KunkkuJ kirjoitti:Alan olla huolestunut tuosta Mikaelin puukkoharrastaksesta. Puukkohan on vaarallinen ase ja valitettava totuus on, että jos puukon hankkii, usein sitä tulee myös käytettyä.
No ehkä niitä siellä susirajan takana käytetään yleisemmin debattien apuvälineenä, kun siellä se sosiaalinen kanssakäyminen voi olla vähän primitiivisempää, mutta ainakin täällä sivistyneemmässä osassa maata niitä käytetään ihan päivittäin kaikenlaiseen tarpeelliseen.
Mullakin on täällä montakin erilaista puukkoa, joilla on vuoltu mm. leppälastu jos toinenkin, ynnä muuta vastaavaa. Muunlaisiakin veitsiä on, jopa nykyajan lapsille ilmeisesti jo tuntematon esine nimeltä leipäveitsi.
Ostin tuossa muuten hiljattain kauppareissulla wanhanaikaisen siivuttamattoman ruislimpun. Oli jotenkin mukana veistellä siitä kunnon vankkateräisellä veitsellä omanlaisia siivuja ja mutustaa menemään, varsinkin kun pussissa mainittujen valmistusaineiden lista oli varsin lyhyt; ruisjauho, vesi, hiiva ja suola. Ei ensimmäistäkään vokaalia saati numerokoodia, saati muitakaan bentsoaatteja ja ties mitä myrkkyjä. Ihan sitä itteään vaan.
Jotenkin en vaan hirveästi tykkää siitä, että nykyään kaikki muutkin kuin paahtikset on leikelty valmiiksi, ja se nk. leipä ei muutu miksikään edes viikossa, kun valmistusainelistalla voi olla puolentusinaa vokaali-ja numeroyhdistelmää ja ties mitä säätöainetta. Lisäksi se valmiiksi siivuttaminen nostaa turhaan leivän hintaa. Kysykää vaikka leipomoista, joissa niitä tehdään. Siis olettaen että kyseessä on vielä paikallinen tuote, eikä konsonanttikaupoissa yleisesti myydyt Baltian maissa leivotut leivät.
Tämä ei tietty liity juuri mitenkään tähän puukkoasiaan, mutta tulipahan vaan tuosta veitsen käyttötarpeista mieleen, ja ainakin minä arvostan vielä tuommoisia vanhanaikaisia asioita, kuten hyviä veitsiä ja kunnon lisäaineetonta leipää. Sitäpaitsi, kylläpä se kunnon puukko toimii myös kätevänä yleisveitsenä, jolla tarvittaessa leikkelee vaikka siivuja ruislimpusta.