Onko keisarilla vaatteita?

[Teemuz]

Tähän voisin kevennykseksi lisätä: http://naurunappula.com/655117/picasso.jpg

[tsip]

Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä arvokkaammaksi tuommoinen näköiskuva tulee. Sadan vuoden päästä tuollainen suttu ei sano enää kellekään mitään, mutta näköiskuvan merkitys senkun kasvaa. Silti sitä näköiskuvaakin pidettäisiin tarpeeksi pitkän ajan päästä taiteena. Että semmosta.

Arvokkaammaksi? Kenen mielestä? Tähän astiset naamataulut, niin kuin minä niitä nimitän, herättävät minussa vain *huoh*-asenteen ja ajatuksen, että kukahan tuokin on ollut. Naamataulun henkilön nimen lukeminen (sieltä vuosien, vuosikymmenten takaa) ei herätä muistikuvia eikä mielleyhtymiä, harvemmin edes halua tutkia tarinaa nimen ja taulun takana. Seuraavaksi voi miettiä, näyttikö henkilö todella tuolta kuin millaisena maalaus ja taiteilija on sen tallentanut vai olisiko totuutta muunneltu. Ja että halusikohan tuo tyyppi tosiaan jäädä tönöttämään tähän tilaan tauluna, kuin vahtimaan, ettei kukaan tulevista tekijöistä vain missään nimessä kajoa hänen töihinsä ja tekemisiinsä. Niissä naamatauluissa ei siis ole mitään sellaista ajatusta, jonka minä tavoittaisin arvokkaana taiteena. Paitsi ehkä teknisesti ajateltuna. Tuo aman viittaama taulu taas, siitä ei tarvitse tietää nimeä eikä henkilöä vaan voi miettiä, viitataanko sillä työpaikan tuulisuuteen vai persoonan (maalauskohteen ja/tai taiteilijan) tulisuuteen ja muuttuvaisuuteen. Tai mitä vain.

Niin, taide ja taiteen ymmärtäminen ja kauneus ovat katsojan silmässä, kuten se kuuluisa malka, eikä siitä taida olla eikä tulla mitään yhtenäistä käsitystä milloinkaan. Ja siihen meidän on tyydyttävä.

[Tauvo]

Kaukana historiassa alkavat olemaan ne ajat jolloin taiteilijoita arvostettiin käsityötaitojensa ja parhaimmillaan filosofisten oivalluksiensa vuoksi.

Itse kannatan tässä asiassa Venäjän arvostetuimmassa taideakatemiassa, Repin instituutissa (Pietarin taideakatemia) käytössä olevaa opetusmallia. Siellähän piirretään hiilellä ja lyijykynällä fotorealistisia töitä vuosi tolkulla. Kun se väline on hallussa saa siirtyä seuraavalle tasolle. Olen aina ihaillut taiteilijoita joiden työn jäljestä näkyy välineensä täydellisyyttä hipova hallitseminen.
Olihan Picassokin ennen kubistiksi ryhtymistään äärimmäisen taitava muotokuvamaalari.

Nykyään tuntuu riittävän, että on idea muttei kykyä toteuttaa sitä. Tällä en tarkoita tuota kyseistä muotokuvaa.
On muotia kasata röykkiö muovia nurkkaan ja antaa sille ameriikan kielinen nimi. Löytyyhän toki tuon käsitetaiteenkin seasta helmiä, varsinkin jos vertaa sitä suurimpaan kuraan, jota meille taiteen nimissä esille pannaan... -Videotaide

Nythän on tilanne sellainen, että arvostetut ihmiset ovat niitä, jotka ovat rikastuneet joko urheilulla tai yritysmaalimassa. Kaiken maailman Jobsit ja Gatesit sekä tähtiurheilijat, joista osa vaikuttaa olevan lähes lukutaidotonta porukkaa.

Uskoisin, että keisarilla kuitenkin onneksi on vielä vaattet päällä. Ainakin alusvaatteet.

[Jamac]

Olen aina ihaillut taiteilijoita joiden työn jäljestä näkyy välineensä täydellisyyttä hipova hallitseminen.
Olihan Picassokin ennen kubistiksi ryhtymistään äärimmäisen taitava muotokuvamaalari.

Jjoo.. Nythän kuvassa on sellainen ikävä rajoite, että se rikkoo luonnonlakeja siinä mielessä että se pentele pysäyttää ajan siinä kuvassa. Kuvaan keksittiin 1400-luvulla sellainen kirous kuin perspektiivi ja elävän kuva lumous oli kadotettu. Pilalla. Kuva on "salamavalon välähdyksen viipale" tai silmänräpäys yhdestä kohdasta kuvattuna menneisyyteen valuvasta tapahtumasta tai asiasta. Kubismi taas kuvaa asioita pidemmällä aikajanalla ja siten kuvaa kohdetta taitavan ja älykkään taiteilijan kuvaamana realistisemmin kuin esiumerkiksi valokuva. Kubisti luo kuvan tasoon joka puolelta kohdetta. Se ei määrittele että kohde on seisahtunut viipale menneisyydestä, vaan se elää kuvapinnalla ikäänkuin useammasta suunnasta. Kubismi-tyyppiset taiteen mestarit tuo hienosti kiinteälle kuvapinanlle kuvan jota ei rajoita aika tai katselijan paikka koordinaatistossa. Tutkikaapa alla olevaa kuvaa, se ei ole sekunnin sadasosa kahden tytön elämästä, vaan paremminkin kymmenen sekunnin. Kuva on otettu samaan aikaan ylhäältä, alhaalta, vasemmalta oikealta... Taiteilija luo kuvan jossa katselija on samalla hetkellä katsellessaan useammassa eri ajassa ja useammassa eri kohtaa tyttöihin nähden.

[Tauvo]

↑↑↑↑ Höhhöö ↑↑↑↑

Ai, nyt tajusin. Luulit, että väheksyin kubisteja.