Mikael K. kirjoitti:Vielä kannattaa mainita
Suomalainen Ääniraamattu. Se on USB-tikulla ja sen voi ladata kokonaisuudessaan iPhoneen. Sitä onkin mukava kuunnella iltasella.
Edellä mainittu eRaamattu on kohtuullisen toimiva. Sitä on helppo lukea kirjamaisesti mutta se on tästä syystä kömpelö iPhonessa. PocketSword on kätevän joustava. Siinä on toimivat haut ja siihen saa kohtuullisesti kommentaareja. Selailu on helppoa ja eri jakeiden etsiminen nopeaa. Lukeminen on tästä syystä lähes yhtä notkeaa kuin oikean kirjan.
Kokeilin tuota PocketSwordia. Hyvää siinä on, että siihen voi laittaa monia eri käännöksiä (mukaan luokien suomenkielinen 1992) ja niiden välillä voi vaihdella sujuvasti. En kuitenkaan täysin vakuuttunut käyttöliittymästä, erityisesti seuraavalla tai edelliselle sivulle siirtyminen on hankalaa. Jos vetää sormella vasemmalle tai oikealla, niin joskus sivu vaihtuu, yleensä ei. Muut vaihtoehdot ovat sörkkiä yläreunan nuolia peukalolla tai sitten venyttää ala- tai yläreunaa ja antaa poksahtaa takaisin. En pitänyt mistään noista tavoista. Esimerkiksi Amazonin Kindlessä voi sivuja vaihtaa aika kätevästi sormea vetämällä tai ehkä myös painamalla reunasta.
Kokeilin mukana tullutta kommentaaria Laulujen laulun kanssa (Matthew Henry's Concise Commentary). Se oli ylen huvittava. Laulujen laulu kuulostaa lähinnä sensuellilta runolta, ja tuo mies höpisee lähinnä Kristuksesta ja Pyhästä hengestä.
![[:D]](./images/smilies/icon_biggrin.gif "Iso hymy")
Laulujen laulu 4 kirjoitti:
Mies:
Miten kaunis oletkaan, kalleimpani,
miten kaunis on katseesi!
Kyyhkyjä ovat sinun silmäsi,
hunnun verhoamat.
Sinun hiuksesi ovat kuin mustien vuohien lauma,
joka karkaa Gileadin rinteitä alas.
2 Sinun hampaasi hohtavat valkoisina
kuin vastakerityt lampaat,
vedestä nousseet.
Ne ovat kuin karitsat kaksittain,
ei yksikään ole pariaan vailla.
3 Sinun huulesi ovat kuin purppuranauha,
suloinen on sinun suusi.
Kauniisti, kuin granaattiomena,
kaartuu otsasi hunnun alla.
4 Ylväänä kuin Daavidin torni
kohoaa sinun kaulasi.
Siihen on ripustettu tuhat kilpeä,
monen soturin jouset ja viinet.
5 Sinun rintasi ovat kuin peuranvasat,
kuin gasellin kaksoset,
jotka käyvät laitumella liljojen keskellä.
6 Kun tuulenhenki illalla viriää
ja varjot pitenevät,
minä nousen mirhavuorelle,
suitsukekukkulalle.
7 Rakkaani, kaikki sinussa on kaunista, sinä olet täydellinen!
Olet vienyt sydämeni
8
Mies:
Tule, valittuni, tule vuorilta, tule luokseni Libanonilta! Jätä Amanan huiput, jätä Senirin ja Hermonin laet, leijonien lymypaikat, pantterien vuoret!
9 Rakkaani, kihlattuni,
olet vienyt sydämeni!
Yhdellä silmäyksellä sinä sen veit,
yhdellä kaulanauhasi helmellä.
10 Miten ihanaa on sinun rakkautesi,
rakkaani, valittuni!
Mitä on sinun rakkautesi rinnalla viini!
Ihanammin kuin kaikki balsamit
tuoksuvat sinun voiteesi!
11 Mesi helmeilee sinun huulillasi, sinun kielelläsi on maitoa ja hunajaa. Rakas, sinun vaatteissasi tuoksuu Libanon!
Rakkauden paratiisi
12
Mies:
Rakkaani, valittuni!
Sinä olet suljettu puutarha,
lukittu tarha, sinetöity lähde,
13 paratiisi, jonka purojen äärellä
kasvaa granaattiomenoita,
monia maukkaita hedelmiä,
hennaa ja nardusta,
14 nardusta ja sahramia, kanelia ja mausteruokoa ja suitsukepuita, mirhaa ja aaloeta, kaikkein parasta balsamia.
15 Sinä olet puutarhan lähde, elävän veden kaivo, johon virtaavat Libanonin vuorten vedet!
16
Neito:
Nouse, pohjatuuli, tule, etelätuuli! Puhalla minun puutarhaani, niin balsamin tuoksu leviää ja armaani tulee puutarhaansa nauttimaan sen hedelmistä!
Sitten kommentti:
Verses 1-7 If each of these comparisons has a meaning applicable to the graces of the church, or of the faithful Christian, they are not clearly known; and great mistakes are made by fanciful guesses. The mountain of myrrh appears to mean the mountain Moriah, on which the temple was built, where the incense was burned, and the people worshipped the Lord. This was his residence till the shadows of the law given to Moses were dispersed by the breaking of the gospel day, and the rising of the Sun of righteousness. And though, in respect of his human nature, Christ is absent from his church on earth, and will continue to be so till the heavenly day break, yet he is spiritually present in his ordinances, and with his people. How fair and comely are believers, when justified in Christ's righteousness, and adorned with spiritual graces! when their thoughts, words, and deeds, though imperfect, are pure, manifesting a heart nourished by the gospel!
Verses 8-15 Observe the gracious call Christ gives to the church. It is, 1. A precept; so this is Christ's call to his church to come off from the world. These hills seem pleasant, but there are in them lions' dens; they are mountains of the leopards. 2. As a promise; many shall be brought as members of the church, from every point. The church shall be delivered from her takapuoli in due time, though now she dwells among lions, ( Psalms 57:4 ) . Christ's heart is upon his church; his treasure is therein; and he delights in the affection she has for him; its working in the heart, and its works in the life. The odours wherewith the spouse is perfumed, are as the gifts and graces of the Spirit. Love and obedience to God are more pleasing to Christ than sacrifice or incense. Christ having put upon his spouse the white raiment of his own righteousness, and the righteousness of saints, and perfumed it with holy joy and comfort, he is well pleased with it. And Christ walks in his garden unseen. A hedge of protection is made around, which all the powers of darkness cannot break through. The souls of believers are as gardens enclosed, where is a well of living water, ( John 4:14 , John 7:38 ) , the influences of the Holy Spirit. The world knows not these wells of salvation, nor can any opposer corrupt this fountain. Saints in the church, and graces in the saints, are fitly compared to fruits and spices. They are planted, and do not grow of themselves. They are precious; they are the blessings of this earth. They will be kept to good purpose when flowers are withered. Grace, when ended in glory, will last for ever. Christ is the source which makes these gardens fruitful; even a well of living waters.
Verse 16 The church prays for the influences of the blessed Spirit, to make this garden fruitful. Graces in the soul are as spices in these gardens, that in them which is valuable and useful. The blessed Spirit, in his work upon the soul, is as the wind. There is the north wind of conviction, and the south wind of comfort. He stirs up good affections, and works in us both to will and to do that which is good. The church invites Christ. Let him have the honour of all the garden produces, and let us have the comfort of his acceptance of it. We can invite him to nothing but what is his own already. The believer can have no joy of the fruits, unless they redound some way or other to the glory of Christ. Let us then seek to keep separate from the world, as a garden enclosed, and to avoid conformity thereto.
![[:#]](./images/smilies/47_47.gif "Salaisuus"){kind=small}
