M.P.T kirjoitti:
Miten duunati perheessä muka olisi aikaa laittaa ruokaa? Ollaan pitkät päivät raskaassa töissä ja kun tullaan kotiin niin pitäisi hoidella kotityötkin ruuanlaiton yhteydessä.
Niin, jotenkin tästä selvittiin ennen 1980-lukua ja selvitään Euroopassa vielä aika yleisesti. Ruuanlaitto on juuri sitä kotityötä ja mukavammasta päästä, sitä voi myös tehdä yhdessä ja etukäteen. Minusta sosiaalisista ongelmista olisi osa vältettävissä jos perheet söisivät yhä yhdessä ja valmistaisivat ruoan kotona. Tätä mieltä olen. Lihan tai kalan paistamiseen ei mene oikeasti montaa minuuttia. Mikä on tärkeää, siitä on kyse. TV? WWW?
Jarel kirjoitti:Karhua pannulla ja Karhua juomaksi, ei siinä muuta lisukkeita tarvitse.
Lehdessä oli uutinen että on ylitarjontaa karhun lihasta, että lihajalostaja maksaa vain kympin kilo. En ole eläissäni nähnyt ko. lihaa myynnissä, paitsi joskus pakasteena Votkinsilla, 100 e kilo. Kuka saa ne 90 e ?
eskofot
Niinpä. Mikä on tärkeää? Klapit ei liiteriin mene yksin, pihatyöt vie aikansa. Kaikki pitää laittaa järjestykseen ja voihan sitä tehdä pakkaseen valmiiksi noita ruokia. Itse en ole koskaan tykännyt isolla porukalla syödä yhdessä. Esim juhlat joissa kymmenisen ihmistä änkeää samaan pöytään ja syönnin ohella puhutaan niitä näitä.
Monesti työpäivän jälkeen on vaan niin väsynyt, ettei vaan jaksa tehdä mitään. Vuorotyö ei tee vielä elämää raskaaksi vaan väärä kierto. Toisaalta kenen kanssa sinkut käyvät syömässä tai lapsettomat perheet? Kun syö porukalla niin pitää ottaa jokaisen allergia, dietti, mieltymykset ja muut huomioon. Onhan einekset epäterveellisiä verrattuna kotiruokaan, mutta minkäs tekee. Itse syön kotiruokaa ihan mieluusti yksinkin, mutta kaksin aina kaunihimpi. En toisaalta tykkää mistään isosta kokoontumisesta ruokapöydänääreen. Aina saa kuulla valitusta miksi ruokailuvälineet on väärissä käsissä ja muuta vastaavaa. Sukulaisten luokse, jos eksyy niin siellä syödään kalleinta premium ruokaa hienoilla hopeavälineillä. Tuollainen pröystäily taas ei sovi minulle. Peruskotiruokaa ilman hienosteluja.
Täällä edetään chilillä, soijalla ja sitruunalla marinoidun tofun voimin. Pannulle päätyi lisäksi kesäkurpitsaa, cantaloupe-melonia ja punaista paprikaa väriä antamaan. Suolaa vielä aavistus pohjiksi. Kastikkeeksi hieman kermaa ja maku oli hyvä.
Kokkaaminen ei ole ollenkaan tylsää. Siinä pitää vain käyttää mielikuvitusta apuna. Sekaan ripaus järkeä niin se auttaa pitämään kulut kurissa ja saamaan käsillä olevista aineksista maukkaita ruokia.
Mac mini M2, 16 Gt, MacOS Sonoma 14.3.1, Magic Mouse, Magic Trackpad ja 24" Eizo ColorEdge CG2420, iPhone SE 64G, iOS 17.0.2 sekä iPad A16 128G, iOS 18.5.
hatey kirjoitti:Einekset on helpompia: Ping - ja moska on kuumaa.
Tosin tänään aion herkutella karvaranteen kebabmössöllä, joka ui majoneesissa.
Jos vastakkain ovat helppous ja maku niin valitsen maun. Suosittelen kokeilemaan itsetehtyä ruokaa mikroaaltojen tappaman maun sijaan. Saatat yllättyä ja päivä ei olekaan enää pilalla.
Mac mini M2, 16 Gt, MacOS Sonoma 14.3.1, Magic Mouse, Magic Trackpad ja 24" Eizo ColorEdge CG2420, iPhone SE 64G, iOS 17.0.2 sekä iPad A16 128G, iOS 18.5.
hatey kirjoitti:Ruuanlaitto on todella työlästä ja inhoittavaa.
Niinhän toistuvasti väität, mutta se ei vastaa kokemusmaailmaani, eikä ole käynyt ilmi mikä on vaikeaa eikä selväksi onko kyseessä omintakeinen huumori vai oletko tosissasi. Jonkun yksittäisen minuuttipihvin paisto on "työlästä ja vaikeaa" vain jos on menettänyt esim. onnettomuudessa neljästä raajastaan enemmän kuin yhden.
M.P.T kirjoitti:
Monesti työpäivän jälkeen on vaan niin väsynyt, ettei vaan jaksa tehdä mitään. Vuorotyö ei tee vielä elämää raskaaksi vaan väärä kierto. Toisaalta kenen kanssa sinkut käyvät syömässä tai lapsettomat perheet? Kun syö porukalla niin pitää ottaa jokaisen allergia...
No joo, itse syön päivälliseksi nykyään usein tuunattua raejuustoa, jos ei tarvitse muille tehdä. Laitan mukaan kanaa, pekonia tai tonnikalaa. Oliiviöljyä, pähkinöitä, salaattia. Kokonaistuotantoaika 2 min.
Allergia on käsittämätön epidemia, joku vielä osoittaas sen ja yksipuolisen safkan yhteyden.
Mikael K. kirjoitti: cantaloupe-meloniaa.
Erinomaista.
Mikael K. kirjoitti:Kokkaaminen ei ole ollenkaan tylsää. Siinä pitää vain käyttää mielikuvitusta apuna.
Ehkä tämä on se ero, en ajattele ruoanvalmistamista lainkaan työnä, se on makuaistidesignia.
Kyllä tuohon ruoanlaiton vastenmielisyyteen täytyy olla joitain perustavaa laatua olevia syitä, lienevätkö ihan geneettisiäkin? Tietoinen valinta se ei mielestäni mitenkään voi olla.
Vaikka leikin muinoin nukeilla ja meikit kiinnostivat jo silloin intohimoisesti, oli kotiin iät ajat tullut Tekniikan Maailma aina kiinnostavaa luettavaa. Minä olen jo koulussa inhonnut noita kotitaloustunteja ja kaikkea aiheeseen liittyvääkin. Lapsuudenkodissa tein tomerasti jokusen kerran niitä ja näitä, aikuisenakin yritin viritellä intoa aiheeseen, vaan kun ei. Kun ei ole luontaista jauho- ja tiesmitäpeukaloa, sapuskaksi kelpaa oikeastaan lähes mikä vain terveellinen, ja koko hommaan on halu satsata niin vähän aikaa kuin mahdollista, on yhtälö oikeastaan sillä selvä; ku ei, niin ei.
Jos puolestaan joku hankkimistani laitteista ei toimi oikein/laisinkaan, jaksan satsata vaikka kokonaisen yön ja seuraavankin päivän ongelman ratkaisemiseen, mikäli ymmärrän hallussani olevan ratkaisuun johtavaa tietoa. Oikeastaan en edes pysty tekemään mitään muuta, ennen kuin ongelma on ratkennut tavalla tai toisella.
Maailman näkeminen "kuvina" toi vielä intohimon valokuvaukseen, mutta ruoanlaitto ei ole koskaan eikä missään yhteydessä kuulunut kuin pakolliseen ja intohimottomaan toimintaan. Hyvää ruokaa, hyvästä seurasta puhumattakaan en suinkaan karta, päin vastoin, olen aivan lääpälläni uskomattomista makunautinnoista, no ja tietenkin siitä hyvästä seurasta. Totta kai vuosien mittaan on omaankin valikoimaan ilmestynyt jokunen resepti, jossa totetuvat sekä maukkaus että helppous valmistuksen suhteen, joten ihan PING-ruoan varassa ei ruokatarjoiluni vieraille ole.
Arvostan vaivannäköä ja osaamista ruoanlaiton suhteen, on hienoa, että kotona valmistetun ruoan arvo on nousemassa, sekä sen valmistamisesta pitäminen, se vain ei ole kaikkien juttu.
Viimeksi muokannut amanita, 2.9.2011 klo 17.29. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
On mahdotonta olla masentunut, jos sinulla on ilmapallo! -Nalle Puh-
Kiitos vain vinkistä aiemmin. Olin kyllä syönyt sitä mutta en ikinä paistanut. Kerran kokeiltuani koukutuin sen makuun.
Innostus kohdallani ruokaan tuli niinkin yllättävältä taholta kuin sarjakuvista. Oikeastaan syynä on Lucky Luke. Kyseessä oli muistaakseni sarjakuva Sarah Bernhardt, jossa saluunan pianisti ja joku toinen kilpailivat kokkaustaidosta diiva Bernhardtin innoittamana. En muista juuri muuta kyseisestä sarjakuvasta kuin pianistin lausunnon. Sen mukaan pianisti oli sitä mieltä, että vaikka hän on poikamies niin se ei ole este kokkaamiselle. Uunista taisi putkahtaa tässä vaiheessa ulos herkullinen kaskelotista tehty ateria. Muistanko väärin?
Käytännössä oli myös pakko opetella kokkaamaan, kun vanhemmat olivat töissä ja kotona odotti vain kylmä ruoka. Ehkä Siperia opetti tässäkin tapauksessa. Mieluummin söin itse tehtyä hyvältä maistuvaa ruokaa kuin jotakin kylmää jääkaapista löytyvää.
Mac mini M2, 16 Gt, MacOS Sonoma 14.3.1, Magic Mouse, Magic Trackpad ja 24" Eizo ColorEdge CG2420, iPhone SE 64G, iOS 17.0.2 sekä iPad A16 128G, iOS 18.5.
hatey kirjoitti:Ruuanlaitto on todella työlästä ja inhoittavaa.
Niinhän toistuvasti väität, mutta se ei vastaa kokemusmaailmaani, eikä ole käynyt ilmi mikä on vaikeaa eikä selväksi onko kyseessä omintakeinen huumori vai oletko tosissasi. Jonkun yksittäisen minuuttipihvin paisto on "työlästä ja vaikeaa" vain jos on menettänyt esim. onnettomuudessa neljästä raajastaan enemmän kuin yhden. ......
Olen niin tosissani kuin vain voin. Inhoan ruuan laittamista. Keittiössä kaikenmaailman raakileiden ja kattiloiden ym kanssa ährääminen on inhoittavampaa ja vastenmielisempää, kuin tikkujen kynsien alle työntäminen.
Sen minuuttipihvin paistaminen juuri on työlästä. Ota pihvi, nosta se limanen raaka lätty paistinpannulle, laita liesi päälle, odota että se on kuuma, likaa se pannu sillä pihvillä, koko kämppä käryää sille pihville, nosta se kuuma pihvi jollain värkillä lautaselle, likaa se lautanen, syönnin jälkeen on kämpässä sen pihvin paha käry ja lopputuloksena kasa likaisia ja rasvaisia astioita, jotka pitää tiskata.
Ping-ruoka taasen on helpooa, aski ping-koneeseen ja hop se on kuumaa ja sen voi syödä suoraan siitä pakeetterista jossa se on myyty. Helppoa ja vaivatonta.
Viimeksi muokannut hatey, 2.9.2011 klo 18.05. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Bass is Like Duct Tape: it Fixes Everything
Elmarit, Summarit ja pipo
MC-raato - FC-pilviWeikot
amanita kirjoitti:Totta kai vuosien mittaan on omaankin valikoimaan ilmestynyt jokunen resepti, jossa totetuvat sekä maukkaus että helppous valmistuksen suhteen, joten ihan PING-ruoan varassa ei ruokatarjoiluni vieraille ole.
Juu. Tuo ylläpitäjä tekee muuten hyvää ruokaa. Etenkin yksi kalasoppa on tallentunut makumuistiini erityisen nami-merkkisenä.
Viimeksi muokannut Macco, 2.9.2011 klo 19.35. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
amanita kirjoitti:Totta kai vuosien mittaan on omaankin valikoimaan ilmestynyt jokunen resepti, jossa totetuvat sekä maukkaus että helppous valmistuksen suhteen, joten ihan PING-ruoan varassa ei ruokatarjoiluni vieraille ole.
Juu. Tuo ylläpitäjä tekee muuten hyvää ruokaa. Etenkin yksi kalasoppa on tallentunut makumuistiini erityisen nami-merkkisenä.
Oi Macco, näkisitpä hymyni leveyden!
On mahdotonta olla masentunut, jos sinulla on ilmapallo! -Nalle Puh-
Mikael K. kirjoitti:Voisiko sen keitto-ohjeen saada yleiseen jakoon? Täällä pähkäillään huomista ateriaa.
Löysin reseptini tuolta Modepuolelta, jonne sen miitissä pyydetysti olin luvannut laittaa. Ole hyvä, Lasses fisksoppa:
amanita kirjoitti:Tarjosin sunnuntaina kalasoppaa paikalla olijoille, halusivat reseptin. Tässä tulee:
Lassen fischu-soppa/ Lasses fisksoppa (Peräisin Ahvenanmaan Kökarista)
- Puolikas kirjo- tai merilohta, mielellään kuitenkin fileistä irroitettu ranka mukana makua antamassa, tai sitten edellisiä korvaamassa kokonainen pieni lohi.
- 15 maustepippuria
- 1 rkl merisuolaa
Keitetään 20-30 minuuttia vedessä, joka juuri ja juuri peittää tuon kalamäärän.
Siivilöi liemi, irrota kaikki irtoava liha johonkin purkkiin. Heitä ranka jorpakkoon.
Lisää yllä mainitut silput liemeen ja keitä jonkin aikaa (oisko 10 minuuttia)
Lisää 1/2 pulloa DelMonte tai vastaavaa chili-kastiketta
Lisää silputtu peperoni (purkeissa myytäväkin kelpaa)
Keitä 1/2 tuntia
Lisää kalanliha ja hetken päästä purkillinen (2 dl) kuohukermaa
Ruoanlaittohan on loistavaa terapiaa. Varsinkin silloin kun vähän säveltää siinä samalla. Usein minulla lähtee jostain tietystä mausta tai aineesta se mitä haluaa syödä. Saattaa olla, vaikka että haluan jotain jossa on korianteria ja limeä. Sitten vaan lopulta huomaa syövänsä uunikalaa, jossa on päällä esim katkarapuja, chiliä jne...
Tänään juttelin italialaisen asiakkaani kanssa syömisestä ja juomisesta samalla, kun kuvailin hänen tuomia juttuja. Sain mm hyviä viinivinkkejä. Kyllä se kansa ainakin osaa arvostaa sitä, kun istuu alas ja suussa tuntuu ja maistuu hyvät maut.
Olisi pitänyt jutella vaan vähän vähemmän, kun nyt on jälkitöitä aika paljon, kun en ollut ihan 100% keskittynyt.
Macco kirjoitti: Tuo ylläpitäjä tekee muuten hyvää ruokaa. Etenkin yksi kalasoppa on tallentunut makumuistiini erityisen nami-merkkisenä.
Tekisköhän se sitä minullekin, jos ja kun menen käymään sen luona?
Tämän foorumin Mikael K. ja häntä hännystelevä Kunkku ovat eräänlaisia nykyajan käärmeöljykauppiaita tällä "torilla". Heidän sanomisiaan on kaikilla oikeus kommentoida - Hanttapuli
Mikael K. kirjoitti:Innostus kohdallani ruokaan tuli niinkin yllättävältä taholta kuin sarjakuvista. Oikeastaan syynä on Lucky Luke. Kyseessä oli muistaakseni sarjakuva Sarah Bernhardt, jossa saluunan pianisti ja joku toinen kilpailivat kokkaustaidosta diiva Bernhardtin innoittamana. En muista juuri muuta kyseisestä sarjakuvasta kuin pianistin lausunnon. Sen mukaan pianisti oli sitä mieltä, että vaikka hän on poikamies niin se ei ole este kokkaamiselle. Uunista taisi putkahtaa tässä vaiheessa ulos herkullinen kaskelotista tehty ateria.
Mulla on yöpöydällä juur ranskalainen ruokasarjakuva, en cuisine avec alain passard
hatey kirjoitti:
Olen niin tosissani kuin vain voin. Inhoan ruuan laittamista. Keittiössä kaikenmaailman raakileiden ja kattiloiden ym kanssa ährääminen on inhoittavampaa ja vastenmielisempää, kuin tikkujen kynsien alle työntäminen.
Sen minuuttipihvin paistaminen juuri on työlästä. Ota pihvi, nosta se limanen raaka lätty paistinpannulle, laita liesi päälle, odota että se on kuuma, likaa se pannu sillä pihvillä, koko kämppä käryää sille pihville, nosta se kuuma pihvi jollain värkillä lautaselle, likaa se lautanen, syönnin jälkeen on kämpässä sen pihvin paha käry ja lopputuloksena kasa likaisia ja rasvaisia astioita, jotka pitää tiskata.
Tuota, jos sinulle on myyty limainen lätty palauta se. Ja suosittelen myös että kuumennat pannun ja ruskistat voin ja vasta sitten käytät pihvia pannulla. Mutta pelkäänpä, että en voi auttaa enempää, ongelmasi vaikuttaa pään sisäiseltä enemmän kuin pragmaattiselta. No offence.
![[:)]](./images/smilies/icon_smile.gif "Hymy"){kind=icon}
![[:P]](./images/smilies/icon_razz.gif "Kieli"){kind=icon}
![[:/]](./images/smilies/icon_eek.gif "Pettynyt"){kind=icon}
