Uskokaa tai älkää: Uskontokeskustelu vm. 2011

[ManiMicci]

...Mutta semmoinen toive olisi, että opettelisimme täälläkin kunnioittamaan niitä arvoja, joihin toiset ovat kasvaneet ja valinneet.

Jokaisella on toki oikeus uskoa mihin huvittaa, mutta en nyt ihan äkkiä menisi pyytämään esimerkiksi juutalaisilta kunnioitusta natseille tai mustilta Ku Klux Klanille.

[KunkkuJ]

Jokaisella on toki oikeus uskoa mihin huvittaa, mutta en nyt ihan äkkiä menisi pyytämään esimerkiksi juutalaisilta kunnioitusta natseille tai mustilta Ku Klux Klanille.

Tässä hyvä esimerkki toisen viestin tulkintatavasta, josta on syntynyt sanonta: " lukee kuin piru raamattua". 8)

[nallemaija]

Ateismista ja ateisteista puhuttaessa mielestäni usein käytetään vähintäänkin erikoisia sanavalintoja. Ateisteista puhutaan kuin olisivat jokin järjestäytynyt joukko ja rinnastetaan se näin uskontoon, mitä se ei mielestäni missään nimessä ole. Ateismiin ei myöskään liity mitään yhteisesti määriteltyjä sääntöjä tai tapoja joita jokaisesta uskonnosta löytyy.

Myös ateistiksi "kääntyminen" tuntuu oudolta, kun itse miellän ateistin ihmiseksi, jolta puuttuu jumalusko. Näinhän se suora käännös meneekin. Ehkä voisi sanoa että ateistiksi kasvetaan mieluummin kuin käännytään. Ei kai kukaan voi tosissaan yhtäkkiä päättää että nyt en usko jumalaan.

[Tauvo]

Myös ateistiksi "kääntyminen" tuntuu oudolta, kun itse miellän ateistin ihmiseksi, jolta puuttuu jumalusko. Näinhän se suora käännös meneekin. Ehkä voisi sanoa että ateistiksi kasvetaan mieluummin kuin käännytään. Ei kai kukaan voi tosissaan yhtäkkiä päättää että nyt en usko jumalaan.

Sen verran haluan viilata pilkkua, että kuten niin monet muutkin tässä maassa, olen saanut kristillisen kasteen ja olen käynyt rippikoulun. Se vaan oli tapana, koska maassamme hyvin usein oletetaan vastasyntyneiden olevan riittävän fiksuja päättämään haluavatko liittyä johonkin seurakuntaan...

Myöhemmin, kun aloin huomioimaan ympärillä tapahtuvia asioita ja tutustumaan luonnontieteisiin alkoi tuntua siltä, että minulle on valehdeltu.

Olen siis jossain mittarilla kääntynyt ateistiksi. Toisaalta ei voisi kyllä kirkkailla silmillä väittää koskaan mihinkään edes uskoneensa.

Ja siitä suvaitsevaisuudesta ja siitä mitä se on. Ensinnäkään ei ole nyt eikä tulevaisuudessa mitenkään "passe". Se on äärimmäisen viisas käyttäytymismalli, joka toimii molempiin suuntiin. Kun minä hyväksyn eri jumaliin uskovat ihmiset tasavertaisikseni, oletan käytökselläni heidän ajattelevan samoin.

Kyllä tähän maailmaan mahtuu erilaisella maailmankatsomuksella varustettuja ihmisiä...

[Mikael K.]

Ajattelen niin, että esimerkiksi lähetystyö ei ole käännyttämistä. Kaikilla on aivot ja ihminen ei ole lammas. Ketään ei voi oikeasti kääntää mihinkään, vaan asiasta voi vain kertoa. "Musta Jeesus on olemassa, ja se diggaa sua." Siinä se. Kukin tehköön sillä tiedolla mitä haluaa.

Tuo ei vaan yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Ihmisiä voi käännyttää mielin määrin. Jopa sinänsä älykkäänpuoleinen ihminen voidaan saada suht helposti käännytettyä johonkin uskonnolliseen tai poliittiseen agendaan sosiaalisesti otollisessa ilmapiirissä.

Minä puolestani väitän vastaan. Tunnen lähetystyötä sen verran, että kaipaamaasi sosiaalista ilmapiiriä ei useinkaan ole olemassa. Tilanne on usein se, että lähetystyöntekijä saa paiskia töitä hiki hatussa vuosia ja joskus jopa vuosikymmeniä ennen kuin mitään tapahtuu. Muutoksen syy ei ole sosiaalisesta hyväksymisestä johtuvaa vaan syyt ovat syvemmällä. Kristillisellä kielellä ilmaistuna syntinen kohtaa Kristuksen ja se muuttaa koko elämän asenteen.

Toisaalta olen ollut tilanteissa, joissa sosiaalinen ilmapiiri on ollut otollinen kaikille hölmöyksille. Eräskin merkittävä karismaattinen järjestö kokoaa vuosittain hallillisen ihmisiä kokoon ja meno niissä on varsin villiä. Ilmapiiri on mukaansa tempaavaa ja joukkohurmos on lähellä. Tällaisissa tilanteissa yksilö antaa vastuun toisille omasta elämästään ja se ei johda mitenkään positiivisiin tilanteisiin. Tämänkin olen nähnyt ja siivonnut raunioita yrittäen saada ihmisiä takaisin elämään.

[heilei]

...
Ja siitä suvaitsevaisuudesta ja siitä mitä se on. Ensinnäkään ei ole nyt eikä tulevaisuudessa mitenkään "passe". Se on äärimmäisen viisas käyttäytymismalli, joka toimii molempiin suuntiin. Kun minä hyväksyn eri jumaliin uskovat ihmiset tasavertaisikseni, oletan käytökselläni heidän ajattelevan samoin.
...

Näinhän sen pitäisi ideaalissa maailmassa mennä, mutta tämä päätyy äkkiä siihen ikävään paradoksiin, että suvaitsemiseen ja hyväksymiseen sisältyy aina se oma (tai sen oman uskonnon) käsitys oikeasta ja väärästä. Minä en suvaitse tai hyväksy murhamiehiä, -naisia, pedofiilejä tai väkivaltaa, eikä onneksi kovin moni muukaan tässä maailmassa. Ympäriltämme löytyy kuitenkin esimerkkejä sekä yksilöistä että yhteisöistä, joiden mielestä noitakin ilmiöitä pitää, tietyillä reunaehdoilla, suvaita ja ymmärtää.

Jonkun pitäisi tulla ja kertoa ne lopulliset säännöt oikeasta ja väärästä, niin niistä ei tarvitsisi tapella. Useimpien uskontojen mukaanhan tämä on jo tapahtunut, ja kirjojakin tästä on kirjoitettu, vielä kun päästäisiin yksimielisyyteen siitä, mikä niistä on oikeassa...

[Tauvo]

Minä en suvaitse tai hyväksy murhamiehiä, -naisia, pedofiilejä tai väkivaltaa, eikä onneksi kovin moni muukaan tässä maailmassa. Ympäriltämme löytyy kuitenkin esimerkkejä sekä yksilöistä että yhteisöistä, joiden mielestä noitakin ilmiöitä pitää, tietyillä reunaehdoilla, suvaita ja ymmärtää.

Jonkun pitäisi tulla ja kertoa ne lopulliset säännöt oikeasta ja väärästä, niin niistä ei tarvitsisi tapella. Useimpien uskontojen mukaanhan tämä on jo tapahtunut, ja kirjojakin tästä on kirjoitettu, vielä kun päästäisiin yksimielisyyteen siitä, mikä niistä on oikeassa...

Ei varmaan kukaan terve ihminen raikauksia, väkivaltaa ja murhia hyväksy. Mielestäni hyvä mittari siinä on sivistysvaltioissa olemassa oleva laki. Sekin toki vaihtelee, mutta kysyköön vaikka Amnestyltä, Unicefiltä tai Punaiselta Puolikuulta, jos ei ole varma mikä on oikein?

[jjari]

Minä en suvaitse tai hyväksy murhamiehiä, -naisia, pedofiilejä tai väkivaltaa, eikä onneksi kovin moni muukaan tässä maailmassa. Ympäriltämme löytyy kuitenkin esimerkkejä sekä yksilöistä että yhteisöistä, joiden mielestä noitakin ilmiöitä pitää, tietyillä reunaehdoilla, suvaita ja ymmärtää.

Jonkun pitäisi tulla ja kertoa ne lopulliset säännöt oikeasta ja väärästä, niin niistä ei tarvitsisi tapella. Useimpien uskontojen mukaanhan tämä on jo tapahtunut, ja kirjojakin tästä on kirjoitettu, vielä kun päästäisiin yksimielisyyteen siitä, mikä niistä on oikeassa...

Mielestäni hyvä mittari siinä on sivistysvaltioissa olemassa oleva laki.

Tarkoitatko että kaikki valtiot joissa on laki ovat sivistysvaltioita, vai viittaatko nyt vain joidenkin valtioiden lakiin?

[Cathi777]

Ajattelen niin, että esimerkiksi lähetystyö ei ole käännyttämistä. Kaikilla on aivot ja ihminen ei ole lammas. Ketään ei voi oikeasti kääntää mihinkään, vaan asiasta voi vain kertoa. "Musta Jeesus on olemassa, ja se diggaa sua." Siinä se. Kukin tehköön sillä tiedolla mitä haluaa.

Tuo ei vaan yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Ihmisiä voi käännyttää mielin määrin. Jopa sinänsä älykkäänpuoleinen ihminen voidaan saada suht helposti käännytettyä johonkin uskonnolliseen tai poliittiseen agendaan sosiaalisesti otollisessa ilmapiirissä.

Minä puolestani väitän vastaan. Tunnen lähetystyötä sen verran, että kaipaamaasi sosiaalista ilmapiiriä ei useinkaan ole olemassa. Tilanne on usein se, että lähetystyöntekijä saa paiskia töitä hiki hatussa vuosia ja joskus jopa vuosikymmeniä ennen kuin mitään tapahtuu. Muutoksen syy ei ole sosiaalisesta hyväksymisestä johtuvaa vaan syyt ovat syvemmällä. Kristillisellä kielellä ilmaistuna syntinen kohtaa Kristuksen ja se muuttaa koko elämän asenteen.

Toisaalta olen ollut tilanteissa, joissa sosiaalinen ilmapiiri on ollut otollinen kaikille hölmöyksille. Eräskin merkittävä karismaattinen järjestö kokoaa vuosittain hallillisen ihmisiä kokoon ja meno niissä on varsin villiä. Ilmapiiri on mukaansa tempaavaa ja joukkohurmos on lähellä. Tällaisissa tilanteissa yksilö antaa vastuun toisille omasta elämästään ja se ei johda mitenkään positiivisiin tilanteisiin. Tämänkin olen nähnyt ja siivonnut raunioita yrittäen saada ihmisiä takaisin elämään.

Eikös tässä kuitenkin ole ristiriitaista se, että miksi tuollaista lähetystyötä ylipäätään pitäisi tehdä. Eli kuulostaa vähän siltä, että kun tarpeeksi kauan jaksetaan jauhaa niin sitten annetaan periksi. Kyllähän riittävän kauan, kun samaa propagandaa jauhaa niin se usein lyö sitten jossain vaiheessa läpi. Vielä, kun työtä tehdään niin, että annetaan hyvää ja siinä samalla tarjotaan sitä Jesseä mukaan. Menee tavallaan koko homma vähän lahjonnan kautta. Ennen miekalla ja nykyään sitten lahjomalla.

[heilei]

Minä en suvaitse tai hyväksy murhamiehiä, -naisia, pedofiilejä tai väkivaltaa, eikä onneksi kovin moni muukaan tässä maailmassa. Ympäriltämme löytyy kuitenkin esimerkkejä sekä yksilöistä että yhteisöistä, joiden mielestä noitakin ilmiöitä pitää, tietyillä reunaehdoilla, suvaita ja ymmärtää.

Jonkun pitäisi tulla ja kertoa ne lopulliset säännöt oikeasta ja väärästä, niin niistä ei tarvitsisi tapella. Useimpien uskontojen mukaanhan tämä on jo tapahtunut, ja kirjojakin tästä on kirjoitettu, vielä kun päästäisiin yksimielisyyteen siitä, mikä niistä on oikeassa...

Ei varmaan kukaan terve ihminen raikauksia, väkivaltaa ja murhia hyväksy. Mielestäni hyvä mittari siinä on sivistysvaltioissa olemassa oleva laki. Sekin toki vaihtelee, mutta kysyköön vaikka Amnestyltä, Unicefiltä tai Punaiselta Puolikuulta, jos ei ole varma mikä on oikein?

Taitaa vaan aika harva äärifundamentalisti asioida Punaisen Puolikuun kanssa... Eri uskontojen ääriainekset ovat aina osanneet tulkita ja soveltaa omaa oppikirjaansa niin taidokkaasti, että mikä tahansa muun maailman tuomitsema teko saadaan perusteltua "oikeaksi". Islamin osalta tästä saa lukea joka päivä mistä tahansa mediasta, ja kotoista esimerkkiä ei tarvitse hakea Otaniemeä ja tapaus Koivuniemeä kauempaa (onneksi tosin maltillisemmassa mittakaavassa).

Pitäisiköhän Raamatut, Koraanit ym. elämänohjeistot antaa lakimiesarmeijan oikoluettavaksi, jotta saisimme kaikki porsaanreiät tukittua?

[Maza]

Ateismista ja ateisteista puhuttaessa mielestäni usein käytetään vähintäänkin erikoisia sanavalintoja. Ateisteista puhutaan kuin olisivat jokin järjestäytynyt joukko ja rinnastetaan se näin uskontoon, mitä se ei mielestäni missään nimessä ole. Ateismiin ei myöskään liity mitään yhteisesti määriteltyjä sääntöjä tai tapoja joita jokaisesta uskonnosta löytyy.

Ei uskovat ole yhtään sen järjestäytyneempi joukko. Päinvastoin. Uskontoja on monia ja jokaisella on oma käsityksensä siitä.
Ateismissa on kyllä uskonnon piirteitä, sellaisia, joita ateistit itse arvostelevat. Vaikkapa käännytys. Ei kestä kovin kauaa, kun ateisti tai vastaava heittää taruolennot keskusteluun. Ja tässä käännytyksessä ateistit ovat äänekkäämpiä, kuin uskovat.

[Tauvo]

Mielestäni hyvä mittari siinä on sivistysvaltioissa olemassa oleva laki.

Tarkoitatko että kaikki valtiot joissa on laki ovat sivistysvaltioita, vai viittaatko nyt vain joidenkin valtioiden lakiin?

En tarkoita, olisin kirjoittanut niin jos tarkoittaisin.

[Mikael K.]

Eikös tässä kuitenkin ole ristiriitaista se, että miksi tuollaista lähetystyötä ylipäätään pitäisi tehdä. Eli kuulostaa vähän siltä, että kun tarpeeksi kauan jaksetaan jauhaa niin sitten annetaan periksi. Kyllähän riittävän kauan, kun samaa propagandaa jauhaa niin se usein lyö sitten jossain vaiheessa läpi. Vielä, kun työtä tehdään niin, että annetaan hyvää ja siinä samalla tarjotaan sitä Jesseä mukaan. Menee tavallaan koko homma vähän lahjonnan kautta. Ennen miekalla ja nykyään sitten lahjomalla.

Ristiriidan näkeminen riippuu kontekstista. Kristinuskoon kuuluu lähetystyö, joka perustuu ennen muuta kaste- ja lähetyskäskyyn. Onhan toki niin, että jos päähän hakkaa pölkyllä riittävästi se jättää jälkensä. Se mitä itse tiedän lähetystyöstä ei ole kuvailemasi kaltaista propagandaa. Olennaista on se, että ihminen ymmärtää syntisyytensä ja tarvitsee Kristusta. Toki kaikkea muutakin voi väittää mutta se vääristää kuvan lähetystyöstä tunnistamattomaksi.

[jjari]

Mielestäni hyvä mittari siinä on sivistysvaltioissa olemassa oleva laki.

Tarkoitatko että kaikki valtiot joissa on laki ovat sivistysvaltioita, vai viittaatko nyt vain joidenkin valtioiden lakiin?

En tarkoita, olisin kirjoittanut niin jos tarkoittaisin.

Joo no se punainen puolikuu hämäs, ei sellasta ole sivistysvaltioissa

[ManiMicci]

Eikös tässä kuitenkin ole ristiriitaista se, että miksi tuollaista lähetystyötä ylipäätään pitäisi tehdä. Eli kuulostaa vähän siltä, että kun tarpeeksi kauan jaksetaan jauhaa niin sitten annetaan periksi. Kyllähän riittävän kauan, kun samaa propagandaa jauhaa niin se usein lyö sitten jossain vaiheessa läpi. Vielä, kun työtä tehdään niin, että annetaan hyvää ja siinä samalla tarjotaan sitä Jesseä mukaan. Menee tavallaan koko homma vähän lahjonnan kautta. Ennen miekalla ja nykyään sitten lahjomalla.

Ristiriidan näkeminen riippuu kontekstista. Kristinuskoon kuuluu lähetystyö, joka perustuu ennen muuta kaste- ja lähetyskäskyyn. Onhan toki niin, että jos päähän hakkaa pölkyllä riittävästi se jättää jälkensä. Se mitä itse tiedän lähetystyöstä ei ole kuvailemasi kaltaista propagandaa. Olennaista on se, että ihminen ymmärtää syntisyytensä ja tarvitsee Kristusta. Toki kaikkea muutakin voi väittää mutta se vääristää kuvan lähetystyöstä tunnistamattomaksi.

Olet kieltämättä aivan täydellisen ehdottomasti oikeassa.

Siinä tapauksessa, että kristinusko on oikeassa ja kaikki muut uskonnot ovat väärässä.
Onnea valitsemallasi tiellä.

[Pomzzi]

Minun kaksi penniäni maailmasta, sen synnystä, tuhosta.

Ensinnäkin, alkuräjähdys? En tiedä fysiikasta enempää kuin viereinen henkilö, mutta olen kohtalaisen varma että energian syntyä tyhjästä ei voida tieteellisesti selittää? Viime vuonna nousi kohu kun Stephen Hawking julkaisi kirjan, jonka mukaan Jumalaa ei ole.

"Because there is a law such as gravity, the universe can and will create itself from nothing. Spontaneous creation is the reason there is something rather than nothing, why the universe exists, why we exist,"

Sitten tämä klassinen, "mistä se tyhjyys siis tuli?" En tiedä, enkä väitä että tietäisin. Näen sen niin, että Jumalalla oli tylsää ja hän potkaisi pari universumia kasaan.

Miksi Jumala antaa tuhojen tapahtua? Miksei hän napauttanut Japanin tsunamia pyllyyn ja käskenyt häipyä? Miksei hän estänyt Vietnamin sotaa, ylipäätään mitään sotaa? Kristittyjen yleinen kanta on, että hän haluaa meillä olevan vapaa tahto ja maa. Hän ei kaitse meitä vaan antaa meidän elää elämäämme. Entä miksi, jos Raamatun mukaan ihminen on Jumalan kuva, miksi me olemme ahneita? Väkivaltaisia? Itsekkäitä? En ole Raamattua lukenut, tarjoaako se vastauksen?

Entäpä maailmojen tuho? 2012? Tästä voi kuka tahansa vetää omat mielipiteensä. Omani, bullshit. Jumalla tuskin on motiivia yhtäkkiä pamauttaa maata. Pohjois-Korealla kenties olisi, mutta ei ne siellä mitään aikaan saa.

Entäpä se äärimmäinen teoria, miksi sotia on? Miksi me kuolemme turhaan? Miksi Jumala ei pelastanut sitä vastasyntynyttä? Miksi Japani tuhoutuu pala palalta? Onko Jumalaa enää? Raamatun mukaan hän on elämä ja ikuinen, mutta Raamattukin erehtyy. Miksemme ole nähneet häntä. Tokihan jos Jumala laskeutuisi nyt Wall Streetille, tekisi pari temppua ja tulisi maan päälle kanssamme, niin ateismilta lähtisi tuoli alta. Se todistaisi heti, että kristinusko on oikeassa. Miksei hän tee sitä?

[KunkkuJ]

Uskoi sitten mihin tahansa, kiistaton tosiasia on, että me elämme vain rajallisen ajan. Luulisin, että jokainen haluaisi elää hyvää, onnellista ja henkisesti tasapainoista elämää. Joku tavoittelee tuota kaikkea työstä, joku viinasta ja naisista, huumeista,.. kuka mistäkin. Jos se hyvä elämä löytyy jollekin uskosta, mikä minä olen sanomaan, että väärin eletty? Tai ateismista. Jos joku uskoo eri tavalla kuin minä, ei minulla ole viisautta väittää, että minä olen oikeassa, sinä väärässä uskoinesi. Miten se menikään, jokainen tulee uskollaan autuaaksi.
Toki uskonnosta on mielenkiintoista keskustella, mutta yritetään nyt sitten pysyä aiheessa. Jätetään toisen valinta arvostelematta, jos itsellä ei kerran ole sitä suurta viisautta julistaa AINOAA OIKEAA RATKAISUA.

[Tauvo]

Tokihan jos Jumala laskeutuisi nyt Wall Streetille, tekisi pari temppua ja tulisi maan päälle kanssamme, niin ateismilta lähtisi tuoli alta. Se todistaisi heti, että kristinusko on oikeassa. Miksei hän tee sitä?

Mukavaa pohdintaa...

Toisaalta, jos jumala on olemassa ja päättää laskeutua vaikka Picabosteetille Timbuktuun, voi se olla joku sellainen jumala johon suurin osa maailman väestöstä uskoo, eikö mikään kristittyjen jumala.

Okei, olen väärä ihminen tähän keskusteluun, kun en koe asiaa itselleni läheiseksi, mutta kiva kuitenkin lukea näitä.

Ja sitten myös ihan maalliselta kannalta olen erittäin tyytyväinen seurakuntien olemassaoloon ja ylläpitämiin perinteisiin. Ne kun tuovat minulle töitäkin, konfirmaatio- ja hääkuvausten muodossa. Olen käytännössä kesäisin joka viikonloppu kirkossa töissä. En koe mitenkään vaikeaksi istua pakanana siellä ja tarkkailla ympäristöä. Tulen hyvin pappien kanssa toimeen ja osa heistä jopa tervehtii minua kadulla tulleessaan vastaan, usein kun näemme...

[Mulvio]

I'm glad I'm an atheist. (Paitsi kuulun vielä kuitenkin kirkkoon, kun oon alle 18 ja en voi erota yksin...)
Miten joku vielä 2000-luvullakin uskoo tollaseen kuraan?
Will there ever be a world without religion?

Tässä mielenkiintoinen kirjoitus Ricky Gervailta:
http://blogs.wsj.com/speakeasy/2010/12/ ... n-atheist/

[Macco]

Tokihan jos Jumala laskeutuisi nyt Wall Streetille, tekisi pari temppua ja tulisi maan päälle kanssamme, niin ateismilta lähtisi tuoli alta. Se todistaisi heti, että kristinusko on oikeassa. Miksei hän tee sitä?

Sitten lähtisi tuoli alta uskonnoltakin. Jumalan olemassaolo olisi sitten fakta, jolloin sillä uskomisella ei enää niin olisi merkitystä, vaan jumalan seuraamisen "hyödyt" saisi omakseen ihan vaan sillä että uskoo siihen mitä silmillään näkee.

Mikäpä osoittaisi vakaampaa omistautumista, kuin se, että uskoo ja luottaa johonkin, josta ei ole olemassa todisteita, ja vieläpä vannoo sen nimeen? "Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole" taitaa olla se uskomisen ydin.

Ja jos uskonnollisesta fanaattisuudesta puhutaan, niin tuosta edeltävästä omistautumisesta voi olla lyhyt askel siihen fanaattisuuteen.

[Anniel]

Toki uskonnosta on mielenkiintoista keskustella, mutta yritetään nyt sitten pysyä aiheessa. Jätetään toisen valinta arvostelematta, jos itsellä ei kerran ole sitä suurta viisautta julistaa AINOAA OIKEAA RATKAISUA.

Aamen.

[Pomzzi]

Sitten lähtisi tuoli alta uskonnoltakin. Jumalan olemassaolo olisi sitten fakta, jolloin sillä uskomisella ei enää niin olisi merkitystä, vaan jumalan seuraamisen "hyödyt" saisi omakseen ihan vaan sillä että uskoo siihen mitä silmillään näkee.

Mikäpä osoittaisi vakaampaa omistautumista, kuin se, että uskoo ja luottaa johonkin, josta ei ole olemassa todisteita, ja vieläpä vannoo sen nimeen? "Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole" taitaa olla se uskomisen ydin.

Ja jos uskonnollisesta fanaattisuudesta puhutaan, niin tuosta edeltävästä omistautumisesta voi olla lyhyt askel siihen fanaattisuuteen.

Tätä en miettinytkään. Kun on liput taskussa niin harva jäisi jonoon odottamaan. Toisaalta kaikki ihmiset pelastuisivat kadotukselta ja saisivat iankaikkisen elämän, mutta eipä se tosiaan uskoa olisi.

Seuraava väittämä sarjassani jumalanpilkka :
Kuten pienoisevankeliumi toteaa, "Jumala antoi ainoan poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän."
Kyseenalaistan nyt sen, että Jumala "uhrasi" ainoan poikansa. Käsitykseni mukaan Jeesus istuu Jumalan oikealla puolen (kuten uskontunnustus toteaa). Eipä ollut kummonen uhraus. Jeesus hyppäsi taivaasta pariksi vuodeksi maan päälle, vietti viikonlopun tuonelassa ja Jumala kelasi hänet takaisin ylös taivaaseen. Pam, synninpäästö kaikille. Kysymys, mitä Jumala oikeasti uhrasi?

[Stargazers]

Miksi Jumala antaa tuhojen tapahtua? Miksei hän napauttanut Japanin tsunamia pyllyyn ja käskenyt häipyä?

Vastakkain kääntäen, miksi Jumala ei antaisi tuhojen tapahtua? Jos hän puuttuisi kaikkeen suoraan eikä antaisi tapahtua mitään katastrofia tai muuta, niin eikö se olisi jo silloin se taivas missä kaikki on hyvin yms?

Miksei hän estänyt Vietnamin sotaa, ylipäätään mitään sotaa? Kristittyjen yleinen kanta on, että hän haluaa meillä olevan vapaa tahto ja maa. Hän ei kaitse meitä vaan antaa meidän elää elämäämme.

Niin, ainakin itse näen asian juurikin niin, että meille on annettu myös terve harkinta ja järki, jota voimme käyttää. Ihmiset ne sodat aiheuttavat ja ihmiset voivat sen tajuta itsekin että jos kaikki vain lakkaisivat riehumasta, sotia ei syntyisi. Siksi en pidä edes aseellista maanpuolustusta oikeana, koska se tarkoittaa (itselleni ja omasta näkökulmastani katsoen, saa olla eri mieltä) että on hyväksymässä väkivaltaan vastaamisen väkivallalla. Ihmisistä se muutos lähtee ja muita ei voi (suoraan) muuttaa kuin itseään, joten parempi pyrkiä edes itse elämään siten kuten uskoo oikeaksi.

Jos taas Jumala suoraan estäisi meiltä mahdollisuuden sotia, niin eikö ihmiset itkisi ja valittaisi siitä, että meille ei anneta vapauksia? Niin kauan kuin meillä on vapaa tahto tehdä mitä haluamme, niin kauan on mahdollista että sotia on. Jos taas se otettaisiin meiltä pois, olisiko missään mitään merkitystä, olisimmeko me enää ihmisiä lainkaan vai vain koneita?

Entä miksi, jos Raamatun mukaan ihminen on Jumalan kuva, miksi me olemme ahneita? Väkivaltaisia? Itsekkäitä? En ole Raamattua lukenut, tarjoaako se vastauksen?

Koska ihminen on langennut syntiin, eikä tee aina kuten oikein on?

Entäpä maailmojen tuho? 2012? Tästä voi kuka tahansa vetää omat mielipiteensä. Omani, bullshit. Jumalla tuskin on motiivia yhtäkkiä pamauttaa maata. Pohjois-Korealla kenties olisi, mutta ei ne siellä mitään aikaan saa.

Niin, taidetaan siellä Raamatussa mainita myös, että ihmisten tehtävä ei ole tietää aikoja eikä hetkiä, joten en ainakaan itse ala mihinkän uskomaan että silloin ja tällöin tulee maailmanloppuu. Tulee kun tulee jos on tullakseen miun elämäni aikana.

Entäpä se äärimmäinen teoria, miksi sotia on?

Koska ihmiset eivät käytä järkeään. Toki monesti sanotaan että "uskonnot aiheuttavat sotia", mutta enemmän tuntuu vanhemmiten aina vain vahvemmin että vika ei ole uskonnossa vaan siinä että ihmiset haluavat vain saada tekosyyn päästä vetämään idioottia turpaan, näin kärjistäen, ja siihen haetaan milloin avuksi (=tekosyyksi) uskontoa tai mitä tahansa muuta. Fanaatikot kun pääsevät vauhtiin niin lopputulos voi olla mitä vain.

Kiintoisaa oli kerran mielipidepalstalla lukea kuinka muslimit riehuvat, ovat sekopäisiä kun tappelevat uskonnon nimissä ja samaan aikaan televisiosta tuli ohjelmaa missä "sivistyneet länsimaalaiset" (englantilaisia taisi olla vai amerikkalaisia) ihmiset riehuivat, tappelivat ja pieksivät toisiaan koripallo-ottelussa niin, että peli jouduttiin keskeyttämään. Mutta koska hehän eivät olleet uskovaisia niin tuollaista fanaattisuutta ei leimata automaattisesti kaikkien koripallofanien syyksi, mutta jos muslimit olisivat tehneet sen joukkotappelun niin olisi ollut paljon juttua siitä kuinka muslimit ja muut uskovaiset ovat sekopäisiä fanaatikkoja. Ei aina tiedä että itkisikö vai nauraisiko. Kristittyjä ja muita uskovaisia pidetään monesti "lammaslaumana" jotka eivät käytä järkeään, vaikka samaan aikaan monet eroavat kirkosta vain koska "haluavat ajatella omilla aivoillaan" ja toistavat muualta opittuja väittämiä eivätkä edes ota selvää onko ne totta. Surullista.

Miksemme ole nähneet häntä. Tokihan jos Jumala laskeutuisi nyt Wall Streetille, tekisi pari temppua ja tulisi maan päälle kanssamme, niin ateismilta lähtisi tuoli alta. Se todistaisi heti, että kristinusko on oikeassa. Miksei hän tee sitä?

Eihän näkeminen ole todiste olevaisuudesta, eikä näkemättä jääminen ole todiste olemattomuudesta koska muutoinhan sokeat voisivat sanoa että kaikki mitä te väitätte näkevänne on vain mielikuvituksenne tuotetta.

Ja toisaalta, vaikka Jumala laskeutuisi Wall Streetille ja siitä uutisoitaisin kaikkialla maailmassa livenäkin, uskotko ihan vakavasti että kaikki uskoisivat että Hän on todellinen? Aina löytyisi niitä jotka selittävät mitenkä on trikkivideota, huuhaata ja muuta vastaavaa jos eivät itse näe. Ja vaikka näkisivät livenä, ei kaikki uskoisi siltikään.

[Tauvo]

Jaahans, taidan ottaa kahvia ja siirtyä sivummalle nauttimaan argumentoinnista. Olkaa kilttejä ja älkää lopettako.

[Thoth]

"Entä mitä tekee pyhä mies metsässä?" kysyi Zarathustra.

Pyhä mies vastasi: "Minä teen lauluja ja laulan niitä, ja lauluja tehdessäni minä nauran, itken ja murisen: niin minä ylistän Jumalaa.

Laulaen, itkien, nauraen ja muristen minä ylistän sitä jumalaa, joka on minun Jumalani. Mutta mitä tuot sinä meille lahjaksi?"

Kun Zarathustra oli kuullut nämä sanat, hän tervehti pyhää miestä ja lausui: "Mitä minulla olisi teille antaa! Mutta päästäkää minut pian menemään, etten ota teiltä mitään!" - Ja niin he erosivat toisistaan, vanhus ja mies, nauraen, niinkuin kaksi nauravaa poikaa.

Mutta ollessaan yksin Zarathustra puhui sydämelleen näin: "Voiko se olla mahdollista! Tuo vanha mies ei ole metsässään vielä kuullut mitään siitä, että Jumala on kuollut!"

-- Nietzsche: Näin puhui Zarathustra