Jos kuvittelet, että olemme menneet takapakkia terveydenhuollossa viimeiset pari vuotta, niin se ei ole mitään verrattuna siihen, jos menisimme ajassa takaiain 100 vuotta.Stargazers kirjoitti:Kyllä ja en, kaksipiippuinen juttu. Nykyinen terveydenhuolto on monessa mielessä hyvä juttu, mutta siinä on menty muutamissa kymmenissä vuosissa huonompaan suuntaan (julkisen terveydenhuollon saralla).
Tuo on silti täyttä utopiaa jos verrataan tilanteeseen 100 vuotta sitten.Yksi järjetön suuntaus on mm. se, että terveyskeskukseen pitää soittaa ja varata aika ja soittoaikaa on ruhtinaallisesti tunti.
Entäs 100 vuotta sitten?Jos kesken päivää sairastuu mutta ei ole kiireinen tapaus niin se on sitten voi voi. Ennen ei (muutama vuosi sitten) moista ollut ainakaan niissä terveyskeskuksissa missä kävin.
Juu, kyllä nykyäänkin naisia kuolee synnytykseen. Mutta erittäin harvoin.Ei olisi. Kuitenkin nykyäänkin ihmisiä kuolee synnytyksiin mahdollisesti, ja niin kuoli ennenkin.
Wikipedia kertoo:Olisi mielenkiintoista nähdä jotain tilastoa/tutkimusta kuinka paljon ihmishenkiä pelastetaan nykyisenkaltaisella tekniikalla jotka olisivat ennen kuolleet synnytyksiin?
"The historical level of maternal deaths is probably around 1 in 100 births.[14] Mortality rates reached very high levels in maternity institutions in the 1800s, sometimes climbing to 40 percent of birthgiving women. At the beginning of the 1900s, maternal death rates were around 1 in 100 for live births. The number in 2005 in the United States is 11 in 100,000, a decline by two orders of magnitude,[11] although that figure has begun to rise in recent years, having nearly tripled over the past decade in California.[15] For the United States, 11 in 100,000 is one of the lowest estimates. Maternal deaths in the United States range up to 17 per 100,000 live births.[16]
The decline in maternal deaths has been due largely to improved asepsis, fluid management and blood transfusion, and better prenatal care.[citation needed] Recommendations for reducing maternal mortality include access to health care, access to family planning services, and emergency obstetric care, funding and intrapartum care.[17]"
Eli sata vuotta sitten Yhdysvalloissa noin 1% synnytyksistä päättyi naisen kuolemaan, nykyään tuo lukema on 0.011%.
Juu niin jää, mutta tuo ei vaikuta minun elämääni millään tavalla. Jos stressaisin tuota, voin aina luopua kirjastokortista ja pankkikortista.Kyllä. Tarkoitan erilaista vapautta. Tarkoitan vapautta yksilöihin kohdistuvasta holhouksesta ja kontrollista jota nykyisin harrastetaan suhteettomissa mittakaavoissa (ts. nykyään ihminen on lähestulkoonsa rikollinen kunnes toisin todistaa). Tietenkin sitä on ollut ennenkin, mutta ei yhtä suuressa mittakaavassa. Nykyään liikutpa missä tahansa, käytät pankkikorttia, kirjastokorttia ja mitä tahansa teetkin niin joka paikkaan jää tietoa liikkeistäsi.
Ei se tiedon kerääminen rajaa sinun elämääsi millään tavalla. Se voi olla kummallista, ja se voi olla epämiellyttävä ajatus, mutta se ei ole mitenkään rajoittanut minun tulemisiani ja menemisiäni.Ei sillä että minulla mitään salattavaa olisi, mutta silti pidän sitä jotenkin luonnonvastaisena toimintana että kerätään tietoja turhankin paljon. Se on sitä mitä tarkoitan että nykyään ollaan vähemmän vapaita olemaan ja menemään ja elämään.
Se velan ottaminen on jokatapauksessa oma päätös, eikä ketään pakoteta siihen, Jos haluaa päästä eroon siitä velasta, niin ainahan se asunnon voi myydä, ja maksaa lainan pois.Nemesis kirjoitti:Niin, toisaalta nykyään meillä on myös hyvin paljon velkaantuneita ihmisiä jotka elävät velkarahalla. Onko se vapautta jos ottaa ison velan (asuntoa varten) jonka seurauksena lähestulkoonsa joutuu menemään töihin kuin töihin jotta sen saa maksettua? En ainakaan itse pidä sitä merkkinä vapaudesta, mutta toki eriäviä näkemyksiä saa olla eikä oma näkemykseni ole ainoa oikea.
Äärimmäinen köyhyys, jonka seuraus nälkäkuolema on, on erittäin tehokas vapauden rajoittaja.Nemesis kirjoitti:Nälkään kuoleminen ei ole riippuvainen vapaudesta. Ihminen voi olla nykyäänkin "vapaa" mutta silti kuolla nälkään. Ihminen voi olla myös vanki, ja silti kuolla nälkään.
Velkaantuminen on jokatapauksessa oma valinta. Jotkut ottavat velkaa, jotkut eivät ota. Jotkut vuokralla asuvat tuttuni ovat ihmetelleet, että miksi otan ison lainan kotiani varten. Minä olen ihmetellyt, että miksi he maksavat vuosikymmenet ventovieraalle rahaa, ilman että heille jää siitä itselle mitään käteen. Minulle ainakin jää se asunto. Tässä on eri näkökulmia, ja ihmisillä on erilaisia tavoitteita ja toiveita.Ei tarvitse olla pahoillaan vaikka oletkin eri mieltä (tai no, tiedän itsekin että se on nostalgiaa joten siltä kantilta samaa mieltä). Itseni mielestä suuri osa nykyihmisistä on samalla tapaa huonossa jamassa. Isoja velkoja joita varten joutuu tekemään jotain josta saa rahaa, jotta saa maksettua velkojaan. Toki en sano etteikö näin saisi elää, mutta itse pidän sitä ei-niin-vapaana tapana elää.
Nimenomaan. Kuukausiliitteessä oli muutama kuukausi sitten juttu miehestä ja tämän perheestä, Mies oli päättänyt täysin irtautua oravanpyörästä. He asuivat maalla, ja valmistivat itse tarvekalunsa, kankaansa, vaatteensa, ruokansa.... Jopa vessapaperi oli omatekoista (rahkasammaleesta muistaakseni).Juu, on hyvä että on mahdollisuuksia koska eiväthän kaikki halua elää kuten itse haluan.
