![Pettynyt [:/]](./images/smilies/icon_eek.gif)
Moderaattori haroo lähes alistuneesti, toki jo rutinoituneesti, harvoiksi käyneitä hiuksiaan tämän ketjun käänteitä seuratessaan ja sen ties minne karkaavia aiheita jahdatessaan. Seksi, uskonto ja politiikka kirvoittavat ja inspiroivat meidät huikeisiin suorituksiin, sekä yli että ali, milloin mikäkin standardiksi määritellään.
Onko kiinnostavan ja inspiroivan aiheen tiimoilta todellakin liki välttämättömyys löytää itsensä lähes henkisesssä nyrkkitappelussa kanssakirjoittajan kera, eikö voisi pyrkiä, kuten vaikka seksissä, saattamaan homma hitaasti nauttimalla huipennokseensa, antamatta pienten tai vaikkapa hieman suurempienkin inhimillisten puutteiden häiritä. Nehän voi jättää huomiotta, keskittyä vain siihen, mistä on kyse, ja mihin tunsi halua.
Jos keskustelukumppanin kanssa ei päästä edes hajuetäisyydelle, yrityksistä huolimatta, onko silloin kannattavaa jatkaa. Eikö kannata jatkaa etsintää ja ryhtyä nautiskelemaan muiden, sopivampien kanssa kohden keskustelun kliimaksia. Olkoot tuo sopimaton oloissaan ja hakekoon omat touhukaverinsa.
Jotta syntyisi pohdintaakin aiheuttavaa keskustelua, edellyttää se oivaltavia osallistujia. Olemme aika sekalainen seurakunta ja tänne on vapaa pääsy. Kannattaa katsoa joukosta heidät, joille tuntee olevan järkevää vastata. Ei kai huulien heilutus ole tärkeintä, vaan äänenmuodostuksen tuloksena syntyneiden peräkkäisten sanojen sanoman merkitys.