Olette nyt ymmärtäneet asian ehkä hieman väärin. Mielestäni kyse on enemmänkin oman kasvatuksen virheiden korjaamisesta. Jos on aina ruokittu pullamössöllä, niin eihän se keikkalainen salaatti varmaankaan maistu, kun senlaisiin makuihin ei ole tottunut. Jos asenne on vielä tuollainen kuin hateylla, että kaikki uusi ja erilainen on pahaa ja on muutenkin totaalinen kehityksen jarru, niin ei varmasti maistukaan hyvälle. Mielestäni tuollainen on kuitenkin oman elämänsä turhaa rajoittamista. Itse suosin avoimempaa suhtautumista asiaan kuin asiaan. Nirsoilusta ei kuitenkaan ole mitään hyötyä, kun taas päinvastainen on melko selkeästi hyödyllistä. Kyllä on elämä helpompaa, kun ei nirsoile, vaan arvostaa ruokia laidasta laitaan.Citruuna kirjoitti:Niinpä. Maailma on täynnä makuja, niin paljon että kaikkea ei ehdi edes maistaa vaikka haluaisi. Miksi siis pitää väkisin syödä sellaista mistä ei tykkää!j.helminen kirjoitti:Täysin samaa mieltä.hatey kirjoitti:Tuota en ole koskaan oikein ymmärtänyt. Miksi pitäisi väkisin tottua johonkin, josta ei pidä, kun ei kerran ole pakko?skip kirjoitti:....Jotkin "uudet" maut taas voivat vaatia vähän tottumista, ennen kuin maistuvat hyviltä. ....
En itse ole itseäni koskaan totuttanut syömään mitään "pahaa" syömällä sitä väkisin. Esim. sinapista en tykännyt noin 25 vuoteen. Jossain vaiheessa kuitenkin huomasin, että joulukinkun päällä sinappi/hunaja-kuorrutus on itse asiassa melko hyvää (sinappia oli varmaan noin 10% ja 90% hunajaa). Myöhemmin söin sinapinsiemeniä jossain ruuassa ja totesin, etteivät ne pilanneet ruuan makua lainkaan. Tämän jälkeen söin kastiketta, johon sinappi oli laitettu alkuvaiheessa, jolloin sen maku laimenee huomattavasti. Myöhemmin söin jotain hieman sinappisempaa kastiketta ja sekin maistui hyvälle, vaikka siitä sinapin maku oli kuitenkin huomattavissa. Sitten kerran oltiin kavereiden kanssa veneilemässä ja käytiin hakemassa muutama paketti makkaraa kaupasta. Ketsuppia en viitsinyt ostaa. Pelkkä makkara tuntui jotenkin köyhältä silloin ja päätin huvikseni testata miltä se suuri inhokkini sinappi mahtaisi maistua makkaran päällä nykyään. Laitoin sinappia makkaran päälle melko varovasti ja totesin sen olevan itseassa todella hyvää. Tästä lähtien olen pitänyt sinapista. Tosin liian vahva sinappi sellaisenaan ei vieläkään ole mielestäni kovin hyvää, mutta kuitenkin pidän nykyään sinapin mausta ja jääkaapistani löytyy tällä hetkellä viittä eri sinappia ja maustehyllystä mustia ja keltaisia sinapinsiemeniä.
Kahteen juomaan, joihin valtaosa suomalaisista itsensä totuttaa väkisin, en ole itseäni totuttanut: olut ja kahvi. En koe kummankaan juomisesta olevan itselleni hyötyä. Olen kyllä olutta käyttänyt ruuanlaitossa ja kahvi toimii joissain leivonnaisissa ainakin ihan mukavasti, joten en niitäkään mitenkään täysin vastusta, koska molemmille löytyy hyviä käyttötarkoituksia.
Luulen, että suuri osa nirsoilusta johtuu huonoista lapsuuden kokemuksista, joiden ansiosta joku tietty ruoka-aine yhdistetään pahaan makuun, eikä tästä sitten päästä aikuisiälläkään yli. Itsekin olen joutunut lapsena syömään purjokeittoa väkisin, kun julma lapsenvahti pakotti. Vasta sitten sain lopettaa, kun olin oksentanut lautaselle. En pitänyt purjosta vuosikausiin, kunnes totesin sen itse asiassa olevan ihan kurantti raaka-aine moneenkin ruokaan, kunhan vain päästin irti typerästä negatiivisesta suhtautumisestani purjoa kohtaan.
Toinen suuri nirsoilun syy on varmastikin jostain kummasta kumpuava pelko kaikkea erilaista kohtaan.