amanita kirjoitti:
Oi että osaankin olla eri mieltä.
Tekniikka, talous ja tiede eivät juurikaan kuulu arkeeni,
Minun arkeeni kuuluu. Etkö sinäkin naputtele jollain teknisellä härpättimellä tekstiä nettiin? Onko käyttiksesi suomenkielinen? Itse olen aina käyttänyt englanninkielisiä käyttiksiä ja nykyään puhelimessanikin on kielenä englanti. Englanti on standardi, on järjetöntä (tehotonta) opetella termit kahteen kertaan. En esim. usein osaa käyttää suomenkielisiä tietokoneita tai ohjelmia!
lähimmäiset sen sijaan jatkuvasti ja joka päivä. Pikku puhetta (small talk) en juurikaan harrasta, jos lainkaan, sen sijaan monivivahteisia ja joskus hassuttelevia onomatopoeettisia sanojakin luoden kommunikoin arjen vilskeessä näiden kanssakulkijoitteni kanssa. Koen suurta onnea ja mielihyvää voida ilmaista syvintä itseäni juuri sillä kielellä, joka yhdistää minut samaa kieltä käyttävien kanssa, saman kulttuurin jakaen. Keskustelu tällaisessa joukossa ei vaadi erityisselvitystä, taustoitusta käsitteille, sanonnoille, vitseille, juuri millekään, niinpä itse tarina etenee ja kielikuvat lentelevät.
Voisin kommunikoida läheisteni kanssa aivan yhtä hyvin jollain muullakin kielellä. Kielihän on sitä kun kurkusta päästellään tietynlaisia korahduksia ja paperille piirretään tai näpytellään erilaisia symboleja. Mikä se on tämä kulttuuri, jonka erityisesti suomalaisten kanssa jaatte? Samaa länsimaista kulutuskulttuuria se on joka paikassa öh.. länsimaissa. Tietysti jokaisella maalla on omat erityispiirteensä, valitettavasti en näe "suomalaista elämäntapaa" (mielestäni tämä on parempi termi tässä kuin kulttuuri) kovin positiivisessa valossa.
Kyse on siis ihmisen omasta IDENTITEETISTÄ, perinteistä, kansalaisuudesta, käsitteistöstä, suomalaisuudesta, minusta ja sinusta, ei tieteen, taiteen ja talouden kansainvälisestä kanssakäymisestä.
Identiteetti rakentuu nykyään kulutuspäätösten varaan suurella osalla. Ostanko Applen vai MS:n tuotteen. Ostanko rockia vai rappia. Millaisia vaatteita ostan. Mitä syön. Millaisen työn "ostan". Suomalainen konservatiivi tulee paremmin juttuun ranskalaisen konservatiivin kanssa, kuin suomalaisen kommunistin. Suomessa on viime aikoina alettu itkeä kun yhteisnäiskulttuuri on murenemassa. Ihmisillä ei ole enää "yhteistä projektia". Poliitikot haluaisivat mieluummin kollektivismiin uskovan kansan, kuin joukon individualisteja. Kollektiivia on helpompi ohjailla. Ainut milloin kansa nykyään on yhteisen asian puolesta on hetki, kun Suomi pelaa jääkiekkoa. Oikeastaan suomenkieleen tarrautuminen on romantiikkaa ja irrationalismia

.
Kysyit onko suomen kielelle mitään käyttötarkoitusta nykyaikana. Sano rakkaallesi englanniksi "Ookkonää mun kultsu, pussaakko toristukses, ja halaa kuule viä lujaa lopuks." Kerro miten onnistuit, oletko kultsu, pussattiinko ja saitko halinkin.
EDIT: Jos väität, että tuo on "pikku puhetta," olemme aivan eri elämänkoulussa.
Soommoro!
Niin käyttö on juuri tällaisessa elämän peruspuheessa, mutta jos tietyn kielen käyttämiselle ei ole "rationaalisia perusteita" niin voidaan miettiä, että mikä on suomenkielen asema vuonna 2100.