Näytä valokuvasi – Catch the moment

[Peitsamo]

No valottaako se Leica Panasonic nuo kuvat yleensä oikein ihan automaattisilla asetuksilla?

[Mikael K.]

Parempi siis alivalottunut kuin ylivalottunut? Voi herranen aika tätä hifismiä

Alkuahan se vasta on. Oletko kuullut Anselm Adamsin ja Fred Archerin kehittämästä Zone Systemistä? Lyhyesti sanottuna se on optimaalinen menetelmä valottaa ja kehittää kuva. Lue edellisestä linkistä lisää tai googlaa kyseisellä sanalla lisätietoja.

[Salamijakk]

Parempi siis alivalottunut kuin ylivalottunut? Voi herranen aika tätä hifismiä

Alivalottuneen kanssa pärjää kyllä, mutta ylivalottunut on oikeasti ongelmallinen. Ainakin printissä. Digimediassa sen kanssa pärjää paremmin.

Onneksi dynamiikka digikameroissa lähestyy jo lähes filmikameroiden tasoa laadukkaimmissa digikameroissa.

Olenkin kehitellyt dynaamista digipikseliä ja se ei olekaan enää neliö.

digipikseli.jpg

[Tauvo]

No valottaako se Leica nuo kuvat yleensä oikein ihan automaattisilla asetuksilla?

En tiedä, kun en ole yhtäkään kuvaa sillä automaattiasetuksilla ottanut...

[Lihapipo]

No valottaako se Leica Panasonic nuo kuvat yleensä oikein ihan automaattisilla asetuksilla?

Ei valota, eikä valota mikään muukaan kamera. Tai no, en ainakaan ole törmännyt erittäin rajallisessa kokemuksessani sellaiseen ihmeeseen, joka valottaisi aina oikein. En tosin ole koskaan askarrellut minkään miljardiluokan pro-kameran kanssa, joten enpä tiedä, ovatko haiend-roippeet parempia tässä. Aika usein valotusta joutuu vähän säätämään mitattuun nähden, ja filmien aikana asia oli vähän kinkkinen, kun ei ollut histogrammeja tahi muita vastaavia näkyvissä heti kuvan ottamisen jälkeen. "Turistiräpsyyn" riittävän hyvän valotuksen saanee useimmiten luottamalla kameran mittaukseen, mutta jos haluaa kikkailla, niin sitten ei.

Ei se valo pysy vakiona kuin kontrolloidussa labraympäristössä, ja siitä koko jutussa onkin kyse. Valo vaihtelee koko ajan. Ihmisen silmä ei ole niitä tarkimpia instrumentteja valon määrän analysointiin, ja halvinkin digikamera pystyy parempaan. Jutun huomaa erityisen helposti, kun ottaa loisteputkivalaistuksessa kuvia yli 1/125 valotuksella. Loisteputkivalaisin "välkkyy" eri värejä niin nopeasti, ettei silmä ehdi sitä huomata, mutta kamera kyllä huomaa helpostikin. Sarjakuvauksella jollain esim. 1/250 valotusajalla tuloksena on sarja kuvia, joissa on outoja värivirheitä, vaikka asetuksia olekaan muutettu kuvien välillä. Kokeile huviksesi, jos omistat digikameran, joka kykenee jonkinlaiseen sarjakuvaukseen. Valkoinen tausta paljastaa efektin parhaiten. Tämän pohjalta voidaan esittää väite, että valotettava pinta ei siis mitenkään säätele mitään, vaan nimenomaan sen valotettavan pinnan toimintaa säädellään valon määrällä ja aallonpituudella. Optiikka taas pitää huolen siitä, että se valo saadaan kohdistettua siihen paikkaan valotettavalle pinnalle kuin halutaan. Nykyään puhutaan resoluutiosta, mutta analogitekniikassa sellaista suuretta ei ole näkemykseni mukaan olemassakaan. Ei ole mitään "on/ei ole"-rakennetta, kuten digitaalitekniikassa, vaan on "on, on vähän, on vähän vähemmän, on vielä vähemmän, on vielä hiukan vähemmän, ei ole oikeastaan paljoakaan, ei ole… jne." Muutos on teoriassa portaaton, ja digitaalitekniikassa muutos on aina, poikkeusetta askellettu.

Oikeastaan voisi ajatella niin, että valotettu kuva, oli se sitten filmille, hopealevylle tai digikennolle valotettu, on tavallaan keskiarvo siitä valosta, joka valotettavalle pinnalle lävähtää siinä valotuksen aikana. Jos nyt oikein viilataan välimerkkejä, niin yksikään valokuva ei vastaa sen hetken todellisuutta. Mitä pidempi valotusaika, niin sitä suurempi skaala. Joskus muinoin postaamani vastavalokuva Suomen Joutsenesta on hyvä esimerkki. Kuva ei vastannut sitä, minkä näin silmilläni, vaan tietyn kohteen valotuttua oikein (taivas) kaikki muu oli liki mustaa. Silmilläni näin kyllä paatin oikein hyvin, mutta kamera ei sitä osannut nähdä.

Oman näkemykseni mukaan on sitä parempi, mitä vähemmän tietää valokuvauksen tekniikasta. Silloin osaa keskittyä olennaiseen, eli siihen, mitä kuva sisältää. Minä voin rehellisesti sanoa, etten ole ottanut yhtäkään mielestäni hyvää kuvaa sitten… no, jotain 17 vuotta siitä on, kun ensimmäisen kerran sain räpylääni järjestelmäkameran. Siitä lähtien kehitys on ollut lähinnä teknistä, eikä niinkään kuvauksellista. Harmillista kyllä, minulla ei enää ole noita kuvia, jotka tein pimiössä ihan itte alusta loppuun. Muistan ne kuvat kylläkin elävästi, ja niissä oli vain jotain… kivaa. Nykyään kuvien ottaminen on lähinnä teknistä suorittamista, ja truismeihin takertumista. Puolustuksekseni sanon, että niin on valtaosalla ammattikuvaajistakin, jotta sinällään tässä ei olla hävitty paljoakaan. No, tosin minusta parhaat kuvat on tosiaan otettu lähinnä jollain kenkälaatikkoa muistuttavilla instrumenteilla joskus pimeällä keskiajalla, silloin kun KunkkuJ ennätti eläkeikään.

[Peitsamo]

Oman näkemykseni mukaan on sitä parempi, mitä vähemmän tietää valokuvauksen tekniikasta. Silloin osaa keskittyä olennaiseen, eli siihen, mitä kuva sisältää.

Nyt pääsimme asian ytimeen. Tämä itse asiassa pätee ihan kaikkeen mahdolliseen, kun asiaa alkaa tarkemmin pohtimaan. Tai kuten eräs herra sanoi "keskity siihen mikä on oleellista ja tärkeää. Jos jokin asia on epäoleellista eikä tärkeää niin unohda se".

Täydellistä 8)

[hatey]

No valottaako se Leica nuo kuvat yleensä oikein ihan automaattisilla asetuksilla?

En tiedä, kun en ole yhtäkään kuvaa sillä automaattiasetuksilla ottanut...

Yllättävän hyvin toimii automatiikka. Oheinen valosaastekuva on otettu kevyehkössä lumisadekelissä käsivaralta räps-asetuksilla, eli automatiikalla. Lumisateen huomaa katuvalon valokehrästä.

[Tauvo]

Urheilupuisto viimeistä kertaa...

[KunkkuJ]

Äh, eikö noille neitikamerakuville voisi keksiä jotain muuta paikkaa kuin tämä VALOKUVAkeskustelu? Kohta ihmisillä menee neitipokkarikuvat ja oikeat valokuvat sekaisin...

[Tauvo]

^ Kun on hyvän kokoiset varusteet muuten, ei tarvi raahata varmuuden vuoksi mitään kalliin näköisiä isoja turhakkeita mukanaan. Täytyy myös opetella ensin näillä pienemmillä laitteilla, että sitten tietää kannattaako harrastusta jatkaa.

[KunkkuJ]

^ Kun on hyvän kokoiset varusteet muuten, ei tarvi raahata varmuuden vuoksi mitään kalliin näköisiä isoja turhakkeita mukanaan.

Isoja turjakkeita? Neitikameran omistajan kateellista panettelua, sanon minä! Sitä paitsi, kysy vaikka naisilta, onko koolla väliä. On se jotenkin säälittävän näköistä, kun iso mies kuvaa jollain kämmenen pohjaan uppoavalla pokkarilla. Tietysti, jos ei ole varaa ostaa kunnon kameraa, niin...)

[skip]

Täytyy hiukan kommentoida, että jotenkin noissa Tauvon kuvissa lumi näyttää luonnottomalta. Näyttää enemmän tiheältä vaahdolta kuin lumelta. En tiedä sitten johtuuko jostain jälkikäsittelystä vai mistä, mutta luonnottoman "pehmeältä" näyttää mielestäni.

[Tauvo]

Täytyy hiukan kommentoida, että jotenkin noissa Tauvon kuvissa lumi näyttää luonnottomalta. Näyttää enemmän tiheältä vaahdolta kuin lumelta. En tiedä sitten johtuuko jostain jälkikäsittelystä vai mistä, mutta luonnottoman "pehmeältä" näyttää mielestäni.

Se on totta. Vähän meni överiksi, mutta kun oli niin pirun ruma keltainen kuopalle kävelty niin ajattelin pilata sen tällä kertaa näin...

Isoja turjakkeita? Neitikameran omistajan kateellista panettelua, sanon minä! Sitä paitsi, kysy vaikka naisilta, onko koolla väliä. On se jotenkin säälittävän näköistä, kun iso mies kuvaa jollain kämmenen pohjaan uppoavalla pokkarilla. Tietysti, jos ei ole varaa ostaa kunnon kameraa, niin...)

En minä kameraa naisen värkkiin tunge, ainakaan sisälle. Ja jos niin joskus päätän tehdä, kokeilen pienimmällä laitteella ensin...

[KunkkuJ]

En minä kameraa naisen värkkiin tunge, ainakaan sisälle. Ja jos niin joskus päätän tehdä, kokeilen pienimmällä laitteella ensin...

Neitikameran lisäksi likainen mielikuvitus. Enhän minä missään tuollaista kehottanut tekemään, vaan kysymään naisen mielipidettä.

[Mikael K.]

Äh, eikö noille neitikamerakuville voisi keksiä jotain muuta paikkaa kuin tämä VALOKUVAkeskustelu? Kohta ihmisillä menee neitipokkarikuvat ja oikeat valokuvat sekaisin...

Tästä päästään oivasti itse aiheeseen. Mikä se on se valokuva, josta niin kovasti kiivaillaan ja ollaan valmiit polttamaan roviolla toisella tavalla ajattelevat?

[Tauvo]

Äh, eikö noille neitikamerakuville voisi keksiä jotain muuta paikkaa kuin tämä VALOKUVAkeskustelu? Kohta ihmisillä menee neitipokkarikuvat ja oikeat valokuvat sekaisin...

Tästä päästään oivasti itse aiheeseen. Mikä se on se valokuva, josta niin kovasti kiivaillaan ja ollaan valmiit polttamaan roviolla toisella tavalla ajattelevat?

Minulle on opetettu, että se on valolla piirtämistä, nimensä mukaisesti. Ja minähän en kyseenalaista.

[Mikael K.]

-- Mikä se on se valokuva, josta niin kovasti kiivaillaan ja ollaan valmiit polttamaan roviolla toisella tavalla ajattelevat?

Minulle on opetettu, että se on valolla piirtämistä, nimensä mukaisesti. Ja minähän en kyseenalaista.

Tästä päästään kätevästi seuraavaan vaiheeseen. Mennään pimeään huoneeseen neulanreikäkameran kanssa ja aletaan piirtämään taskulampulla kohde näkyväksi. Hieman modernimmassa versiossa on tietysti suljin ym. systeemit, niin että parilla säädöllä ja nappia painamalla saadaan se kuva. Tähän asti aihe on melko ongelmaton.

Muutaman hypyn ja monimutkaistusten jälkeen joidenkin mielestä se on tärkeää mitä kuvalla halutaan kertoa ja toisten mielestä taas se on tärkeää, että jokainen yksityiskohta näkyy terävänä ja oikean värisenä. Tätä voi ilkeästi kutsua hifistelyksi jos sattuu olemaan kiinnostunut enemmän kuvan viestistä kuin siitä näkyykö se viimeinenkin syylä tarkasti kuvassa.

Vielä yksinkertaistava esimerkki loppuun. Nykyisin halutaan, että kaikki näyttää kauniilta. Sillä ei ole merkitystä mitä on pinnan alla. Sisältö on jäänyt muodon ulkopuolelle. Kiiltävän kuoren alta on vaikea havaita, että sisällä ei olekaan mitään.

[Tauvo]

^ No, toisaalta kiiltävä kuori on hyvä keino kiinnittää huomio. Useinhan se nykymaailmassa näyttää olevan se ainoa joka merkitsee. Siinä mielessä kiiltävä, haluttava ja sisältä ontto kuvaa nykymenoa ihan hyvin...
Eikö taide yleensäkin kuvaa juuri sitä aikakautta ja sen ajan arvoja, jolloin teos on tehty. Joko kritisoiden tai virran mukana uiden?

Onneksi on kuitenkin olemassa Hompun "Näytä valokuvasi"-ketju, johon voi laittaa ottamansa kuvan, jonka ainoa ajatus saa olla: Otin kuvan, kun pystyin. Tunnustan välillä laittavani tänne jonkun kuvan ihan siinä toivossa, että joku ihmettelisi miksi ihmeessä olet pilannut kuvan muokkaamalla sen tuollaiseksi, tai vastaavasti on kiva huomata jonkun toisen pitävän lopputuloksesta. Yleensä kuitenkin kuvan tulee laittaneeksi tänne, jotta siitä tulisi joku tämän kaltainenkin keskustelu.
On myös äärimmäisen hyödyllistä vaihdella mielipiteitä toimintatavoista. Ja jos joku saa kipinän alkaa harrastamaan aktiivisemmin, se on erittäin positiivinen asia.

Tällaista tähän aikaan pyöri päässä... Saa nähdä pyöriikö vielä aamulla.

[Mikael K.]

Tällaista tähän aikaan pyöri päässä... Saa nähdä pyöriikö vielä aamulla.

Miltä aamu vaikuttaa? Täällä heräsi ajatuksia kirjoittamastasi. Kuvaaminen on kuin tilan raivaaminen viidakkoon. Jokainen esillä oleva kuva laajentaa inhimillistä kokemusta ja todentaa sen, että kuvaaja on olemassa. Tällainen hieman platonilainen ajatus syntyi päässäni tai purkautui näppäimistöltä viestisi luettuani.

"Näytä valokuvasi" -ketju on siinä mielessä hyvä, että siihen ei tarvitse puskea väkisin tuotettua taidetta. Tämä näyttäisi olevan tavoitteena ns. vakavasti otettavilla valokuvausfoorumeilla. Samalla se rajoittaa luovan vapauden minimiinsä jatkuvilla "horisontti on vinossa eikä kuvassa ole sisältöä" narinoillaan. Mikä estää kuvaamasta pelkästään sen vuoksi, että se on hauskaa? Sivussa voi syntyä myös joitakin ajan kestäviä kuvia.

[Maza]

Mikä estää kuvaamasta pelkästään sen vuoksi, että se on hauskaa? Sivussa voi syntyä myös joitakin ajan kestäviä kuvia.

Mikä onkaan mukavampaa, kuin katsella vanhoja valokuvia vaikka kotikaupungista. Ihan arkisia otoksia eli näpsyjä kaduista, taloista, ihmisistä, autoista... Tällaisia valokuvia pitäisi ottaa muistoiksi ja tuleville polville ihmeteltäviksi. Niitä "taiteellisesti parempia" kuvia voi ottaa missä maailman ajassa ja paikassa tahansa. Ne eivät kerro mitään ajasta, korkeintaan kuvaajasta. Ei silti, kyllä ne "taiteellisesti paremmat" kuvat kestävät aikaa. Onhan ne välittömästi mielenkiintoisia. Dokumentaariset kuvat kasvattavat mielenkiintoaan vasta vuosien jälkeen. Mutta silloin ne kirivät ohi.

[Touho]

Kuva ei vastannut sitä, minkä näin silmilläni, vaan tietyn kohteen valotuttua oikein (taivas) kaikki muu oli liki mustaa. Silmilläni näin kyllä paatin oikein hyvin, mutta kamera ei sitä osannut nähdä.

Yksikään ihmisen rakentamista keinosilmistä ei näe kuten ihmissilmä. Sekä filmin että valokennon näkemä kuva on jyrkempi kuin ihmissilmän, ja muutenkin erilainen jo optiikan polttovälistä ja yksisilmäisyydestä johtuen. Sitäpaitsi se "silmillä" nähtävä kuva on kahden silmän mykiön, verkkokalvon ja aivojen prosessoima yhteistulos.

Oman näkemykseni mukaan on sitä parempi, mitä vähemmän tietää valokuvauksen tekniikasta. Silloin osaa keskittyä olennaiseen, eli siihen, mitä kuva sisältää.

Noh, se on tosiaan yksi näkemys asiaan, mutta ehkä sitä ei kannattaisi yleistää. Tekniikan hallinnasta oli aina hyötyä ainakin filmiaikana, ja on siitä useimmiten hyötyä myös digiaikana.

Minusta on vaan parempi opetella ja hallita ainakin ne tekniikan perusteet, jotka voi sitten selektiivisesti 'unohtaa' tarpeen tullen. Tuommoinen tekniikan haitallisuus lienee sitten ongelma vain sellaisille, joilla on muutenkin taipumusta takertua lillukanvarsiin ja tilannekohtaisesti epäolennaisiin asioihin. Siis noin yleisesti, ketään sormella osoittamatta, tai edes itseä ylentämättä.

On toki itsestäänselvää, että toisinaan ne parhaat kuvat tulevat vähintään puoliksi tuurilla, jos/kun onnistuu olemaan oikealla hetkellä oikeassa paikassa. Mutta ei siitä kuvaustekniikan perusteiden tietämisestä taatusti haittaakaan ole. Edes tänä instant gratification -digiaikana.

[Tauvo]

Mikä estää kuvaamasta pelkästään sen vuoksi, että se on hauskaa?.

En voisi olla enempää samoilla linjoilla. Korkeampaan pohdiskeluun en valoisalla pysty, vaikka kuinka haluaisin jotain fiksua vastata tuohon lähes Descartesia mukailevaan valistukselliseen pohdintaasi.
Kuvahan syntyy kuvaajan valitsemasta kohteesta, kuvaajan valitsemalla rajauksella, valotuksella ja tarpeen vaatiessa (tai vain kokeilumielessä) jonkinlaisella muokkauksella.
Kameraan tulee jonkinlainen viha/rakkaussuhde kun sitä paljon käyttää. On kameroita ja optiikoita joihin luottaa, kun kuvaa jotain tärkeää. Silloin kun mennään oman taidon tai hankalien olosuhteiden äärirajoilla, mielellään kuvaa sellaisella kameralla, joka tottelee kuvaajaa, tai joka muuten vaan tottelee. Näin pääsen siihen pirulliseen tilanteeseen, että kamera ei muka olisikaan ainoastaan väline. Se kuulostaa jo niin väärältä, että päätän olla jäälleen kerran sitä mieltä, että kameran tehtävä on ainoastaan tehdä sitä, mihin se kuvaajan aivojen ohjaamien sormien välityksellä saa luvan. (Nyt kun vielä tietäisin, mitä ihmettä yritin sanoa?)

Mazalle: Katselin juuri kuvia kymmenen vuoden takaa albumista ja olin erittäin mielissäni, että on nekin tullut otettua. Näyttäisi ainakin niiden kohdalla käyneen siten, että silloin hyvinä pitämäni otokset eivät ole kestäneet aikaa samalla tavalla, kuin dokumentaariset roiskaisut silloin lähes merkityksettömiltä tuntuvissa paikoissa. Muuttolaatikoita, jotka ovat täynnä tavaraa, joista suurinta osaa ei enää ole...jne...

En aio jatkossakaan pyrkiä mihinkään elämää suurempaan. Haluan vain näyttää mihin kiinnitän huomioni, jos silmäni ovat auki.

[Carde]

Tuossa oli vielä illalla liiteri, nyt siinä on jotain muuta..
Lumen määrästä voi funtsia että kun tälläista 180cm mittasta kääpiötä mittatikkuna käyttäen, nuo pyörasakset on navankorkeudella.

[Erño]

Märkä lumi on jännä asia. Täällä päin tuota lunta ei ole satanut niin paljoa, että sitä pitäisi vielä tiputella katolta. Maaliskuussa sitten, jos lunta tulee siihen mennessä lisää.

[Maza]

Märkä lumi on jännä asia.

Eikä ole. Se on vittumainen asia.