Olen lukenut kirjan tenttikirjamentelmällä. Ts. pikasilmäily ja pääkohtien etsiminen. Omasta alastani johtuen esittämäni väitteet ovat nousseet näkyvilleni. Eniten minua häiritsee juuri kirjan agressiivinen tyyli puhuttaessa uskonnosta verrattuna aiheesta tietämiseen. Siitä nousee kritiikkini.cubisti kirjoitti:-- Muistaakseni MikaelK on useaan kertaan tölvinyt kyseistä opusta ja Dawkinsin kuulemma kökköä teologiaa ( vaikka teos ei tietenkään ole teologinen ), mutta ei ole lukenut koko kirjaa vaan kaikenlaisia apologeettojen siitä kirjoittamia pamfletteja. Niitähän riittää. Mikael oikaiskoon jos olen väärässä ja hän on todella lukenut sen.
Yhtä kaikki, ei tuosta kirjasta kannata muodostaa mielipidettä etukäteen. Kyllä Dawkinsin motivaatio tuon kirjan kirjoittamiseen selviää, kun sen lukee. Itse en pidä sitä aggressiivisena, mutta onhan selvää, että kun se käsittelee uskontoa ja jumalia, voi joku vetää siitä öylätin väärään kurkkuun. Kirjan ydinajatus on minulle selkeä:
jos väitetään, että yliluonnollinen entiteetti vaikuttaa tässä fyysisessä todellisuudessa todellisiin esineisiin, asioihin, ihmisiin ja tapahtumiin, se on tosiasiassa luonnontieteellinen väite, joka pitäisi voida näin ollen perustella luonnontieteen metodeilla. Lienee turha tässä yhteydessä mainita, että tällaista luonnonlakeja rikkovaa vuorovaikutusta ei ole koskaan havaittu.
Voivatko luonnontieteen mittarit kuvata asioita, joita tapahtuu ainoastaan yksittäisinä? Niistä kyllä jää jälki mutta itse ilmiö ei ole enää todennettavissa. Lisäksi mittarit eivät välttämättä kuvaa tällaisia yksittäisiä ilmiöitä oikein. Sorry lyhyt vastaus - pakko taas mennä.