Valokuvauksesta harrastuksena, jopa intohimona

[Touho]

Miksi ihmeessä joku haluaisi vielä tänä päivänä kuvata filmille ja kehittää kuvansa itse?

Miksi ihmeessä joku haluaisi vielä tänä päivänä ajaa saksalaisvalmisteisella kaksipyöräisellä, ja vaihtaa siihen vielä öljytkin itse?

Miksi ihmeessä joku haluaisi vielä tänä päivänä mennnä mopolla metsään tai soralle, kun asfalttitietkin on keksitty?

Miksi ihmeessä jotkut tekevät vielä tänä päivänä mm. puukkoja tai huonekaluja käsityönä, vaikka marketista saa valmiita?

Miksi ihmeessä joku haluaisi vielä tänä päivänä maalata tai piirtää kuvia kankaalle tai paperille, kun tietokone ja Illustratorkin on keksitty?

Miksi valokuvia vielä vedostetaan ja kehystetään seinälle roikkumaan, vaikka aikaansa seuraava insinörtti katselee kuvia vain tietokoneensa ja kännykkänsä näytöltä?

Meitä nyt vaan on moneen junaan. Jotkut tekevät kaikkensa, ettei koskaan tarvitsisi poistua sieltä omalta mukavuusaluelta, ja tehdä jotain normeista poikkeavaa. Saati nähdä vaivaa vain huvin vuoksi.

Erikoisuuden ja erilaisuuden tavoittelua se osalla (ei tietenkään kaikilla) kai lähinnä on. Jos kuvilla ei erotu massasta niin aina voi kehua kuvaavansa filmille ;-D :-D

Niih, siltä se varmaan tuntuu, jos tieto, kokemus ja näkemys aiheesta puuttuu, ja jos on muutenkin taipumusta demarihenkiseen laumasieluisuuteen.

En toki itsekään juuri kuvaa enää filmille, mutta saatan silti joskus innostua aiheesta, kun se kerran on vielä mahdollista, isä-Eastman tekee vielä filmiä, ja täysin kurantti kalustokin on olemassa. Se nyt vaan on omanlaisensa harrastus tänä päivänä.

Miksikähän puukontekijä tekee itse puukkoja, puuseppä väkertää huonekaluja tai kotileipuri leipää, vaikka kaikkia saa valmiina kaupasta? Mikseivät he marssi markettiin, kuten kaikki muutkin? Tai miksi joku vielä maalaa tai piirtää kuvia kynien ja pensselien avulla, vaikka tietokone ja Illustrator on keksitty?

Jos asiaa heiltä suoraan kysyisi, olisi varmaan kaikkien yhtenäisenä motiivina ollut erilaisuuden tavoittelu ja massasta erottuminen, eikö vaan.
Mitäs muutakaan se nyt voisi olla?

[Kain]

^ Miksi ihmeessä jotkut viettävät päivänsä foorumilla, joka on keskittynyt yhteen ainoaan tietokonemerkkiin, joka ei ole loppujen lopuksi yhtään sen kummallisempi kuin muutkaan merkit?

[iDock]

^ Tämä ihmetyttää kanssa itseäni. Silti se aika tuntuu kuluvan kivasti off-topic- puolella.

[Touho]

BTW, tämän päivän digikameroita ja niiden kuvia voisi verrata 1800-luvun alkupuolen pioneeriajan märkälevyaparaatteihin ja itse päälystettyihin vedoksiin ainakin yhdessä suhteessa. Samoten niitä voisi hyvällä syyllä pitää nopeasti vanhenevina väliinpuotajatuotteina, joilla ei kohta ole enää mitään virkaa. Toisin kuin filmikamerat viimeisen 50+ vuoden ajalta, joissakin tapauksissa jopa vuosisadan.

Avainsana tässä on standardi tai sen puute. Filmipuolella on ollut vakiintuneet filmistandardit jo vuosikymmeniä, mutta digipuolella eri valmistajat suoltavat nopealla tahdilla uutta ja keskenään hiukan erilaista ja huonosti yhteensopivaa rautaa ja softaa. Adobe on yrittänyt lanseerata digitaalisen negatiivin standardia, mutta valtaosa kameravalmistajista on viitannut sille kintaalla ja touhuaa omien hiukan erilaisten versioidensa kanssa, ja tietotekniikkavalmistajat kuten Apple joustavat ja päivittelevät formaattitukiaan. Vaikka homma saattaa olla houkuttelevaa valmistajille, on vastakupissa Linuxmainen sekametelisoppa, josta on loppukäyttäjille lähinnä haittaa.

Se ei tietenkään estä kuvaamista eikä kameroiden myyntiä, mutta pitemmän päälle voisi pitää todennäköisenä, että joku yleisstandardi tulee, kuten aikanaan filmipuolellekin. Silloin nämä nykydigit käyvät suht nopeasti nörttileluiksi.
Toisaalta jopa 40+ vuotta vanhat filmikamerat ovat edelleen käyttökelpoisia, koska niissä voi edelleenkin käyttää standardinmukaista filmiä. Tämänhetkisille sensori- ja formaattikirjon kameroille ei uskalla ennustaa yhtä pitkää käyttöikää. Tosin eipä mitään muutakaan modernia elektroniikkaa ole enää suunniteltu kestämään.

Eli reilusti kärjistäen tuon kunkun kysymyksen voisi kääntää niinkin päin, että miksi kukaan haluaisi kuvata tämän päivän digikameroilla ja tämänhetkisille digifilmeille, kun ne ovat jo ylihuomenna epäkurantteja?

(Disclaimer: kysymys on retorinen ja tahallisen leukaileva, se ei odota suoraa vastausta)

[Touho]

^ Miksi ihmeessä jotkut viettävät päivänsä foorumilla, joka on keskittynyt yhteen ainoaan tietokonemerkkiin, joka ei ole loppujen lopuksi yhtään sen kummallisempi kuin muutkaan merkit?

No mäkit saattavat vielä sentäs erottua hiukan muista wintoosista, mutta tämä foorumilla hilluminen keskellä aurinkoista loppukesän päivää on kieltämättä hiukan kyseenalaista touhua, eikä siihen ole antaa järkeenkäypää, tai ainakaan pätevää selitystä.
Eli eikun ylös, ulos ja

[Mikael K.]

Miksikähän puukontekijä tekee itse puukkoja, puuseppä väkertää huonekaluja tai kotileipuri leipää, vaikka kaikkia saa valmiina kaupasta? Mikseivät he marssi markettiin, kuten kaikki muutkin? Tai miksi joku vielä maalaa tai piirtää kuvia kynien ja pensselien avulla, vaikka tietokone ja Illustrator on keksitty?

Jos asiaa heiltä suoraan kysyisi, olisi varmaan kaikkien yhtenäisenä motiivina ollut erilaisuuden tavoittelu ja massasta erottuminen, eikö vaan.
Mitäs muutakaan se nyt voisi olla?

Tekemisen ilo ja saa sitä mitä haluaa, kun teolliset tuotteet ovat usein sen itsensä sukulaisia. Tietysti seassa on laatuakin mutta se taas on niin kallista, että itse tekemällä voittaa jo sentin poikineen.

Kysehän oli Kunkun kysymyksestä sen suhteen miksi joku kehittää kuvansa itse. Kysehän ei ole pohjimmiltaan tai lopulta kyynisestä vähättelystä vaan siitä, että kehittämiseenkin liittyy tekemisen ilo. Samalla siinä voi kehittyä niin pitkälle, että sillä voi tulla jopa kuuluisaksi. Kannattaa muistella vaikkapa Anselm Adamsia. Häneltä vei vuosia löytää oma tyylinsä. Samoin hänen kehittämänsä valotussysteemi on vieläkin kovassa kurssissa.

[Touho]

^ Tuo on kaikki kyllä sinänsä totta, ja saattaa olla, että olen ehkä missannut Kunkun viestistä sen mahdollisen sarkasmiluonteen. Mene ja tiedä, kun Kunkku ei sitä kerro.
Toisaalta tuo vastauksesi puolestaan jättää pikkuruisen epäilyksen samanlaisesta, eli noinkohan olet itsekin huomioinut tuon lainaamasi tekstin todellisen sävyn ja luonteen?

Tosin eipä sillä nyt niin väliä ole. Pointti tuli varmaan selväksi, eli joku kuvaa ja tekee kuvia vielä filmin kautta omaksi ilokseen ja ihan muuten vaan.

Muistan jopa lukeneeni tyypistä, joka päällystää omat valokuvapaperinsakin itse. Yli sata vuotta hra Talbotin kehitystyön jälkeen, ja vaikka valmista hopeapaperia on saanut kaupasta kohtuuhintaan jo lähes vuosisadan ajan. Aikana, jolloin digitaalinen kuvasensorikin oli jo keksitty ja käytössä. Ne kuvatkin olivat ihan hienoja seleenikuvia.

[arisel]

^ Tuo on kaikki kyllä sinänsä totta, ja saattaa olla, että olen ehkä missannut Kunkun viestistä sen mahdollisen sarkasmiluonteen.

Mitä on sarkasmi?

[redhat]

Filmille kuvaaminen, tai oikeastaan sen kehittäminen on hauskaa puuhaa. Tietty jännitys että onko kuva onnistunut vai ei. Tietysti kehitysvaiheessa voi myös ryssiä koko filmin. Fiilis, kun punaisessa valossa näkee kuvan piirtyvän valokuvapaperille... Hieno hetki.

[kurkinen]

BTW, tämän päivän digikameroita ja niiden kuvia voisi verrata 1800-luvun alkupuolen pioneeriajan märkälevyaparaatteihin ja itse päälystettyihin vedoksiin ainakin yhdessä suhteessa. Samoten niitä voisi hyvällä syyllä pitää nopeasti vanhenevina väliinpuotajatuotteina, joilla ei kohta ole enää mitään virkaa. Toisin kuin filmikamerat viimeisen 50+ vuoden ajalta, joissakin tapauksissa jopa vuosisadan.
…
Toisaalta jopa 40+ vuotta vanhat filmikamerat ovat edelleen käyttökelpoisia, koska niissä voi edelleenkin käyttää standardinmukaista filmiä. Tämänhetkisille sensori- ja formaattikirjon kameroille ei uskalla ennustaa yhtä pitkää käyttöikää. Tosin eipä mitään muutakaan modernia elektroniikkaa ole enää suunniteltu kestämään.

En ihan olisi samaa mieltä. Kyllä digitaalikameroiden 1800-luvun pioneeriaikaa vastaava kausi meni jo 1990-luvulla. Keskityt vertaamaan filmistandardia (et mainitse 35 mm kinofilmiä, mutta tarkoittanet sitä) digitaalikameroiden tiedostotallennusmuotoihin.

Ensinnäkin filmipuolella oli/on lukuisia standardeja, joista kinofilmi oli pääasiassa harrastajien, luontokuvaajien ja lehtikuvaajien tallennusmedia. Ammattilaiset käyttivät sujuvasti rulla- ja laakafilmikameroita käyttötarkoituksen mukaan. Tätä kautta kuvaus tapahtui digitaaliaikaa suuremmalla määrällä eri formaatteja, jos digitaalisen ajan kuvan perusyksikkö on digitaalitiedosto. Tämän näkökulman voi perustella vaikka sillä, että kaikkien kameroiden kuvat on hallittavissa samassa ohjelmistossa (esim. Lightroom, Aperture, tms.), kunhan uuden kameratyypin ajurit on kunnossa. Filmiarkistot oli pidettävä erillään jo formaattien takia (mustavalkokinonegat, värikinonegat, rulla…, laakadiat, laakanegat).

Toisaalta mikään ei ollut ennen digitaalisuuttakaan valokuvauksessa pysyvää. Tunnet varmaan historian, mutta jotain nostoja: rullafilmi, kinofilmi, SLR, värikuvaus, salamatekniikat, automaattitarkennus… digitaalikamerat ovat vain yksi vaihe tässä ketjussa. Hyvän digitaalikameran uskaltaa ostaa nyt aivan yhtä hyvin kuin hyvän filmikameran sen omana aikanaan. Yhtä varmasti tulee jokin uusi tekniikka, joka vanhentaa nykyiset huippukamerat. Mutta ainakaan minua tämä uhka ei silti saa enää kuvaamaan filmille.

[Touho]

En ihan olisi samaa mieltä.
Keskityt vertaamaan filmistandardia (et mainitse 35 mm kinofilmiä, mutta tarkoittanet sitä) digitaalikameroiden tiedostotallennusmuotoihin.

En tarkoita, mutta eipä sillä nyt niin väliä. Tuo kommentti oli muutenkin tahallisen kärjistetty, eikä pyrkinytkään tarkkuuteen, mikä oli mielestäni kyllä ilmaistu kyseisessä kommentissa useammallakin tavalla.

Ensinnäkin filmipuolella oli/on lukuisia standardeja,

Niinpä. Oli joukko standardinmukaisia filmiformaatteja, joita kaikki käyttivät, eikä jokainen kameramerkki tuonut markkinoille omaa hiukan erilaista filmiversiotaan kustakin kokoluokasta. Filmit kehittyivät koko ajan, mutta kokostandardi pysyi samana vuosikymmeniä.

Mutta ei nyt tästä aiheesta sen enempää, koska homma karkaa täällä niin helposti insinörttinamin ja lillukanvarsien vatvonnan puolelle.

Hyvän digitaalikameran uskaltaa ostaa nyt aivan yhtä hyvin kuin hyvän filmikameran sen omana aikanaan. Yhtä varmasti tulee jokin uusi tekniikka, joka vanhentaa nykyiset huippukamerat. Mutta ainakaan minua tämä uhka ei silti saa enää kuvaamaan filmille.

Kuvaa ihmeessä menemään diginä ja osta digikameroita, niin muutkin tekevät, minä muiden mukana.

Et ilmeisesti tainnut noteerata tuohon kommenttiin liitettyä vastuuvapauslauseketta, "reilusti kärjistäen" -ilmausta tai edes hymiötä, jotka yrittivät osoittaa hätäisemmillekin, että kyseistä kommenttia ei ole tarkoitettu otettavaksi kovin vakavasti, saati kirjaimellisesti. Se oli vaan viihteellistä jatkumoa aiempaan Kunkun filmikuvausheittoon liittyen.

PS.
Esim. kinofilmiä (saati rullafilmiä) käyttävät rungot vanhenivat filmiaikana huomattavasti hitaammin kuin digimallit digiaikana. Kymmenen vuotta vanha filmirunko oli/on vielä täysin kurantti, mutta vajaa kymmenen vuotta vanha digirunko on etenkin kameranörttien silmissä jo lähes käyttökelvoton reliikki.

(disclaimer: kyseessä on tahallisen kärjistävä ja yleistävä kommentti, jota ei kenenkään tarvitse ottaa kirjaimellisesti)

[Tauvo]

^ Kauheesti sanoja ilman minkäänlaista sanottavaa. Oles kurkinen varuillasi, tuolle ei kannata kertoa faktoja, luikkii vaan karkuun ja huutelee mennessään.

Huumorintajuiset osaavat käyttää niitä hymiöitä niin, että selviää jos ollaan laskettu leikkiä.

[Maza]

(disclaimer: kyseessä on tahallisen kärjistävä ja yleistävä kommentti, jota ei kenenkään tarvitse ottaa kirjaimellisesti)

Näppärää. Tällä lauseella teet tyhjäksi kaiken sinuun kohdistuvan kritiikin.

[kurkinen]

Esim. kinofilmiä (saati rullafilmiä) käyttävät rungot vanhenivat filmiaikana huomattavasti hitaammin kuin digimallit digiaikana. Kymmenen vuotta vanha filmirunko oli/on vielä täysin kurantti, mutta vajaa kymmenen vuotta vanha digirunko on etenkin kameranörttien silmissä jo lähes käyttökelvoton reliikki.

(disclaimer: kyseessä on tahallisen kärjistävä ja yleistävä kommentti, jota ei kenenkään tarvitse ottaa kirjaimellisesti)

Luin kyllä disclaimerisi, mutta mitäs se merkitsee? Tämä on keskustelufoorumi, jolle kukin saa kirjoitella omiaan toisista riippumatta.

Sanoin, että digikameroiden 1990-luku on jotain vastaavaa kuin filmikameroiden 1800-luku ennen standardoituja filmikokoja (mm. 9x12 cm, 4"x5", 8"x10", jne. laakafilmit tulivat huomattavasti myöhemmin). Kun ajattelee digikameroita kymmenen vuotta sitten, niin ne olivat juuri selvinneet tuosta "epästandardiuden" aikakaudesta. Tällä foorumilla liikkuville kuvaajille oleellisempaa oli se, että digikamerat tulivat vuosituhannen alussa melko nopeasti sille hintatasolle, että järjestelmäkameroidenkin hankinta oli harrastajalle mahdollista.

Kyllä nykyiset harrastajakamerat hyvin pidettyinä kestävät ja riittävät viideksi vuodeksi. "Ongelmahan" on se, että laitteet halpenevat sekä paranevat, joten uudemman hankinta houkuttelee varsinkin laitenörttejä. Ne jotka ovat kiinnostuneita kuvaamisesta, voivat ostaa nyt rungon, käyttää seuraavien vuosien rahat parempiin linsseihin ja sitten sopivassa vaiheessa vaihtaa paremman rungon. Aivan niinkuin filmiaikanakin.

Omia kokemuksia vanhenevista filmirungoista:
Minulle lyötiin syksyllä 1987 eteen hieman vanhentunut ammattirunko Nikon F2 (perusmalli, jota valmistettiin koko 1970-luku). Se kyllä tuntui niin antiikkiselta! Ei edes valotusmittaria, vaan sellainen annettiin erikseen. Itse olin kuvannut jo vuoden verran Nikon FE2:sella (1983–87), joka tuntui olevan valovuoden edellä tuota rouskua. Kyllähän ne samaa filmiä söivät, ei siinä mitään. Neljä vuotta myöhemin ostin itselleni F3:sen ja ajattelin että tässä on kameraa loppuiäkseni. Sitten tuli autofocus ja kehittyneet käsisalamat, ja F3 muuttui antiikkiseksi.

Palkkikamerat ova laitteita, joiden tekniikka ei vanhentunut nopeasti. Kameran perusidea yksinkertaisimmillaan! Eikä ne ole nytkään vanhentuneet, jos vain hankkii niihin nykyaikaisen digiperän. Tosin kuvakokoa joutuu pienentämään, liekö koskaan tulossa 4"x5" digiperää? Olisi mukavaa nähdä esim. 36x36 mm kennolle rakennettu palkkikamera!

[Mikael K.]

Kyllä nykyiset harrastajakamerat hyvin pidettyinä kestävät ja riittävät viideksi vuodeksi. "Ongelmahan" on se, että laitteet halpenevat sekä paranevat, joten uudemman hankinta houkuttelee varsinkin laitenörttejä. Ne jotka ovat kiinnostuneita kuvaamisesta, voivat ostaa nyt rungon, käyttää seuraavien vuosien rahat parempiin linsseihin ja sitten sopivassa vaiheessa vaihtaa paremman rungon. Aivan niinkuin filmiaikanakin.

Lainaan vielä itseäni, kun mielestäni asiallinen teksti jäi höpinän jalkoihin.

Surffailin viime yönä etsien vinkkejä kuvauksiin ja satuin eksymään Rob Andrew:n sivuille. Siellä hän kirjoittaa kameroista tervejärkisesti.

When I bought my Canon 20d about 5 years ago it was so cutting edge. A pro photographer I ran into was shooting for a surf magazine with it and had made the cover with an image from a 20d. --

When people ask me what camera to buy I am not sure how to answer. Most of the DSLR’s out there (including those at the bottom of the pile) can make stunning images with the right skill and knowledge. My advice is-

a. Learn how to drive. --

b. Try it before you buy it. --

c. Don’t obsess over lens “sharpness”. --

Just my two cents. If I had it to do all over again, I would have saved money on lenses and cameras and spent more on lighting and learning how to light. --

Toisin sanoen kaveri ajattelee samalla tavoin kuin minä. Olennaisinta ei ole kameran tuoreus vaan se miten sitä käyttää ja valotus. Tässä tapauksessa hän puhuu salamalla valaisusta, joka liittyy valotukseen. Yhdellä salamalla saa tehtyä kaikkea kivaa, kun vain miettii missä ja miten sitä käyttää. Joka tapauksessa nysvääminen kameran pikseleillä ja muulla kuvaamiseen liittymättömällä on turhaa, kun kaikilla nykyisillä kameroilla saa järkeviä kuvia. Hyvänä esimerkkinä on lsippu ja hänen kuvansa.

[Touho]

Luin kyllä disclaimerisi, mutta mitäs se merkitsee? Tämä on keskustelufoorumi, jolle kukin saa kirjoitella omiaan toisista riippumatta.

Tottakai saa. Juttu ei ilmeisesti auennut ihan siten kuin tarkoitus oli, joten unohda se. Asialinjalla eteenpäin.

Tällä foorumilla liikkuville kuvaajille oleellisempaa oli se, että digikamerat tulivat vuosituhannen alussa melko nopeasti sille hintatasolle, että järjestelmäkameroidenkin hankinta oli harrastajalle mahdollista.

Tuo on ihan totta, tosin sinänsä harmi että isompien sensorien ja niille optimoitujen linssien teko tulee edelleen melko tyyriiksi. Full frame rungot ja linssit eivät ole edelleenkään erityisen edullisia.

"Ongelmahan" on se, että laitteet halpenevat sekä paranevat, joten uudemman hankinta houkuttelee varsinkin laitenörttejä.

Näinhän se menee nippelinörttien osalta juu, tosin se varsinainen kameratekniikka ei välttämättä kehity niin hirvittävän nopein harppauksin, eikä laatu välttämättä halpene kovin nopeasti. Nk. mainstream-mallisto toki vaihtuu tiuhempaan ja malleihin tulee jotain pieniä päivityksiä, mutta kalliimmassa päässä vaihtuvuus on hitaampaa, eikä 'parin vuoden' ikäisen mallin tekemät kuvat ole vielä mitenkään epäkurantteja. Kameratehtaille on toki tärkeää, että niitä nk. markettimalleja ostetaan ja vaihdetaankin tiuhaan, koska niitä halpoja bulkkimalleja pitää myydä paljon ja usein.

Siksi olisikin ollut mielenkiintoisempaa, (siis teoriassa), jos kameravalmistajat olisivat suunnitelleet digirunkonsakin sellaisiksi, että niihin voisi vaihtaa pelkkien firmware-päivitysten lisäksi myös sisäisiä komponentteja kuten sensoreita ja sensemmoista. Samoin käytettyjen sensorien koko ja malli olisi voitu standardisoida 3-4 perusmalliin, ja mm. raw-modossa olisi voitu sopia heti alussa yhdestä ja samasta pakkausformaattista, jolloin merkkikohtaisia ajureita sun muuta ei tarvittaisi. Eli ikäänkuin digitaalinen filmistandardi. Mutta tämä on siis jo lähinnä ääneenhaaveilua.

Minulle lyötiin syksyllä 1987 eteen hieman vanhentunut ammattirunko Nikon F2 (perusmalli, jota valmistettiin koko 1970-luku). Se kyllä tuntui niin antiikkiselta! Ei edes valotusmittaria, vaan sellainen annettiin erikseen.

Hiano peli, eikö vaan.
Omalla kohdalla se ihka ensimmäinen oma järkkärirunko oli myös täysmekaaninen, tosin siinä oli jo valotusmittari prismakotelossa, eli viisarista näki miten kääntää namiskoja. Sillä piti oikeasti opetella kuvaamaan, ja itse asiassa tykästyin siihen kovasti, se kun oli semmoinen sotaratsu, joka toimi vaikka ilman virtaa, eikä hyytynyt pakkasessakaan.

Itse olin kuvannut jo vuoden verran Nikon FE2:sella (1983–87), joka tuntui olevan valovuoden edellä tuota rouskua.

Tavallaan se olikin, olihan siinä välissä jo kokonainen sukupolvi. FE-2:ssa oli muistaakseni jo titaaninen lamellisuljin ja 1/4000 s lyhin valotusaika, ja suljinaika-automatiikka. Siinä rinnallahan oli myös manuaalinen FM-2, joka oli myös oiva peli, ja yksi suosikeistani Nikon-puolella. Molemmat ovat täysin käypäisiä pelejä kuvaamiseen tänäkin päivänä, ja varsin monet myydyistä rungoista ovat edelleen täydessä kuvauskunnossa.

Kyllähän ne samaa filmiä söivät, ei siinä mitään. Neljä vuotta myöhemin ostin itselleni F3:sen ja ajattelin että tässä on kameraa loppuiäkseni. Sitten tuli autofocus ja kehittyneet käsisalamat, ja F3 muuttui antiikkiseksi.

Oikeastaan se F3 olisi kyllä edelleen täysin käyttökelpoinen, jos vaan filmitekniikka ei olisi kovaa vauhtia syrjäytymässä digitaalisella.
Eikä se autofocuksen tulokaan estänyt millään tavalla sen äfkolmosen käyttöä, tarkennus piti vaan hoitaa käsipelillä kuten ennenkin. Valtaosa salamalaitteistakin kävi edelleen. Toisin kuin Canonin kohdalla, esim. Nikonin, Pentaxin ja muiden samaa "meisseli-autofocusta" entisessä bajonetissaan käyttävien merkkien kohdalla sekä ne uudet AF-linssit että vanhemmat käsitarkenteiset kävivät edelleen ristiin, automaattitarkennus ja osa täysautomatiikan hienouksista poislukien. Periaatteessa ne samaiset käsitarkenteiset A-Nikkorit kävisivät edelleen, jos vaan nuo digikennot "näkisivät" samalla tavalla kuin filmit.
Jos osa rungon hienouksista (nastoista) ei olisikaan käytössä, eihän se estäisi niillä kuvaamista esim. puoliautomatiikalla tai manuaalisesti (esim. A(F)-Nikkor vs. perinteinen Nikkor automaattirungossa).

Siinä mielessä näkövinkkelissä lienee pieni ero, että omalla kohdalla tuo mekaaninen runko tai edes sen kaveriksi myöhemmin ilmestynyt automatisoidumpi käsitarkenteinen malli ei muuttunut hetkessä "antiikkiseksi" uuden hienon AF-mallin tulon myötä, vaikka minäkin sellaisen hommasin. Oikeastaan minua harmittaa edelleenkin, että menin sen mekaanisen rungon aikanaan 'heikkona hetkenä' hävittämään.

Tällä hetkellä tuo entinen hiano AF-filmimalli ei oikeastaan ole mitenkään antiikkinen, vaan se olisi (on) edelleen täysin pätevä laitteisto salamineen ja muine lisukkeineen. Muttakun se käyttää filmiä, jolle kuvaaminen alkaa pikkuhiljaa käymään kalliiksi ja työlääksi, ainakin tietynlaisessa kuvauksessa. Linssitkin olisivat kurantteja ja käyttökelpoisia, ja ainoastaan se digitaalisensorien hiukan erilainen rakenne on se ainoa niitä 'vanhentava' tekijä.
Toki muukin tekniikka on muuttunut jonkin verran, mutta itse kuvaaminen ja ne kuvatut otokset, eli se varsinainen lopputulos ei välttämättä eroa merkittävästi noista vanhemmista, tuo tallennustekniikan ero poislukien.

Pitkän tarinan pointti oli siis siinä, että tuo 'antiikkisuus' on hiukan suhteellinen ja subjektiivinen käsite.

Palkkikamerat ova laitteita, joiden tekniikka ei vanhentunut nopeasti. Kameran perusidea yksinkertaisimmillaan! Eikä ne ole nytkään vanhentuneet, jos vain hankkii niihin nykyaikaisen digiperän.

Niinpä, ja on vähän sääli, että tuo sama kompaktius ei ole onnistunut yhtä hyvin pienemmissä kokoluokissa. Olkoonkin että linssejäkin joutuisi ehkä kuitenkin uusimaan eri tallennusformaattien mukaan.

Tosin kuvakokoa joutuu pienentämään, liekö koskaan tulossa 4"x5" digiperää? Olisi mukavaa nähdä esim. 36x36 mm kennolle rakennettu palkkikamera!

Oishan se, mutta semmoinen varmaan maksaisi sekä maltaita että hunajaa, sekä vähän linnunmaitoakin päälle.

[KunkkuJ]

Aina välillä tuppaa unohtumaan se valokuvauksen päätuote, eli valokuva. Miten paljon se on muuttunut tämän tekniikan myötä? Entä miten paljon parempi on uudella digijärkkärillä otettu kuva verrattuna viisi vuotta vanhalla digijärkkärillä otettua kuvaa? Mitä lisäarvoa valokuvaan nuo uusimmat kamerat tuottavat, oikeasti?
Sekin tuntuu monelta aina välillä unohtuvan, että usein kuvaamisen päämääränä on paperikuva. Lehteen, albumiin, julisteeseen...

Toki on myönnettävä, että tämä valokuvauksen laitekeskustelu sopii mainiosti homppuun. Täällähän keskustellaan muutenkin työvälineistä, ei niinkään siitä työstä, lopputuloksesta ja sen merkityksestä puhumattakaan.

[Touho]

Näppärää. Tällä lauseella teet tyhjäksi kaiken sinuun kohdistuvan kritiikin.

Tuskinpa tuo sinua silti estää millään tavalla. Epäilemättä saat myös taustalouskutuskuoron tueksesi.
Eli siitä vaan, anna palaa oikein sydämen kyllyydestä, jos olo sillä helpottuu.

Aina välillä tuppaa unohtumaan se valokuvauksen päätuote, eli valokuva. Miten paljon se on muuttunut tämän tekniikan myötä?

Elävä reliikki filosofoi asian ytimessä.

Toki on myönnettävä, että tämä valokuvauksen laitekeskustelu sopii mainiosti homppuun. Täällähän keskustellaan muutenkin työvälineistä, ei niinkään siitä työstä, lopputuloksesta ja sen merkityksestä puhumattakaan.

Näinhän se menee. Tuo nippeli- ja välinekeskustelun painottuminen pragmaattisemman lähestymistavan sijaan lienee malko automaattista ja väistämätöntä, kun kyseessä on kuitenkin tietokonefoorumista, eli pitkälle (insi)nörttifoorumista. Nörttinami ja metadata menee aina 'filosofoinnin' edelle. Eikä se välttämäti ole sen kummemmin hyvä tai paha, vaan lähinnä luonnonlaki juuri kyseisessä ekosysteemissä. Ilmiö ei rajoitu pelkästään homppuun, vaikka täällä kyllä joitain omintakeisia ilmiöitä esiintyykin.

[kurkinen]

Toisin sanoen kaveri ajattelee samalla tavoin kuin minä.

OT:
Anteeksi, herra Haddock, mutta kovasti särähtää korvaani lainaamani lauseesi. Tuohan on paras määre hyvälle tyypille, heh.

[JHA]

Aina välillä tuppaa unohtumaan se valokuvauksen päätuote, eli valokuva. Miten paljon se on muuttunut tämän tekniikan myötä? Entä miten paljon parempi on uudella digijärkkärillä otettu kuva verrattuna viisi vuotta vanhalla digijärkkärillä otettua kuvaa? Mitä lisäarvoa valokuvaan nuo uusimmat kamerat tuottavat, oikeasti?
Sekin tuntuu monelta aina välillä unohtuvan, että usein kuvaamisen päämääränä on paperikuva. Lehteen, albumiin, julisteeseen...

Hyvin monella kuvaamisen osa-alueella ero on vähäinen ja ellei olematon mutta yhdellä alueella viimevuotinen rungonpäivitys 5v vanhasta mallista uuteen teki selvän eron vanhaan: Kennon suurin käyttökelpoinen herkkyys ja sitäkautta syntyneet mahdollisuudet kuvata käsivaralta ihmisiä & muita ei paikoillaan olevia asioita silloin kun käytössä olevaa valoa on tarjolla vähän.

[KunkkuJ]

... yhdellä alueella viimevuotinen rungonpäivitys 5v vanhasta mallista uuteen teki selvän eron vanhaan: Kennon suurin käyttökelpoinen herkkyys ja sitäkautta syntyneet mahdollisuudet kuvata käsivaralta ihmisiä & muita ei paikoillaan olevia asioita silloin kun käytössä olevaa valoa on tarjolla vähän.

Mistä rungosta mihin päivitit? Olisihan se mielenkiintoista päästä kokeilemaan Canonin uutta 1Ds-runkoa oman vuosia vanhan Mark2-version rinnalla, mutta ei ole vielä osunut tuota mahdollisuutta kohdalle. Onko jollakin kokemusta noiden kahden rungon vertailusta? Noin yleensä ottaen tuolla ikivanhalla Mark2-rungolla otetut kuvat ovat toistaiseksi kelvanneet aika hyvin...

[JHA]

... yhdellä alueella viimevuotinen rungonpäivitys 5v vanhasta mallista uuteen teki selvän eron vanhaan: Kennon suurin käyttökelpoinen herkkyys ja sitäkautta syntyneet mahdollisuudet kuvata käsivaralta ihmisiä & muita ei paikoillaan olevia asioita silloin kun käytössä olevaa valoa on tarjolla vähän.

Mistä rungosta mihin päivitit? Olisihan se mielenkiintoista päästä kokeilemaan Canonin uutta 1Ds-runkoa oman vuosia vanhan Mark2-version rinnalla, mutta ei ole vielä osunut tuota mahdollisuutta kohdalle. Onko jollakin kokemusta noiden kahden rungon vertailusta? Noin yleensä ottaen tuolla ikivanhalla Mark2-rungolla otetut kuvat ovat toistaiseksi kelvanneet aika hyvin...

Vanha runko oli sinänsä luotettavasti monet vuodet palvellut 350D ja uutena runkona on 5Dmk2 josta en kyllä sitten enää keksikkään mitään varsinaista parannettavaa.

[Tauvo]

Vanha runko oli sinänsä luotettavasti monet vuodet palvellut 350D ja uutena runkona on 5Dmk2 josta en kyllä sitten enää keksikkään mitään varsinaista parannettavaa.

Vaikka olenkin järjestelmien suhteen tähän asti ollut Nikonin miehiä, on pakko kertoa tuosta 5Dmk2:sta sen verran, että jossain testissä väitettiin sen kennon olevan juuri niin hyvä, kuin nykyään on kenno mahdollista tehdä. Voitti monella osa-alueella minun päiväuneni Leican M9:n, kennoteknologiassa siis. Loistava kamera se toisin sanoen lienee, mutta minä rouskutan nyt tuolla vastaavalla kilpailijan mallilla ja olen siihen tyytyväinen.

[kurkinen]

Hyvin monella kuvaamisen osa-alueella ero on vähäinen ja ellei olematon mutta yhdellä alueella viimevuotinen rungonpäivitys 5v vanhasta mallista uuteen teki selvän eron vanhaan: Kennon suurin käyttökelpoinen herkkyys ja sitäkautta syntyneet mahdollisuudet kuvata käsivaralta ihmisiä & muita ei paikoillaan olevia asioita silloin kun käytössä olevaa valoa on tarjolla vähän.

Pakko kompata tuota. Kyllä viimeisten vuosien (2007 Nikon D3 ja siitä eteenpäin myös muissa leireissä) kennon herkkyys ja siitä johtuva sävypuhtaus suurillakin herkkyysarvoilla on jotakin, mitä filmikuvaus ei koskaan pystynyt tarjoamaan. Lyhyet valotusajat pitkillä putkilla niukassa valaistuksessa: luontokuvaus, lehtikuvaus, tilannekuvaus. Filmiaikana oli mustavalkoinen TMAX3200, siinä kaikki. Ja sen jälki oli aika rakeista.

[kurkinen]

-- Voitti monella osa-alueella minun päiväuneni Leican M9:n, kennoteknologiassa siis.

Pitää nyt hieman rauhoitella kaveria: ei se M9 maailman paras kennoltaan olekaan, kaikin puolin kuriositeetti koko kamera. Mutta hemmetin mukava sellainen! 8)