arisel kirjoitti:Sivuhuomautuksena todettakoon, että muitakin ihmeteltäviä asioita Jobin kirjassa on:
evl.fi kirjoitti:6 Eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat koolle ja asettuivat Herran eteen. Myös saakutti oli heidän joukossaan.
Montako poikaa Jumalalla on? Miksi juuri Jeesus valittiin kuolemaan ristille, eikä esimerkiksi saakutti, joka tässä käsittääkseni ilmaistaan Jumalan Pojaksi - vai ymmärränkö väärin? Muistelisin aiemmin saakutti puhutun langenneena enkelinä - mikä ei ehkä ole kuitenkaan ristiriidassa tuon kanssa? Kuka muuten on Jumalan Poikien Äiti? Onko heillä kaikilla sama äiti?
Lainaus tuolta jo suljetusta uskontokeskustelusta:
Mitä sitten tulee tuohon viittaukseesi Jumalan pojista, niin kaikista vanhimmissa heprealaisissa kirjoituksissa tuota ilmausta käytetään enkeleistä. Siis luoduista taivaallisista olennoista, joilla näemmä on kyky ottaa lihallinen ruumis. Tuo "Jumalan pojat" tuossa yhteydessä mainitaan Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa ja Jobissa (ts. niissä vanhimmissa). Siksi ei voida puhua pluralismista, koska nuo kaverit olivat kaikkia muita kuin messiaita tai osa mitenkään minkäänlaista kolmiyhteisyyttä. Heidän harrasteenaan oli pikemminkin puoliyhteys (suku-).

Eli vanhassa tekstissä tuolla tarkoitetaan juurikin luotuja olentoja. Enkeleitä, enkeliruhtinaita. Yksi heistä oli nykyisin saakutti tunnettu (ks. edellinen kommenttini). Varsinaisia POIKIA, siis sellaisia, mitkä ovat syntyneitä eikä luotuja, on vain yksi, Jeesus Kristus, osa kolminaisuutta, samaa olemusta Isän kanssa. Kaikki muu (kuten tässä vanhassa tekstissä mainitut "Jumalan pojat") ovat luotuja. Juuri nyt en jaksa kaivella tarkemmin raamatunkohtia tai muita lähdeviitteitä, mutta palataan asiaan myöhemmin, mikäli tämä selitys ei tyydytä.
Äitiä Jumalan pojilla ei ole. Tätä hieman Mikael K. käsittelikin aiemmin, ihminen luotiin Jumalan kuvaksi ja ihminen on mies ja nainen (ja ihmisiä on myös eri värisiä). Ajatus taivaallisesta Isästä on ymmärrettävä, konkreettisempi sarjakuvakäsitys vanhasta parrakkaasta ukosta pilven reunalla ei sitten kuvaakaan enää todellisuutta. Koska ja miten Poika (Jeesus) on syntynyt, Raamattu ei kerro. Annetaan ymmärtää, että käytännössä näin on aina ollut ja ovat olemukseltaan yhtä. Ei pidä liikaa ajatella Jumalaa ihmisen kaltaisena. Siis, tärkein juttu tässä on tuo (Nikean) uskontunnustuksessa mainittu kuvaus Jeesuksesta:
"synytynyt, ei luotu". Nämä muut taivalliset olennot ovat luotuja ja eivät samalla viivalla siis Jumalan kanssa. Tuosta ajatuksesta Jumalasta kaikkivaltiaana ja mieshahmona otan lainauksen Kaarlo Syvännön kirjasta
"Vanhan Testamentin käännösvirheitä":
1 Moos. 17:1: "Minä olen Jumala, kaikkivaltias."
Jumalasta käytetään Vanhassa testamentissa pariakymmentä heprealaista nimeä. Niitä on hyvin harvoin käännetty suomeksi. On vain pantu "Herra" tai "Jumala", joskus harvoin "Herra Sebaot" eli sotajoukkojen Jumala.
Mainitussa kohdassa on alkutekstissä "EL SHADDAI". Se on ihmeellisimpiä Jumalan nimistä. Juutalaiset antavat tälle nimelle erikoisen kunnian. Jokaisen juutalaisen kodin oven pielessä oikeassa yläkulmassa on pieni kotelo, jonka nimi on MEZUZA. Kotelon päällä on SHIN-kirjain muistuttamassa juuri nimestä EL SHADDAI. Kotelon sisällä on juutalaisten uskontunnustus sellaisena kuin se on 5 Moos. 6:4, 9:ssa.
Tuota heprean nimeä tutkittaessa käy ilmi merkillisiä asioita. Meillä on yleensä sellainen luulo, että Jumala on mies eli "Isä-Jumala". Äiti-hahmo tuntuu puuttuvan meidän protestanttien Jumala-kuvasta. EL SHADDAI on tarkasti käännettynä suomeksi Jumala, jolla on äidin rinnat. HÄN on isä-äiti Jumala, elämän luoja ja ylläpitäjä. Suomalainen käännös "Kaikkivaltias" ei ole oikea eikä onnistunut. Oikeampi olisi "KAIKKIRIITTÄVÄ". Niin kuin äidin rinta on vastasyntyneelle lapselle kaikkiriittävä, samoin pitäisi Jumalan olla meille kaikkiriittävä. "Halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset Sanan väärentämätöntä maitoa (äidin rinnoista), että siitä kasvaisitte pelastukseen. On siunattua tietää, että meidän Jumalamme on kaikkiriittävä isä-äiti Jumala, joka pitää hyvän huolen lapsistaan.
Ehkä tuo selvitti vähän tätäkin asiaa?
Tähän saakutti/Jumalan Pojat -asiaan liittyen vielä toinen lainaus samasta kirjasta, selittää asiaa näemmä paremmin ja täydellisemmin, kuin olen omin sanoin osannut:
Jes. 26:14: "Kuolleet eivät virkoa eloon, vainajat eivät nouse: niin sinä olet heille kostanut, tuhonnut heidät ja hävittänyt kaiken heidän muistonsa."
Saman luvun jakeessa 19 sanotaan selvästi, että kuolleet virkoavat eloon. Puhuuko Raamattu itseänsä vastaan? Ei varmastikaan. Toisen näistä jakeista täytyy olla väärin, ja se on juuri jae 14. Siinä on käytetty heprealaista sanaa "refaim", joka tarkoittaa jättiläistä. Joos. 13:12:ssa mainitaan, että Basaanin kuningas OOG oli viimeisiä refalaisia. Näiden jättiläisten alkuperä on selitetty 1 Moos. 6:2:ssa: "Huomasivat Jumalan pojat ihmisten tyttäret ihaniksi ja ottivat vaimoikseen kaikki, jotka parhaiksi katsoivat." Näin syntyivät nuo jättiläiset, jotka pitivät hallussaan Israelin kansalle luvattua maata. Paholaisen tarkoitus oli myös turmella koko ihmisrotu niin, ettei enää olisi ollut mahdollista Messiaan syntyä ihmiseksi puhtaan vaimon siemenestä.
Vakoojat kertoivat palatessaan luvatusta maasta, että siellä asuu jättiläisiä, ja "me olimme mielestämme kuin heinäsirkkoja" heidän rinnallaan. Mutta Jumala oli luvannut tämän maan Aabrahamin siemenelle eikä tuolle saastaiselle, epäpuhtaalle rodulle, jonka Jumala määräsi hävitettäväksi.
Keitä olivat nuo "Jumalan pojat"? Raamatuntutkijain kesken on siitä paljon väitelty. Parhaat ja syvällisimmät raamatuntutkijat ovat sitä mieltä, että kysymyksessä olivat langenneet enkelit. Siihen viittaa myös heistä ensi kerran käytetty nimi, hepreaksi "NEFILIM", joka on maskuliinimuoto sanasta "langenneet". Dake's annotated reference Bible, s. 62, antaa siitä laajan ja vakuuttavan selityksen.
Jumalan pojat on mainittu vain neljä kertaa Raamatussa. Job 1:6:ssa kerrotaan: "Mutta kun eräänä päivänä JUMALAN POJAT tulivat ja asettuivat Herran eteen, tuli myöskin saakutti heidän joukossansa." Job 38:7:ssa mainitaan myös Jumalan pojat. Viimeisen kerran se esiintyy Dan. 3:25:ssa. Siinä kerrotaan, kuinka kuningas näki tulisessa pätsissä neljännen miehen, joka oli näöltään kuin Jumalan poika. Tästä käy selvästi esille, että "Jumalan pojat" ovat enkeliolentoja, jotka eivät ole syntyneet kuten ihmiset vaan jotka Jumala itse oli luonut. Mutta - kuten muistamme – osa enkeleistä lankesi seuraamaan Lusiferiä, saakutti. Suurin osa näistä langenneista enkeleistä on vielä vapaana jatkaen taistelua Jumalaa vastaan. Mutta yksi osa syöstiin jo "pimeyden kuiluihin . . . tuomiota varten säilytettäviksi", 2 Piet. 2:4. Samasta asiasta puhuu Juud.v.6: "Hän ne enkelit, jotka eivät säilyttäneet valta-asemaansa, vaan jättivät oman asumuksensa, pani pimeyteen iankaikkisissa kahleissa säilytettäviksi suuren päivän tuomioon." Nämä raamatunkohdat viittaavat aivan selvästi noiden jättiläisten isiin, Jumalan poikiin.
Oikea käännös Jes. 26:14:sta kuuluu: "Jättiläiset eivät virkoa eloon, heidän kuolleensa eivät nouse. Niin sinä olet heille kostanut, tuhonnut heidät ja hävittänyt kaiken heidän muistonsa." Jättiläisiä ei enää ole. Herra on hävittänyt heidät maan päältä. Mutta Jumalan luomalle Aadamin suvulle kuuluu lunastus ja ylösnousemus Jeesuksen Kristuksen kautta. Siihen viittaa Jes. 26:19, joka on muuten oikein, mutta jakeen lopusta on jätetty pois yksi tärkeä lause, jota ei ole myöskään englantilaisessa "Jaakon" käännöksessä, vaikka se muuten onkin tarkka. Tuo pois jätetty lause on selvästi heprealaisessa alkutekstissä ja kuuluu: "Ja jättiläisten maan sinä valloitat." Tätä lausetta ei ole käännetty moneenkaan Raamattuun, koska kääntäjät eivät ole ymmärtäneet, mitä Raamattu kertoo näistä jättiläisistä. Jumalan sana olisi aina käännettävä tarkasti.
Olympoksen jumalat olivat puoliksi ihmisiä ja puoliksi jumalia. Olisiko tämä sama legenda tuossa niidenkin taustalla?