OmenaOnPunainen kirjoitti:Jaa. No, joulu ainakin on sijoitettu pakanallisen talvipäivän seisauksen paikalle, joten kristinuskosi pohjautuu eri vanhoihin uskoihin...
Missä päin Vanhaa Testamenttia esitetään kolmiyhteinen jumala ja avatarit?
Selitä nyt kuitenkin ensisijaisesti tuo lakikysymys: miksi kristinusko on muuttanut lakia vaikka Jeesuksenne - oman tarinanne mukaan - ei ollut tekemässä näin?
Sanaa "kolminaisuus" tuollaisena sanana ei esiinny Raamatussa lainkaan, kannattaa huomata se. Asia ilmenee (erityisesti kyllä kristinuskon dogmatiikassa ja Uuden Testamentin puolella), mutta itse termiä ei käytetä. Eipä siellä avataareisakaan puhuta, en vain keksinyt oikein parempaa sanaa tähän hätään kuvaamaan Kristusta. Jeesus oli 100% ihminen, mutta myös 100% Jumala. "Sana tuli lihaksi", sanoo Johanneksen evankeliumi. Tämä tarkoittaa, että lihaksi tullut Sana (Jeesus) on yhtä olemusta Isän kanssa. Jumalaa ei kukaan ole nähnyt (Vanhassa Testamentissa Moosekselle juteltiin palavasta pensaasta), koska Jumala on henki. Jeesus sen sijaan nähtiin, koska tuli ihmiseksi. Tässä selitys käyttämälleni ehkä vähän newage-henkiselle "avataari"-sanalle. Se on se muoto, jossa Jumala tuli ihmisen nähtäväksi. Lähetti poikansa, Sanan. Samaa olemusta Isän kanssa. Viitteitä Vanhan Testamentin puolelta on näemmä suhteellisen hyvin käsitelty Wikissä, niinpä vastoin tapojani Wikipediasta lainaus (kolminaisuusoppi):
Modernin ekseettisen tutkimuksen varsin laajan konsensuksen mukaan Vanhassa testamentissa ei esiinny käsitystä kolmiyhteisestä Jumalasta. Vanhan testamentin kuvaamat kertomukset kuitenkin sisältävät piirteitä, joita on myöhemmin kristinuskossa voitu pitää merkkeinä kolminaisuudesta, ikään kuin kolmiyhteisen jumalakäsityksen aiheina. Israelin kansan jumalausko on ollut luonteeltaan enemmänkin monolatriaa kuin tiukkaa monoteismiä (Ks. esim. Kymmenen käskyn ensimmäinen käsky: "sinulla ei saa olla muita Jumalia", tai šema-rukous "Herra on meidän Jumalamme, Herra yksin"). Monoteismi ilmaistaan selkeästi vasta Jesajan kirjan 45. luvussa.
Vanhassa testamentissa yksi Jumalasta käytetty hepreankielinen nimi on monikollinen Elohim, joka merkitsee kirjaimellisesti "Jumalat". Kolminaisuusopin näkökulmasta monikon voi ymmärtää edustavan Jumalan kolmea persoonaa. Jo luomiskertomuksessa mainitaan Jumalan Henki, joka liikkui "vetten päällä". Viisauskirjallisuudessa (Psalmit, Sananlaskut) mainitaan Jumalan Poika sekä persoonallinen Viisaus (Hokma), jonka kristityt ovat tulkinneet pre-eksistenttiseksi Jeesukseksi (Snl. 8).
Erityisen merkityksellinen kertomus on ollut Aabrahamin ja kolmen miehen tapaaminen Mamren tammistossa (1 Moos. 18: 1–5). Tämän kertomuksen pohjalta on syntynyt luultavasti tunnetuin kuva kolminaisuudesta, Pyhän Kolminaisuuden ikoni.
Juutalaisuudessa odotettiin ennen Jeesuksen aikaa voittoisaa messiashahmoa, jonka piti olla Israelin nationalistinen ja etninen vapauttaja. Tämä oli erityisesti seloottien poliittissävytteinen käsitys Messiaasta. Kuitenkin rabbiinisessa juutalaisuudessa ennen ajanlaskun alkua Messiaan katsottiin olevan Vanhan testamentin mukaan itse Jumala (mm. Ps. 2, Snl. 8, Jes 53 jne.) Ajan kuluessa rabbiininenkin juutalaisuus on siirtynyt odottamaan enemmän nationalistista vapauttajaa, koska Jeesusta ei tunnustettu odotetuksi messiaaksi ja siksi myös haluttiin erottautua kristinuskosta. Messiaaniset juutalaiset korostavat, että Jeesusta edeltävän ajan rabbiinisessa juutalaisuudessa Jumalan kolminaisuus ei ollut ongelma vaan yksi Jumalan (Elohim) määreistä.
Myös Uuden testamentin jumalakuva on eksegeettisen tutkimuksen mukaan jonkin verran heterogeeninen. Uuden testamentin aineisto sisältää kuitenkin jo selviä viitteitä kolmiyhteisestä jumamalakäsityksestä. Isä, Poika ja Pyhä Henki mainitaan kaikki yhdessä kastekäskyssä (Matt. 28:19) sekä apostolisessa siunauksessa (2 Kor. 13:13). Evankeliumeissa Jeesus antaa viitteitä samastumisestaan Jumalan kanssa ("Minä ja Isä olemme yhtä") sekä tunnustaa olevansa Jumalan Poika. Juutalaisille tämä oli jumalanpilkkaa, ja siitä seurasi kuolemanrangaistus. Apostolisissa kirjeissä Jeesuksen sanotaan olevan Jumala (Room. 9:5, 1. Joh. 5:20). Paavali kuvaa Kristuksen kahtalaista luontoa mm. Room. 1: 3–4. Pyhä Henki mainitaan Uudessa testamentissa sekä Jumalan että Jeesuksen Henkenä. Jeesuksen kasteessa oli läsnä Isän Jumalan sanat ja Pyhä Henki kyyhkysen muodossa (Matt. 3:16-17). Johanneksen evankeliumissa Jeesusta kutsutaan kahdesti Jumalaksi, evankeliumin alussa ja lopussa (Joh. 1:18; 20:28).
Toisaalta, vaikka jotkin yksittäiset raamatunkohdat näyttävät tukevan kolminaisuusoppia, tekstiyhteyden ja muiden raamatunkohtien tarkasteleminen voi johtaa kuitenkin eri päätelmään. Esimerkiksi Jeesus sanoi: "Minä ja Isä olemme yhtä" (Joh 10:30). Yksinään tämä jae näyttäisi viittaavan kolminaisuuteen. Kuitenkin Johanneksen 17. luvun jakeissa 21,22 Jeesus rukoilee seuraajistaan: "Että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt. Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä". Jeesus käytti sanaa "yhtä" vastaavaa samaa kreikkalaista sanaa (hen) kaikissa näissä tapauksissa. "Yhtä"-oleminen ei siis selvästikään viittaa kolminaisuuteen, vaan keskinäiseen ykseyteen, joka vallitsee Jeesuksen seuraajien keskuudessa, samoin kuin Jeesuksen ja Jumalan välillä.
Kolminaisuusopin eräs välttämätön piirre on käsitys Jeesuksen pre-eksistenssistä, olemassaolosta ennen syntymää ihmiseksi. Sen tueksi on viitattu Sananlaskujen kirjassa esiintyvään jumalalliseen ja personifioituun viisauteen (Snl. 8). Uudessa testamentissa pre-eksistenssi näkyy selvimmin Johanneksen evankeliumin alussa (Joh. 1: 1–18) ja Paavalin kirjeessä filippiläisille (kenosis-hymni Fil. 2: 6–7).
Tuossa hieman ulkopuolisesta (ei-teologisesta) lähteestä otetttua lainausta.
Sitten se laki... Millä tavalla lakia muutettiin, tarkoitatko jotain yksittäistä asiaa? Yleisesti ottaenhan Vanhan Testamentin laki ei päde, tästä on ollut juttua täällä. Laki täytettiin, Kristus maan päällä ollessaan saarnasi lain hengestä ja siitä, kuinka laki on ihmisiä varten eikä toisinpäin. Tätä uhri/lain täyttyminen -aihetta käsiteltiin täällä aiemmin, kai kymmenisen sivua sitten tjsp... hukkunut yleispölinään. Mutta lyhyesti: Vanhan Testamentin laki täyttyi, kun Jeesus kuoli ristillä ("se on täytetty"). Sen jälkeen on edetty uuden liiton (uuden testamentin) alla, jossa lain henki ja armo ovat tärkeimpiä, kuin yksittäiset lait (joita ei voi kukaan noudattaa, koska kukaan ei ole synnitön). Eräs Jeesuksen tarkoituksista oli juuri täyttää laki. Jo Vuorisaarna kertoo paljon tästä lain kirjaimen ja lain hengen välisestä suhteesta.
Joulusta on myös "tuolla jossain" tässä ketjussa juttua, talvipäivän seisaus on kuitenkin ennen joulua, talvipäivän seisauksen juhlaksi se on siis liian myöhään. Tietenkin joulunvieton tapoihin on liittynyt mukaan myös pakanajuhlista tapoja, kuten myös pääsiäiseen.
Paavali oli lähinnä ensimmäinen L. Ron Hubbard...
Ei ihan yhtä kovalla mielikuvituksella tosin. Fariseus, josta tuli Jeesuksen puolestapuhuja. Sikäli ei ihan sama.
edit: lainaus kuntoon...
![[:|]](./images/smilies/icon_neutral.gif "Neutraali"){kind=icon}
Perussettiä mikä kuuluu olla, kun perustetaan yliolentoon perustuvia uskontoja.
![[:)]](./images/smilies/icon_smile.gif "Hymy"){kind=icon}
