Mikael K. kirjoitti:Tuosta oli viimeksi väittely vuonna 2006. Muistan sen, kun kirjoitin aiheesta yhden yleisönosastokirjoituksen Helsingin Sanomiin. Silloin kyseessä oli moraali ja millä tavoin se liittyy taiteeseen. Silloin Mäki oli kovasti kissantappovideonsa puolella. Sitä en tiedä mitä hän nykyisin tuumaa siitä. Näin videon joskus aiemmin, joten minulle syntyi kuva siitä millainen se on.
Mäen teoksia olen kyllä nähnyt ja lukenut tekstejäkin, ne ovat kohtalaisen laadukkaita ja filosofisesti mielenkiintoisia, siis ne liittyvät estetiikan filosofiaan, siis tuumintaan siitä mikä on kauneutta ja myöhemmin taiteen rajojen pohdintaan
Kantani: Melkein tunnin videossa käsitellään sotaa, nälkää ja rakenteellista väkivaltaa, joka on hyväksyttyä katsottavaa arjessamme. Me näemme ja lapsemme näkee käsittämättömän määrä mimeettistä tai oikeaa väkivaltaa televisiosta ja näyttöpäätteeltä. Mäki tappaa kissan rinnastaakseen tämän
katsomisen moraalittomuuden siihen että reagoimme nähdessämme kissan kuolevan. Siis tarkoitus on eettinen: miten ja miksi hyväksymme tämän ristiriidan? Jos tuomitsemme kissan, miksi katsomme väkivaltaa YouTubesta ja lukemattomista sarjoista? Olemmeko unessa? Ja toden totta onnistui, paitsi että katsojien itsereflektiivisyys aliarvoitiin. Eiväthän he arvioi teosta, vaan keskustelua tai mielikuvaa teoksesta! Kukaan ei todellakaan tunne koko teosta eikä puhu sen pointista. Asiaa voi tietysti tulkita niinkin, että Mäki osoitti kuinka moraalittomuus on todella vallitseva tila.
Ja velä: miten tuo teko eroaa kissanpentujen hukutuksesta tai lopettamisesta, jota tapahtuu Suomessa ehkä satoja päivässä? Mäki teki näkymättömän näkyväksi ja herätti keskustelua (joka meni vinoon). Sehän on eräs taiteen tehtävä. Perussuomalaisten ja Pohjoiskorealaisten sekä fasistisen taidekäsitysten mukaan tämä on tietysti lähtökohtaisesti entratatde kunst, taiteen tulisi olla "kansallisia monumentteja". Taidekeskustelua on käyty todellakin satoja vuosia ja aina osa kansasta on ollut hirveän järkyttynyt, mutta 30-luvun takapakin ei olisi kuvitellut toistuvan. Bunuelin elokuvassa leikataan eläimen silmää veitsellä 20-luvulla, 1860-luvulla Corbert esitteli Pariisissa suurelle yleisölle taulun, jonka nimi oli Maailman alkuperä. Se on massiivisen kokoinen *ittu ja esillä Orsayssa vieläkin, mutta ei ole sataan vuoteen herättänyt sen suurempaa paheksuntaa. Hassu ristiriita tulee vieläkin kun katselee pukumiesten ja -naisten katselevan tätä realismin paaluteosta.
Mäen sijassa en olisi kuitenkaan esittänyt kissan tappoa 6 sekunttia. Kyllä kissa pitää saada hengiltä sekunnissa. Ja jos se ei onnistu, olisi pitänyt hakea uusi kissa sieltä löytökissakodista.
PS. Tätä en uskaltaisi tehdä, mutta haluan spekuloida asialla: Tiedättekö kuka oli Puig Antich? Hän on espanjalainen vasemmistolainen nuori mies, viimeinen joka teloitettiin garrotella 70-luvulla Francon semifasistisessa Espanjassa. Asia on noussut uudelleen tapetille, kun kyseessä oli poliittinen tuomio ja garrotte on erittäin tuskaisa tapa kuolla. Antich aiotaan siis rehabiltoida. Garrotte on kuristuspenkki, jossa rautapanta kierretään vääntimellä kireäksi kunnes teloittava kuolee, giljotiinin kanssa kilpaillut innovaatio. Kysymys: Jos surmaisi "Puig A" -nimisen marsun näin, olisiko se poliittinen manifesti humanismin puolesta vai sitä vastaan? Entä jos se olisi kuuden sekunnin osa kahden tunnin elokuvaa jossa käsitellään ansiokkaasti ihmisyyttä, saattaisiko se elokuvan ei-taiteen -luokkaan?
Andreas66 kirjoitti:
No ei ehkä niin arveluttavaa, tuntematta heidän välistä suhdettaan. Piiri pieni pyörii, kaverit ja samanmieliset auttavat toisiaan sitten viroissa, apurahoissa, moraalisena tukena ja kun tiedetään että x on y:n "jengiä", saatetaan ajatella että sitä kautta hyödytään y:stä kun tuetaan x:ää. Näinhän se pieni piiri pyörii. No, kuten sanottu, tästä elävän olennon tarpeettomasta murhasta, jolla ei ole taiteen kanssa mitään tekemistä, on jo aikaa. Sinänsä sen voi jättää taakse, jos ei unohtaa.
Ensinnäkin, voisitko vastata sinulle esitettyihin kysymyksiin taaempana, jos siis olet keskustelemassa, nyt jäi hieman solvaamisen maku kirjoituksestasi. Toisekseen, voitko tarkentaa missä roolissa Arhinmäki on ollut Mäen uralla, jää hieman epäselväksi miten hän on voinut siihen vaikuttaa? Kolmannekseen, käytät sanaa "murha" tässä yhteydessä kovin paljastavasti. Neljännekseen, voitko vaikka ihan lyhyesti kuvata taidekäsitystäsi, jotta keskustelijat voivat ymmärtää miten rajoitat taiteen piirin ja millä perusteella. Voit aloittaa vaikka pohtimalla, voiko ruma olla taidetta ja voiko väkivalta taiteessa olla poissulkeva piirre jos se on vakiopiirre elokuva/tv-taiteessa? Eihän se nyt noin käy, että vain ilmoitat että tämä ei ole taidetta. Ystävällisesti huomautan, että tästä on keskusteltu 500 vuotta.
Kohti parempaa arjen estetiikkaa.
Edit: lisätty kirjoitusviheitä ja huononnettu tekstiä kauttaaltaan
