai miksi kemia syttyi vasta varttitunnissa pojan äidin ensi kerran tavatessa? Ei siinäkään ajassa ehtinyt mitään valintoja tehdä saati päättää. Tai no, päätinhän minä, että tässä on tulevien lasteni äiti. Ihastumaan en kyllä ollut ehtinyt. Miksei sitä samaa kemiaa enää synny, johtuuko siitä, ettei vanha ole vielä loppunut? Ei kai, koska olen kyllä nähnyt, että niinkin käy.

Jotenkin tuo sähkökemiallinen reaktio ei tunnu oikealta ratkaisulta. Sähkökemia ei voi olla niin valikoiva olosuhteiden suhteen. Jos olisi, pidempiä parisuhteita ei olisi.

[Le Corbusier]

Le Corbusier kirjoitti rakkauden olevan sähkökemiallista aivojen toimintaa, mikä alkaa, kun havaitsee leimaantumisen kohteen. Vielä haluaisin jatkaa keskustelua siitä mitä rakkaus on ja kysyä vaikka Le Corbusierilta, että mikä selittää leimaantumisen johonkin tiettyyn kohteeseen? Tätä ei kuitenkaan tapahtu joka vastaantulijan kohdalla, siis leimaantumista. Myös tuo käsite leimaantuminen voi olla tässä kontekstissa hieman hämmentävä. Eläinkunnassa poikanen leimaantuu "emoonsa" ja kuten on todistettu ei välttämättä lajitoveriin. Riittää kun on paikalla kriittisellä hetkellä.

Laaja kysymys. Ja myös väärä. Sotket nimittäin ihastumisen ja rakastumisen. Vastaantulijaan ei rakastuta, koska häneen ei liity niitä komponentteja joita tarvitaan rakastumiseen. Ts. muistot, luopumisen pelko, ym.

Eipäs kierrellä kysymystä. Jos se on mielestäsi väärin laadittu niin kerro miten se pitäisi laatia ja vastaa sitten. Vaikka kysymys on laaja niin siihen löytyy kyllä vastauksia ilman kiertelyitäkin.

Minä näkisin rakkauteen liittyvän myös valinnan ja päättäväisyyden. Haluanko rakastaa kaikista pettymyksistä huolimatta? Rakkauden pohjalla lienee ihastuminen. Aihe on kieltämättä laaja ja hankala mutta ehkä se on sen vuoksi kiehtova.

Hyvä kysymys on, miksi se kemia syttyy tai ei syty.

Miksi kemia syntyy kolmessa sekunnissa kun kuulet puhelimessa jonkun hoitsun kertovan, että poika syntyi viisi minuuttia sitten, ethän ole edes nähnyt häntä vielä? Tai miksi kemia syttyi vasta varttitunnissa pojan äidin ensi kerran tavatessa? Ei siinäkään ajassa ehtinyt mitään valintoja tehdä saati päättää. Tai no, päätinhän minä, että tässä on tulevien lasteni äiti. Ihastumaan en kyllä ollut ehtinyt. Miksei sitä samaa kemiaa enää synny, johtuuko siitä, ettei vanha ole vielä loppunut? Ei kai, koska olen kyllä nähnyt, että niinkin käy.

Jotenkin tuo sähkökemiallinen reaktio ei tunnu oikealta ratkaisulta. Sähkökemia ei voi olla niin valikoiva olosuhteiden suhteen. Jos olisi, pidempiä parisuhteita ei olisi.

Kamoon, nyt! Vähän tsemppiä.

Tässä keskustellaan vähän kuin oven aukaisusta. Ovi voi olla kiinni tai auki, mutta miksi ovi aukeaa..

Aivoärsykkeistä on perimmälti kyse, mutta mikä ne ärsykkeet aiheuttaa.

Ihastumisessa on kyse arvomaailmasta joka on tiedostettua ja osin tiedostamatonta.

Tuo tiedostamaton puoli osaltaan kertoo onko jokin ominaisuus ihastuttava vai epämiellyttävä. Aivot on myös erittäin nopea tekemään monimutkaisia koosteita ja johtopäätöksiä mielikuvista, koetuista ja opituista asioista (joskus oikeita joskus vääriä - aitoja jokatapauksessa). Aivot ovat nimenomaa tarkoittu aistien prosessointiin.

Rakastua voi vasta sitten kun ihastuksestaan on vaikea luopua.

[amanita]

Kamoon, nyt! Vähän tsemppiä.

Tässä keskustellaan vähän kuin oven aukaisusta. Ovi voi olla kiinni tai auki, mutta miksi ovi aukeaa..

.

Kamoon hei, tässä keskustellaan ihan vaikka mistä tuon rakkaus-käsitteen tiimoilta, semmoset avoimien ovien päivät nääs.

[Le Corbusier]

Kamoon, nyt! Vähän tsemppiä.

Tässä keskustellaan vähän kuin oven aukaisusta. Ovi voi olla kiinni tai auki, mutta miksi ovi aukeaa..

.

Kamoon hei, tässä keskustellaan ihan vaikka mistä tuon rakkaus-käsitteen tiimoilta, semmoset avoimien ovien päivät nääs.

Juu saa ja pitäisi keskustella. Jostain syystä minulta tingataan kaiken kattavaa vastausta rakkauden syvimpään olemukseen, vaikka esitin vain rakkauden todentumisen biologis-fyysisen pohjan.

Tämä siis alkuperäisessä triidissä, jossa jokin uskonnollisen profession omaavaa henkilöä siteerattiin. Alkupäinen idea oli hakata turha epäluonnollinen mystiikka tästä reaalimaailman ilmiöstä. Sen kun uskonnolliset tahot ymppäävät jokaiseen näkökulmaan tuomaan hämmennystä ja epämääräisyyttä lähinnä maailmanuskomuksensa tueksi.

Mystiikka- tai sadut, niinkuin voisi sanoa - pois, pyydän. Tämä aihealue on muutenkin käsittämättömän laaja ihan itsessään.

[Mikael K.]

Juu saa ja pitäisi keskustella. Jostain syystä minulta tingataan kaiken kattavaa vastausta rakkauden syvimpään olemukseen, vaikka esitin vain rakkauden todentumisen biologis-fyysisen pohjan.

Tämä siis alkuperäisessä triidissä, jossa jokin uskonnollisen profession omaavaa henkilöä siteerattiin. Alkupäinen idea oli hakata turha epäluonnollinen mystiikka tästä reaalimaailman ilmiöstä. Sen kun uskonnolliset tahot ymppäävät jokaiseen näkökulmaan tuomaan hämmennystä ja epämääräisyyttä lähinnä maailmanuskomuksensa tueksi.

Mystiikka- tai sadut, niinkuin voisi sanoa - pois, pyydän. Tämä aihealue on muutenkin käsittämättömän laaja ihan itsessään.

Siinä se ongelma onkin, että esitit vain yhden näkökulman. Se on varmasti sinänsä totta mutta ei kuvaa rakkautta kokonaisuudessaan. Jos rakkautta tarkastelee vain biologis-fyysisesti niin se rajaa kaiken muun aiheeseen liittyvän pois tuhoten koko rakkauden. Se jää näin vain tiedemiesten laboratorioon eikä sovellu arkielämään. Olennaista rakkaudessa on kuitenkin sen sovellettavuus - ei teoria. Teoria kyllä voi sinänsä olla kiinnostavaa mutta se jää vain akateemiseksi leikiksi todellisuuden rinnalla.

Myytit ja sadut voivat avata rakkaudesta sellaisia puolia, joita voisi olla vaikea muuten kuvailla. Ne ovat kuin keväisen tuulen tuoksu synkän talven jälkeen. Sadut ja myytit saavat kukat puhkeamaan, auringon paistamaan ja elämisen tuntumaan arvokkaalta. Ei niitä voi ollenkaan hylkiä puhuttaessa rakkaudesta. Minä sanoisin, että puhe rakkaudesta on analogioita ja metaforia täynnä. Tarkoitan sitä, että rakkaus on enemmän kuin sitä kuvaavien sanojen summa. Sitä ei voi kaapata vain mitattaviksi arvoiksi tai tehdä siitä kaavoja.

[Sarjatuli]

Rakkaus on kuin pa*katauti. Tulee varoittamatta ja et kerkiä huomaamaankaan kun vahinko on jo tapahtunut.

[Lihapipo]

Noo, en minä nyt haluaisi sen enempää pitää meteliä asiasta, mutta kyllähän minä sen taisin keksiä. Kuten niin moni muukin tunnettu keksintö, rakkauskin keksittiin vahingossa. Se on itse asiassa paperinjalostuksen sivutuote.

[PKivireki]

Noo, en minä nyt haluaisi sen enempää pitää meteliä asiasta, mutta kyllähän minä sen taisin keksiä. Kuten niin moni muukin tunnettu keksintö, rakkauskin keksittiin vahingossa. Se on itse asiassa paperinjalostuksen sivutuote.

Etkä mölliäinen patentoinut!

Esitän, että evoluutio on ronkkinut mantelitumakkeemme nykyiseen rakkausmoodiin. Muutaman sadan vuoden päästä nähdään onko evoluutio tällä saralla nopeaa, kun esim. yhteiskunnalliset, sosiaaliset ja taloudelliset rakenteet muuttavat meitä. Nopeammin kuin ehkä haluammekaan.

Miettikääs vaikka naisten seksuaalisuutta ja sen muutosta. Viktoriaanisen ajan Englannissa ainoa opastus mitä hienolle plikalle aiheesta annettiin oli "makaa selälläsi ja ajattele Englantia".

[Lihapipo]

^Eipä tuo patenttiasia silloin tullut mieleen. Hommahan lähti siitä, että yritin risteyttää poron ja kartonkia luodakseni biologisen lähteen niille joulun tienoilla ikkunoihin liimattaville poro- ja tonttusilueteille. Tonttujen käyttö testeissä ei oikein mennyt Nobel-sordinon läpi, joten päädyin eläinkokeisiin. Erään pieleen menneen kokeen jälkeen huomasin inkubaattorina toimineen sinkkiämpärin pohjalla lilluvan omituista limaa. Tämä täysin odottamaton tiivistymä paljastui myöhemmin rakkaudeksi. No, selavii sano norjalainen.

[Salamijakk]

Ei rakkautta kukaan keksinyt se kuuluu pakettiin, tosin metalliteollisuudessa on prosessi, mikä on nimeltään krakkaus.
Rakkaus on endorfiinin raju ja äkillinen lisääntyminen aivoissa, joka johtaa huumaantuneeseen mielentilaan. Tämä primitiivinen tahdosta riippumaton tila on eliölajien lisääntymisen kannalta tärkein asia.

[M.P.T]

Kaija Koo teki tästä laulun ja tajusi kysyä sitä, mutta epäilen erästä siihenkin. Rakkauden keksi patentoida Disney, jos noita tarinoita on uskominen. Eikös Steve istu Disneyn hallituksessa? Uskon joulupukkiin (olen tavannut ja vetänyt parrasta), mutta en rakkauteen.

[Le Corbusier]

Siinä se ongelma onkin, että esitit vain yhden näkökulman. Se on varmasti sinänsä totta mutta ei kuvaa rakkautta kokonaisuudessaan. Jos rakkautta tarkastelee vain biologis-fyysisesti niin se rajaa kaiken muun aiheeseen liittyvän pois tuhoten koko rakkauden.

Tutkiskele sydäntäsi ja huomaat, että esittämällä fyysisen puolen, en rajannut mitään muita sosiaalisia, kulttuurisia tai humanistisia näkökulmia pois.

Sitä puolta voi pohtia ne jotka alaa tuntevat. Vaikka olen ollut suunnittelemassa neurologista leikkausosastoa (paikkaa jossa ronkitaan aivoja), en minäkään tunne miten ne toimivat. Vaikka olen rakastunut onnettomasti ja onnellisesti, en tiedä missä menee rakkauden raja. Ainoastaan se että rakkaus ei kasva onnettomassa maaperässä on tullut selväksi.

Kokonaisuus on liian monimutkaista yhdelle ihmiselle, mutta onneksi kaikkea ei tarvitse tietää elääkseen hyvän elämän.

[MacAnniez]

Hei rakastuneet ja kaikki muutkin,
en haluaisi lässäyttää keskustelua, mutta tulipa mieleeni aikoinaan Ateneumin tiilikellarissa olleen vessan seinällä näkemäni "runo", ilmeisesti jonkun aiheeseen perehtyneen piirustuskoulun opiskelijan raapustama; "Rakkaus se vasta on kamala tauti, siihen kuolee seisaalleen, ja silmät jäävät auki".
Dramaattista, ajattelin silloin, mutta joskus paljon myöhemmin huomasin oireet itsessäni...?
T. Still alive

[Aadee]

Kun kerran rakkaudesta puhutaan, niin muistelisin 6.luokan ET:n tunnilla olleen asiaa tästä ja oppikirjassa (en muista mikä, onhan siitä yli 10 vuotta aikaa) niin määriteltiin, että ihastuminen kestää n.21 kuukautta, jonka jälkeen siirrytään rakkauteen. Noin kahdessa vuodessa ehtii olla kaikkea ihanaa ja kaunista, mutta myös niitä kurjempia asioita, jotka vahvistaa tai rikkoo suhteen. Kun toisen tuntee tarpeeksi hyvin, niin kai sitä voisi kutsua rakkaudeksi. En sitten tiedä kuka tuonkin keksi, mutta en omiin nimiini sitä ota. Rakkaus on mitä onkaan ja kuka tahansa patentin omistaakaan, ei sillä kauheasti rahaa tunnu tahkovan.
Kolme muutakin määritelmää on jäänyt mieleen rakkaudesta. Ensimmäinen taisi olla jonkun sanoma- tai iltapäivälehden tekstaripalstalta. "Toista ei osaa rakastaa, ellei osaa vihata myös." Perustunee siihen, että rakkaussuhde ei ole aina ruusuilla tanssimista, ja jos ei kestä ruusun piikkiin astumista aina välillä, ei nähtävästi rakasta. Toinen onkin näitä poikien inttijuttuja ja varsin yleinen sellainen. "Jos nainen jaksaa odottaa miestä kiltisti 6-12 kk armeijasta kotiin on se rakkautta ja suhde kestää kaiken." Tähän tulee sitten välimatka sekä se seikka, pystyykö suhde vakaana vaikka ei toista näkisi kuin parhaimmillaan kerran viikossa. Kolmas onkin klassikko. "Ei voi tietää rakastaneensa, ennenkuin sen on menettänyt."

Hieman kysymyksestä ohi, mutta eikös Amanita maininnut jotain avointen ovien-päivästä. 8)

[Erño]

Rakkaus on kuulema sitä, että jaksaa väsyneenäkin hieroa toisen hikisiä jalkoja.

Örkgh.

[darthmother]

Hei rakastuneet ja kaikki muutkin,
en haluaisi lässäyttää keskustelua, mutta tulipa mieleeni aikoinaan Ateneumin tiilikellarissa olleen vessan seinällä näkemäni "runo", ilmeisesti jonkun aiheeseen perehtyneen piirustuskoulun opiskelijan raapustama; "Rakkaus se vasta on kamala tauti, siihen kuolee seisaalleen, ja silmät jäävät auki".
Dramaattista, ajattelin silloin, mutta joskus paljon myöhemmin huomasin oireet itsessäni...?
T. Still alive

-Värttinä

[Mikael K.]

Siinä se ongelma onkin, että esitit vain yhden näkökulman. Se on varmasti sinänsä totta mutta ei kuvaa rakkautta kokonaisuudessaan. Jos rakkautta tarkastelee vain biologis-fyysisesti niin se rajaa kaiken muun aiheeseen liittyvän pois tuhoten koko rakkauden.

Tutkiskele sydäntäsi ja huomaat, että esittämällä fyysisen puolen, en rajannut mitään muita sosiaalisia, kulttuurisia tai humanistisia näkökulmia pois.

Hyvä näin. Olin jo varma, että äänessä on taas yksi elämää ymmärtämätön insinööri. Vaan olin mitä ilmeisimmin väärässä.

[Gladys]

Juu saa ja pitäisi keskustella. Jostain syystä minulta tingataan kaiken kattavaa vastausta rakkauden syvimpään olemukseen, vaikka esitin vain rakkauden todentumisen biologis-fyysisen pohjan.

Tämä siis alkuperäisessä triidissä, jossa jokin uskonnollisen profession omaavaa henkilöä siteerattiin. Alkupäinen idea oli hakata turha epäluonnollinen mystiikka tästä reaalimaailman ilmiöstä. Sen kun uskonnolliset tahot ymppäävät jokaiseen näkökulmaan tuomaan hämmennystä ja epämääräisyyttä lähinnä maailmanuskomuksensa tueksi.

Mystiikka- tai sadut, niinkuin voisi sanoa - pois, pyydän. Tämä aihealue on muutenkin käsittämättömän laaja ihan itsessään.

Siinä se ongelma onkin, että esitit vain yhden näkökulman. Se on varmasti sinänsä totta mutta ei kuvaa rakkautta kokonaisuudessaan. Jos rakkautta tarkastelee vain biologis-fyysisesti niin se rajaa kaiken muun aiheeseen liittyvän pois tuhoten koko rakkauden. Se jää näin vain tiedemiesten laboratorioon eikä sovellu arkielämään. Olennaista rakkaudessa on kuitenkin sen sovellettavuus - ei teoria. Teoria kyllä voi sinänsä olla kiinnostavaa mutta se jää vain
Myytit ja sadut voivat avata rakkaudesta sellaisia puolia, joita voisi olla vaikea muuten kuvailla. Ne ovat kuin keväisen tuulen tuoksu synkän talven jälkeen. Sadut ja myytit saavat kukat puhkeamaan, auringon paistamaan ja elämisen tuntumaan arvokkaalta. Ei niitä voi ollenkaan hylkiä puhuttaessa rakkaudesta. Minä sanoisin, että puhe rakkaudesta on analogioita ja metaforia täynnä. Tarkoitan sitä, että rakkaus on enemmän kuin sitä kuvaavien sanojen summa. Sitä ei voi kaapata vain mitattaviksi arvoiksi tai tehdä siitä kaavoja.

Kylläpä hienosti Mikael muotoilit näkökulmasi! Itse ajattelen, jos saan jatkaa tämän kehittelyä, että juuri tiedostamaton on se mielenkiintoinen alue rakkaudessa ja ehkä se tarvitsee juuri satuja, myyttejä, analogioita jne löytääkseen jonkinlaisen symbolisen ilmenemismuodon. Tästä saattaa kyllä olla Disney-romantiikka kaukana.