eskofot kirjoitti:Thoth kirjoitti:Sen sijaan esimerkiksi wiccaa ei Suomessa hyväksytty viralliseksi uskonnoliseksi yhdyskunnaksi, koska sillä ei ole "yhtenäistä ja vakiintunutta, esimerkiksi uskontunnustukseen, pyhiin kirjoituksiin tai muihin pyhinä pidettyihin perusteisiin perustuvaa oppijärjestelmää”
Niin siis tuo uskomusperinne yliluonnolliseen tahoon joka ohjailee tapahtumia on minun omani, varmaan laissa on täsmällisempi, mutta kuinka tuo minkä toit esille eroaa omastani? Avainsana on tuo pyhä.
Voiko olla olemassa pyhää, joka ei perustu johonkin immateriaalisen voiman olemassaoloon? Ei minusta. Se, että kirjoitusten tulee olla vakiintuneita, on hyvä lisäys.
Tuo on siis laissa oleva määritelmä, joka ei välttämättä ole mahdollisimman "tieteellinen". Lisäksi tuossakaan määritelmässä ei sanottu, että pitää olla pyhiä kirjoituksia ja pyhiä paikkoja, vaan ne olivat esimerkkejä.
Kuten tuossa ensimmäisessä linkissäni todetaan:
Toisin sanoen Suomessa vallitsee lainsuojainen uskonnonvapaus, mutta jotkin uskonnot ovat vapaampia ja lainsuojaisempia kuin toiset. Ja se, mitä ’uskonnolla’ tässä mainitussa laissa tarkoitetaan eli miten uskonto määritellään, kuka määrittelee ja millä perustein, on paitsi käsitehistoriallinen, myös poliittinen kysymys. Lienee itsestään selvää, että ihmisten uskonnollinen käyttäytyminen, uskonnolliset tunteet ja uskonnollis-filosofiset/”henkiset” pyrkimykset kumpuavat tosiasiassa jostakin muualta kuin ”uskontunnustuksesta, pyhinä pidetyistä kirjoituksista tai muista yksilöidyistä pyhinä pidetyistä vakiintuneista toiminnan perusteista”, mutta jos ja kun valtakunnalliseen lakitekstiin kirjattu uskonnon määritelmä ei liiemmin valaise saati tee autuaaksi, mistä ja miten voimme saada tyydyttävämpää tietoa uskonnoista ja uskonnollisuudesta, uskonnollisesta käyttäytymisestä, uskonnollisesta kokemuksesta ja uskonnollisesta ajattelusta?
Monissa uskonnoissa, kuten buddhalaisuudessa, ei kauheasti käytetä sanaa "pyhä", jolla on suomalaisten ihmisten mielissä valtavasti kristillisiä assosiaatioita. Tuo sana on muutenkin aika ongelmallinen.
Itse sanaan "pyhä" ei mielestäni liity mitään tarvetta uskoa "yliluonnolliseen". Mielestäni sanaan liittyy paljon kognitiivisia tai psykologisia seikkoja. Esimerkiksi jos luonnonuskovainen käy päivittäin tietyssä lehdossa tekemässä rituaalejaan, niin siitä kehittyy hänelle pyhä paikka. Paikkaan meneminen tai sitä ajatteleminen voi saada aikaan "hartauden" tunnetta, "pyhyyden" tunnetta, jne.
Busshalaisuudestahan oli puhetta jo, ja eikö konsensukseksi hieman jäänyt että uskonnon raja kulkee sen sisällä? Voihan siihen ja mietiskelyyn suhtautua ihan filosofisestikin.
Kommentoimatta jättäminen ei ollut hiljainen hyväksyntä.
Jos busshalaiseen mietiskelyyn haluaa suhtautua filosofisesti, niin siinä tapauksessa tutustuisin zen-buddhalaisuuteen. Se on buddhalaisista koulukunnista se, jossa uskonnolliset rituaalit, uskomukset, jne, on riisuttu minimiin. Kuitenkin siinäkin on jäljellä rituaaleja, kumarruksia, jne.
Zen-buddhalainen mietiskely voi antaa mielenrauhaa, hallusinaatioita, outoja kokemuksia, "pyhiä" kokemuksia, "uskonnollisia" kokemuksia ja niin edelleen. Kuitenkaan nämä eivät ole se, mihin harjoituksilla pyritään. Varsinaista huippukokemusta, johon zen-harjoituksilla pyritään (tai ei oikeaan pyritä), kutsutaan kenshoksi tai satoriksi. Nähdäkseni näissä kokemuksissa ihmisen aivot ajetaan pitkällä ja kurinalaiselle harjoituksella tilaan, jossa ne toimivat "positiivisella" tavalla hyvin epänormaalisti. (ref. esimerkiksi Austin: Zen and the Brain)
Steve Jobs muuten harrasti myös zen-meditointia
Mutta jos uskontona ryhdytään pitämään jotakin, johon ei kuulu yliluonnollista, niin ontologinen materialismi ja aineellinen todellisuuskäsitys on sitten varmaan seuraavaksi uskonto. Onhan sillä vakiintunutuskomusjärjestelmä ja eräässä mielessä perusaksiooma on "pyhä", aine ennen henkeä.
Kuten sanoin aikaisemmin, "uskonto"-sanaa on aika hankala määritellä yksiselitteisesti ja kaikille sopivalla tavalla. Kuitenkin uskontoon kuuluu mielestäni paljon asioita, jotka näyttävät toistuvan erilaisissa kulttuureissa, kuten toistuvat rituaalit, jne.
Yksi keskeinen piirre on myös se, että uskonnoissa useat ihmiset (tai edes jotkut) tekevät harjoituksia, jotka saavat heidät muuntuneeseen tajunnantilaan, transsiin, tms. Tai sitten esimerkiksi perustaja on jo valmiiksi "siellä". Esimerkkejä: shamaanien rummutus ja kärpässienten syönti, erilaiset meditaatiotekniikat, kristittyjen mystikoiden intensiivinen rukoilu, asketismi, rastafarien tai joidenkin joogien pilvenpoltto, hurmoksellinen tanssi, toistuvat rituaalit, jne.
Tämä piirre ehkä puuttuu tuosta piratismiuskonnosta. Toisaalta se myös suurelta osin puuttuu suomalaisesta luterilaisesta uskosta.
(Koska me muuten saadaan se uskontoketju?)