20 vuotta ja risat aineistonhallinnasta leipänsä saaneena allekirjoitan tuon ylläolevan täysin (mun kohdalla puhutaan siis järjestelmistä, joissa tiedostojen/dokumenttien lukumäärät lasketaan miljoonissa).spiidi78 kirjoitti:Se, että minulla on 3 ulkoista kovalevyä, koska tiedostot eivät mahdu yhdellekään ja että niissä on samoja tiedostoja (backupeja) taitaa jo kumota koko ajatusmallin + se, että käytän niitä tiedostoja 3 eri paikassa. Mitäs jos yksi kovalevy hajoaa? Menee koko tietokanta uusiksi, jos se kerran pitää olla piilossa käyttäjältä. Mistä tiedän mitä tietoa katosi, kun kerran kaikki on piilossa? Mukavaa, kun häviää puolet koodausprojektista sen kovalevyn mukana, koska en itse saanut määritellä loppupeleissä sen sijaintia. Miksi ollaan vielä 1980-luvulla? Siksi, että tämän hetkinen on ylivoimaisesti toimivin malli. Kukaan täysjärkinen ei luota monimutkaisiin tietokantoihin, koska ne hajoaa ennemmin tai myöhemmin omaan monimutkaisuuteensa + ne on raskaita verrattuna tämänhetkiseen tiedostojärjestelmään + HANKALA YLLÄPITÄÄhonpsu kirjoitti:Annan nyt edes yksi kunnon esimerkki missä relaatiotietokantapohjainen ei tule kysymykseen?"Works on paper" on pikkasen eri asia, kuin reaalimaailma.
...
Siinä, että ikävät tekniset asiat piilotetaan siltä loppukäyttäjältä parin kerroksen taakse, ei ole mitään pahaa; se on päinvastoin suositeltavaa. Heti kun ne kerrokset puretaan auki, ollaan juuri noiden ym. ongelmien ja haasteiden edessä (vikatilanteet, backupit, hajautus jne.). Teollisuuden isot DAM/CMS-järjestelmät ja niiden haasteet eivät loppujen lopuksi ole enää niin kovin kaukana nykykäyttäjän tilanteesta, nyt kun meillä kaikilla on levyt täynnä digitauhkaa, ja lisää tunkee joka tuutista.