Mikael K. kirjoitti:eskofot kirjoitti:
Ei Kokoomus ole mikään natsipappipuolue ollut ikiaikoihin, jos silloinkaan. Jo 70-luvulla Vikatmaan johtamat remonttimiehet puhuivat vastuullisesta markkinataloudesta. Vertailua haittaa se, että koko yhteiskuntapolitiikka on 30:ssä vuodessa siirtynyt rajusti oikealle. 70-luvun Kokoomuksessa nähtiin verottomista pääomatuloista ja yksityistetystä terveydenhuollosta vain märkiä unia, ne eivät mitenkään olisi menneet läpi. Ja Kokoomus on tosiaan Ruotsin mallin mukaan myynyt itseään työväenpuolueena. Joku ei ole siis nimittänyt, vaan he ovat itse nimittäneet itsensä. Ja viitateen veropolitiiikkaan, osingonsaajien puolue olisi kyllä parempi, kuten totesin. Hupaisaa, tai pikemminkin jotenkin selittämätöntä, että näet sen "katkeruutena". Satiiri tai ironia olisi lajityyppitunnisteena osuvampi.
Toisaalta taasen... Kokoomuslaiseen ansatsiin kuuluu usein se, että egalitarismin kannatus nähdään kateutena ja katkeruutena, se on hämmästyttänyt taas minua, koska siihen sisältyy kritiikittömästi itseltä siirretty ajatus siitä, kaikki toimisivat oman edun näkökulmasta äänestäessään. Minusta on selvää, että kyse on elämänkatsomuksesta, ideasta, miten yhteisön kannalta asiat olisivat parhaiten järjestetty.
Tuli vielä näin jälkeenpäin mieleen, että voiko ulkopuolelta määritellä sisäpuolen? Jos, tässä tapauksessa puolue, määrittelee itsensä jollakin tavalla niin voiko joku muu määritellä sen toisin? Eikö silloin olla harmaalla tai ainakin jollakin tavalla ongelmallisella vyöhykkeellä? Toisaalta on niin, että ulkopuolelta voi nähdä joitakin ominaisuuksia paremmin kuin sisäpuolelta mutta samalla herää epäilys politikoinnista. Voiko tässä saavuttaa tasapainon?
Samalla mietin sitä millä tavalla itse suhtaudun puolueisiin. Niistä jotkut ajavat sellaisia asioita mitkä ovat minulle tärkeitä. Samalla on puolueita, joissa on hyviä puolia mutta niistä huolimatta pysyn niistä loitolla. Samalla otaksun, että on myös muita samoin kokevia ihmisiä. Ehkä tässä on intuitiivinen selitys sille miksi näen nykyisen puoluejaon olevan etäällä todellisuudesta.
Eihän vallanhimoinen poliitikko voi äänestäjilleen kertoa todellisia motiivejaan, vaan valtapyrkimykset verhotaan yhteiskunnallisen tai oman viiteryhmän edun ajamiseen. Jokaisessa puolueessa näitä on - puolueen valinta määräytynee lähtökohdista, millaiseen ympäristöön kukin henkilökohtaisen taustan tai ominaisuuksien pohjalta hyväksytään - duunaritaustalta lähtevä päätynee persuihin, demareihin tai vasemmistopuolueisiin, paremmista piireistä kokoomukseen, ruotsalaisiin tai keskustaan; tähän viimemainuttuun vaikuttanee asuinpaikkakin jonkin verran: maaseudulta keskustan riveihin, rannikkoseudulta ruotsalaisiin ja kaupungeista kokoomukseen.
Toisaalta missä tahansa puolueessa saattaa olla asiallisia ja yhteiskunnan toimivuutta tosissaan ajavia henkilöitä - näiden erottamaminen omia valtapyrkimyksiään ajavista voi olla hyvin vaikeaa, sillä samoilla puheilla mennään.
Vastuullinen markkinatalouskin voidaan nähdä negatiivisessa valossa; esimerkkinä tehtaanomistaja, jolla ei oikeasti ole vaihtoehtoina kuin vähentää osa henkilökunnasta tai lopettaa toiminta kokonaan ennemmin tai myöhemmin. Lopputilin tai lomautuslapun saavan työntekijän silmin katsottuna johtaja on ahne paska, vaikka kyseessä tosiaan olisi aito huoli toiminnan jatkumisesta - ja samalla omasta sekä mahdollisimman monen työntekijän elannosta. Itse arvostan kovasti sitä, että toimintaa pyritään jatkamaan vaikka tappiollisenakin jonkin aikaa, silloin kun uusi nousu on näkyvissä, ja tiedetään kyseessä olevan vain väliaikainen notkahdus. Kovia osinkovaatimuksia esittävät osakkeenomistajat ovat tietyllä tavalla pahimpia kapitalisteja, jotka torpedoivat yrityksen toiminnasta vastaavien hyvät tarkoitukset. Parhaimmillaan yritys voi toimia pitkään tuottaen elannon niin omistajille, palkkajohtajille kuin toimihenkilöille ja työntekijöillekin - vaikka mitään huippuosinkoja ei jaettaisikaan. Asialliseen toimintaan kuuluu myös se, että johtajat tinkivät omista eduistaan samassa tahdissa tai jopa ensisijaisesti verrattuna työntekijöihin kohdistettaviin ikäviin toimenpiteisiin. Johtaja, joka normaalisti nauttii työntekijöihin verrattuna moninkertaista palkkaa, kykenee olemaan vaikka palkatta jonkin aikaa, kun taas duunariosastolla kyse on katastrofista, joka saattaa johtaa vaivalla hankitun asunnon myyntiin ja hätäiseen muuttoon ahtaaseen asuntoon, josta ponnistaminen uudestaan työmarkkinoille voi olla hyvin vaikeaa jokapäiväisen elämän vaikeuksien vuoksi. Yhteiskunnan yläkerroksista huuteleminen omista tekemisistään riippumatta vaikeuksiin joutuneelle työntekijälle on sikamaista, eikä ole sopivaa käytöstä itsensä yhteiskunnan tukipilarina itseään pitävälle.
Voittoa tuottavan yrityksen alasajossa on kyse on rajattomasta ahneudesta ja sitä voitaisiin tietyllä tavalla pitää rikoksena yhteiskuntaa vastaan; sellaisen toiminnan hyväksyvän on turha kritisoida "laittomia lakkoja" tai puhua eläkeiän korottamisesta - kun ahneus kerran on sallittua, niin se on sallittua muillekin, myös työntekijöille.
mikaw_ kirjoitti:arisel kirjoitti:mikaw kirjoitti:Esim. yksinhuoltajuutta tuetaan, vaikka siitä pitäisi periaatteessa rangaista.
Siis kuinka?
Millaista rangaistusta ajattelit? Vaikuttaako siihen mitenkään se miten yksinhuoltajaksi on päätynyt?
Niin siis tarkoitin, että yksinhuoltajuuden ei tulisi olla missää tilanteessa taloudellisesti kannattavaa, vaan taloudellisesti ei kannattavaa. On olemassa tilanteita, jossa esim. 2 työttömän aikuisen kannattaa muuttaa eri osoitteisiin, koska toisen ryhtyessä yksinhuoltajaksi rullaa suuremmat tuet tilille. Tämä on vain yksi esimerkki. Tällaista järjestelmääkö haluat tukea? Minä en kannata minkään sortin elämäntavan tukemista, mutta jos jotain halutaan välttämättä tukea niin ennemmin vaikka sitten ydinperhemallia.
Mitä tarkoitat taloudellisesti kannattavalla yksinhuoltajan kohdalla? Mielestäsi yksinhuoltaja ei saa tulla toimeen ja pitää huolta huollettavastaan?
Mitä tiedät ihmisten elämäntilanteista ja syistä niihin? Mielestäsi mitään elämäntapaa ei tule tukea - mitä tarkoitat tuella? Tulonsiirtoja vai edullisempaa verotusta tietyin edellytyksin?
Toivokseni siirryt asiallisemmalle linjalle, sillä nykyisellään edes viestiesi lukeminen ei todellakaan ole taloudellisesti kannattavaa toimintaa - saati niihin vastaaminen.