Evoluutio vai luomiskertomus?

[Mikael K.]

Kiitos asiallisesta vastauksesta!

--

Miksi ei uskovainenkin voisi "rakastua" uudelleen ja kääntyä uskomaan itseensä/muihin ihmisiin ja huomata elämän olevan ihan samanlaista ilman juuri sitä ainoata ja oikeaa jumalaa?

Ja nyt iDock ihan turha vastata kuinka tiedät ettei elämäsi voisi olla mitään ilman jumalaasi, olet juurikin se ensirakkauden löytänyt hölmö lapsi jollaisesta tässä puhutaan..

Hmmm. Se on vaikea sanoa. Tai voin kyllä arvella, kun ei tämä elämä ole ollut yhtä silkkiä ja samettia kristittynä vaeltaessani. Elämän eri vaiheissa ja suhteessa Jumalaan on kyllä minullakin ollut muutoksia. Taisin jollakin sivulla kertoa siitä kuinka haastoin Jumalan tappeluun vaikka ei se kyllä sinänsä mihinkään johtanut. Olin katkera ja elämä ei sujunut useaan vuoteen siten kuin olisin toivonut. Kaiketi se oli oma Siperiani. Tai on niitä ollut muitakin. Joka tapauksessa kohtasin rakastavan Jumalan vaikka olin itse kaikkea muuta. Tilanne muistutti kaiketi kalastajan saalista. Koukku oli leukaperissä kiinni ja kalastaja antoi siimaa, niin että se ei katkeaisi. Tarpeeksi taisteltuaan kala antaa periksi väsyttyään ja kalastaja kiskoo sen veneeseen. Ehkä minulle samalla selvisi sekin, että vaikka vastustin kynsin ja hampain Jumalaa niin samalla kuitenkin kaipasin häntä. Ehkä se oli sellaista vastaavaa kuin teinin kipuilu ja kamppailu hänen etsiessään omaa elämäänsä.

[deissi]

No taivaalle löytyy kuvauksia raamatusta, niin löytyy helvetillekin. Ja on olemassa ihmisiä, jotka ovat käyneet helvetissä ja ihmisiä, jotka ovat käväisseet taivaassa - hetkellisesti.
Edit: Mutta sehän ei mene teille ateisteille läpi.

Ihminen näkee mitä villeimpiä unia, mutta se ei tee niistä todellisuutta. Jos kuoleman partaalla oleva ihminen epätoivoisessa tilassaan kehittelee unen taivaan tai maanalaisen paikan porteista, ei se todellakaan tarkoita sitä, että henkilö olisi siellä käynyt.

Esim. islamin puolelta löytyy 100 % varmasti samanlaisia tarinoita vakavasti loukkaantuneesta henkilöstä, joka on omasta mielestään käynyt paikallisen taivaan porteilla, mutta palannut takaisin elävien kirjoihin. Mikä tekee muslimien unista valheita ja kristittyjen unista todellisia kokemuksia?

[deissi]

Mitäs täällä nyt oikein sekoillaan taas?! Ihminen ei ole eläin?!

Totta munassa on. Ihminen kuuluu kädellisten lahkon isojen ihmisapinoiden heimoon.

Joka muuta väittää, todistakoon väitteensä.

Tuo on saivartelua määritelmistä. Tässä kontekstissa on täysin perusteltua tehdä pesäero ihmisen ja apinan välille. Nyt ei puhuta biologiasta.

[Thoth]

Mitäs täällä nyt oikein sekoillaan taas?! Ihminen ei ole eläin?!

Totta munassa on. Ihminen kuuluu kädellisten lahkon isojen ihmisapinoiden heimoon.

Joka muuta väittää, todistakoon väitteensä.

Tuo on saivartelua määritelmistä. Tässä kontekstissa on täysin perusteltua tehdä pesäero ihmisen ja apinan välille. Nyt ei puhuta biologiasta.

Hmm, itse en todellakaan kuitenkaan tekisi sitä rajoittelua, jonka Mikael K. teki: ihmiset ovat järjellisiä, eläimet eivät. Ihan käsittämätön väite.

Edit: Ihmiset kyllä kykenevät käsitteelliseen ajatteluun paljon apinoita taitavammin, mutta aika pitkälle samalla tavalla aivomme toimivat. Ehkä meillä ovat jotkut aivoalueet kehittyneemmät kuin apinoilla.

[theinonen]

No taivaalle löytyy kuvauksia raamatusta, niin löytyy helvetillekin. Ja on olemassa ihmisiä, jotka ovat käyneet helvetissä ja ihmisiä, jotka ovat käväisseet taivaassa - hetkellisesti.
Edit: Mutta sehän ei mene teille ateisteille läpi.

Ihminen näkee mitä villeimpiä unia, mutta se ei tee niistä todellisuutta. Jos kuoleman partaalla oleva ihminen epätoivoisessa tilassaan kehittelee unen taivaan tai maanalaisen paikan porteista, ei se todellakaan tarkoita sitä, että henkilö olisi siellä käynyt.

Esim. islamin puolelta löytyy 100 % varmasti samanlaisia tarinoita vakavasti loukkaantuneesta henkilöstä, joka on omasta mielestään käynyt paikallisen taivaan porteilla, mutta palannut takaisin elävien kirjoihin. Mikä tekee muslimien unista valheita ja kristittyjen unista todellisia kokemuksia?

Ei kyse ole mistään taivaassa tai helvetissä käymisestä, vaan siitä että pää on sekaisin.

Jos elintoiminnot pysähtyvät ja on periaatteessa kuollut, niin silloin kun elvytetään takaisin elävien kirjoihin on vähän sama kuin järjestelmät buutattaisiin uudestaan käyntiin. Hapen vajauksesta johtuen aivot eivät pysty normaalisti heti käsittelemään asioita, jolloin fakta ja fiktio menevät helposti sekaisin.

[Mikael K.]

Hmm, itse en todellakaan kuitenkaan tekisi sitä rajoittelua, jonka Mikael K. teki: ihmiset ovat järjellisiä, eläimet eivät. Ihan käsittämätön väite.

Täsmennän vielä. Pyrin kuvaamaan eroja, joita eri ajattelutavoissa on. Lisäksi voi pohtia sitä, että ihmisillä on sellaisia ominaisuuksia, joita eläimillä ei ole. Etiikka, teoretisointi, luku- ja kirjoitustaito, valtiot ja ties mitä eroja niitä voi luetella. Vaikka jaottelu ihminen - eläin saattaa tuntua teennäiseltä niin on sille kyllä perustelujakin. Kuten sanoin - kyse on filosofiasta.

[nallemaija]

Mitäs täällä nyt oikein sekoillaan taas?! Ihminen ei ole eläin?!

Totta munassa on. Ihminen kuuluu kädellisten lahkon isojen ihmisapinoiden heimoon.

Joka muuta väittää, todistakoon väitteensä.

Tuo on saivartelua määritelmistä. Tässä kontekstissa on täysin perusteltua tehdä pesäero ihmisen ja apinan välille. Nyt ei puhuta biologiasta.

Mitä ihmeen saivartelua? Ihminen on eläin ja sillä siisti. Ei ole kuin yksi määritelmä ja se on tuo.

Missä kontekstissa? Pesäero ihmisen ja apinan välillä voidaan tehdä monessakin asiassa, mutta ei siinä etteikö molemmat olisi eläimiä.

[nallemaija]

Hmm, itse en todellakaan kuitenkaan tekisi sitä rajoittelua, jonka Mikael K. teki: ihmiset ovat järjellisiä, eläimet eivät. Ihan käsittämätön väite.

Täsmennän vielä. Pyrin kuvaamaan eroja, joita eri ajattelutavoissa on. Lisäksi voi pohtia sitä, että ihmisillä on sellaisia ominaisuuksia, joita eläimillä ei ole. Etiikka, teoretisointi, luku- ja kirjoitustaito, valtiot ja ties mitä eroja niitä voi luetella. Vaikka jaottelu ihminen - eläin saattaa tuntua teennäiseltä niin on sille kyllä perustelujakin. Kuten sanoin - kyse on filosofiasta.

Ihmisillä on sellaisia ominaisuuksia joita muilla eläimillä ei ole. Näin on, mutta eläin se ihminenkin silti on. Huolimatta "paremmista" ominaisuuksista.

En ymmärrä miten filosofia liittyy tähän.

[deissi]

Ihmisillä on sellaisia ominaisuuksia joita muilla eläimillä ei ole. Näin on, mutta eläin se ihminenkin silti on. Huolimatta "paremmista" ominaisuuksista.

En ymmärrä miten filosofia liittyy tähän.

Eiköhän täällä kaikille ole selvää, mitä eroa ihmisellä ja apinoilla noin pääpiirteittäin on. Tässä kontekstissa on kuitenkin helpompi käydä keskustelua siten, että tehdään pesäero ihmisen ja muiden eläinten välille ilman, että tuo ero täytyy nimenomaisesti joka kerta selvittää.

[nallemaija]

Ihmisillä on sellaisia ominaisuuksia joita muilla eläimillä ei ole. Näin on, mutta eläin se ihminenkin silti on. Huolimatta "paremmista" ominaisuuksista.

En ymmärrä miten filosofia liittyy tähän.

Eiköhän täällä kaikille ole selvää, mitä eroa ihmisellä ja apinoilla noin pääpiirteittäin on. Tässä kontekstissa on kuitenkin helpompi käydä keskustelua siten, että tehdään pesäero ihmisen ja muiden eläinten välille ilman, että tuo ero täytyy nimenomaisesti joka kerta selvittää.

Mutta jos se on kaikille selvää niin miksi se pitäisi joka kerta selvittää?

[theinonen]

Apinat ovat muuten hyvinkin inhimillisiä ja älykkäitä

Katselin esimerkiksi yhtä dokumenttia Gorilloista, jossa Gorillaemo kävi useita kertoja häätämässä poikasen pois salametsästäjien tekemän ansan luota. Kun poikanen ei uskonut vaan meni jatkuvasti touhuamaan sinne ansan lähelle niin, silloin se emo nousi ylös, meni sinne ansan luokse ja rikkoi sen. Mielestäni tuo osoittaa jo kykyä inhimilliseen ajatteluun ja ennakointiin.

edit: Tosin kaksi viikkoa myöhemmin se Gorilla löydettiin tapettuna, kädet, jalat ja pää hakattuina irti. Kumpikohan nyt sitten on se eläin?

[Thoth]

Hmm, itse en todellakaan kuitenkaan tekisi sitä rajoittelua, jonka Mikael K. teki: ihmiset ovat järjellisiä, eläimet eivät. Ihan käsittämätön väite.

Täsmennän vielä. Pyrin kuvaamaan eroja, joita eri ajattelutavoissa on. Lisäksi voi pohtia sitä, että ihmisillä on sellaisia ominaisuuksia, joita eläimillä ei ole. Etiikka, teoretisointi, luku- ja kirjoitustaito, valtiot ja ties mitä eroja niitä voi luetella. Vaikka jaottelu ihminen - eläin saattaa tuntua teennäiseltä niin on sille kyllä perustelujakin. Kuten sanoin - kyse on filosofiasta.

Se on totta, että ihmisten ja muiden eläinten välillä on eroja, erityisesti käsitteellisessä ajattelussa. Ehkä selitys on se, että aivomme ovat niin paljon laajentuneet neo-korteksissa, tai että meidän aivoissamme on tapahtunut jokin mutaatio. Jonkinlainen "hyppäys" on kuitenkin tehty verrattuna apinoihin.

Tämäkään hyppäys ei ole ihan selvää kauraa. Ihmiset ovat olleet geneettisesti samanlaisia aika paljon kauemmin kuin meillä on ollut esimerkiksi kirjoitustaito. Ehkä juuri kirjoitustaito ja jonkinlainen symbolinen ajattelu aukaisivat taivaat nykyisenlaiselle sivilisaatiolle.

[cubisti]

All living things share a common ancestry.
Asia vain nyt on näin ja kaikki loppu on semantiikkaa ja käsien heiluttelua.
En sano tätä lopettaakseni keskustelun, mutta on ihan turhaa taittaa peistä siitä, missä Filosofisessamerkityksessä ihminen on erilainen kuin muut eläimet ( tai kasvit ). Meidän geeneistämme on prkele yli puolet samoja kuin voikukalla, niin että repikää siitä.

Avaanpa pelin uudella kysymyksellä. Onko saakutti todellinen olento?

[iDock]

Kysymyshän on järjenvastaisesta aiheesta, joten ei sitä kannata ihmetellä. Tosin järkeä tarvitaan siinä suhteessa, että siitä mistä ei voi puhua ei ole vaiettava vaan yritettävä kaiken uhallakin kuvailla edes alkeellisesti sitä mistä on kysymys. Ehkä olennaisinta on kuitenkin se, että vaikka loogisella tasolla eroja ei olisi löydettävissä niin kuitenkin erot ovat olemassa sydämen tasolla. Yritä selostaa tämäkin nyt järkevästi. Rakastuminen ilmiönä kuvaa nähdäkseni jollakin tavalla po. aihetta. Kokemus on kokonaisvaltainen ja vie jalat alta. Sama liittyy siihen, kun syntinen kohtaa Vapahtajan. Kokemus siitä, että vanha elämä on annettu anteeksi ja uusi saa alkaa on huimaava.

En tiedä kuinka syvällisesti aiheesta voi puhua loogisesti. Jossakin vaiheessa puhe uppoaa pinnan alle ja kyse on salaisuuksista. Tosin tässä tapauksessa salaisuus on sellainen, että se on jokaisen löydettävissä. Puheen muoto kuitenkin muuttuu ja logiikka on vain jonkinlaisena luurankona tai tukena puhuttaessa kristinuskon sisällöistä. Tässä tulee vastaan hankaluus. Jos joku ei ole kokenut syvää rakastumista niin hän ei välttämättä ymmärrä rakastuneen puhetta. Hieman samanlaisesta on kysymys, kun puhutaan Jumalasta.

Se miten aiheeseen pääsee sisälle, niin että voi todeta pitääkö puhe paikkaansa vai ei vaatii kierkegaardilaisittain ilmaistuna uskon hyppyä. Sitä ennen kuitenkin Jumala johdattelee ihmisen sellaiseen tilanteeseen, jossa ratkaisu on hypyn tai hyppäämättömyyden välillä mahdollinen. Mielestäni hyvä kertomus tällaisesta tilanteesta on C. S. Lewisin omaelämänkerta Ilon yllättämänä. Siinä on yhden miehen tarina kerrottuna varsin mielenkiintoisella tavalla.

Kiitos asiallisesta vastauksesta!

Pakko tarttua tuohon rakkausvertaukseen, koska se on mielestäni erittäin osuva ja itsekin olen sitä käyttänyt, vaikkakin juuri vastakkaisella tarkoitusperällä.

Itsekin olet sanonut kasvaessasi uskosi kehittyneen, asioita karsiutuneen ja merkitsevät asiat jäänyt. Vähän samaa asiaa tässä rakkausvertauksessa. Olen nimittäin ollut palavasti rakastunut ja tehnyt/sanonut vaikka mitä pöhlöä peruskouluikäisenä uskoen, että se on tässä ja nyt ja hurmoksessa kuin hullu. No ne tytöt oli ja meni ja nyt olen elämäni rakkauden kanssa onnellisesti naimisissa. Mutta silti, jos jostain syystä tämä suhteeni loppuisi vaikkapa tapaturmaisesti, niin vaikka se kuinka nyt tuntuu mahdottomalta ajatukselta, niin uskon voivani rakastua uudelleen.

Miksi ei uskovainenkin voisi "rakastua" uudelleen ja kääntyä uskomaan itseensä/muihin ihmisiin ja huomata elämän olevan ihan samanlaista ilman juuri sitä ainoata ja oikeaa jumalaa?

Ja nyt iDock ihan turha vastata kuinka tiedät ettei elämäsi voisi olla mitään ilman jumalaasi, olet juurikin se ensirakkauden löytänyt hölmö lapsi jollaisesta tässä puhutaan..

Ensinnäkin pyydän, ettet puhuttele minua hölmöksi ensirakkauden löytäneeksi lapseksi...
Ja toiseksi, ymmärsit tarkoitukseni ihan pieleen.
Jumalan rakkaus suhteessa ihmiseen on verrattavissa rakastuneeseen aviopariin. Ihan kuin vasta uskoontullut ihminen on todella siinä "alkurakkauden huumassa". Kun aikaa kuluu, jäljelle jää ns. "ei-aktiivinen" rakkaus, eli rakastetaan, muttei samalla tavalla olla koko ajan toisessa kiinni, kuin vastarakastunut pari. Sama homma on jumalan rakkaudessa. Voisin jopa kertoa, että ihmisten väliset rakkaudet on kaiku jumalan rakkaudesta, koska jumala on luonut myös rakkauden.
Ja palatakseni viimeiseen lauseeseesi; yleensähän nuoruusiässä ihastumisia ja rakastumisia tulee ja menee. Mutta rakkaus jumalaan on ja pysyy. Näin on ollut koko ikäni. Joten tällöin kyse ei ole niinkään ensirakkaudesta vaan pysyvästä rakkaudesta.
Jumalan rakkaudessa on ihmisten väliseen rakkauteen kuitenkin se ero, että jumalan rakkaus ei ikinä kuole eikä sammu.

[Thoth]

Ensinnäkin pyydän, ettet puhuttele minua hölmöksi ensirakkauden löytäneeksi lapseksi...
Ja toiseksi, ymmärsit tarkoitukseni ihan pieleen.
Jumalan rakkaus suhteessa ihmiseen on verrattavissa rakastuneeseen aviopariin. Ihan kuin vasta uskoontullut ihminen on todella siinä "alkuakkauden huumassa". Kun aikaa kuluu, jäljelle jää ns. "ei-aktiivinen" rakkaus, eli rakastetaan, muttei samalla tavalla olla koko ajan toisessa kiinni, kuin vastarakastunut pari. Sama homma on jumalan rakkaudessa. Voisin jopa kertoa, että ihmisten väliset rakkaudet on kaiku jumalan rakkaudesta, koska jumala on luonut myös rakkauden.

Jumala kuitenkin käsitetään yleisesti miehiseksi hahmoksi. Onko siis kyse homoseksuaalisesta rakkaudesta, jos mies palvoo Jumalaa?

[iDock]

All living things share a common ancestry.
Asia vain nyt on näin ja kaikki loppu on semantiikkaa ja käsien heiluttelua.
En sano tätä lopettaakseni keskustelun, mutta on ihan turhaa taittaa peistä siitä, missä Filosofisessamerkityksessä ihminen on erilainen kuin muut eläimet ( tai kasvit ). Meidän geeneistämme on prkele yli puolet samoja kuin voikukalla, niin että repikää siitä.

Avaanpa pelin uudella kysymyksellä. Onko saakutti todellinen olento?

Jälkimmäiseen voin vastata, että mielestäni on. Hänen ansiotaan on pahuus. Hänen tarkoituksenaan on eksyttää ihmiset pois jumalasta. Hän haluaa, että mahdollisimman moni ihminen joutuisi kadotukseen. Raamattu puhuu aiheesta mm. Ilmestyskirjassa.
Periaatteessa maailman pahuus on todisteena hänen olemassaolostaan.

[iDock]

Ensinnäkin pyydän, ettet puhuttele minua hölmöksi ensirakkauden löytäneeksi lapseksi...
Ja toiseksi, ymmärsit tarkoitukseni ihan pieleen.
Jumalan rakkaus suhteessa ihmiseen on verrattavissa rakastuneeseen aviopariin. Ihan kuin vasta uskoontullut ihminen on todella siinä "alkuakkauden huumassa". Kun aikaa kuluu, jäljelle jää ns. "ei-aktiivinen" rakkaus, eli rakastetaan, muttei samalla tavalla olla koko ajan toisessa kiinni, kuin vastarakastunut pari. Sama homma on jumalan rakkaudessa. Voisin jopa kertoa, että ihmisten väliset rakkaudet on kaiku jumalan rakkaudesta, koska jumala on luonut myös rakkauden.

Jumala kuitenkin käsitetään yleisesti miehiseksi hahmoksi. Onko siis kyse homoseksuaalisesta rakkaudesta, jos mies palvoo Jumalaa?

Missä mainitaan jumalan olevan mies? Voisin sanoa olettavani että jumalalla ei ole sukupuolta. Hän vain on.

[Thoth]

Ensinnäkin pyydän, ettet puhuttele minua hölmöksi ensirakkauden löytäneeksi lapseksi...
Ja toiseksi, ymmärsit tarkoitukseni ihan pieleen.
Jumalan rakkaus suhteessa ihmiseen on verrattavissa rakastuneeseen aviopariin. Ihan kuin vasta uskoontullut ihminen on todella siinä "alkuakkauden huumassa". Kun aikaa kuluu, jäljelle jää ns. "ei-aktiivinen" rakkaus, eli rakastetaan, muttei samalla tavalla olla koko ajan toisessa kiinni, kuin vastarakastunut pari. Sama homma on jumalan rakkaudessa. Voisin jopa kertoa, että ihmisten väliset rakkaudet on kaiku jumalan rakkaudesta, koska jumala on luonut myös rakkauden.

Jumala kuitenkin käsitetään yleisesti miehiseksi hahmoksi. Onko siis kyse homoseksuaalisesta rakkaudesta, jos mies palvoo Jumalaa?

Missä mainitaan jumalan olevan mies? Voisin sanoa olettavani että jumalalla ei ole sukupuolta. Hän vain on.

Usein kristityt ajattelevat Jumalan olevan jonkinlainen maskuliininen parrakas hahmo siellä pilvenreunalla, vähän kuin Zeus.

Olen itse asiassa samaa mieltä kanssasi. Esimerkiksi Jumalan nimi ALHIM "(Elohim) is the exoteric word for Gods. It is the masculine plural of a feminine noun, but its nature is principally feminine. "

Edit: Ja muistahan laittaa ne Jumalan nimet isolla kirjaimella, paholainen!

[cubisti]

iDock: No kun sinulla on nuo yhteydet vähän paremmat niin viitsitkö pyytää jumalaasi hankkiutumaan eroon siitä jätkästä? Silleen helpommalla, kaikkivaltialtiaalle sopivalla tavalla (esim. sormia napsauttamalla tai muulla kätevällä konstilla joka ei sisällä kansanmurhia tai globaaleja vesi- ja viemäröintiongelmia) ja jos sopii ninn pikapuoliin. Kiitos etukäteen.

[Mikael K.]

Usein kristityt ajattelevat Jumalan olevan jonkinlainen maskuliininen parrakas hahmo siellä pilvenreunalla, vähän kuin Zeus.

Näin on vain lasten ajattelussa ja varhaisnuorten. Jopa joillakin rippikouluikäisillä on vielä tuollainen käsitys Jumalasta. Se muuttuu kyllä ajan myötä. Jumalakuvan muodostuminen ja muodostaminen teettävät ajattelutyötä. Jo luomiskertomuksesta voi päätellä, että Jumala on moniulotteisempi kuin vain yksi sukupuoli. Luohan Jumala siinä ihmisen omaksi kuvakseen - mieheksi ja naiseksi.

[jt.syrja]

Ensinnäkin pyydän, ettet puhuttele minua hölmöksi ensirakkauden löytäneeksi lapseksi...
Ja toiseksi, ymmärsit tarkoitukseni ihan pieleen.
Jumalan rakkaus suhteessa ihmiseen on verrattavissa rakastuneeseen aviopariin. Ihan kuin vasta uskoontullut ihminen on todella siinä "alkurakkauden huumassa". Kun aikaa kuluu, jäljelle jää ns. "ei-aktiivinen" rakkaus, eli rakastetaan, muttei samalla tavalla olla koko ajan toisessa kiinni, kuin vastarakastunut pari. Sama homma on jumalan rakkaudessa. Voisin jopa kertoa, että ihmisten väliset rakkaudet on kaiku jumalan rakkaudesta, koska jumala on luonut myös rakkauden.
Ja palatakseni viimeiseen lauseeseesi; yleensähän nuoruusiässä ihastumisia ja rakastumisia tulee ja menee. Mutta rakkaus jumalaan on ja pysyy. Näin on ollut koko ikäni. Joten tällöin kyse ei ole niinkään ensirakkaudesta vaan pysyvästä rakkaudesta.
Jumalan rakkaudessa on ihmisten väliseen rakkauteen kuitenkin se ero, että jumalan rakkaus ei ikinä kuole eikä sammu.

SInulle eivät nuo vertauskuvat sitten meinaa upota, vaikka kuinka sitä raamattua sinulle on vertauskuvallisesti opetettu.

Arvioin suhteesi Jumalaan, ja henkisen kasvusi vaiheen täällä esittämäsi käytöksen ja ikäsi perusteella vertauskuvallisesti; käyttäydyt tässä asiassa mielestäni kuin ensirakkauden hurmiossa. Kyllä se siitä helpottaa ja on tässäkin keskusteussa tullut uskovaisen sanomana ilmi, että kyllä se turha meuhkaaminen jää vähemmälle ja ihminen alkaa keskittyä enemmän olennaiseen aikuistuessaan.

Muu teksti oli osoitettu Mikael K:lle, kuten lainauksesta piti selvitä..

[Thoth]

Usein kristityt ajattelevat Jumalan olevan jonkinlainen maskuliininen parrakas hahmo siellä pilvenreunalla, vähän kuin Zeus.

Näin on vain lasten ajattelussa ja varhaisnuorten. Jopa joillakin rippikouluikäisillä on vielä tuollainen käsitys Jumalasta. Se muuttuu kyllä ajan myötä. Jumalakuvan muodostuminen ja muodostaminen teettävät ajattelutyötä. Jo luomiskertomuksesta voi päätellä, että Jumala on moniulotteisempi kuin vain yksi sukupuoli. Luohan Jumala siinä ihmisen omaksi kuvakseen - mieheksi ja naiseksi.

Usein kumminkin puhutaan "taivaan isästä" ja muutenkin ajatellaan hänet maskuliiniseksi hahmoksi. Itse kuitenkin kuvittelen hänet androgyyniksi hahmoksi. Miten hän tosiaan olisi voinut luoda ihmiset omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi?

[iDock]

Ensinnäkin pyydän, ettet puhuttele minua hölmöksi ensirakkauden löytäneeksi lapseksi...
Ja toiseksi, ymmärsit tarkoitukseni ihan pieleen.
Jumalan rakkaus suhteessa ihmiseen on verrattavissa rakastuneeseen aviopariin. Ihan kuin vasta uskoontullut ihminen on todella siinä "alkurakkauden huumassa". Kun aikaa kuluu, jäljelle jää ns. "ei-aktiivinen" rakkaus, eli rakastetaan, muttei samalla tavalla olla koko ajan toisessa kiinni, kuin vastarakastunut pari. Sama homma on jumalan rakkaudessa. Voisin jopa kertoa, että ihmisten väliset rakkaudet on kaiku jumalan rakkaudesta, koska jumala on luonut myös rakkauden.
Ja palatakseni viimeiseen lauseeseesi; yleensähän nuoruusiässä ihastumisia ja rakastumisia tulee ja menee. Mutta rakkaus jumalaan on ja pysyy. Näin on ollut koko ikäni. Joten tällöin kyse ei ole niinkään ensirakkaudesta vaan pysyvästä rakkaudesta.
Jumalan rakkaudessa on ihmisten väliseen rakkauteen kuitenkin se ero, että jumalan rakkaus ei ikinä kuole eikä sammu.

SInulle eivät nuo vertauskuvat sitten meinaa upota, vaikka kuinka sitä raamattua sinulle on vertauskuvallisesti opetettu.

Arvioin suhteesi Jumalaan, ja henkisen kasvusi vaiheen täällä esittämäsi käytöksen ja ikäsi perusteella vertauskuvallisesti; käyttäydyt tässä asiassa mielestäni kuin ensirakkauden hurmiossa. Kyllä se siitä helpottaa ja on tässäkin keskusteussa tullut uskovaisen sanomana ilmi, että kyllä se turha meuhkaaminen jää vähemmälle ja ihminen alkaa keskittyä enemmän olennaiseen aikuistuessaan.

Muu teksti oli osoitettu Mikael K:lle, kuten lainauksesta piti selvitä..

Kyllä ymmärrän, mitä tarkoitat. Se, että "meuhkaan" täällä, on periaatteessa turhaa. Mutta teen sitä ihan vain ajan kuluksi. Ja ihan omaa uskoani olen elänyt, olen vain täällä teidän kanssanne keskustellut aiheesta. Osittain minua ärsyttää, miten vinoutunut kuva teillä välillä tuntuu olevan kristinuskoa kohtaan.
En normaalisti puhu kovin uskonasioistani muille, ellei joku erikseen kysy.
Täytyy muistuttaa, että se meuhkaaminen johtuu osittain myös teistä: tehän täällä kommentoitte kristinuskoa, keskustelette minun, paulaw:n ja mikael k:n kanssa ja pyydätte perusteluja. Tähän mm. perustuu se "väitä - perustele - kuuntele vastaus - väitä - perustele" kierre. Ja jos minä, mikael k tai paulaw jätettäisiin vastaamatta, alkaisitte syyttämään asioiden ohittamisesta ja puhumaan "miten se ei osaa vastata minun vaikeaan kysymykseeni".
Ja kun miettii, olette tekin täällä meuhkanneet ateismista.

[paulaw]

Koska kissa on eläin, ihminen ei. Ihmiselle on annettu tehtäväksi huolehtia tästä maailmasta.
On olemassa tällainen järjestys (ylhäältä alas):
- Jumala
- Enkelit
- Ihminen
- Eläimet
- Kasvit
Jumala on kaikkein ylinnä. Sitten tulee jumalan palvelijat, eli enkelit. Sen jälkeen tulee ihminen. Eläimet ja kasvit ovat ihmisen ja jumalan auktoriteettien alaisena. Sen takia ihmistä ei voi verrata eläimiin. Koska ihminen ei ole eläin. Ihminen ei voi käskyttää enkeleitä tai jumalaa, mutta tavallaan ihmisellä on määräysvalta eläimiin ja kasveihin, koska jumala on tämän määräysvallan ihmiselle antanut.
Eli tästä voisi johtaa ajatuksen, että kristittyjen tulisi suojella luontoa, koska jumala on antanut luonnon ihmisen hoidettavaksi.

Mutta kun Jeesuskin puhuu jatkuvasti vertauksin, niin kai mekin saamme? Jumalan suhde ihmiseen on vastaava kuin ihmisen suhde koiraan tai kissaan. Tai no, sanoisin pikemminkin, että Hänen suhteensa ihmisiin on samanlainen kuin ihmisen suhde koiraan. Kissat ovat individualistisia olentoja, jotka eivät välitä ihmisen käskyistä.

Kannattaa huomata, että tuossa vastauksessaan iDock kertoi käytännössä lyhyesti sen toisen luomiskertomuksen opetuksen. Ihmisen tehtävä oli olla Jumalalle alamainen, mutta juuri hallita ja varjella maata. Tämä siksi, että ihmisellä on siihen ominaisuudet. Muilla biologisesti eläimillä ei.

Mä kyllä olen enemmän kissa oikeastaan. Mutta nehän ovat mahtavia otuksia.

[paulaw]

Lukaise Dante Alighierin Jumalainen näytelmä tai toiselta nimeltään Divina Commedia. Siitä löytyy mielikuvituksen leikkiä kummaltakin puolelta ja välistä. Psykologit ovat soveltaneet kyseistä teosta ihmisen matkaan Jumalan löytämisen suhteen.

iPad- ja iPhonekäyttäjät löytävät tuon muuten maksutta ja suomenkielisenä iBooksista.