Kondensaattorimikrofonia laululle ja akustiselle kitaralle ?

[thischarmingman]

Eli tarkoitus olisi ostaa kondensaattorimikrofoni pääsääntöisesti laulun ja akustisen kitaran äänitykseen. Budjetti olisi noin 400 euroa. Olen katsellut akg c214 ja roden nt2:sta, olisivatko nämä hyviä vaihtoehtoja vai olisiko vielä jotain muita ¨parempia¨ ehdotuksia ? Kiitos jo etukäteen.

[atheos]

214 taisi olla aika pitkälle 414 josta on otettu pois lisäsäädöt kuten vaihdettava suuntakuvio yms. ja 414 ainakin on ihan pirun hyvä. Siltä pohjalta annan ääneni AKG:lle. NT2 on myös ihan jees mutta 214 on parempi jos se on lähellä 414:ää soundin puolesta.

Ja toki sitten oletan että kaikki muut audiopalapelin osat ovat olemassa? Eli siis vähintään se äänikortti jossa on XLR-sisääntulo.

[johannesw]

tuolta yks mikrofonitesti (äänitetty kitaraa) josta voi kuunnella ääninäytteitä sokkona.
http://www.flatpick.com/microphonetest/

13 eri mikkiä, kuuntele ensin mikä miellyttää. Ite latasin wavit koneelle ja raahaisn
kansion iTunesiin ja järjestin ne paremuusjärjestykseen. Aika vaikeeta, mut paras voitti : )
Mainitaan vielä, että kompissa tuli toinen järjestys kuin näppäilyssä.

Mikä mikki on mikäkin vastaus sivulla.
http://www.flatpick.com/microphonetest2/

jos enklanti taipuu, niin tuolla on kanssa paljon keskusteluta aiheesta (käytä hakua)
http://www.gearslutz.com/board/

[atheos]

Kiva testi mutta noi on kaikki pienikalvoisia. Itse olen aina tykännyt enemmän isokalvoisista kitaroiden kanssa, pienikalvoinen toisaalta on jees kiinnittää esim. lapaan osoittamaan alas otelautaa pitkin jolloin se poimii kivasti sitä sormen vingahtelua kielillä kun vaihtaa otetta. Bändin sekaan tuleva akkarikitara toimii pienikalvoisellakin mutta yksinään isokalvoisella tulee tukevampaa soundia. Sama juttu laulussa, pienikalvoiset ovat enemmän tila- ja efektimikkejä ja leadille se isokalvoinen.

[johannesw]

pienikalvoiset ovat enemmän tila- ja efektimikkejä

jaaha : ) että silleeen

[redhat]

Ei ne pikkukalvoiset ole tila eikä efektimikkejä oletusarvoisesti. Mitä edes ovat efektimikit?

Akkarille tosiaan käy sekä laajis että pikkukalvoinen, NT2:sen pitäisi olla hyvä mikki mikäli se on NT2000:sen pikkuveli.

[atheos]

Joo, voihan millä vaan äänittää mitä vaan, älkää hermostuko. Eihän kukaan täällä ole oikeassa kun kyse on muiden taiteellisista ratkaisuista, se on ihan yksin taiteen luojan omat korvat jotka päättävät milloin soundi on oikea ja muille jää tehtäväksi tykätä tai olla tykkäämättä. Äänen kanssa ainoa totuus on että totuutta ei ole, kaikki mitä sanon on mielipiteitä ja kaikkea luultavasti joku käyttää minua vastaan Kukaan ei ole oikeassa ja kaikki ovat oikeassa jossain. Ihan jo siis silläkin että kahta samanlaista korvaparia ei ole ja jokaisen ihmisen korvan taajuusvaste on jonkin verran eri joten yhtä miellyttävä mikki saattaa olla toiselle kuin kynnet liitutaululla. Siksi ensiarvoisen tärkeää on siis loppuviimein kuunnella omilla korvilla eikä uskoa sokeasti (kuurosti?) mitä muut sanovat sillä sitten näkee sitä "Ai sä vihaat sitä? Kyllä se mun mielestä on tosi hyvä." puolusteluja.

No, takaisin aiheeseen. Itse vaan olen aina päätynyt isokalvoisiin yksinäisten akkarikitaroiden kanssa koska pienikalvoiset tuppaavat tuottamaan ohkaisempaa soundia joka tietty sopii taas paremmin kun se kitara miksataan bändin sekaan. Pienikalvoisilla sitten on kivempi äänitellä tiloja kun on lähtökohtaisesti vähemmän alakertaa leikattavana pois sotkemasta, riippuu tietty kauheasti millainen tila on mutta kyllä useammin on ollut pienikalvoiset. Silläkin että ovat herkempiä joten jos ei rumpuja tai hevikitaroita äänittele niin poimivat kaukaa vähän paremmin hiljaisempaa ääntä. Ainoaksi mikiksi ottaisin kyllä isokalvoisen.

Niin ja efektimikillä meinaan siis tilamikkiä joka on pistetty hetken mielijohteesta jonnekin todella tyhmän tuntuiseen paikkaan mutta josta on monesti tullut puskan takaa käyttökelpoista soundia Aina pitää vähän hassutella että pysyy mieli virkeänä ja fiilis korkealla, hyvä fiilishän on musiikkiperformanssissa vähintään yhtä tärkeä kuin se hyvä soundi, soundia sentään voi vähän hienosäätää jälkeenpäinkin.

Tämän(kin) ketjun lopputulos tähän mennessä on perinteisen masentava verrattuna kaikkiiin "mikä audiohimmeli X olisi paras"-ketjuihin: C214 saattaa olla hyvä ja NT2 saattaa olla hyvä. Todennäköisesti siis molemmat ovat oikeasti ihan hyviä joten jäljelle jää se oma mielipide siitä, kumpi kuulostaa miellyttävämmältä omaan korvaan. Taitaa olla siis testihommia tiedossa jos ei uskalla "sokkona" ostaa.

[Jone]

tuolta yks mikrofonitesti (äänitetty kitaraa) josta voi kuunnella ääninäytteitä sokkona.
http://www.flatpick.com/microphonetest/

13 eri mikkiä, kuuntele ensin mikä miellyttää. Ite latasin wavit koneelle ja raahaisn
kansion iTunesiin ja järjestin ne paremuusjärjestykseen. Aika vaikeeta, mut paras voitti : )
Mainitaan vielä, että kompissa tuli toinen järjestys kuin näppäilyssä.

Mikä mikki on mikäkin vastaus sivulla.
http://www.flatpick.com/microphonetest2/

Mukava tää. Muutamassa oli ruuhkautuminen middlessä ja meni vähän liiskaksi jo kun tuli tunkua samalle taajuustontille. Toisilla ei taas tuota tapahtunutkaan vaan pysyi tasaisena ja osassa oli melkoista haperoa toi alakerta. Just sitä semmoista ikävää äänimassaa johon "ei tartu" EQ sitten vasta kun -+12dB säädöillä ja se nyt harvoin tolkullista puuhaa.

[TheRooster]

Oikeastaan kaksi pienikalvoista tai yksi isokalvoinen ovat aivan yhtälailla käyttökelpoisia kitaran nauhoitukseen. Molempia tapaa ja lopputulos on varsin erilainen. Suurikalvoista kannattaa käyttää jos mukaan halutaan läheisyyttä ja lämpöä, eikä lievästi överiksi menevä pohja ole haitaksi. Sitten jos halutaan tiukka tatsi ja särmää, niin kahden pienikalvoisen voittanutta ei ole. Täytyy toki muistaa, että mikityksessä tehdyt ratkaisut vaikuttavat aivan suoraan lopulliseen äänikuvaan ja sijoitteluun, eli paras olisi käyttää useampaa mikitystekniikkaa samanaikaisesti jos tuleekin toisiin ajatuksiin lopputuloksen rakentamisessa tai haluaa tuoda jotain tiettyä nyanssia paremmin esiin.

Jos kivalta soundaavista suurikalvoisista puhutaan, niin heittäisin vaihtoehdoiksi
SE ELECTRONICS Z 3300A tai
SE ELECTRONICS SE 2200T.

Näistä ensimmäinen on tarkempi, mutta omaa sopivasti lämpöä yläkeskialueella ja tuo mukavaa vibaa soundiin. Jälkimmäinen on putkivehje ja melkoisen "kostean" kuuloinen. Jos lämpöä haetaan, niin jälkimmäinen kannattaa testata. Molemmat soveltuva erittäin hyvin naisäänelle, mutta jos äänitettävän miehen äänessä on liikaa pohjaa, saattaa tulla jo suttua ainakin 2200T:llä. Tämäkin kannattaa testata omalla/tarkoituksenmukaisella äänellä. 3300A on melko turvallinen ratkaisu.

Henkilökohtaisesti pidän kitaran harmoonisia + muita nauhalta lähtöisin olevia ääniä sen verran tärkeinä, että ainoaksi äänityssetupiksi laittaisin kyllä sovitetun pienikalvoparin. Omat suosikit ovat SE ELECTRONICS SE 4 tai Rode NT55. Tietysti jos laulu on samalla linjalla, niin ei hyvällä suurikalvoisella pahasti pieleen mennä, mutta kannattaa miettieä sitten laittaako vaikka jonkun halvemman pienikalvoisen kaveriksi matkaan jos haluaa skittalle enemmän mahdollisuuksia.

[ganesha]

niin tuota...oliko tarkoitus nauhoittaa se akkari ja laulu samaan aikaan? vai erikseen?

Jos samaan aikaan niin sitten ehdottomasti isokalvoinen konkka. Sitä kitaraa voi napsia talteen siinä sivussa myös dynaamisella mikillä - itse en ole kokeillut, mutta tuttu äänittäjä on ja kuulosti ihan hyvältä. Siihen käy ihan perus viisseiskakin (siis Shuren SM57), sen sijoittelun kanssa saa ehkä olla hieman tarkempi kuin jonkun muun dynaamisen puikulan. Se on ainakin halpa vaihtoehto.

Itse olen nauhoitellut akkaria isokalvoisella C414:lla, lähinnä strummailujuttuja. Nyt pitäisi perehtyä kahden mikin metodiin kun pikkailujuttujakin tarttis laittaa narulle. Toiseksi mikiksi laitan AKG:n C451B:n.

Yks syy miksen itse nauhoittaisi akkaria ja laulua samanaikaisesti esim. just tuolla jälkimmäisellä on, että ainakin oma laulu kuulosti sen läpi vähän luonnottomalta, oliskohan oma ääniala jotain baritonin ja tenorin välimaastoa. Kimakampiin naisvoksuihin voi olla ihan käypä vehjes, en tiiä.

[NeliX4]

IMHO kokeilematta ei kannata ostaa, jos ei ole aikonut ostaa alan standardia. AKG 414 ja Neumannit on "alan standardeja", jotka soundaa neutraalilta. Halvalla voi saada erinomaisen mikin ja ei kannata maksaa mistään mitä ei kuule. Kaks erilaista 200€ mikkiä on parempi, kuin yksi 400€ mikki. Ite tykkään, että siepot tekee jo lähtökohtaisesti haluttua soundia.

http://www.huuto.net/kohteet/uusi-gap-t ... /163564012 tai
http://www.huuto.net/kohteet/heil-pr-40 ... /164282612
http://www.huuto.net/kohteet/adk-vienna ... /163564007

... joita saa ainakin täälläpäin testata - vaikka kaikkien aiemmin mainittujen rinnalla.

[Juxx]

Studio Projects B-sarjan mikit ovat hyviä nimenomaan sekä laulun että kitaran äänitykseen. Eikä ole hinnalla pilattu. Itse omistan b1:sen ja hyvin toimii. Muistakaa että mikin asento ja asettelu on suuressa roolissa akustisen kitaran äänityksessä. Jos mulla olis 400e budjetti, panostaisin 200e mikrofoniin. Lopuilla sitte akustiikkaa ja muuta. Alle 500euron kondensaattorimikeissä erot eivät ole suuria.

[Juz]

Mulla on itellä ollu toi Rode NT2-A ja voin sanoa, että se on kyllä yllättäny todella positiivisesti. Tosi monipuolinen mikki: löytyy 3 suuntakuviota, pari taajusleikkuria ja tietty -5db ja -10db. Ollaan bändin kanssa äänitetty sillä kaikkea: laulua, kitaraa (akustista, cleania, säröä), rumpuja ja myös ihan tilamikkinäki kokeiltu. Toimi hyvin kaikissa tarkotuksissa, mut mun mielestä se oli kyl ihan ehdoton nimenomaan laulussa. Parempi ku osa kalliimmistaki mikeistä. Kannattaa toki muistaa, että mikin saundi on myös paljon kiinni tilasta ja etuasteesta. (itselläni on apogee duet ollut pääasiassa) Jos on millään tilaisuus kokeilla mikkejä ni kannattaa ehdottomasti kokeilla mahd. monta erilaista. Esim. jossain tapauksissa laulajalle on sopinut paremmin sm57, kun huomattavasti kallimpi suurikalvoinen kondensaattorimikrofoni...